Kaikilla ei ole koulussa aina kivaa

Kaikilla ei ole koulussa aina kivaa

Etäkoulun iloista ja suruista sen verran, että etänä tapahtuvasta opetuksesta pitäisi tai ainakin olisi pitänyt tulla jo aikoja sitten osa opiskelua. Työelämässä vaaditaan kaiken maailman digitaitoja, ja työläisen pitää osata tehdä tehtäviään itsenäisesti. Eli kuten tiedämme, niin etätyö stressaa. Mutta toisaalta työnantaja ei varmaan kahvin juomisesta palkkaa maksa. Joten tämän takia esimerkiksi etätyö on ehkä tulevaisuudessa ainakin osassa tapauksista se normaali työnteon muoto, vaikka kaikki eivät sitä ehkä halua. Ihmisten pitäisi tietää että sosiaaliseen mediaan ei saisi laittaa mitään, mitä ei voida julkistaa lehdissä. Etäpalaverit ovat tuoneet uuden uhan tietoturvalle. Se uhka on digitaalisten näyttelijöiden käyttö palavereissa. 

Tekoäly voi tehdä ihmiselle aivan uudet piirteet, ja tuo interaktiivinen graafinen tekoäly on väline joka on väärissä käsissä hyvin vaarallinen. Nykyaikainen tietokone mahdollistaa reaaliajassa tapahtuvan kuvan automaattisen muuntamisen. Joten noiden ohjelmien avulla kuka vain voi uskottavasti esittää esimerkiksi presidenttiä. Tuolloin esimerkiksi hemaiseva sihteeri voi olla oikeasti vaikka Venäläinen erikoisjoukkojen sotilas. Nuo ohjelmistot perustuvat aikoinaan tietokonepelejä varten kehitettyihin välineisiin, joiden avulla pelaajan ääni muutettiin pelihahmoa vastaavaksi. 

Tuolla tavoin esimerkiksi miespuolinen pelaaja saattoi käyttää naishahmoa tai vastaavasti nainen voi käyttää miehen hahmoa. Noin sitten saatiin tietää onko henkilö oikeasti hyvä pelaaja vai ei.  Tämä Deep Fake ohjelmisto siirtää WEB-kameralta haetun datan kasvokuvaan, ja tuo synteettinen kuva reagoi kasvojen liikkeisiin siten, että suun ja muiden kasvon osien liikkeet vastaavat täysin puhujan kasvojen liikkeitä. Mutta kasvot vain ovat silloin toiset. Ja esimerkiksi MS Teamsissa voidaan käyttää synteettisiä taustoja. 

Eli vaikka henkilö näyttäisi olevansa kotonaan, niin hän voi olla vaikka keskellä ravintolaa. Ja taustamelun vaimennus poistaa filmistä hälyäänet.  Digitaitojen pitäisi olla osa kansalaisen perustaitoja.  Mutta jostain syystä näin ei vain ole käynyt. Siis koulujen pitäisi pystyä vastaamaan nykyaikaisen yhteiskunnan vaatimuksiin, ja vaikka itse olen esimerkiksi käynyt vanhan mallista koulua, missä piti oikeasti käydä paikalla. 

Niin silloin ei ollut internetiä. Etäkoulu on asia mikä tuo ihmisille sekä hyvää että paljon uutta, mutta mikään ei tuo pelkkää hyvää. Kun ajatellaan esimerkiksi sosiaalisia suhteita, niin tietenkin jokaisessa koulussa on ihmisiä, jotka eivät edes koko koulupäivänä puhu sanaakaan toisten kanssa, ja kukaan ei heille puhu. On ihmisiä jotka eivät ole sosiaalisia tai jotka ovat jotenkin erilaisia kuin valtaryhmä. Saattaa olla niin, että tuollainen henkilö ei vain löydä mitään yhteistä puhumista muiden kanssa. 

Pakottaminen sosiaalisuuteen tietenkin saattaa vaikuttaa hienolta, mutta se ei ole varmaan kovin mukavaa niistä, jotka eivät sitten niitä muita asioita tee koulutovereiden kanssa kuin istu ryhmissä. Jos ihminen pudotetaan ryhmästä pois, niin hän ei ehkä niitä kavereita löydä mistään nuorisotaloistakaan. Siis autismin kirjo on tietenkin yksi asia, mikä varmaan on joidenkin kohdalla oikea diagnoosi, mutta sitten on niitä, joille ei vain puhuta yhtään mitään, ja joiden yrityksiin kommunikoida muiden kanssa ei edes reagoida. Ja varmasti on myös ihmisiä, joiden arvomaailma poikkeaa siitä valtavirran arvomaailmasta. 

Kouluissa on kaiken maailman kiusaamisen vastaisia projekteja. Yksi niistä on "kiva koulu". Mutta kaikissa noissa projekteissa on sellainen ongelma, että ne on tehty aikuisen näkökulmasta. Se että tappelija pannaan sopimaan asioita opettajien edessä voi olla hyvä näköistä. Samalla on unohtunut pari asiaa. Nimittäin koulukiusaaja ei koe tekevänsä mitään väärää, kun hän kiusaa muita. Mutta sitten sekin on unohtunut, että esimerkiksi vapaa-aikana jokainen meistä valitsee omat kaverinsa. Eli "ketään ei voida pakottaa olemaan toisen kanssa" on asia, mikä joidenkin ihmisten kohdalla merkitsee täydellistä sosiaalista tyhjiötä. Tuolloin ihminen vain leimataan tylsäksi tyypiksi, ja hän jää sitten kaiken sosiaalisen toiminnan ulkopuolelle. 

Mutta jos ajatellaan koulukiusaamista, niin kiusatusta saattaa tulla sellainen tapaus, että myöskään hänen kanssaan ei olla, koska pelätään sitä ettei kiusaaja enää kutsu noita "tylsiä tyyppejä ja niiden kavereita" omiin juhliinsa. Arvatkaa muuten onko kivaa tehdä ryhmätyötä, jos toiset vain siinä sitten keskustelevat mitä he aikovat ensi viikonloppuna tehdä, ja että niihin mukaviin kotihippoihin ei tietenkään voi jokainen kutsuja saada. Eli tuollainen keskustelu saattaa hieman masentaa sellaista, joka sattuu kuulumaan niihin "tylsiin tyyppeihin". 

Ja vaatimus sosiaalisuuteen tietenkin tuo paineita kaikille. Kouluissa on joskus ainakin ollut sellainen tapa että sosiaalisia taitoja opetetaan ryhmätöiden avulla. Tuolloin lapset oppivat kuulemma keskustelemaan sekä toimimaan osana ryhmää. Mutta joskus käy niin, että koko ryhmätyö jää yhden henkilön vastuulle. 

Tai sitten joku alkaa muuttua "jarrumieheksi". Eli kun peruskoulun jälkeisissä opinnoissa ryhmätyötä lähdetään tekemään, niin silloin joku saattaa tehdä niin, että hänellä on aina jotain "duunia", joten muut saavat sitten tuon henkilön kohdalla joustaa määrättömästi. Sitten on vielä niiden "Matti ja Maija Myöhästen" joukko, joka sitten palauttaa oman osansa työstä viime tipassa, ja mukana tietenkin on myös kieliopin tarkastaja, jonka mukaan sanamuodot ovat tärkeitä, ja he sitten istuttavat ryhmää tuntikausia miettimässä miten joku ilmaus pitäisi laittaa. 

Eikä kouluun ole aina muutenkaan mukavaa mennä. Eli aamulla kun vettä sataa ja on pimeää ja kylmää, niin etäkouluun jääminen voi olla kaikille mukavinta. Jos sitten taas ajatellaan sitä että esimerkiksi sosiaalinen elämä on korkeakouluissa tärkeässä asemassa, niin me kohtaamme siellä sellaisen ongelman, että joidenkin ihmisten kohdalla käy niin, että sosiaalinen elämä kuten diskot sekä erilaiset juhlat saavat aikaan sen, että henkilö sitten jää valmistumatta, kun asiat menevät juhlien sekä kaiken maailman duunien eli osa-aikatöiden takia pieleen, eikä sitten jää aikaa opiskeluun.