Ministeri Saarikon NATO-lausunto ihmetyttää, mutta onko syy tähän se, että hän on perhe- ja peruspalveluministeri?

 Ministeri Saarikon NATO-lausunto ihmetyttää, mutta onko syy tähän se, että hän on perhe- ja peruspalveluministeri?

Jos liitymme NATO oon, niin silloin me jätämme jonkun toisen tien käyttämättä. Ja NATO-jäsenyys tietenkin myös sitoo maamme johdon käsiä. 

Siis mikä siinä on ihmeellistä, että ministeri Saarikko ilmoittaa, että puolustuksemme pitäisi hänen mielestään rakentaa itsenäisen sekä asevelvollisuuteen perustuvan mallin varaan? Tätä mantraa on maassamme toisteltu kyllästymiseen asti. Se että Saarikko nyt sattuu olemaan perhe- ja peruspalveluministeri on taas asia, mikä tekee tuosta kuuluisasta lausunnosta hiukan erikoisen, koska ennen ei tällaista ole totuttu näkemään. Se että peruspalveluministeri antaa puolustusta koskevan lausunnon on aivan uutta. 

Mutta sitten siihen paljon puhuttuun keskusteluun. Toki NATO-jäsenyys on koko kansan asia, eikä siis myöskään perhe-ja peruspalveluministeri voi olla aivan hiljaa tästäkään asiasta, vaikka se ei ehkä ole aivan hänen ominta toimialuettaan. Siis tietenkin maamme johdon pitää aina pohtia sitäkin että NATO-jäsenyys sitten on asia, mikä ei ehkä ole kovin helposti peruttavissa. Eli tässä tuoreessa muistissa on EU-jäsenyys, joka saatettiin jossain vaiheessa ymmärtää niin, että EU sta voi helposti erota, jos sitten sattuu talous joutumaan taantumaan. 

Mutta sitten kävikin niin, että EU sta eroamisesta tuli vähän monimutkaisempi asia kuin miltä se paperilla näyttää. Ja sitten taas hoen sitä asiaa, että jos emme koskaan muita tue, niin emme myöskään voi olettaa saavamme tukea jos meillä menee joskus vähän huonosti. Ja maan puolustusta koskeva hokema on sitten se, että jos esimerkiksi integroimme jatkuvasti puolustusvoimien käyttämiä järjestelmiä NATO n käyttämiin järjestelmiin, niin sekin saattaa merkitä jotain kriisin syttyessä. 

Siis voiko maamme luottaa NATO n apuun oikeassa kriisissä? Venäjällä on käytössään jopa tuhansien megatonnien verran ydinaseita, joten noiden raskaiden  aseiden painoarvo pitää aina huomioida. 

Tai mitä sitten tapahtuu, jos olemme oikeasti Venäjän sotilaallisen provokaation kohteena? Tuleeko NATO silloin apuun, tai tuleeko se apuun vaikka olisimme sen jäsen? Venäjä ei ole mikään Irak tai Afganistan. Vaan valtio jolla on megatonnien verran ydinaseita, joita se myös käyttää painostuksessa. Samoin Venäjä osoittanut halua puuttua muiden valtioiden suvereniteettiin, mikä on hyvin huolestuttavaa. Mutta kuten tiedämme, niin tästäkin asiasta on kaivattu avointa keskustelua. Avoin keskustelu tarkoittaa sitä, että kaikilla on oikeus sanoa oma mielipiteensä asioista, vaikka ne eivät jotain muuta ihmistä ehkä miellytä. 

Siis joku toinen saattaa kokea samat asiat toisella tavalla, ja kaikkia ihmisiä pitää kuunnella, eli myös niillä jotka eivät ole NATO tai muun asian päätöksenteon kannalta keskeisessä joukossa pitää olla mahdollisuus ilmaista mielipiteensä asioista, ilman että hänen täytyy pelätä pahoinpitelyitä tai muuta vastaavaa. Siis tietenkin esityksen NATO-jäsenyydestä tekee maamme hallitus keskusteltuaan siitä yhteisesti. Ja tuossa päätöksessä pitää myös kenttää kuunnella. Siis jokaisen ministerin ja kansanedustajan kantaa pitää tuolloin kuunnella, koska ainakin ennen on maassamme päätökset tehty aina yhdessä.

Tai siis tietenkin suomettumisen aikaan päätökset tehtiin Kekkosen toimesta, ja muut vain sitten nyökyttelivät päätään. Mutta vaikka kansanedustuslaitos oli täysin rähmällään presidentin edessä, niin silti kansanedustajilla on vastuu niistä päätöksistä mitä he ovat tekemässä. Eli he olisivat voineet estää joitakin toimia, vaikka tuo estäminen olisi ollut ulkopoliittisen linjan eli Kekkosen kannan vastaista. 

Painostaminen on merkki siitä, että kirjoituksella tai lausunnolla on vaikutusta

Nykyään kuitenkin kansanedustuslaitoksen valtaa on kasvatettu. Ja ainakin teoriassa pitäisi maassamme voida keskustella asioista sekä ilmaista oma kanta asioihin, jotka ovat ehkä hyvinkin kaukana siitä, mihin oma virallinen vaikutusvalta ylettyy. Esimerkiksi mielipidekirjoituksen tarkoitus on vaikuttaa virallisiin päättäjiin sekä heidän ajattelunsa tai mielipiteeseensä. 

Saattaa olla niin, että hän ei ole ehkä lukenut kaikkea sitä, mitä jostain aiheesta on julkaistu. Jos ihmisen kirjoitukset tai ajatukset ovat puuta heinää, niin ne voidaan aina jättää “omaan arvoonsa”. Mikäli joku kirjoitus tai mielipide poikii paheksunnan aallon tai esimerkiksi kirjoittajan tai lausunnon antajan terveyttä tai henkeä uhataan, niin silloin kyseessä on asia, jolla on vaikutusta.  

Siis myös tavallinen ihminen saa olla eri mieltä presidentin ja valtioneuvoston kanssa. Samoin päätöksiä tehdään nykyään myös oppositiota kuunnellen. Eli saattaa olla niin, että presidentin kanta asioihin on eri kuin esimerkiksi minun tai jonkun muun ihmisen. Ja päätösvalta maassamme kuuluu tietenkin valtion johdolle. Mutta kaikilla on oikeus ilmaista oma mielipiteensä asioista. 

Vaikka tuo tapa ehkä saattaa poiketa hieman siitä, mihin Kekkosen aikaan oli totuttu. Hyvin perustelluille ja asiallisille mielipiteille on varmaan aina tilaa, mutta sitten voidaan myös miettiä, täyttääkö e esimerkiksi “Fuck you Biden” tai “Fuck you Putin” nyt sen “hyvin perustellun sekä asiallisen kommentoinnin määritelmän. 

Saattaa olla niin, että jostain mallista ei löydy oikeaa tai väärää ratkaisua. 

Eli vapaa oikeus mielipiteeseen sekä sen ilmaisemiseen ei tarkoita sitä, että kaikkien pitää kuorossa seurata sitä mitä presidentti tai pääministeri sanoo. Vapaan keskustelun tarkoitus on se, että kaikkia mahdollisuuksia tarkastellaan kriittisesti, eli niistä etsitään hyviä sekä huonoja puolia. 

Ja jokaisessa mahdollisuudessa on sekä hyviä ja huonoja puolia. Eli NATO-jäsenyys tai NATO n ulkopuolella pysyminen ei ole mustavalkea asia. Niissä molemmissa malleissa on paljon hyvää mutta myös paljon pahaa. 

Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan myös sisäisten uhkien torjuntaan. Eli emme voi jäädä pois kaikesta kansainvälisestä yhteistyöstä. 

Eli tällainen päätös sitoo maamme johdon käsiä, ja tietenkin meidän maamme tavoitteena pitää olla sillan rakentaminen idän ja lännen välille. Mutta me emme varmaan halua antaa sellaista signaalia, että suvereenien valtioiden pelottelu on oikea tapa toimia. Eli mikä on se tie minkä me valitsemme? Jos ajatellaan kansainvälistä yhteistyötä terrorismin sekä rikosten torjunnassa, niin me emme voi lähteä siitä, että sallimme rikollisten tahojen kuten huumekauppiaiden käyttää maatamme rahanpesuun. 

Meidän pitää myös muistaa sellainen asia, että maamme on melko pieni, ja täältä on myös helppoa matkustaa ulkomaille esimerkiksi suunnittelemaan rikoksia sekä solmimaan suhteita kansainvälisiin rikollisjärjestöihin. Me emme voi esimerkiksi katsella myöskään sivusta, jos joku terroristi päättää murhata sivullisia ihmisiä, tai tehdä maastamme trollaajien paratiisia, jossa kuka vain saa esiintyä miten huvittaa. Siis mielipiteen vapaus on asia, mikä varmasti on meille kaikille pyhä. Mutta samalla meidän pitää huomioida se, että esimerkiksi mielipiteen vapautta voidaan käyttää törkeästi väärin.