Työelämä muuttuu ja ihmisten täytyy sopeutua muutokseen

Työelämän muutos etätöineen ovat osa elämää. Jos ihmiset eivät osaa toimia nykyaikaisessa työelämässä, niin heidän pitää joko jäädä työelämästä pois töistä tai opetella uusia asioita. Enää nykyisin millään alalla ei kukaan voi koulun jälkeen jäädä lepäämään laakereilleen, vaan nykyaikainen työyhteisö vaatii dynaamisuutta sekä jatkuvaa koulutuksen päivittämistä. Samoin erityisesti ICT-alalla on huomattavissa se, että jatkuva työmenetelmien päivittäminen  on asia, mikä varmasti vaatii jatkuvaa uudelleen opettelua. ICT-ala on maailman innovatiivisin ala, missä jatkuvasti eteen tulee uusia haasteita, ja ne jotka kykenevät muuttamaan haasteet mahdollisuuksiksi ovat niitä jotka menestyvät.

Mutta ne jotka eivät kykene vastaamaan kysynnän tarpeeseen menettävät pelin, eli kuten muutamista takavuosien menestyjästä huomaamme, niin kun ei kehitetty uusia tuotteita, niin menestyneet brändit väljähtivät. Eli tuotteesta meni terä, kun uutta ei kyetty luomaan, ja menestystarina katosi kuin tuhka tuuleen. Nykyaikainen tuotekehitys on asia, mikä vaatii jatkuvaa innovointia sekä keittelyä ainakin alalla, jossa toimitaan virtuaalisessa ympäristössä. Se että osataan tehdä jotain koodia ei varmaan riitä, vaan tuotteen pitää olla sellainen että sitä ostaa joku. 

Ja vaikka tuotetta meneekin kaupaksi, niin silti ei mikään ole niin varmaa kuin epävarma. Eli vaikka tuote olisi tehty miten hyvin ja osaavasti hyvänsä, niin silti se ei ehkä mene kovin kauan kaupaksi. Markkinat ovat nimittäin sikäli arvaamattomia, että entisestä megatrendistä saattaa tulla muutamassa päivässä tuhkakasa. Eli trendit sekä painotukset vaatimuksille mitä työelämä asettaa saattavat muuttua hyvinkin lyhyessä ajassa. 

Tietoverkkojen nopeutuminen on muuttanut ICT-alan pääpainoa, ja se tarkoittaa sitä että ihmisten pitää sopeuttaa oma osaamisensa nykyaikaiseen tietojenkäsittelymalliin sopivaksi. Eli enää ei riitä että ihminen osaa tehdä kotisivuja, vaan nykyaikaisten WEB-palveluiden pitää olla monimutkaisia sekä helposti päivitettäviä. Nykyään esimerkiksi kysely- ja palautelomakkeiden rakentaminen jää usein loppukäyttäjän vastuulle, joka sitten käyttää niihin valmiiksi luotuja moduuleja. Ja nykyään oikeastaan jos ajatellaan esimerkiksi verkkopalveluiden rakentamista palveluntarjoajan kannalta, niin kyseessä on oikeastaan makropalvelun segmentointi. 

Esimerkiksi Google toimittaa työkalut, ja ehkä verkkopalvelulle luodaan joku kustomoitu ympäristö, johon kuuluu esimerkiksi kustomoitu sähköposti- tms. palvelu. Vaikka nykyään kuitenkin käytetään yhä enemmän monikäyttöisempiä team-työskentely sovelluksia. Tuolloin perinteinen sähköposti on oikeastaan muuttunut vain yhdeksi yhteydenpitovälineeksi. 

Netin nopeuden lisääntyminen on aiheuttanut samanlaisen ilmiön kuin aikoinaan tietokoneiden tehon lisääntyminen aiheutti. Tietokoneohjelmistoista tuli monimutkaisempia sekä raskaampia. Samalla tavalla verkkopalveluista on tullut yhä monimutkaisempia sekä osittain myös vaikeammin hallittavia.

Pääpaino esimerkiksi ICT-alan ohjelmistokehityksessä on siirtynyt laitekohtaisista sovelluksista verkkopohjaisiin sovelluksiin. Eli oikeastaan nykyään ainoa ohjelmisto mitä tietokoneen käyttäjä tarvitsee on verkkoselain. Ja lähes kaikki sovellukset pyörivät palvelimella jossain kaukana. Tuo asia vaatii sitten uusia tapoja käsitellä alati muuttuvia tietoturvaa koskevia ongelmia. 

Verkossa toimivat koodaus editorit ovat vieneet pohjan perinteiseltä virusten kirjoittamiselta. Sekä jo ADSL-yhteys vaikutti perinteistä hakkerointia. Mutta samalla uudet tietoturvauhat ovat nostaneet päätään. Vaikka verkko on periaatteessa hyvin suojattu hakkereita vastaan, eikä virusten levittäminen verkossa onnistu. Niin esimerkiksi netti palavereissa saattaa joku asiaton henkilö istua jonkun osallistujan vieressä, ja kuunnella sitä, mitä palaverissa puhutaan. 

Samoin interaktiivisten deep fake näyttelijöiden avulla voidaan ihmisiä huijata jakamaan tietoa, mitä he eivät haluaisi levitellä ympäriinsä. Samoin esimerkiksi henkilöllisyyden varastaminen onnistuu hyvin helposti jos verkkopalaveriin käytettävästä sovelluksesta kopioidaan kuva tekaistulla- tai toisen henkilön henkilöllisyydellä avatulle sosiaalisen median tilille. Tuolloin identiteettivarkauden avulla voidaan ihmisiltä urkkia kaiken maailman tietoja, joita he eivät muuten ehkä jakaisi. Ja varastetun henkilöllisyyden avulla voi tuollainen rikollinen yksinkertaisesti pyytää työpaikan avaimia lainaksi, jolloin varas tai tietovaras saattaa päästä toimitiloihin huomaamatta, ja latailla gigatavujen verran tietoja esimerkiksi USB-tikulle.  

Samoin jo se että joku unohtaa vaikkapa kännykän työpöydälleen ja sen pin-koodin lapulle samaan paikkaan voi aiheuttaa suuren luokan tietoturva-aukon. Pöydälle unohtuneen puhelimen avulla voi hakkeri pyytää itselleen tunnukset järjestelmään. Ja sitten ladata useiden gigatavujen verran tietoa omalle palvelimelleen. Tai sitten hakkeri voi asentaa suojaamattomaan tietoverkkoon oman WLAN-aseman jonka kautta hän voi ohjata tietoliikenteen omalle koneelleen tai sitten hän voi tehdä kyberhyökkäyksiä tuon aseman kautta. 

Ja jos hakkeri pääsee kytkemään oman koneensa johonkin palvelimeen tai reitittimeen, niin hän voi sen kautta esimerkiksi kytkeä talon internetin pois päältä. Tuo onnistuu yksinkertaisesti levittämällä tietokoneviruksia tuon avoimen yhteyden kautta. Eli tuolla tavoin voidaan verkon suojausprotokollaa käyttää kiusan tekemiseen. Mutta jos hakkeri voi ladata tietoja palvelimilta, niin silloin voi hyvinkin paljon luottamuksellisia tietoja karata jonnekin, missä niistä on haittaa. Jos henkilö pääsee murtautumaan esimerkiksi pankkien turvajärjestelmään, niin hän voi tehdä siellä verkkopankkitunnuksia varastamilleen henkilöllisyyksille. Ja verkkopankkitunnusten avulla voidaan tehdä paljon enemmän vahinkoa kuin pelkän sosiaalisen median tilin avulla. 

Eli nopea tietojenvälitys aiheuttaa sen, että jo lyhytaikainen onnistunut hyökkäys järjestelmään voi aiheuttaa hyvin suuria vahinkoja. Mitä kukaan tekee sähköpostilla, mihin ei pääse kirjautumaan. Tai verkkopalvelulla mihin ei saada yhteyttä. Kyberhyökkäykset vahingoittavat luottamusta järjestelmään. Ja jos järjestelmän toimintaa estetään tai sen kautta lähetettävän tiedon luottamuksellisuus vaarantuu, niin silloin tietenkin asiakkaat etsivät enemmin tai myöhemmin uuden palvelun tarjoajan. 

Onko mitään enää tehtävissä tartuntojen hillitsemiseksi

Koulut alkavat taas ensi viikolla, ja sitten taas puhutaan siitä, että pitäisikö ne pitää kiinni vai auki? Ja tuloksena on se, että oppilaat tekevät kaksi koronatestiä viikossa, istuvat kasvomaskit naamalla sekä tietenkin kokevat kaikkea muutakin epämukavaa. Ja sitten taas lähdetään keskustelemaan siitä, että ovatko nämä toimet riittäviä vai pitäisikö koko Suomi sitten sulkea, jotta tartunnat saadaan kuriin? Mitä varten muuten hallituksen on niin vaikea saada tehtyä niitä asetuksia? Siis miksi se sysää vastuuta AVI:n päälle? 

Kaikki tietävät sen, että koulusta voi jokainen meistä saada koronaviruksen. Tietenkin sieltä voi saada myös kausiflunssan, vesirokon ja monia muita tauteja. Mutta sitten aina kuitenkin kaikissa asioissa osoitetaan suurta kritiikkiä, ja kritiikki tietenkin on negatiivisten asioiden esiin tuomista. Mutta sitten voidaan sanoa, että mitä varten kaikissa asioissa aina otetaan se kanta, että pitää sanoa että "ei". Jokainen meistä tietää että HUS on asiantuntijaorganisaatio, jossa on korkea ammattitaito. HUS:n ylilääkäri on tietenkin varmaan hyvin korkeasti koulutettu mies, joka osaa asiansa. 

Mutta sitten tietenkin voimme miettiä sitä, että epidemia jyrää maassamme. Saattaa olla että koulujen avaaminen on vastuutonta. Mutta tietenkin esimerkiksi tilanne jonkun kotona voi olla hiukan kärjistynyt. Siis olemme tilanteessa, missä ei ole olemassa ihanteellista ratkaisua. Tietenkin kaikki asiat pitää ajatella siten, että korona-altistus saa aikaan toisen elämän vaarantumisen. Mutta samalla kuitenkin pitää miettiä sitä, että ihmisillä on muutakin elämää kuin korona. 

Eli kaikki joutuvat kuitenkin töissä käymään, ja samalla hoetaan että kotityö ei onnistu, kun jälkikasvu pyörii jaloissa, joten mistä sitten löydetään ratkaisu. Pitäisikö ehkä koulujen lähteä siitä, että oppilaat kokoontuvat pressujen tai katosten alle ulkotiloihin, jolloin turvaväli sekä tuuletus olisi hoidettavissa. 

Hallituksella on määräysvalta asioista, joten miksi se jakaa ohjeita, jos kerran koulujen kiinni pitäminen on pakollista? Tietenkin koulujen aloittaminen on vastuutonta, mutta toisaalta taas voidaan keskustella psykofyysisistä kokonaisuuksista. Tai siitä että miten sitten nuoret muuten jaksavat, kun kaikkialla pitää olla turvavälin päässä toisista eikä toisen naamaa näy koskaan. Mutta kuten tiedämme niin kaikkien pitää tehdä uhrauksia, jotta epidemia saadaan laantumaan. 

Tai riittääkö edes se että kauppakeskukset, kaupat ja kaikki muut palvelut pannaan kiinni? Siis ainoa asia joka estää saamasta virusta esimerkiksi päivä-aikaan on se, että pysytään kotona tai ollaan kaukana toisista, ja kaikki asiat tehdään niin, että etäisyys toiseen henkilöön on vähintään kolme metriä. Mutta riittääkö sitten sekään että koko Suomi suljetaan? Se että tehdään päätöksiä ei tee päätöksestä mitenkään toimivaa tai mikään ei takaa sitä, että päätöksillä on mitään tehoa. 

Jos sitten päätöstä etäopetuksesta ei seuraa esimerkiksi se, että kaikki ovat oikeasti sisällä eivätkä edes käy missään, niin silloin tuon koronan voi saada aivan yhtä helposti. Ravintoloissa ongelma on se, että henkilöt juovat samoista laseista. Sekä polttavat samoja savukkeita. Tuolloin voi myös aivan tavallinen bakteeri tai virus siirtyä ihmisestä toiseen. Eli myös kotibileet ja päivällä auki olevat ravintolat voivat olla paikkoja, missä virus leviää. 

Toki koronavirusten kohdalla tilanne on se, että ne mutatoituvat hyvin nopeasti. Tuon mutatoitumisen huomaa muuten esimerkiksi siitä, että flunssarokote menettää myös tehoaan vuoden kuluessa. Eli jo keväällä flunssarokote ryhtyy päästämään virusta läpi, koska viruksen pinta-antigeeni muuttuu jatkuvasti. Mutta kuten me tiedämme, niin terveydenhoidon kantokyky horjuu äärimmillään, eikä ketään voi pakottaa ottamaan rokotetta. Mehän kaikki tiedämme että ehkä joku meistä omaa sellaisen geenivirheen, että joku meistä voi saada esimerkiksi tappavan muunnoksen tuosta koronasta. Tai sitten meidän vakaumuksemme voi sanoa, että emme voi ottaa rokotetta, koska se on vastoin jotain pyhän miehen sanaa. Eli varmasti myös sitä negatiivista puolta voidaan aina korostaa.

Kun lehtien kannet täyttyvät tarinoista, joissa joku kolmannen rokotteen saanut on melkein kuollut koronaan, niin se varmaan kannustaa muitakin jättämään rokotteen hakematta. Samoin muiden negatiivisten asioiden kuten veritulppien, niiden aiheuttamien kuolioiden sekä kaiken negatiivisen korostaminen rokotteiden kohdalla saa varmaan ihmisille aikaan sen, että he eivät uskalla hakea tuota piikkiä. 

Miksi muuten muiden rokotteiden kohdalla ei tätä asiaa ole koskaan korostettu näin paljon kuin koronarokotteiden? Siis tietenkin on influenssa- ja muitakin vastaavia rokotteita joita saa esimerkiksi punkin puremien kautta tarttuvan borrelioosin ennaltaehkäisyyn. Varsinkin flunssarokotteen kohdalla rokotetta pitää kehittää jatkuvasti. Eikä tuon rokotteen kohdalla ole ollut mitään vastaavaa kritiikkiä. 

Pitäisikö koulut sulkea vai ei?

 Pitäisikö koulut sulkea vai ei?

Suuri joukko lastentautien yli- tai muista lääkäreistä on sitä mieltä että koulujen sulkeminen ei ole oikea keino rajoittaa korona epidemiaa. Tai että siis koulujen sulkeminen olisi kohtuuton toimenpide. Jos koulut suljetaan joka kerran kun löytyy uusi virus tai korona variantti, niin silloin koulut saattavat olla kiinni kuukausien ajan. Eikä siis lasten ja nuorten kotikoulua voida pitää samanlaisena asiana kuin aikuisten etätyötä. 

Toisaalta taas siis epidemian itsensä kannalta saattaisi olla asiallista sulkea koulut, jotta epidemiaa saadaan hidastettua. Sitten taas ovat vastakkain kaksi asiaa. Eli mikä on koronan hinta? Ihmisten elämässä varmaan on muutakin ajateltavaa kuin koronavirus, eikä esimerkiksi ahdistusta, yksinoloa tai muuta vastaavaa asiaa voida jatkuvasti sivuuttaa sillä perusteella, että maassamme on epidemia. 

Ja tuo epidemia voi kestää vuosien ajan. Jos ajatellaan sitä, että joku henkilö on esimerkiksi oppimassa ammattiin, niin hän kyllä tarvitsee hiukan myös sitä lähiohjausta, ellei sitten kyse ole ICT- tai jostain merkonomi-opinnoista, joissa koko homma voidaan järjestää periaatteessa etänä. Mutta se mikä sitten stressaa aivan varmasti on se, mitä kutsutaan valmistumiseksi. Siis se että valmistuminen lykkääntyy epidemian takia ei ole varmaan kovin miellyttävä ajatus ainakaan jos itse sattuu olemaan tuossa tilanteessa. 

Eli vaikka epidemia on sitten se pääasiallinen asia, niin kuitenkin vaakakupissa on myös monia muitakin asioita. Stressi sekä jaksaminen ovat myös muutakin kuin esimerkiksi koronavirusta. Ja sekin asia sitten varmaan painaa aika tavalla vaakakupissa, että kuinka kauan sitten esimerkiksi nuori jaksaa olla kotona ilman ikäistään seuraa? Tai millainen vaikutus nuoreen on sillä, että hän ei tapaa ikäisiään henkilöitä, vaan on koko ajan kotona vanhempiensa kanssa? 

Siis aina pitää muistaa se, että elämä on kokonaisuus. Itse kirjoitan paljon ääri-ihmisistä koska ääri-ilmiöt ovat kiinnostavia asioita. Mutta sitten kuitenkin me kaikki kohtaamme joskus tilanteen, missä meidän kaikkien pitää tinkiä siitä, mitä olemme pitäneet oikeana ja kohtuullisena. Mitä jos koronavirus sitten jatkaa leviämistään vuosien ajan? Eli onko koulujen sitten oikeasti oltava kiinni vuosien ajan? 

Etätyö varmaan stressaa kaikkia. Ja erityisesti se tuntuu stressaavan aikuisia, joiden pitää sitten jakaa kaikki tilat itsensä sekä lastensa kanssa. Eli etätyö onnistuisi jos lapset eivät melua kotona. Mutta lapset eivät voi olla koulussa ja kotona samaan aikaan. Lasten kohdalla pitää valita se, että ovatko he kotona tai koulussa. Tai sitten vanhempien pitää ryhtyä hankkimaan väistötiloja, koska varsinkin kerrostaloissa saattaa tulla ahdasta, jos isä, äiti sekä kaksi lasta tekevät samaan aikaan etätyötä sekä käyvät etäkoulua. 

Ja varsinkin jos lapset ovat eri luokka-asteilla niin silloin edessä on varmaan kiistoja lähes kaikesta. Siis kaikki ihmiset eivät voi tehdä etätyötä, mutta jos kumpikin vanhemmista sattuu olemaan niin onnellinen, että he voivat ulkoistaa toimistonsa kotiin, niin silloin edessä on tilanne, mikä varmaan stressaa hyvin paljon.

Koronavirus vastaan stressi. Siinä kaksi ongelmaa. Eli työ eikä koulunkäynti suju varmaan kovin hyvin jos perheellä on se kuuluisa kolme huonetta ja keittiö asuntona.  Ja kaksi etätyötä tekevää vanhempaa ja eri luokka-asteita käyvät lapset. Mitä tehdään silloin jos toisen lapsen koulupäivä sattuu loppumaan vähän aikaisemmin kuin toisen? Tai mitä sitten jos toinen on luottamuksellisessa palaverissa ja joku käy hakemassa vettä keittiöstä? Tai mitä jos sitten oma murrosikäinen kaikista kielloista huolimatta sattuu menemään kaverin kotibileisiin, ja siellä alkaa sitten koronavilkku vilkkua? Stressi on asia, mikä myös aiheuttaa ongelmia. 

Kaikilla ei ole koulussa aina kivaa

Kaikilla ei ole koulussa aina kivaa

Etäkoulun iloista ja suruista sen verran, että etänä tapahtuvasta opetuksesta pitäisi tai ainakin olisi pitänyt tulla jo aikoja sitten osa opiskelua. Työelämässä vaaditaan kaiken maailman digitaitoja, ja työläisen pitää osata tehdä tehtäviään itsenäisesti. Eli kuten tiedämme, niin etätyö stressaa. Mutta toisaalta työnantaja ei varmaan kahvin juomisesta palkkaa maksa. Joten tämän takia esimerkiksi etätyö on ehkä tulevaisuudessa ainakin osassa tapauksista se normaali työnteon muoto, vaikka kaikki eivät sitä ehkä halua. Ihmisten pitäisi tietää että sosiaaliseen mediaan ei saisi laittaa mitään, mitä ei voida julkistaa lehdissä. Etäpalaverit ovat tuoneet uuden uhan tietoturvalle. Se uhka on digitaalisten näyttelijöiden käyttö palavereissa. 

Tekoäly voi tehdä ihmiselle aivan uudet piirteet, ja tuo interaktiivinen graafinen tekoäly on väline joka on väärissä käsissä hyvin vaarallinen. Nykyaikainen tietokone mahdollistaa reaaliajassa tapahtuvan kuvan automaattisen muuntamisen. Joten noiden ohjelmien avulla kuka vain voi uskottavasti esittää esimerkiksi presidenttiä. Tuolloin esimerkiksi hemaiseva sihteeri voi olla oikeasti vaikka Venäläinen erikoisjoukkojen sotilas. Nuo ohjelmistot perustuvat aikoinaan tietokonepelejä varten kehitettyihin välineisiin, joiden avulla pelaajan ääni muutettiin pelihahmoa vastaavaksi. 

Tuolla tavoin esimerkiksi miespuolinen pelaaja saattoi käyttää naishahmoa tai vastaavasti nainen voi käyttää miehen hahmoa. Noin sitten saatiin tietää onko henkilö oikeasti hyvä pelaaja vai ei.  Tämä Deep Fake ohjelmisto siirtää WEB-kameralta haetun datan kasvokuvaan, ja tuo synteettinen kuva reagoi kasvojen liikkeisiin siten, että suun ja muiden kasvon osien liikkeet vastaavat täysin puhujan kasvojen liikkeitä. Mutta kasvot vain ovat silloin toiset. Ja esimerkiksi MS Teamsissa voidaan käyttää synteettisiä taustoja. 

Eli vaikka henkilö näyttäisi olevansa kotonaan, niin hän voi olla vaikka keskellä ravintolaa. Ja taustamelun vaimennus poistaa filmistä hälyäänet.  Digitaitojen pitäisi olla osa kansalaisen perustaitoja.  Mutta jostain syystä näin ei vain ole käynyt. Siis koulujen pitäisi pystyä vastaamaan nykyaikaisen yhteiskunnan vaatimuksiin, ja vaikka itse olen esimerkiksi käynyt vanhan mallista koulua, missä piti oikeasti käydä paikalla. 

Niin silloin ei ollut internetiä. Etäkoulu on asia mikä tuo ihmisille sekä hyvää että paljon uutta, mutta mikään ei tuo pelkkää hyvää. Kun ajatellaan esimerkiksi sosiaalisia suhteita, niin tietenkin jokaisessa koulussa on ihmisiä, jotka eivät edes koko koulupäivänä puhu sanaakaan toisten kanssa, ja kukaan ei heille puhu. On ihmisiä jotka eivät ole sosiaalisia tai jotka ovat jotenkin erilaisia kuin valtaryhmä. Saattaa olla niin, että tuollainen henkilö ei vain löydä mitään yhteistä puhumista muiden kanssa. 

Pakottaminen sosiaalisuuteen tietenkin saattaa vaikuttaa hienolta, mutta se ei ole varmaan kovin mukavaa niistä, jotka eivät sitten niitä muita asioita tee koulutovereiden kanssa kuin istu ryhmissä. Jos ihminen pudotetaan ryhmästä pois, niin hän ei ehkä niitä kavereita löydä mistään nuorisotaloistakaan. Siis autismin kirjo on tietenkin yksi asia, mikä varmaan on joidenkin kohdalla oikea diagnoosi, mutta sitten on niitä, joille ei vain puhuta yhtään mitään, ja joiden yrityksiin kommunikoida muiden kanssa ei edes reagoida. Ja varmasti on myös ihmisiä, joiden arvomaailma poikkeaa siitä valtavirran arvomaailmasta. 

Kouluissa on kaiken maailman kiusaamisen vastaisia projekteja. Yksi niistä on "kiva koulu". Mutta kaikissa noissa projekteissa on sellainen ongelma, että ne on tehty aikuisen näkökulmasta. Se että tappelija pannaan sopimaan asioita opettajien edessä voi olla hyvä näköistä. Samalla on unohtunut pari asiaa. Nimittäin koulukiusaaja ei koe tekevänsä mitään väärää, kun hän kiusaa muita. Mutta sitten sekin on unohtunut, että esimerkiksi vapaa-aikana jokainen meistä valitsee omat kaverinsa. Eli "ketään ei voida pakottaa olemaan toisen kanssa" on asia, mikä joidenkin ihmisten kohdalla merkitsee täydellistä sosiaalista tyhjiötä. Tuolloin ihminen vain leimataan tylsäksi tyypiksi, ja hän jää sitten kaiken sosiaalisen toiminnan ulkopuolelle. 

Mutta jos ajatellaan koulukiusaamista, niin kiusatusta saattaa tulla sellainen tapaus, että myöskään hänen kanssaan ei olla, koska pelätään sitä ettei kiusaaja enää kutsu noita "tylsiä tyyppejä ja niiden kavereita" omiin juhliinsa. Arvatkaa muuten onko kivaa tehdä ryhmätyötä, jos toiset vain siinä sitten keskustelevat mitä he aikovat ensi viikonloppuna tehdä, ja että niihin mukaviin kotihippoihin ei tietenkään voi jokainen kutsuja saada. Eli tuollainen keskustelu saattaa hieman masentaa sellaista, joka sattuu kuulumaan niihin "tylsiin tyyppeihin". 

Ja vaatimus sosiaalisuuteen tietenkin tuo paineita kaikille. Kouluissa on joskus ainakin ollut sellainen tapa että sosiaalisia taitoja opetetaan ryhmätöiden avulla. Tuolloin lapset oppivat kuulemma keskustelemaan sekä toimimaan osana ryhmää. Mutta joskus käy niin, että koko ryhmätyö jää yhden henkilön vastuulle. 

Tai sitten joku alkaa muuttua "jarrumieheksi". Eli kun peruskoulun jälkeisissä opinnoissa ryhmätyötä lähdetään tekemään, niin silloin joku saattaa tehdä niin, että hänellä on aina jotain "duunia", joten muut saavat sitten tuon henkilön kohdalla joustaa määrättömästi. Sitten on vielä niiden "Matti ja Maija Myöhästen" joukko, joka sitten palauttaa oman osansa työstä viime tipassa, ja mukana tietenkin on myös kieliopin tarkastaja, jonka mukaan sanamuodot ovat tärkeitä, ja he sitten istuttavat ryhmää tuntikausia miettimässä miten joku ilmaus pitäisi laittaa. 

Eikä kouluun ole aina muutenkaan mukavaa mennä. Eli aamulla kun vettä sataa ja on pimeää ja kylmää, niin etäkouluun jääminen voi olla kaikille mukavinta. Jos sitten taas ajatellaan sitä että esimerkiksi sosiaalinen elämä on korkeakouluissa tärkeässä asemassa, niin me kohtaamme siellä sellaisen ongelman, että joidenkin ihmisten kohdalla käy niin, että sosiaalinen elämä kuten diskot sekä erilaiset juhlat saavat aikaan sen, että henkilö sitten jää valmistumatta, kun asiat menevät juhlien sekä kaiken maailman duunien eli osa-aikatöiden takia pieleen, eikä sitten jää aikaa opiskeluun. 

Pitäisikö 5000 varusmiehen päästä rokottamaan muita maamme kansalaisia?

 

Pitäisikö 5000 varusmiehen päästä rokottamaan muita maamme kansalaisia?

Krista Kiuru toisi 5000 varusmiestä rokottamaan ihmisiä, ja tietenkin tämä asia näyttää varmaan hyvältä. Ainakin ensi näkemältä saattaa vaikuttaa hienolta saada käyttöön 5000 uutta rokottajaa. Mutta kuten varmaan kaikki arvaavat, niin myös rokotukseen tarvitaan jonkinlaista ammattitaitoa. Eli jos sitten ajatellaan että 5000 varusmiestä lähtisi antamaan noita piikkejä, niin onko heillä kaikilla tarvittava koulutus siihen, että se piikki annetaan turvallisesti sekä ilman erityistä kipua tai vahinkoa? Itse olen sitä mieltä, että saattaa olla niin, että jos varusmiehiä nyt aletaan käyttää pistosten antajina, niin varmaan ainakin jossain tapauksissa saattaa piikki painua suoraan luuhun. Ja tuo asia varmaan aiheuttaa aivan oikeasti kamalaa kipua. 

Eli kuinka moni noista 5000 varusmiehestä sitten olisi saanut edes lääkintämiehen koulutusta, eli he olisivat ehkä saaneet sitten kokeilla pistämistä johonkin nesteensiirto käteen. Samoin olisiko sitten mahdollista, että kukaan noista 5000 varusmiehestä ei esimerkiksi varastaisi noita pistosvälineitä,  tai että he olisivat muuten sopivia antamaan pistoksia. Suomen varusmiesliitto on ilmoittanut tämän ajatuksen olevan toteuttamiskelvoton vedoten siihen, että se häiritsee varusmieskoulutusta. 

Eli heidän mukaansa  sotilastaitojen opettelu jää vähiin, jos 5000 miestä lähtee jakamaan piikkejä. Mutta uskoisin että jos varusmies joka ei ole käynyt muuta sairaanhoitajan tutkintoa kuin jonkun pikakurssin pistoksen antamiseen oikeasti lähtee näitä pistoksia jakamaan, niin silloin voi käydä niin, että rokotteista kieltäytyvien määrä kääntyy nousuun. No ehkä tätä asiaa ei kukaan ole koskaan ajatellut, mutta saattaa olla niin, että esimerkiksi piikki lipsahtaa luuhun asti, jos sen antaja on joku muu kuin koulutettu henkilö. 

Sama mitä tässä sanoin koskee myös siviilipalvelusmiehiä. Toki heitäkin voidaan käyttää moniin tehtäviin, mutta onko tuo tehtävä sitten rokotteiden jakaminen vai joku muu on taas asia erikseen. Eli osaako jokainen siviilipalvelusmies sitten näitä rokotteita jakaa ilman että piikki on jonkun luussa pystyssä? Siis tietenkin on erittäin mukava ajatus että siviili- ja asepalveluksesta saadaan paljon väkeä jakamaan pistoksia. Mutta sitten kuitenkaan määrä ei korvaa laatua. Ja miten sitten käy esimerkiksi karanteeni- ja muiden määräysten, jos joku sitten saa noissa tehtävissä koronan? Miten sitten tuon henkilön kohdalla lähdetään toimimaan? 

Pitäisikö koulut laittaa etä-opetukseen? 

Taas on esitetty, että koulut laitetaan etäopetukseen, koska sillä tavoin saadaan sitten epidemia pysäytettyä. Mutta onko tuosta asiasta sitten mitään takeita. Eli auttaako koulujen sulkeminen oikeasti siihen, että epidemia saadaan talttumaan? Sosiaali-ja terveysministeriön ongelma on sama kuin muidenkin viranomaisten. Eli se näkee asiat aina oman toimenkuvansa kautta, ja sen takia tuo malli missä koulut laitetaan kiinni taas puoleksi vuodeksi saattaa sosiaali- ja terveysministeriön epidemiologien mielestä näyttää hyvältä sekä tehokkaalta mallilta, jolla voidaan hallita epidemiaa sekä estää esimerkiksi tehohoidon kuormittuminen. Mutta jonkun muun mielestä tuo malli saattaa olla hyvin kaukana siitä, mitä esimerkiksi koulunkäynnin pitäisi olla. Siis etäopetus varmasti hidastaa epidemiaa, mutta samalla se saattaa lisätä esimerkiksi mielenterveyden ongelmia. 

Jos sitten taas lähdetään kouluja siirtämään etänä tapahtuvaan opetukseen kuten STM haluaa, niin silloin taas voidaan sanoa, että aina on mahdollisuus valita kahdesta vaihtoehdosta. Joko koulut pannaan kiinni, ja toivotaan että sillä saadaan epidemian etenemistä hidastettua tai sen viimeisen variantin eteneminen saadaan pysähtymään. Eli sillä tavalla taas saadaan nuoret voimaan entistä pahemmin muilla tavoin. Vaikka tietenkin epidemian hidastaminen on sitten taas pääasiassa. Mutta samalla kuitenkin pitää muistaa, että elämään mahtuu joskus muutakin kuin koronaa. 

Eli psyykkisten oireiden, koulupaineiden sekä valmistumisten kanssa kamppaileva nuori ei ehkä aina muista, että etäopetus on osa kulkutaudin vastustamista. Samoin tietenkin jatkuva etätyö sekä etäkoulu saattavat aiheuttaa psyykkisiä oireita myös muille. Eli aina välillä varmaan olisi mukavaa lähteä vähän tuulettumaan. Ja ihminen on kuten sanotaan, psykofyysinen kokonaisuus. 

Psykofyysinen kokonaisuus tarkoittaa sitä, että myös esimerkiksi psyykkinen terveys pitää olla kunnossa. Eli psyykenlääkkeiden avulla ei hoideta yksinäisyyttä eikä eristyneisyyttä. Aina pitää muistaa sitä, että jossain vaiheessa tullaan siihen pisteeseen, että joku ei enää jaksa. Eli jos koulut taas avataan, niin silloin edessä varmaan on myös uusia korona tartuntoja. Ja sitä kautta taas epidemia pitenee. Tai sitten se ei pitene. Mutta kukaan ei voi tietää mitä olisi tapahtunut, jos sitten olisi valittu toinen tie. 

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/cf777d5e-f7b1-425b-b6f0-249440bd9ffc

https://yle.fi/uutiset/3-12258983

https://yle.fi/uutiset/3-12260686

Tuovatko palkankorotukset onnea?

 Tuovatko palkankorotukset onnea?

Rumasti ajatellen yhtiöiden kannalta kaikki kustannukset ovat periaatteessa turhia, ja koska yritysten eduksi katsotaan niiden omistajien saaman voiton maksimointi, niin silloin kaikki maksut mitä yritys ulospäin maksaa pitää minimoida. Jokainen sentti mikä johonkin muualle maksetaan on poissa yrityksen tuloksesta, josta sitten maksetaan osingot. 

Joten tiedättekö mikä on sitten saneeraus? Saneeraus on termi, joka tarkoittaa sitä, että yrityksistä karsitaan kaikki ylimääräiset menot pois. Tuolloin tietenkin joukko ihmisiä joutuu aina pois töistä, mutta samalla myös toimitilojen tarpeellisuutta arvioidaan joka kerran uudestaan. Rumasti sanoen yritysten tarkoitus on tuoda voittoa niiden omistajille, ja esimerkiksi toimitilat ovat vain turhia menoeriä. 

Tietenkin etätyö tuo yhtiöille säästöjä, mutta samalla se myös stressaa työntekijöitä. Mutta sitten voidaan aina sanoa, että ennenkin on yhtiöiden työntekijöiden pitänyt mukautua trendeihin. Ja nykyään esimerkiksi yhtiön puhelinten sekä tietokoneiden käyttö voidaan estää vapaa-aikana, joten sen kautta voidaan kyllä pitää työ- ja vapaa-aika erillään toisistaan. Eli jos työpaikan koneiden käyttö kielletään vapaa-aikana, niin silloin niihin sähköposteihin ei tarvitse vastata kuin vasta työaikana. Eikä sitten tule tehtyä niitä ylitöitä, joita ei ole sovittu ennalta. 

Toisaalta on paljon muitakin asioita, jotka tuovat ihmiselle stressiä. Yksi niistä on vuokratyö. On paljon vuokratyöntekijöitä eli määräaikaisessa työsuhteessa olevia henkilöitä, jotka mennessään töihin tietävät heti viimeisen työpäivän. Vuokratyöntekijä on työsuhteessa työvoimapalveluun, joka hänelle sen paikan välitti. 

Eli periaatteessa hänellä on samat edut ja velvoitteet, kuin mitä muillakin työntekijöillä, mutta kuitenkaan hänellä ei ehkä ole esimerkiksi asiaa yhtiön pikkujouluihin tai yhtiön kahvitukset eivät hänelle kuulu. Tai sitten juuri hänen kohdallaan ei sitä paljon puhuttua sosiaalisuutta ole ollenkaan. Tuolloin tuon vuokralaisen kanssa ei kenenkään kannata edes puhua, koska hän kuitenkin lähtee kohta uuteen työpaikkaan. 

Kun ajatellaan vuokratyöntekijän suhdetta työpaikkaan sekä luottamushenkilöihin, niin silloin unohdetaan se, että tuon työvoiman vuokraajan luottamushenkilöt ovat tuon toisen firman työntekijöiden valitsemia. Eli hänen etunsa on se, että tuon työvoiman vuokrauspalvelun asiakkaan työntekijät pitävät hänestä sekä hänen tavastaan hoitaa asioita. Ja tuolloin saattaa käydä niin, että työväkeä eriarvoistetaan. Tai esimerkiksi vain unohdetaan kertoa että onko taukohuoneen kahvi maksullista vai ei.

Saattaa olla niin, että työntekijän oikeudet saatetaan täysin unohtaa mainita. Toinen mahdollisuus on se, että luvataan paikan vakinaistamista, ja näin saadaan sitten vuokratyöntekijä joustamaan. Tuolloin hän saattaa tehdä palkatonta ylityötä osoittaakseen sitä joustavuuttaan. 

Samoin jos työhönotossa kilpailutetaan kahta työntekijää, joista “parempi” valitaan, niin silloin saattaa edessä olla sellainen tilanne, missä toinen syyllistyy suoraan rikokseen, kuten heittää kuumaa vettä toisen jalalle, koska hän saattaa olla niin epätoivoisessa tilanteessa, että työpaikka on aivan pakko saada. Tuolloin äärimmäinen kilpailutilanne saa aikaan sen, että joku alkaa pelata “rumia pelejä”, kuten vahingoittamaan toisia. 

Tai sitten käytetään suoraan hyväksi toisen tietämättömyyttä. Eli sanotaan että “meillä on aina ollut tapana, että uusi työntekijä…”. Ja saattaa olla niin että esimerkiksi luottamusmies ei puutu siihen, jos sitten joku työpaikalla teettää omatkin työnsä tuolla vuokramiehellä. Saattaa myös olla niin, että ajatellaan, että “kun se ei tiedä, niin miksi meidän pitää puuttua”? Samoin ongelmallista on silloin jos vakituisen työntekijän ja vuokratyöntekijän edut menevät ristiin. Eli kuka puhuu totta ja kuka taas valehtelee? 

Ongelmallisia tilanteita tulee myös silloin, jos esimerkiksi palkattu johtaja joutuu kiistaan alaisensa kanssa. Tuolloin tietenkin on sana sanaa vastaan, varsinkin jos kiista on sattunut niin, ettei todistajia ole paikalla. 

Palkankorotusten ongelma on siinä, että niistä tulee työnantajille kustannuksia. Ja nuo kustannukset saatetaan siirtää sellaisenaan suoraan päivittäistavaroiden hintoihin. Tai sitten veroja korotetaan tuon palkankorotuksen verran. Eli se vaikuttaako palkankorotus oikeasti positiivisesti ei ole aivan itsestään selvää. 

Kun puhutaan siitä mallista, missä esimerkiksi joku yksittäinen palkansaajien ryhmä oikeasti hyötyisi palkankorotuksista, niin silloin pitää tietenkin tehdä niin, että vain yksittäisen palkansaajien ryhmän palkkoja korotetaan, ja enemmistön palkat pidetään samalla tasolla. Tuolloin tämä yksittäinen ryhmä saisi maksimaalisen edun tuosta omasta palkastaan. 

Ja mitä pienempi tämä ryhmä on, niin sitä pienempi paine hinnankorotuksiin sitten oikeasti on. No tämä äskeinen asia oli työntekijöiden eriarvoistamista. Jos sitten ajatellaan esimerkiksi tuotteen hintaa, niin se koostuu materiaalikustannuksista, kuljetuskustannuksista sekä myytävillä tuotteilla pitää kyetä sitten kattamaan palkka sekä toimitilakustannukset. Mutta sitten tietenkin päälle tulee ALV eli arvonlisävero. 

Valtion määräämät verot ovat niin sanottuja tasa-maksuja, jotka kohdistuvat kaikkiin toimijoihin samalla tavalla. Valtio perii veroja siksi, että se saisi omat kustannuksensa katetuksi. Ja se mihin yksityiset ihmiset eivät voi oikeastaan vaikuttaa ovat valtion perimät verot. Verojen kohdalla ongelma on siinä, että jos joku ei käytä erikseen verotettavaa palvelua tai tuotetta, niin silloin valtio ei saa tuottoa tuosta tuotteesta. 

Yksi tällainen tuote on tietenkin polttoainevero. Jos ihmiset eivät osta polttoainetta, niin silloin valtion saama tulo tuosta verosta jää pieneksi. Ja silloin pitää löytää korvaava tuote, josta voidaan korjata tuota tulon menetystä. Yksi niistä asioista, mikä voi korjata tuota menetystä on ALV:n korottaminen. Tai sitten joku entinen maksu joka on ehkä sidottu tuotteeseen muutetaan veroksi. 

Eräs esimerkki tuollaisesta maksusta on entinen TV-lupamaksu, joka oli sidottu vastaanottimen omistamiseen. Kun Internet teki vanhan TV:n osittain tarpeettomaksi, niin silloin tuo TV-lupamaksu muutettiin media veroksi. Tuolloin osa ihmisistä jäi sosiaalisen median varaan, mikä ei ole ehkä kaikkein paras mahdollinen vaihtoehto. Itse ihmettelen että miksi esimerkiksi Netflixin ei ole ollut pakko esittää valtiollisia kanavia?

Siis tärkeää on aina se, että tiedonvälityksen puolueettomuus ja myös moraali taataan. Tai siis tämä asia varmaan on länsimaissa erittäin hyvin hallussa, mutta sitten jos taas ajatellaan muutamia muita maita, niin niissä median tehtävä on tukea valtion johtoa. Eli niissä valtiollinen media saattaa sallia sen, että mitä vain voidaan sanoa tai tehdä, kunhan se vain tukee valtion johtajaa. 

Ministeri Saarikon NATO-lausunto ihmetyttää, mutta onko syy tähän se, että hän on perhe- ja peruspalveluministeri?

 Ministeri Saarikon NATO-lausunto ihmetyttää, mutta onko syy tähän se, että hän on perhe- ja peruspalveluministeri?

Jos liitymme NATO oon, niin silloin me jätämme jonkun toisen tien käyttämättä. Ja NATO-jäsenyys tietenkin myös sitoo maamme johdon käsiä. 

Siis mikä siinä on ihmeellistä, että ministeri Saarikko ilmoittaa, että puolustuksemme pitäisi hänen mielestään rakentaa itsenäisen sekä asevelvollisuuteen perustuvan mallin varaan? Tätä mantraa on maassamme toisteltu kyllästymiseen asti. Se että Saarikko nyt sattuu olemaan perhe- ja peruspalveluministeri on taas asia, mikä tekee tuosta kuuluisasta lausunnosta hiukan erikoisen, koska ennen ei tällaista ole totuttu näkemään. Se että peruspalveluministeri antaa puolustusta koskevan lausunnon on aivan uutta. 

Mutta sitten siihen paljon puhuttuun keskusteluun. Toki NATO-jäsenyys on koko kansan asia, eikä siis myöskään perhe-ja peruspalveluministeri voi olla aivan hiljaa tästäkään asiasta, vaikka se ei ehkä ole aivan hänen ominta toimialuettaan. Siis tietenkin maamme johdon pitää aina pohtia sitäkin että NATO-jäsenyys sitten on asia, mikä ei ehkä ole kovin helposti peruttavissa. Eli tässä tuoreessa muistissa on EU-jäsenyys, joka saatettiin jossain vaiheessa ymmärtää niin, että EU sta voi helposti erota, jos sitten sattuu talous joutumaan taantumaan. 

Mutta sitten kävikin niin, että EU sta eroamisesta tuli vähän monimutkaisempi asia kuin miltä se paperilla näyttää. Ja sitten taas hoen sitä asiaa, että jos emme koskaan muita tue, niin emme myöskään voi olettaa saavamme tukea jos meillä menee joskus vähän huonosti. Ja maan puolustusta koskeva hokema on sitten se, että jos esimerkiksi integroimme jatkuvasti puolustusvoimien käyttämiä järjestelmiä NATO n käyttämiin järjestelmiin, niin sekin saattaa merkitä jotain kriisin syttyessä. 

Siis voiko maamme luottaa NATO n apuun oikeassa kriisissä? Venäjällä on käytössään jopa tuhansien megatonnien verran ydinaseita, joten noiden raskaiden  aseiden painoarvo pitää aina huomioida. 

Tai mitä sitten tapahtuu, jos olemme oikeasti Venäjän sotilaallisen provokaation kohteena? Tuleeko NATO silloin apuun, tai tuleeko se apuun vaikka olisimme sen jäsen? Venäjä ei ole mikään Irak tai Afganistan. Vaan valtio jolla on megatonnien verran ydinaseita, joita se myös käyttää painostuksessa. Samoin Venäjä osoittanut halua puuttua muiden valtioiden suvereniteettiin, mikä on hyvin huolestuttavaa. Mutta kuten tiedämme, niin tästäkin asiasta on kaivattu avointa keskustelua. Avoin keskustelu tarkoittaa sitä, että kaikilla on oikeus sanoa oma mielipiteensä asioista, vaikka ne eivät jotain muuta ihmistä ehkä miellytä. 

Siis joku toinen saattaa kokea samat asiat toisella tavalla, ja kaikkia ihmisiä pitää kuunnella, eli myös niillä jotka eivät ole NATO tai muun asian päätöksenteon kannalta keskeisessä joukossa pitää olla mahdollisuus ilmaista mielipiteensä asioista, ilman että hänen täytyy pelätä pahoinpitelyitä tai muuta vastaavaa. Siis tietenkin esityksen NATO-jäsenyydestä tekee maamme hallitus keskusteltuaan siitä yhteisesti. Ja tuossa päätöksessä pitää myös kenttää kuunnella. Siis jokaisen ministerin ja kansanedustajan kantaa pitää tuolloin kuunnella, koska ainakin ennen on maassamme päätökset tehty aina yhdessä.

Tai siis tietenkin suomettumisen aikaan päätökset tehtiin Kekkosen toimesta, ja muut vain sitten nyökyttelivät päätään. Mutta vaikka kansanedustuslaitos oli täysin rähmällään presidentin edessä, niin silti kansanedustajilla on vastuu niistä päätöksistä mitä he ovat tekemässä. Eli he olisivat voineet estää joitakin toimia, vaikka tuo estäminen olisi ollut ulkopoliittisen linjan eli Kekkosen kannan vastaista. 

Painostaminen on merkki siitä, että kirjoituksella tai lausunnolla on vaikutusta

Nykyään kuitenkin kansanedustuslaitoksen valtaa on kasvatettu. Ja ainakin teoriassa pitäisi maassamme voida keskustella asioista sekä ilmaista oma kanta asioihin, jotka ovat ehkä hyvinkin kaukana siitä, mihin oma virallinen vaikutusvalta ylettyy. Esimerkiksi mielipidekirjoituksen tarkoitus on vaikuttaa virallisiin päättäjiin sekä heidän ajattelunsa tai mielipiteeseensä. 

Saattaa olla niin, että hän ei ole ehkä lukenut kaikkea sitä, mitä jostain aiheesta on julkaistu. Jos ihmisen kirjoitukset tai ajatukset ovat puuta heinää, niin ne voidaan aina jättää “omaan arvoonsa”. Mikäli joku kirjoitus tai mielipide poikii paheksunnan aallon tai esimerkiksi kirjoittajan tai lausunnon antajan terveyttä tai henkeä uhataan, niin silloin kyseessä on asia, jolla on vaikutusta.  

Siis myös tavallinen ihminen saa olla eri mieltä presidentin ja valtioneuvoston kanssa. Samoin päätöksiä tehdään nykyään myös oppositiota kuunnellen. Eli saattaa olla niin, että presidentin kanta asioihin on eri kuin esimerkiksi minun tai jonkun muun ihmisen. Ja päätösvalta maassamme kuuluu tietenkin valtion johdolle. Mutta kaikilla on oikeus ilmaista oma mielipiteensä asioista. 

Vaikka tuo tapa ehkä saattaa poiketa hieman siitä, mihin Kekkosen aikaan oli totuttu. Hyvin perustelluille ja asiallisille mielipiteille on varmaan aina tilaa, mutta sitten voidaan myös miettiä, täyttääkö e esimerkiksi “Fuck you Biden” tai “Fuck you Putin” nyt sen “hyvin perustellun sekä asiallisen kommentoinnin määritelmän. 

Saattaa olla niin, että jostain mallista ei löydy oikeaa tai väärää ratkaisua. 

Eli vapaa oikeus mielipiteeseen sekä sen ilmaisemiseen ei tarkoita sitä, että kaikkien pitää kuorossa seurata sitä mitä presidentti tai pääministeri sanoo. Vapaan keskustelun tarkoitus on se, että kaikkia mahdollisuuksia tarkastellaan kriittisesti, eli niistä etsitään hyviä sekä huonoja puolia. 

Ja jokaisessa mahdollisuudessa on sekä hyviä ja huonoja puolia. Eli NATO-jäsenyys tai NATO n ulkopuolella pysyminen ei ole mustavalkea asia. Niissä molemmissa malleissa on paljon hyvää mutta myös paljon pahaa. 

Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan myös sisäisten uhkien torjuntaan. Eli emme voi jäädä pois kaikesta kansainvälisestä yhteistyöstä. 

Eli tällainen päätös sitoo maamme johdon käsiä, ja tietenkin meidän maamme tavoitteena pitää olla sillan rakentaminen idän ja lännen välille. Mutta me emme varmaan halua antaa sellaista signaalia, että suvereenien valtioiden pelottelu on oikea tapa toimia. Eli mikä on se tie minkä me valitsemme? Jos ajatellaan kansainvälistä yhteistyötä terrorismin sekä rikosten torjunnassa, niin me emme voi lähteä siitä, että sallimme rikollisten tahojen kuten huumekauppiaiden käyttää maatamme rahanpesuun. 

Meidän pitää myös muistaa sellainen asia, että maamme on melko pieni, ja täältä on myös helppoa matkustaa ulkomaille esimerkiksi suunnittelemaan rikoksia sekä solmimaan suhteita kansainvälisiin rikollisjärjestöihin. Me emme voi esimerkiksi katsella myöskään sivusta, jos joku terroristi päättää murhata sivullisia ihmisiä, tai tehdä maastamme trollaajien paratiisia, jossa kuka vain saa esiintyä miten huvittaa. Siis mielipiteen vapaus on asia, mikä varmasti on meille kaikille pyhä. Mutta samalla meidän pitää huomioida se, että esimerkiksi mielipiteen vapautta voidaan käyttää törkeästi väärin.