Työelämän suuri murros (Johtajuuden murros II)

Johtajat ovat osa työelämää. Heidän tehtävänsä on hitsata työyhteisö sellaiseksi, että sen tuottavuus sekä tehokkuus ovat mahdollisimman suuret. Eli homman nimi on niin sanotusti sellainen, että kulut ajetaan mahdollisimman alas ja tulot taas maksimoidaan. Ja johtamisen vaikeus on saada ehkä hyvinkin erilaiset ihmiset, joilla on hyvin pitkälle viety koulutus sekä omat erityisalansa kuten juridiikan, HR:n taloushallinnon sekä tuotannon ja PR:n toimimaan kokonaisuutena. 

Johtajan velvollisuus on erottaa työntekijä, joka ei sovellu työhönsä. Ja juuri tuon velvollisuuden takia johtaja ei saisi olla kenenkään alaisensa kaveri. Johtaja on työpaikan eli yrityksen omistajien edustaja alaisiinsa nähden. Hänen pitää osata olla tietyllä tavalla etäinen. Joten ehkä etätyö on juuri johtajaa palveleva asia. Etätyö nimittäin tukee objektiivista päätöksentekoa. 

Työpaikalla jokainen ihminen on pohjimmiltaan vastuussa siitä, mitä tai miten hän työtään tekee. Eli missään nimessä omaa vastuuta työstä ei saa koskaan yrittää vierittää muiden niskoille. Oma työ pitää tehdä mahdollisimman hyvin. Ja alaisen tehtävä on tehdä työ mahdollisimman hyvin. Kun taas johtajan tehtävä on valvoa sitä, että yhtiössä kaikki työt tehdään standardien, ohjeiden sekä sääntöjen mukaan. Samoin hänen tehtävänsä on etsiä joukosta ne ihmiset, joilla ei ole kykyä tai tahtoa tehdä työtä, josta yhtiö maksaa palkkaa. 

Termillä keskusteleva johtajuus tarkoitetaan mallia, missä johtaja kysyy alaisten mielipidettä asioista. Tämä ei tarkoita sitä, että johtaja on alaisten vedätettävänä. Vaan sen tarkoitus on paljastaa se, että kuka yhtiössä on se niin sanottu "vastarannan kiiski". Eli tuollainen henkilö, joka on kaikkea muutosta vastaan on usein sellainen "jarrumies", jonka takia kaikki asiat viivästyvät. Pahimmillaan tuollainen jarrumies kuluttaa päivänsä kertaamalla sitä, miten "vanhan neuvoksen aikaan" toimittiin. Tuolloin unohtuu se, että uuden johdon ottaessa yhtiön vastuulleen, niin silloin siirrytään noudattamaan uuden johdon antamia ohjeita. 

Johtajan pitää olla kova ihmistä kohtaan, joka ei työtään osaa, tai häiritsee muiden työtä. Ja ongelma on se, että tuollainen työpaikan häirikkö voi olla muuten aivan mukava ihminen. Esimerkiksi joillakin ihmisillä on taito esittää hurmaavaa sekä älykästä ihmistä. Hän voi sitä myös olla, mutta työ ei varmaan kovin paljoa edisty, jos koko työaika kuluu siinä, että kerrotaan kuinka kovaa joku auto nyt sattuu kulkemaan tai kuinka hieno ravintola jossain kaupungissa on. Eli johtajan tehtävä on valvoa sitä, että työaikaa käytetään mahdollisimman tehokkaasti työntekoon, mikä on asia mistä yhtiö maksaa palkkaa. 

Samoin johtajia mielistellään aina. Ja jos johtaja sitten antaa henkilökohtaisten tunteidensa vaikuttaa päätöksiin, niin silloin elämä saattaa muuttua ahdistavaksi. Eli alaiset saattavat erota tai sitten tuo yksi huumorimies vetää koko yhteisön mukaan tuohon "ei tuottavaan toimintaan". Se saattaa aiheuttaa hyvin pahoja vaikeuksia. 

Eli johtajan pitää sitten lopulta joko itse erota tai erottaa noita kavereitaan, ja se ei varmaan kovin mukava paikka ole. Tai jos toiminta jatkuu ikävällä tavalla, niin se saattaa lopulta aiheuttaa sen, että asiakkaat lähtevät. Tuo tie vie lopulta konkurssiin. 

Vaikka olen sanonut että johtajan pitää kantaa vastuu päätöksistään, niin hän on vastuussa yhtiön osakkeenomistajille siitä, että nämä saavat mahdollisimman suuren tuoton työstään. Siis mitään muuta olemassaolon syytä ei normaalilla yhtiöllä ole kuin se, että sen omistajat saavat mahdollisimman suuren tuoton sijoituksestaan. 

Työelämän murros on edessä ja korona tulee sitten vain nopeuttamaan prosessia, missä vanhan mallinen työyhteisö vain lakkaa olemasta. Siis tulevaisuudessa perinteinen työyhteisö on olemassa vain jossain Canterburyn tarinoissa". Perinteisen työyhteisön asema on ollut keskeinen siinä toimintatavassa, mikä on sukupolvien ajan vallinnut liike- sekä muussa työelämässä. Eli työntekijä lähtee aamulla töihin, menee toimistoon tekee työnsä ja sitten palaa takaisin kotiin. 

Nykyään taas ollaan vääjäämättä menossa kohti etä- tai hybridityötä ainakin aloilla joissa esimerkiksi on totuttu työskentelemään muutenkin virtuaalisten työtilojen kautta. Eli ainakin ICT- ja muut vastaavat alat kuten taloushallinto varmasti voivat tähän etätyöhön siirtyä. Toki tämä uusi malli asettaa monia uusia vaatimuksia sen suhteen, mitä työntekijöiden on osattava. 

Perinteisessä työyhteisössä tietenkin on ollut muutamia mukavia asioita, joita varmaan moni jää kaipaamaan. Kahvihetket, pikkujoulut sekä moni muu asia ovat kuuluneet perinteiseen työyhteisöön. Aivan kuten siihen ovat kuuluneet rattoisat kahvihetket automaattien vieressä. Ongelma on sitten ollut siinä, että noista uskomattoman upeista hetkistä ei yhtiön johto maksa palkkaa. Samoin varsinkin pikkujoulujen ongelma on ollut se, että niissä saattaa liikuttuneessa mielentilassa oleva alainen kertoa kuinka ihana ihminen johtaja oikeasti eli hänen itsensä mielestä on. 

Perinteisen toimiston sekä työyhteisön mallin ongelma on se, että toimistot maksavat. Eikä mikään yhtiö halua maksaa turhasta. Etätyö on asia mikä stressaa, mutta tuo stressi koetaan monissa paikoissa vain muutosvastarintana. Muutosta vastustetaan aina. Mutta kuten tiedämme, niin lopulta myös sitkeinkin muutoksen vastustaja joutuu hyväksymään elämän kovat realiteetit. Kun yhtiön johto käskee jotain, niin silloin yrityksen johtoa pitää vain totella. 

Siis asioista voidaan aina tehdä vaikeampia kuin mitä ne oikeasti ovat. Aina voidaan kaivella asioita, jotka ovat kielteisiä. Eli etätyö on asia, mikä ei varmasti sovi mihinkään, koska se vaatii sitä että istun työpaikalla ilman johtajaa. Ja tietenkin työelämän muuttuminen itseohjautuvaksi ei varmaan sovi kaikille. Mutta itseohjautuva työelämä on asia, mikä asettaa johtajuudelle suurempia haasteita. Johtajalla on velvollisuus valvoa alaisen työtä. 

Mikäli alainen ei osaa työtään, niin silloin alaiselle pitää asiasta mainita. Jos alainen ei tuota asiaa korjaa, niin seurauksena on työsuhteen purkaminen. Jos työ jää valvomatta, niin joku sitten ei niitä tee ollenkaan, vaan päivä kuluu mukavasti esimerkiksi jotain pelejä pelatessa. Eli ongelmia varmaan tulee aina. Ja jos ongelmat pääsevät kasautumaan, eli työn tekemistä ei vahdita, niin silloin joudutaan lopulta antamaan potkut. Tai pahimmillaan koko yhtiö joutuu konkurssiin. 

Etätyö sekä itseohjautuva työelämä ovat aina mukavia tavoitteita, mutta työtä pitää silti jonkun muistaa valvoa. Ideaalisessa elämässä ei johtajia tarvittaisi, koska kaikki osaavat työnsä ja tekevät ne ohjeiden mukaan. Mutta aina on joku, joka kehittää itselleen muuta tekemistä, kuin sitä mistä yhtiö maksaa palkkaa. Ja tuon henkilön kohtalona on joko poistua yhtiön palveluksesta tai opetella uudet tavat.