Tuovatko palkankorotukset onnea?

 Tuovatko palkankorotukset onnea?

Rumasti ajatellen yhtiöiden kannalta kaikki kustannukset ovat periaatteessa turhia, ja koska yritysten eduksi katsotaan niiden omistajien saaman voiton maksimointi, niin silloin kaikki maksut mitä yritys ulospäin maksaa pitää minimoida. Jokainen sentti mikä johonkin muualle maksetaan on poissa yrityksen tuloksesta, josta sitten maksetaan osingot. 

Joten tiedättekö mikä on sitten saneeraus? Saneeraus on termi, joka tarkoittaa sitä, että yrityksistä karsitaan kaikki ylimääräiset menot pois. Tuolloin tietenkin joukko ihmisiä joutuu aina pois töistä, mutta samalla myös toimitilojen tarpeellisuutta arvioidaan joka kerran uudestaan. Rumasti sanoen yritysten tarkoitus on tuoda voittoa niiden omistajille, ja esimerkiksi toimitilat ovat vain turhia menoeriä. 

Tietenkin etätyö tuo yhtiöille säästöjä, mutta samalla se myös stressaa työntekijöitä. Mutta sitten voidaan aina sanoa, että ennenkin on yhtiöiden työntekijöiden pitänyt mukautua trendeihin. Ja nykyään esimerkiksi yhtiön puhelinten sekä tietokoneiden käyttö voidaan estää vapaa-aikana, joten sen kautta voidaan kyllä pitää työ- ja vapaa-aika erillään toisistaan. Eli jos työpaikan koneiden käyttö kielletään vapaa-aikana, niin silloin niihin sähköposteihin ei tarvitse vastata kuin vasta työaikana. Eikä sitten tule tehtyä niitä ylitöitä, joita ei ole sovittu ennalta. 

Toisaalta on paljon muitakin asioita, jotka tuovat ihmiselle stressiä. Yksi niistä on vuokratyö. On paljon vuokratyöntekijöitä eli määräaikaisessa työsuhteessa olevia henkilöitä, jotka mennessään töihin tietävät heti viimeisen työpäivän. Vuokratyöntekijä on työsuhteessa työvoimapalveluun, joka hänelle sen paikan välitti. 

Eli periaatteessa hänellä on samat edut ja velvoitteet, kuin mitä muillakin työntekijöillä, mutta kuitenkaan hänellä ei ehkä ole esimerkiksi asiaa yhtiön pikkujouluihin tai yhtiön kahvitukset eivät hänelle kuulu. Tai sitten juuri hänen kohdallaan ei sitä paljon puhuttua sosiaalisuutta ole ollenkaan. Tuolloin tuon vuokralaisen kanssa ei kenenkään kannata edes puhua, koska hän kuitenkin lähtee kohta uuteen työpaikkaan. 

Kun ajatellaan vuokratyöntekijän suhdetta työpaikkaan sekä luottamushenkilöihin, niin silloin unohdetaan se, että tuon työvoiman vuokraajan luottamushenkilöt ovat tuon toisen firman työntekijöiden valitsemia. Eli hänen etunsa on se, että tuon työvoiman vuokrauspalvelun asiakkaan työntekijät pitävät hänestä sekä hänen tavastaan hoitaa asioita. Ja tuolloin saattaa käydä niin, että työväkeä eriarvoistetaan. Tai esimerkiksi vain unohdetaan kertoa että onko taukohuoneen kahvi maksullista vai ei.

Saattaa olla niin, että työntekijän oikeudet saatetaan täysin unohtaa mainita. Toinen mahdollisuus on se, että luvataan paikan vakinaistamista, ja näin saadaan sitten vuokratyöntekijä joustamaan. Tuolloin hän saattaa tehdä palkatonta ylityötä osoittaakseen sitä joustavuuttaan. 

Samoin jos työhönotossa kilpailutetaan kahta työntekijää, joista “parempi” valitaan, niin silloin saattaa edessä olla sellainen tilanne, missä toinen syyllistyy suoraan rikokseen, kuten heittää kuumaa vettä toisen jalalle, koska hän saattaa olla niin epätoivoisessa tilanteessa, että työpaikka on aivan pakko saada. Tuolloin äärimmäinen kilpailutilanne saa aikaan sen, että joku alkaa pelata “rumia pelejä”, kuten vahingoittamaan toisia. 

Tai sitten käytetään suoraan hyväksi toisen tietämättömyyttä. Eli sanotaan että “meillä on aina ollut tapana, että uusi työntekijä…”. Ja saattaa olla niin että esimerkiksi luottamusmies ei puutu siihen, jos sitten joku työpaikalla teettää omatkin työnsä tuolla vuokramiehellä. Saattaa myös olla niin, että ajatellaan, että “kun se ei tiedä, niin miksi meidän pitää puuttua”? Samoin ongelmallista on silloin jos vakituisen työntekijän ja vuokratyöntekijän edut menevät ristiin. Eli kuka puhuu totta ja kuka taas valehtelee? 

Ongelmallisia tilanteita tulee myös silloin, jos esimerkiksi palkattu johtaja joutuu kiistaan alaisensa kanssa. Tuolloin tietenkin on sana sanaa vastaan, varsinkin jos kiista on sattunut niin, ettei todistajia ole paikalla. 

Palkankorotusten ongelma on siinä, että niistä tulee työnantajille kustannuksia. Ja nuo kustannukset saatetaan siirtää sellaisenaan suoraan päivittäistavaroiden hintoihin. Tai sitten veroja korotetaan tuon palkankorotuksen verran. Eli se vaikuttaako palkankorotus oikeasti positiivisesti ei ole aivan itsestään selvää. 

Kun puhutaan siitä mallista, missä esimerkiksi joku yksittäinen palkansaajien ryhmä oikeasti hyötyisi palkankorotuksista, niin silloin pitää tietenkin tehdä niin, että vain yksittäisen palkansaajien ryhmän palkkoja korotetaan, ja enemmistön palkat pidetään samalla tasolla. Tuolloin tämä yksittäinen ryhmä saisi maksimaalisen edun tuosta omasta palkastaan. 

Ja mitä pienempi tämä ryhmä on, niin sitä pienempi paine hinnankorotuksiin sitten oikeasti on. No tämä äskeinen asia oli työntekijöiden eriarvoistamista. Jos sitten ajatellaan esimerkiksi tuotteen hintaa, niin se koostuu materiaalikustannuksista, kuljetuskustannuksista sekä myytävillä tuotteilla pitää kyetä sitten kattamaan palkka sekä toimitilakustannukset. Mutta sitten tietenkin päälle tulee ALV eli arvonlisävero. 

Valtion määräämät verot ovat niin sanottuja tasa-maksuja, jotka kohdistuvat kaikkiin toimijoihin samalla tavalla. Valtio perii veroja siksi, että se saisi omat kustannuksensa katetuksi. Ja se mihin yksityiset ihmiset eivät voi oikeastaan vaikuttaa ovat valtion perimät verot. Verojen kohdalla ongelma on siinä, että jos joku ei käytä erikseen verotettavaa palvelua tai tuotetta, niin silloin valtio ei saa tuottoa tuosta tuotteesta. 

Yksi tällainen tuote on tietenkin polttoainevero. Jos ihmiset eivät osta polttoainetta, niin silloin valtion saama tulo tuosta verosta jää pieneksi. Ja silloin pitää löytää korvaava tuote, josta voidaan korjata tuota tulon menetystä. Yksi niistä asioista, mikä voi korjata tuota menetystä on ALV:n korottaminen. Tai sitten joku entinen maksu joka on ehkä sidottu tuotteeseen muutetaan veroksi. 

Eräs esimerkki tuollaisesta maksusta on entinen TV-lupamaksu, joka oli sidottu vastaanottimen omistamiseen. Kun Internet teki vanhan TV:n osittain tarpeettomaksi, niin silloin tuo TV-lupamaksu muutettiin media veroksi. Tuolloin osa ihmisistä jäi sosiaalisen median varaan, mikä ei ole ehkä kaikkein paras mahdollinen vaihtoehto. Itse ihmettelen että miksi esimerkiksi Netflixin ei ole ollut pakko esittää valtiollisia kanavia?

Siis tärkeää on aina se, että tiedonvälityksen puolueettomuus ja myös moraali taataan. Tai siis tämä asia varmaan on länsimaissa erittäin hyvin hallussa, mutta sitten jos taas ajatellaan muutamia muita maita, niin niissä median tehtävä on tukea valtion johtoa. Eli niissä valtiollinen media saattaa sallia sen, että mitä vain voidaan sanoa tai tehdä, kunhan se vain tukee valtion johtajaa.