Työelämän suuri murros (Johtajuuden murros II)

Johtajat ovat osa työelämää. Heidän tehtävänsä on hitsata työyhteisö sellaiseksi, että sen tuottavuus sekä tehokkuus ovat mahdollisimman suuret. Eli homman nimi on niin sanotusti sellainen, että kulut ajetaan mahdollisimman alas ja tulot taas maksimoidaan. Ja johtamisen vaikeus on saada ehkä hyvinkin erilaiset ihmiset, joilla on hyvin pitkälle viety koulutus sekä omat erityisalansa kuten juridiikan, HR:n taloushallinnon sekä tuotannon ja PR:n toimimaan kokonaisuutena. 

Johtajan velvollisuus on erottaa työntekijä, joka ei sovellu työhönsä. Ja juuri tuon velvollisuuden takia johtaja ei saisi olla kenenkään alaisensa kaveri. Johtaja on työpaikan eli yrityksen omistajien edustaja alaisiinsa nähden. Hänen pitää osata olla tietyllä tavalla etäinen. Joten ehkä etätyö on juuri johtajaa palveleva asia. Etätyö nimittäin tukee objektiivista päätöksentekoa. 

Työpaikalla jokainen ihminen on pohjimmiltaan vastuussa siitä, mitä tai miten hän työtään tekee. Eli missään nimessä omaa vastuuta työstä ei saa koskaan yrittää vierittää muiden niskoille. Oma työ pitää tehdä mahdollisimman hyvin. Ja alaisen tehtävä on tehdä työ mahdollisimman hyvin. Kun taas johtajan tehtävä on valvoa sitä, että yhtiössä kaikki työt tehdään standardien, ohjeiden sekä sääntöjen mukaan. Samoin hänen tehtävänsä on etsiä joukosta ne ihmiset, joilla ei ole kykyä tai tahtoa tehdä työtä, josta yhtiö maksaa palkkaa. 

Termillä keskusteleva johtajuus tarkoitetaan mallia, missä johtaja kysyy alaisten mielipidettä asioista. Tämä ei tarkoita sitä, että johtaja on alaisten vedätettävänä. Vaan sen tarkoitus on paljastaa se, että kuka yhtiössä on se niin sanottu "vastarannan kiiski". Eli tuollainen henkilö, joka on kaikkea muutosta vastaan on usein sellainen "jarrumies", jonka takia kaikki asiat viivästyvät. Pahimmillaan tuollainen jarrumies kuluttaa päivänsä kertaamalla sitä, miten "vanhan neuvoksen aikaan" toimittiin. Tuolloin unohtuu se, että uuden johdon ottaessa yhtiön vastuulleen, niin silloin siirrytään noudattamaan uuden johdon antamia ohjeita. 

Johtajan pitää olla kova ihmistä kohtaan, joka ei työtään osaa, tai häiritsee muiden työtä. Ja ongelma on se, että tuollainen työpaikan häirikkö voi olla muuten aivan mukava ihminen. Esimerkiksi joillakin ihmisillä on taito esittää hurmaavaa sekä älykästä ihmistä. Hän voi sitä myös olla, mutta työ ei varmaan kovin paljoa edisty, jos koko työaika kuluu siinä, että kerrotaan kuinka kovaa joku auto nyt sattuu kulkemaan tai kuinka hieno ravintola jossain kaupungissa on. Eli johtajan tehtävä on valvoa sitä, että työaikaa käytetään mahdollisimman tehokkaasti työntekoon, mikä on asia mistä yhtiö maksaa palkkaa. 

Samoin johtajia mielistellään aina. Ja jos johtaja sitten antaa henkilökohtaisten tunteidensa vaikuttaa päätöksiin, niin silloin elämä saattaa muuttua ahdistavaksi. Eli alaiset saattavat erota tai sitten tuo yksi huumorimies vetää koko yhteisön mukaan tuohon "ei tuottavaan toimintaan". Se saattaa aiheuttaa hyvin pahoja vaikeuksia. 

Eli johtajan pitää sitten lopulta joko itse erota tai erottaa noita kavereitaan, ja se ei varmaan kovin mukava paikka ole. Tai jos toiminta jatkuu ikävällä tavalla, niin se saattaa lopulta aiheuttaa sen, että asiakkaat lähtevät. Tuo tie vie lopulta konkurssiin. 

Vaikka olen sanonut että johtajan pitää kantaa vastuu päätöksistään, niin hän on vastuussa yhtiön osakkeenomistajille siitä, että nämä saavat mahdollisimman suuren tuoton työstään. Siis mitään muuta olemassaolon syytä ei normaalilla yhtiöllä ole kuin se, että sen omistajat saavat mahdollisimman suuren tuoton sijoituksestaan. 

Työelämän murros on edessä ja korona tulee sitten vain nopeuttamaan prosessia, missä vanhan mallinen työyhteisö vain lakkaa olemasta. Siis tulevaisuudessa perinteinen työyhteisö on olemassa vain jossain Canterburyn tarinoissa". Perinteisen työyhteisön asema on ollut keskeinen siinä toimintatavassa, mikä on sukupolvien ajan vallinnut liike- sekä muussa työelämässä. Eli työntekijä lähtee aamulla töihin, menee toimistoon tekee työnsä ja sitten palaa takaisin kotiin. 

Nykyään taas ollaan vääjäämättä menossa kohti etä- tai hybridityötä ainakin aloilla joissa esimerkiksi on totuttu työskentelemään muutenkin virtuaalisten työtilojen kautta. Eli ainakin ICT- ja muut vastaavat alat kuten taloushallinto varmasti voivat tähän etätyöhön siirtyä. Toki tämä uusi malli asettaa monia uusia vaatimuksia sen suhteen, mitä työntekijöiden on osattava. 

Perinteisessä työyhteisössä tietenkin on ollut muutamia mukavia asioita, joita varmaan moni jää kaipaamaan. Kahvihetket, pikkujoulut sekä moni muu asia ovat kuuluneet perinteiseen työyhteisöön. Aivan kuten siihen ovat kuuluneet rattoisat kahvihetket automaattien vieressä. Ongelma on sitten ollut siinä, että noista uskomattoman upeista hetkistä ei yhtiön johto maksa palkkaa. Samoin varsinkin pikkujoulujen ongelma on ollut se, että niissä saattaa liikuttuneessa mielentilassa oleva alainen kertoa kuinka ihana ihminen johtaja oikeasti eli hänen itsensä mielestä on. 

Perinteisen toimiston sekä työyhteisön mallin ongelma on se, että toimistot maksavat. Eikä mikään yhtiö halua maksaa turhasta. Etätyö on asia mikä stressaa, mutta tuo stressi koetaan monissa paikoissa vain muutosvastarintana. Muutosta vastustetaan aina. Mutta kuten tiedämme, niin lopulta myös sitkeinkin muutoksen vastustaja joutuu hyväksymään elämän kovat realiteetit. Kun yhtiön johto käskee jotain, niin silloin yrityksen johtoa pitää vain totella. 

Siis asioista voidaan aina tehdä vaikeampia kuin mitä ne oikeasti ovat. Aina voidaan kaivella asioita, jotka ovat kielteisiä. Eli etätyö on asia, mikä ei varmasti sovi mihinkään, koska se vaatii sitä että istun työpaikalla ilman johtajaa. Ja tietenkin työelämän muuttuminen itseohjautuvaksi ei varmaan sovi kaikille. Mutta itseohjautuva työelämä on asia, mikä asettaa johtajuudelle suurempia haasteita. Johtajalla on velvollisuus valvoa alaisen työtä. 

Mikäli alainen ei osaa työtään, niin silloin alaiselle pitää asiasta mainita. Jos alainen ei tuota asiaa korjaa, niin seurauksena on työsuhteen purkaminen. Jos työ jää valvomatta, niin joku sitten ei niitä tee ollenkaan, vaan päivä kuluu mukavasti esimerkiksi jotain pelejä pelatessa. Eli ongelmia varmaan tulee aina. Ja jos ongelmat pääsevät kasautumaan, eli työn tekemistä ei vahdita, niin silloin joudutaan lopulta antamaan potkut. Tai pahimmillaan koko yhtiö joutuu konkurssiin. 

Etätyö sekä itseohjautuva työelämä ovat aina mukavia tavoitteita, mutta työtä pitää silti jonkun muistaa valvoa. Ideaalisessa elämässä ei johtajia tarvittaisi, koska kaikki osaavat työnsä ja tekevät ne ohjeiden mukaan. Mutta aina on joku, joka kehittää itselleen muuta tekemistä, kuin sitä mistä yhtiö maksaa palkkaa. Ja tuon henkilön kohtalona on joko poistua yhtiön palveluksesta tai opetella uudet tavat. 

Johtajuuden murros

Johtajuus on asia, mikä kiinnostaa ihmisiä. Johtaja on ihminen, jolla on määräysvalta yrityksessä. Ja jos esimerkiksi alainen tekee virheen, niin tuosta virheestä voi valittaa johtajalle. Se merkitsee sitä että johtaja harkitsee alaisen erottamista, ja jos hän toteaa virheen olevan alaisen, niin sitten saa alainen lähteä tekemään uutta työhakemusta. Tuo on se yleisesti esitetty kuva johtajuudesta, ja se sitten tietenkin varmaan hivelee monen ihmisen itsetuntoa. 

Jos esimerkiksi blogin kirjoittajan mielipide tai tapa käsitellä asioita ei miellytä, niin sitten vain otetaan yhteyttä hänen esimieheensä, joka sitten kertoo että blogin kirjoittaja on loukannut ylimielisellä asenteellaan sekä poskea soittamalla jotain joka on johtajalle tärkeää. No ehkä tätä ei olisi pitänyt kirjoittaa, mutta jostain syystä johtajan asema koetaan sellaisena, että se takaa alaiselle potkut, jos johtajalle vain sattuu valittamaan alaisen toiminnasta. Johtaja on kuningasvallan ajalta peräisin oleva asema. Eli periaatteessa jossain luodaan sellaista kuvaa, että johtaja itse ei ole minkään alan erityisasiantuntija.

 Tuo asia sitten vapauttaa hänet vastuusta, jos joku asia menee vähän toiseen suuntaan, mitä on tarkoitettu. Vastuu ikävistä asioista on siis jonkun konsultin tai erityisasiantuntijan. Mutta tuolloin unohtuu usein se, että johtaja tekee päätökset. Alaisena toimiva erityisasiantuntija vain esittää faktat, ja niiden perusteella pitää päätös tehdä. Jos asiantuntija ei ole perehtynyt tilanteeseen, tai saamaansa dataan, niin silloin hän tekee virheen. Mutta jos johtaja ei tuota suositusta huomioi, niin kenen vika on? 

Tuon henkilön asema takaa sen, että hän saa tehdä päätöksiä, jotka koskevat koko organisaatiota tai hänen vastuullaan olevaa organisaatiosegmenttiä. Ja jos joku asia sattuu pelottamaan, niin sitten soitetaan johtajalle, joka antaa potkut tuolle alaiselleen. Kun sitten lähdetään puhumaan nykyaikaisesta työelämästä sekä esimerkiksi tekniikan kehityksestä, niin nykyään kaikki asiat ovat toisin ainakin jos puhutaan tekoälystä sekä sen kehittämisestä, niin juuri tässä asiassa johtajalla ei ole niin kauhean paljon mahdollisuutta sanoa sitä paljon puhuttua "kovaa sanaa". 

Ennen riitti se että alaisilta kielletään yhtiön koneiden sekä työtilojen käyttö muuhun kuin yhtiön määräämiin tarkoituksiin. Mutta juuri esimerkiksi tekoälyn kehityksessä on kyseessä niin sanottu "open source" kehitys. Eli kuka vain voi hankkia käyttöönsä koodaamiseen tarkoitetut ohjelmointi ympäristöt ilmaiseksi. Ja jos joku sitten näitä asioita kehittelee vapaa-ajallaan, niin johtaja ei voi oikeastaan tehdä mitään. 

Samoin johtajan pitää aina pitää mielessään se, että hänelle asioista kantelevalla henkilöllä saattaa olla niin sanotusti "oma lehmä ojassa". Kantelija saattaa itse himoita tuon alaisen paikkaa yhtiössä. Tai sitten hän aikoo järjestää potkut jollekin henkilölle siksi, että on vain kateellinen toiselle. Siis jos joku kantelee yhtiön tietokoneiden käytöstä tai muusta vastaavasta asiasta, niin silloin johtajan pitää analysoida sitä, mikä on tuon henkilön motiivi tehdä ilmois asioista. Eli kanteleeko joku esimerkiksi yhtiön läppäreiden käytöstä ihan hyvää hyvyyttään, vai onko hänellä ehkä oma etu pelissä. 

Kukaan oikea ICT-asiantuntija ei käytä yhtiön koneita mihinkään omiin tarkoituksiin. Vaan yhtiön tietokoneet on rajattu vain siihen käyttöön, mistä yhtiö maksaa palkan. Omaan käyttöön tietenkin hankitaan omat tietokoneet. Eli mitään omia puheluita ei soitella yhtiöiden puhelimilla tai muita projekteja ei tehdä yhtiön koneilla tai yhtiön välineitä käyttämällä. 

Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tekoälyn kehitys on muuttunut itseohjautuvaksi. Se tarkoittaa sitä, että kukaan ei ehkä oikeasti johda tuollaisia projekteja. Oma tietokone ei ole mikään kovin kallis sijoitus, ja se on ihan mukava asia tietoturvaa ajatellen. 

Johtajuuden murros on tietenkin todellisuutta. Kun työpaikoilla siirrytään yhä enemmän etätyöhön, niin myös johtajuuden vaatimukset ovat muuttumassa. Eli etäpalavereissa vaaditaan toisia taitoja kuin niin sanotussa face-to-face palavereissa. Samoin etätyössä vaaditaan myös korkeaa moraalia sekä keskittymiskykyä, koska kotona on todella paljon virikkeitä, jotka eivät liity mitenkään työntekoon. 

Maassamme on totuttu siihen, että esimerkiksi pääjohtajalla on kaikki valta päällä maan. Hän on ihmemies, joka laittaa asiat rullaamaan. Tuo asenne näkyy myös esimerkiksi koronanyrkkiä koskevissa keskusteluissa, joissa pyydetään presidenttiä johtamaan tätä toimintaa. Siis mitä muuta voisi presidentti tehdä tässä tilanteessa, mitä tähän mennessä on tehty?

Koronavirus ei ole mikään suuryrityksen työntekijä, joka lähtee ovesta ulos, kun hänelle kerrotaan, että hän on toiminut yrityksen edun vastaisesti. Eikä esimerkiksi pi-ke yrityksen johtajalla ole samoja rekrytointikanavia käytössään kuin esimerkiksi enterprise-luokan yrityksen toimitus- tai pääjohtajalla, jolla on kymmeniä tuhansia alaisia, ja jonka brändi on maailman kuulu. 

Työelämä muuttuu ja ihmisten täytyy sopeutua muutokseen

Työelämän muutos etätöineen ovat osa elämää. Jos ihmiset eivät osaa toimia nykyaikaisessa työelämässä, niin heidän pitää joko jäädä työelämästä pois töistä tai opetella uusia asioita. Enää nykyisin millään alalla ei kukaan voi koulun jälkeen jäädä lepäämään laakereilleen, vaan nykyaikainen työyhteisö vaatii dynaamisuutta sekä jatkuvaa koulutuksen päivittämistä. Samoin erityisesti ICT-alalla on huomattavissa se, että jatkuva työmenetelmien päivittäminen  on asia, mikä varmasti vaatii jatkuvaa uudelleen opettelua. ICT-ala on maailman innovatiivisin ala, missä jatkuvasti eteen tulee uusia haasteita, ja ne jotka kykenevät muuttamaan haasteet mahdollisuuksiksi ovat niitä jotka menestyvät.

Mutta ne jotka eivät kykene vastaamaan kysynnän tarpeeseen menettävät pelin, eli kuten muutamista takavuosien menestyjästä huomaamme, niin kun ei kehitetty uusia tuotteita, niin menestyneet brändit väljähtivät. Eli tuotteesta meni terä, kun uutta ei kyetty luomaan, ja menestystarina katosi kuin tuhka tuuleen. Nykyaikainen tuotekehitys on asia, mikä vaatii jatkuvaa innovointia sekä keittelyä ainakin alalla, jossa toimitaan virtuaalisessa ympäristössä. Se että osataan tehdä jotain koodia ei varmaan riitä, vaan tuotteen pitää olla sellainen että sitä ostaa joku. 

Ja vaikka tuotetta meneekin kaupaksi, niin silti ei mikään ole niin varmaa kuin epävarma. Eli vaikka tuote olisi tehty miten hyvin ja osaavasti hyvänsä, niin silti se ei ehkä mene kovin kauan kaupaksi. Markkinat ovat nimittäin sikäli arvaamattomia, että entisestä megatrendistä saattaa tulla muutamassa päivässä tuhkakasa. Eli trendit sekä painotukset vaatimuksille mitä työelämä asettaa saattavat muuttua hyvinkin lyhyessä ajassa. 

Tietoverkkojen nopeutuminen on muuttanut ICT-alan pääpainoa, ja se tarkoittaa sitä että ihmisten pitää sopeuttaa oma osaamisensa nykyaikaiseen tietojenkäsittelymalliin sopivaksi. Eli enää ei riitä että ihminen osaa tehdä kotisivuja, vaan nykyaikaisten WEB-palveluiden pitää olla monimutkaisia sekä helposti päivitettäviä. Nykyään esimerkiksi kysely- ja palautelomakkeiden rakentaminen jää usein loppukäyttäjän vastuulle, joka sitten käyttää niihin valmiiksi luotuja moduuleja. Ja nykyään oikeastaan jos ajatellaan esimerkiksi verkkopalveluiden rakentamista palveluntarjoajan kannalta, niin kyseessä on oikeastaan makropalvelun segmentointi. 

Esimerkiksi Google toimittaa työkalut, ja ehkä verkkopalvelulle luodaan joku kustomoitu ympäristö, johon kuuluu esimerkiksi kustomoitu sähköposti- tms. palvelu. Vaikka nykyään kuitenkin käytetään yhä enemmän monikäyttöisempiä team-työskentely sovelluksia. Tuolloin perinteinen sähköposti on oikeastaan muuttunut vain yhdeksi yhteydenpitovälineeksi. 

Netin nopeuden lisääntyminen on aiheuttanut samanlaisen ilmiön kuin aikoinaan tietokoneiden tehon lisääntyminen aiheutti. Tietokoneohjelmistoista tuli monimutkaisempia sekä raskaampia. Samalla tavalla verkkopalveluista on tullut yhä monimutkaisempia sekä osittain myös vaikeammin hallittavia.

Pääpaino esimerkiksi ICT-alan ohjelmistokehityksessä on siirtynyt laitekohtaisista sovelluksista verkkopohjaisiin sovelluksiin. Eli oikeastaan nykyään ainoa ohjelmisto mitä tietokoneen käyttäjä tarvitsee on verkkoselain. Ja lähes kaikki sovellukset pyörivät palvelimella jossain kaukana. Tuo asia vaatii sitten uusia tapoja käsitellä alati muuttuvia tietoturvaa koskevia ongelmia. 

Verkossa toimivat koodaus editorit ovat vieneet pohjan perinteiseltä virusten kirjoittamiselta. Sekä jo ADSL-yhteys vaikutti perinteistä hakkerointia. Mutta samalla uudet tietoturvauhat ovat nostaneet päätään. Vaikka verkko on periaatteessa hyvin suojattu hakkereita vastaan, eikä virusten levittäminen verkossa onnistu. Niin esimerkiksi netti palavereissa saattaa joku asiaton henkilö istua jonkun osallistujan vieressä, ja kuunnella sitä, mitä palaverissa puhutaan. 

Samoin interaktiivisten deep fake näyttelijöiden avulla voidaan ihmisiä huijata jakamaan tietoa, mitä he eivät haluaisi levitellä ympäriinsä. Samoin esimerkiksi henkilöllisyyden varastaminen onnistuu hyvin helposti jos verkkopalaveriin käytettävästä sovelluksesta kopioidaan kuva tekaistulla- tai toisen henkilön henkilöllisyydellä avatulle sosiaalisen median tilille. Tuolloin identiteettivarkauden avulla voidaan ihmisiltä urkkia kaiken maailman tietoja, joita he eivät muuten ehkä jakaisi. Ja varastetun henkilöllisyyden avulla voi tuollainen rikollinen yksinkertaisesti pyytää työpaikan avaimia lainaksi, jolloin varas tai tietovaras saattaa päästä toimitiloihin huomaamatta, ja latailla gigatavujen verran tietoja esimerkiksi USB-tikulle.  

Samoin jo se että joku unohtaa vaikkapa kännykän työpöydälleen ja sen pin-koodin lapulle samaan paikkaan voi aiheuttaa suuren luokan tietoturva-aukon. Pöydälle unohtuneen puhelimen avulla voi hakkeri pyytää itselleen tunnukset järjestelmään. Ja sitten ladata useiden gigatavujen verran tietoa omalle palvelimelleen. Tai sitten hakkeri voi asentaa suojaamattomaan tietoverkkoon oman WLAN-aseman jonka kautta hän voi ohjata tietoliikenteen omalle koneelleen tai sitten hän voi tehdä kyberhyökkäyksiä tuon aseman kautta. 

Ja jos hakkeri pääsee kytkemään oman koneensa johonkin palvelimeen tai reitittimeen, niin hän voi sen kautta esimerkiksi kytkeä talon internetin pois päältä. Tuo onnistuu yksinkertaisesti levittämällä tietokoneviruksia tuon avoimen yhteyden kautta. Eli tuolla tavoin voidaan verkon suojausprotokollaa käyttää kiusan tekemiseen. Mutta jos hakkeri voi ladata tietoja palvelimilta, niin silloin voi hyvinkin paljon luottamuksellisia tietoja karata jonnekin, missä niistä on haittaa. Jos henkilö pääsee murtautumaan esimerkiksi pankkien turvajärjestelmään, niin hän voi tehdä siellä verkkopankkitunnuksia varastamilleen henkilöllisyyksille. Ja verkkopankkitunnusten avulla voidaan tehdä paljon enemmän vahinkoa kuin pelkän sosiaalisen median tilin avulla. 

Eli nopea tietojenvälitys aiheuttaa sen, että jo lyhytaikainen onnistunut hyökkäys järjestelmään voi aiheuttaa hyvin suuria vahinkoja. Mitä kukaan tekee sähköpostilla, mihin ei pääse kirjautumaan. Tai verkkopalvelulla mihin ei saada yhteyttä. Kyberhyökkäykset vahingoittavat luottamusta järjestelmään. Ja jos järjestelmän toimintaa estetään tai sen kautta lähetettävän tiedon luottamuksellisuus vaarantuu, niin silloin tietenkin asiakkaat etsivät enemmin tai myöhemmin uuden palvelun tarjoajan. 

Onko mitään enää tehtävissä tartuntojen hillitsemiseksi

Koulut alkavat taas ensi viikolla, ja sitten taas puhutaan siitä, että pitäisikö ne pitää kiinni vai auki? Ja tuloksena on se, että oppilaat tekevät kaksi koronatestiä viikossa, istuvat kasvomaskit naamalla sekä tietenkin kokevat kaikkea muutakin epämukavaa. Ja sitten taas lähdetään keskustelemaan siitä, että ovatko nämä toimet riittäviä vai pitäisikö koko Suomi sitten sulkea, jotta tartunnat saadaan kuriin? Mitä varten muuten hallituksen on niin vaikea saada tehtyä niitä asetuksia? Siis miksi se sysää vastuuta AVI:n päälle? 

Kaikki tietävät sen, että koulusta voi jokainen meistä saada koronaviruksen. Tietenkin sieltä voi saada myös kausiflunssan, vesirokon ja monia muita tauteja. Mutta sitten aina kuitenkin kaikissa asioissa osoitetaan suurta kritiikkiä, ja kritiikki tietenkin on negatiivisten asioiden esiin tuomista. Mutta sitten voidaan sanoa, että mitä varten kaikissa asioissa aina otetaan se kanta, että pitää sanoa että "ei". Jokainen meistä tietää että HUS on asiantuntijaorganisaatio, jossa on korkea ammattitaito. HUS:n ylilääkäri on tietenkin varmaan hyvin korkeasti koulutettu mies, joka osaa asiansa. 

Mutta sitten tietenkin voimme miettiä sitä, että epidemia jyrää maassamme. Saattaa olla että koulujen avaaminen on vastuutonta. Mutta tietenkin esimerkiksi tilanne jonkun kotona voi olla hiukan kärjistynyt. Siis olemme tilanteessa, missä ei ole olemassa ihanteellista ratkaisua. Tietenkin kaikki asiat pitää ajatella siten, että korona-altistus saa aikaan toisen elämän vaarantumisen. Mutta samalla kuitenkin pitää miettiä sitä, että ihmisillä on muutakin elämää kuin korona. 

Eli kaikki joutuvat kuitenkin töissä käymään, ja samalla hoetaan että kotityö ei onnistu, kun jälkikasvu pyörii jaloissa, joten mistä sitten löydetään ratkaisu. Pitäisikö ehkä koulujen lähteä siitä, että oppilaat kokoontuvat pressujen tai katosten alle ulkotiloihin, jolloin turvaväli sekä tuuletus olisi hoidettavissa. 

Hallituksella on määräysvalta asioista, joten miksi se jakaa ohjeita, jos kerran koulujen kiinni pitäminen on pakollista? Tietenkin koulujen aloittaminen on vastuutonta, mutta toisaalta taas voidaan keskustella psykofyysisistä kokonaisuuksista. Tai siitä että miten sitten nuoret muuten jaksavat, kun kaikkialla pitää olla turvavälin päässä toisista eikä toisen naamaa näy koskaan. Mutta kuten tiedämme niin kaikkien pitää tehdä uhrauksia, jotta epidemia saadaan laantumaan. 

Tai riittääkö edes se että kauppakeskukset, kaupat ja kaikki muut palvelut pannaan kiinni? Siis ainoa asia joka estää saamasta virusta esimerkiksi päivä-aikaan on se, että pysytään kotona tai ollaan kaukana toisista, ja kaikki asiat tehdään niin, että etäisyys toiseen henkilöön on vähintään kolme metriä. Mutta riittääkö sitten sekään että koko Suomi suljetaan? Se että tehdään päätöksiä ei tee päätöksestä mitenkään toimivaa tai mikään ei takaa sitä, että päätöksillä on mitään tehoa. 

Jos sitten päätöstä etäopetuksesta ei seuraa esimerkiksi se, että kaikki ovat oikeasti sisällä eivätkä edes käy missään, niin silloin tuon koronan voi saada aivan yhtä helposti. Ravintoloissa ongelma on se, että henkilöt juovat samoista laseista. Sekä polttavat samoja savukkeita. Tuolloin voi myös aivan tavallinen bakteeri tai virus siirtyä ihmisestä toiseen. Eli myös kotibileet ja päivällä auki olevat ravintolat voivat olla paikkoja, missä virus leviää. 

Toki koronavirusten kohdalla tilanne on se, että ne mutatoituvat hyvin nopeasti. Tuon mutatoitumisen huomaa muuten esimerkiksi siitä, että flunssarokote menettää myös tehoaan vuoden kuluessa. Eli jo keväällä flunssarokote ryhtyy päästämään virusta läpi, koska viruksen pinta-antigeeni muuttuu jatkuvasti. Mutta kuten me tiedämme, niin terveydenhoidon kantokyky horjuu äärimmillään, eikä ketään voi pakottaa ottamaan rokotetta. Mehän kaikki tiedämme että ehkä joku meistä omaa sellaisen geenivirheen, että joku meistä voi saada esimerkiksi tappavan muunnoksen tuosta koronasta. Tai sitten meidän vakaumuksemme voi sanoa, että emme voi ottaa rokotetta, koska se on vastoin jotain pyhän miehen sanaa. Eli varmasti myös sitä negatiivista puolta voidaan aina korostaa.

Kun lehtien kannet täyttyvät tarinoista, joissa joku kolmannen rokotteen saanut on melkein kuollut koronaan, niin se varmaan kannustaa muitakin jättämään rokotteen hakematta. Samoin muiden negatiivisten asioiden kuten veritulppien, niiden aiheuttamien kuolioiden sekä kaiken negatiivisen korostaminen rokotteiden kohdalla saa varmaan ihmisille aikaan sen, että he eivät uskalla hakea tuota piikkiä. 

Miksi muuten muiden rokotteiden kohdalla ei tätä asiaa ole koskaan korostettu näin paljon kuin koronarokotteiden? Siis tietenkin on influenssa- ja muitakin vastaavia rokotteita joita saa esimerkiksi punkin puremien kautta tarttuvan borrelioosin ennaltaehkäisyyn. Varsinkin flunssarokotteen kohdalla rokotetta pitää kehittää jatkuvasti. Eikä tuon rokotteen kohdalla ole ollut mitään vastaavaa kritiikkiä. 

Pitäisikö koulut sulkea vai ei?

 Pitäisikö koulut sulkea vai ei?

Suuri joukko lastentautien yli- tai muista lääkäreistä on sitä mieltä että koulujen sulkeminen ei ole oikea keino rajoittaa korona epidemiaa. Tai että siis koulujen sulkeminen olisi kohtuuton toimenpide. Jos koulut suljetaan joka kerran kun löytyy uusi virus tai korona variantti, niin silloin koulut saattavat olla kiinni kuukausien ajan. Eikä siis lasten ja nuorten kotikoulua voida pitää samanlaisena asiana kuin aikuisten etätyötä. 

Toisaalta taas siis epidemian itsensä kannalta saattaisi olla asiallista sulkea koulut, jotta epidemiaa saadaan hidastettua. Sitten taas ovat vastakkain kaksi asiaa. Eli mikä on koronan hinta? Ihmisten elämässä varmaan on muutakin ajateltavaa kuin koronavirus, eikä esimerkiksi ahdistusta, yksinoloa tai muuta vastaavaa asiaa voida jatkuvasti sivuuttaa sillä perusteella, että maassamme on epidemia. 

Ja tuo epidemia voi kestää vuosien ajan. Jos ajatellaan sitä, että joku henkilö on esimerkiksi oppimassa ammattiin, niin hän kyllä tarvitsee hiukan myös sitä lähiohjausta, ellei sitten kyse ole ICT- tai jostain merkonomi-opinnoista, joissa koko homma voidaan järjestää periaatteessa etänä. Mutta se mikä sitten stressaa aivan varmasti on se, mitä kutsutaan valmistumiseksi. Siis se että valmistuminen lykkääntyy epidemian takia ei ole varmaan kovin miellyttävä ajatus ainakaan jos itse sattuu olemaan tuossa tilanteessa. 

Eli vaikka epidemia on sitten se pääasiallinen asia, niin kuitenkin vaakakupissa on myös monia muitakin asioita. Stressi sekä jaksaminen ovat myös muutakin kuin esimerkiksi koronavirusta. Ja sekin asia sitten varmaan painaa aika tavalla vaakakupissa, että kuinka kauan sitten esimerkiksi nuori jaksaa olla kotona ilman ikäistään seuraa? Tai millainen vaikutus nuoreen on sillä, että hän ei tapaa ikäisiään henkilöitä, vaan on koko ajan kotona vanhempiensa kanssa? 

Siis aina pitää muistaa se, että elämä on kokonaisuus. Itse kirjoitan paljon ääri-ihmisistä koska ääri-ilmiöt ovat kiinnostavia asioita. Mutta sitten kuitenkin me kaikki kohtaamme joskus tilanteen, missä meidän kaikkien pitää tinkiä siitä, mitä olemme pitäneet oikeana ja kohtuullisena. Mitä jos koronavirus sitten jatkaa leviämistään vuosien ajan? Eli onko koulujen sitten oikeasti oltava kiinni vuosien ajan? 

Etätyö varmaan stressaa kaikkia. Ja erityisesti se tuntuu stressaavan aikuisia, joiden pitää sitten jakaa kaikki tilat itsensä sekä lastensa kanssa. Eli etätyö onnistuisi jos lapset eivät melua kotona. Mutta lapset eivät voi olla koulussa ja kotona samaan aikaan. Lasten kohdalla pitää valita se, että ovatko he kotona tai koulussa. Tai sitten vanhempien pitää ryhtyä hankkimaan väistötiloja, koska varsinkin kerrostaloissa saattaa tulla ahdasta, jos isä, äiti sekä kaksi lasta tekevät samaan aikaan etätyötä sekä käyvät etäkoulua. 

Ja varsinkin jos lapset ovat eri luokka-asteilla niin silloin edessä on varmaan kiistoja lähes kaikesta. Siis kaikki ihmiset eivät voi tehdä etätyötä, mutta jos kumpikin vanhemmista sattuu olemaan niin onnellinen, että he voivat ulkoistaa toimistonsa kotiin, niin silloin edessä on tilanne, mikä varmaan stressaa hyvin paljon.

Koronavirus vastaan stressi. Siinä kaksi ongelmaa. Eli työ eikä koulunkäynti suju varmaan kovin hyvin jos perheellä on se kuuluisa kolme huonetta ja keittiö asuntona.  Ja kaksi etätyötä tekevää vanhempaa ja eri luokka-asteita käyvät lapset. Mitä tehdään silloin jos toisen lapsen koulupäivä sattuu loppumaan vähän aikaisemmin kuin toisen? Tai mitä sitten jos toinen on luottamuksellisessa palaverissa ja joku käy hakemassa vettä keittiöstä? Tai mitä jos sitten oma murrosikäinen kaikista kielloista huolimatta sattuu menemään kaverin kotibileisiin, ja siellä alkaa sitten koronavilkku vilkkua? Stressi on asia, mikä myös aiheuttaa ongelmia. 

Kaikilla ei ole koulussa aina kivaa

Kaikilla ei ole koulussa aina kivaa

Etäkoulun iloista ja suruista sen verran, että etänä tapahtuvasta opetuksesta pitäisi tai ainakin olisi pitänyt tulla jo aikoja sitten osa opiskelua. Työelämässä vaaditaan kaiken maailman digitaitoja, ja työläisen pitää osata tehdä tehtäviään itsenäisesti. Eli kuten tiedämme, niin etätyö stressaa. Mutta toisaalta työnantaja ei varmaan kahvin juomisesta palkkaa maksa. Joten tämän takia esimerkiksi etätyö on ehkä tulevaisuudessa ainakin osassa tapauksista se normaali työnteon muoto, vaikka kaikki eivät sitä ehkä halua. Ihmisten pitäisi tietää että sosiaaliseen mediaan ei saisi laittaa mitään, mitä ei voida julkistaa lehdissä. Etäpalaverit ovat tuoneet uuden uhan tietoturvalle. Se uhka on digitaalisten näyttelijöiden käyttö palavereissa. 

Tekoäly voi tehdä ihmiselle aivan uudet piirteet, ja tuo interaktiivinen graafinen tekoäly on väline joka on väärissä käsissä hyvin vaarallinen. Nykyaikainen tietokone mahdollistaa reaaliajassa tapahtuvan kuvan automaattisen muuntamisen. Joten noiden ohjelmien avulla kuka vain voi uskottavasti esittää esimerkiksi presidenttiä. Tuolloin esimerkiksi hemaiseva sihteeri voi olla oikeasti vaikka Venäläinen erikoisjoukkojen sotilas. Nuo ohjelmistot perustuvat aikoinaan tietokonepelejä varten kehitettyihin välineisiin, joiden avulla pelaajan ääni muutettiin pelihahmoa vastaavaksi. 

Tuolla tavoin esimerkiksi miespuolinen pelaaja saattoi käyttää naishahmoa tai vastaavasti nainen voi käyttää miehen hahmoa. Noin sitten saatiin tietää onko henkilö oikeasti hyvä pelaaja vai ei.  Tämä Deep Fake ohjelmisto siirtää WEB-kameralta haetun datan kasvokuvaan, ja tuo synteettinen kuva reagoi kasvojen liikkeisiin siten, että suun ja muiden kasvon osien liikkeet vastaavat täysin puhujan kasvojen liikkeitä. Mutta kasvot vain ovat silloin toiset. Ja esimerkiksi MS Teamsissa voidaan käyttää synteettisiä taustoja. 

Eli vaikka henkilö näyttäisi olevansa kotonaan, niin hän voi olla vaikka keskellä ravintolaa. Ja taustamelun vaimennus poistaa filmistä hälyäänet.  Digitaitojen pitäisi olla osa kansalaisen perustaitoja.  Mutta jostain syystä näin ei vain ole käynyt. Siis koulujen pitäisi pystyä vastaamaan nykyaikaisen yhteiskunnan vaatimuksiin, ja vaikka itse olen esimerkiksi käynyt vanhan mallista koulua, missä piti oikeasti käydä paikalla. 

Niin silloin ei ollut internetiä. Etäkoulu on asia mikä tuo ihmisille sekä hyvää että paljon uutta, mutta mikään ei tuo pelkkää hyvää. Kun ajatellaan esimerkiksi sosiaalisia suhteita, niin tietenkin jokaisessa koulussa on ihmisiä, jotka eivät edes koko koulupäivänä puhu sanaakaan toisten kanssa, ja kukaan ei heille puhu. On ihmisiä jotka eivät ole sosiaalisia tai jotka ovat jotenkin erilaisia kuin valtaryhmä. Saattaa olla niin, että tuollainen henkilö ei vain löydä mitään yhteistä puhumista muiden kanssa. 

Pakottaminen sosiaalisuuteen tietenkin saattaa vaikuttaa hienolta, mutta se ei ole varmaan kovin mukavaa niistä, jotka eivät sitten niitä muita asioita tee koulutovereiden kanssa kuin istu ryhmissä. Jos ihminen pudotetaan ryhmästä pois, niin hän ei ehkä niitä kavereita löydä mistään nuorisotaloistakaan. Siis autismin kirjo on tietenkin yksi asia, mikä varmaan on joidenkin kohdalla oikea diagnoosi, mutta sitten on niitä, joille ei vain puhuta yhtään mitään, ja joiden yrityksiin kommunikoida muiden kanssa ei edes reagoida. Ja varmasti on myös ihmisiä, joiden arvomaailma poikkeaa siitä valtavirran arvomaailmasta. 

Kouluissa on kaiken maailman kiusaamisen vastaisia projekteja. Yksi niistä on "kiva koulu". Mutta kaikissa noissa projekteissa on sellainen ongelma, että ne on tehty aikuisen näkökulmasta. Se että tappelija pannaan sopimaan asioita opettajien edessä voi olla hyvä näköistä. Samalla on unohtunut pari asiaa. Nimittäin koulukiusaaja ei koe tekevänsä mitään väärää, kun hän kiusaa muita. Mutta sitten sekin on unohtunut, että esimerkiksi vapaa-aikana jokainen meistä valitsee omat kaverinsa. Eli "ketään ei voida pakottaa olemaan toisen kanssa" on asia, mikä joidenkin ihmisten kohdalla merkitsee täydellistä sosiaalista tyhjiötä. Tuolloin ihminen vain leimataan tylsäksi tyypiksi, ja hän jää sitten kaiken sosiaalisen toiminnan ulkopuolelle. 

Mutta jos ajatellaan koulukiusaamista, niin kiusatusta saattaa tulla sellainen tapaus, että myöskään hänen kanssaan ei olla, koska pelätään sitä ettei kiusaaja enää kutsu noita "tylsiä tyyppejä ja niiden kavereita" omiin juhliinsa. Arvatkaa muuten onko kivaa tehdä ryhmätyötä, jos toiset vain siinä sitten keskustelevat mitä he aikovat ensi viikonloppuna tehdä, ja että niihin mukaviin kotihippoihin ei tietenkään voi jokainen kutsuja saada. Eli tuollainen keskustelu saattaa hieman masentaa sellaista, joka sattuu kuulumaan niihin "tylsiin tyyppeihin". 

Ja vaatimus sosiaalisuuteen tietenkin tuo paineita kaikille. Kouluissa on joskus ainakin ollut sellainen tapa että sosiaalisia taitoja opetetaan ryhmätöiden avulla. Tuolloin lapset oppivat kuulemma keskustelemaan sekä toimimaan osana ryhmää. Mutta joskus käy niin, että koko ryhmätyö jää yhden henkilön vastuulle. 

Tai sitten joku alkaa muuttua "jarrumieheksi". Eli kun peruskoulun jälkeisissä opinnoissa ryhmätyötä lähdetään tekemään, niin silloin joku saattaa tehdä niin, että hänellä on aina jotain "duunia", joten muut saavat sitten tuon henkilön kohdalla joustaa määrättömästi. Sitten on vielä niiden "Matti ja Maija Myöhästen" joukko, joka sitten palauttaa oman osansa työstä viime tipassa, ja mukana tietenkin on myös kieliopin tarkastaja, jonka mukaan sanamuodot ovat tärkeitä, ja he sitten istuttavat ryhmää tuntikausia miettimässä miten joku ilmaus pitäisi laittaa. 

Eikä kouluun ole aina muutenkaan mukavaa mennä. Eli aamulla kun vettä sataa ja on pimeää ja kylmää, niin etäkouluun jääminen voi olla kaikille mukavinta. Jos sitten taas ajatellaan sitä että esimerkiksi sosiaalinen elämä on korkeakouluissa tärkeässä asemassa, niin me kohtaamme siellä sellaisen ongelman, että joidenkin ihmisten kohdalla käy niin, että sosiaalinen elämä kuten diskot sekä erilaiset juhlat saavat aikaan sen, että henkilö sitten jää valmistumatta, kun asiat menevät juhlien sekä kaiken maailman duunien eli osa-aikatöiden takia pieleen, eikä sitten jää aikaa opiskeluun. 

Pitäisikö 5000 varusmiehen päästä rokottamaan muita maamme kansalaisia?

 

Pitäisikö 5000 varusmiehen päästä rokottamaan muita maamme kansalaisia?

Krista Kiuru toisi 5000 varusmiestä rokottamaan ihmisiä, ja tietenkin tämä asia näyttää varmaan hyvältä. Ainakin ensi näkemältä saattaa vaikuttaa hienolta saada käyttöön 5000 uutta rokottajaa. Mutta kuten varmaan kaikki arvaavat, niin myös rokotukseen tarvitaan jonkinlaista ammattitaitoa. Eli jos sitten ajatellaan että 5000 varusmiestä lähtisi antamaan noita piikkejä, niin onko heillä kaikilla tarvittava koulutus siihen, että se piikki annetaan turvallisesti sekä ilman erityistä kipua tai vahinkoa? Itse olen sitä mieltä, että saattaa olla niin, että jos varusmiehiä nyt aletaan käyttää pistosten antajina, niin varmaan ainakin jossain tapauksissa saattaa piikki painua suoraan luuhun. Ja tuo asia varmaan aiheuttaa aivan oikeasti kamalaa kipua. 

Eli kuinka moni noista 5000 varusmiehestä sitten olisi saanut edes lääkintämiehen koulutusta, eli he olisivat ehkä saaneet sitten kokeilla pistämistä johonkin nesteensiirto käteen. Samoin olisiko sitten mahdollista, että kukaan noista 5000 varusmiehestä ei esimerkiksi varastaisi noita pistosvälineitä,  tai että he olisivat muuten sopivia antamaan pistoksia. Suomen varusmiesliitto on ilmoittanut tämän ajatuksen olevan toteuttamiskelvoton vedoten siihen, että se häiritsee varusmieskoulutusta. 

Eli heidän mukaansa  sotilastaitojen opettelu jää vähiin, jos 5000 miestä lähtee jakamaan piikkejä. Mutta uskoisin että jos varusmies joka ei ole käynyt muuta sairaanhoitajan tutkintoa kuin jonkun pikakurssin pistoksen antamiseen oikeasti lähtee näitä pistoksia jakamaan, niin silloin voi käydä niin, että rokotteista kieltäytyvien määrä kääntyy nousuun. No ehkä tätä asiaa ei kukaan ole koskaan ajatellut, mutta saattaa olla niin, että esimerkiksi piikki lipsahtaa luuhun asti, jos sen antaja on joku muu kuin koulutettu henkilö. 

Sama mitä tässä sanoin koskee myös siviilipalvelusmiehiä. Toki heitäkin voidaan käyttää moniin tehtäviin, mutta onko tuo tehtävä sitten rokotteiden jakaminen vai joku muu on taas asia erikseen. Eli osaako jokainen siviilipalvelusmies sitten näitä rokotteita jakaa ilman että piikki on jonkun luussa pystyssä? Siis tietenkin on erittäin mukava ajatus että siviili- ja asepalveluksesta saadaan paljon väkeä jakamaan pistoksia. Mutta sitten kuitenkaan määrä ei korvaa laatua. Ja miten sitten käy esimerkiksi karanteeni- ja muiden määräysten, jos joku sitten saa noissa tehtävissä koronan? Miten sitten tuon henkilön kohdalla lähdetään toimimaan? 

Pitäisikö koulut laittaa etä-opetukseen? 

Taas on esitetty, että koulut laitetaan etäopetukseen, koska sillä tavoin saadaan sitten epidemia pysäytettyä. Mutta onko tuosta asiasta sitten mitään takeita. Eli auttaako koulujen sulkeminen oikeasti siihen, että epidemia saadaan talttumaan? Sosiaali-ja terveysministeriön ongelma on sama kuin muidenkin viranomaisten. Eli se näkee asiat aina oman toimenkuvansa kautta, ja sen takia tuo malli missä koulut laitetaan kiinni taas puoleksi vuodeksi saattaa sosiaali- ja terveysministeriön epidemiologien mielestä näyttää hyvältä sekä tehokkaalta mallilta, jolla voidaan hallita epidemiaa sekä estää esimerkiksi tehohoidon kuormittuminen. Mutta jonkun muun mielestä tuo malli saattaa olla hyvin kaukana siitä, mitä esimerkiksi koulunkäynnin pitäisi olla. Siis etäopetus varmasti hidastaa epidemiaa, mutta samalla se saattaa lisätä esimerkiksi mielenterveyden ongelmia. 

Jos sitten taas lähdetään kouluja siirtämään etänä tapahtuvaan opetukseen kuten STM haluaa, niin silloin taas voidaan sanoa, että aina on mahdollisuus valita kahdesta vaihtoehdosta. Joko koulut pannaan kiinni, ja toivotaan että sillä saadaan epidemian etenemistä hidastettua tai sen viimeisen variantin eteneminen saadaan pysähtymään. Eli sillä tavalla taas saadaan nuoret voimaan entistä pahemmin muilla tavoin. Vaikka tietenkin epidemian hidastaminen on sitten taas pääasiassa. Mutta samalla kuitenkin pitää muistaa, että elämään mahtuu joskus muutakin kuin koronaa. 

Eli psyykkisten oireiden, koulupaineiden sekä valmistumisten kanssa kamppaileva nuori ei ehkä aina muista, että etäopetus on osa kulkutaudin vastustamista. Samoin tietenkin jatkuva etätyö sekä etäkoulu saattavat aiheuttaa psyykkisiä oireita myös muille. Eli aina välillä varmaan olisi mukavaa lähteä vähän tuulettumaan. Ja ihminen on kuten sanotaan, psykofyysinen kokonaisuus. 

Psykofyysinen kokonaisuus tarkoittaa sitä, että myös esimerkiksi psyykkinen terveys pitää olla kunnossa. Eli psyykenlääkkeiden avulla ei hoideta yksinäisyyttä eikä eristyneisyyttä. Aina pitää muistaa sitä, että jossain vaiheessa tullaan siihen pisteeseen, että joku ei enää jaksa. Eli jos koulut taas avataan, niin silloin edessä varmaan on myös uusia korona tartuntoja. Ja sitä kautta taas epidemia pitenee. Tai sitten se ei pitene. Mutta kukaan ei voi tietää mitä olisi tapahtunut, jos sitten olisi valittu toinen tie. 

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/cf777d5e-f7b1-425b-b6f0-249440bd9ffc

https://yle.fi/uutiset/3-12258983

https://yle.fi/uutiset/3-12260686