Oppiminen alkaa ala-asteelta.

Opetus alkaa ensimmäiseltä luokalta, ja sen jälkeen tuleva opetus perustuu siihen, että alemmalla luokka-asteella on opiskeltu tietyt asiat. Kun kaikki opetus perusasioita myöten jätetään yliopistoon, niin silloin ollaan tilanteessa, jossa yliopisto ei ehdi tehdä kaikkia sen uusia asioita. Mikäli halutaan tietää se, miksi maamme koulujärjestelmä on menossa suuntaan, johon emme sen halua menevän, niin meidän pitää käsittää se, että yliopisto vain ikään kuin viimeistelee opintien. Eli ongelman alku on jossain ala-asteella, jossa aloitetaan kirjoittaminen, lukeminen sekä laskeminen. Jos koulussa aika kuluu kaikkeen muuhun kuin opiskeluun ja opettamiseen, niin koulussa ei silloin kukaan edes voi oppia mitään. 

Mikäli matematiikan tai äidinkielen tunti kuluu jonkin muun, kivemman asian parissa, niin silloin noilla tunneilla voidaan oppia monia asioita. Mutta ongelma on siinä, että noilla tunneilla pitäisi opetella matematiikkaa ja äidinkieltä eli laskentoa sekä kielioppia. Tietenkin elämään pitää kuulua muutakin, mutta kuitenkin äidinkielen ja matematiikan taitoja tarvitaan myöhemmissä opinnoissa. 

Mikäli kouluissa tehdään muuta kuin niitä tylsiä asioita, kuten opiskellaan matematiikkaa ja äidinkielen kieliopin salaisuuksia, niin silloin tuo asia voi aiheuttaa sen, että noiden taitojen taso putoaa erittäin rankasti. Se että jos yleinen asenne oppimiseen tai opiskeluun on opiskelun ja koulunkäynnin vastainen varmasti aiheuttaa sen, että koulupudokkaiden määrä kasvaa rajusti. Mikäli ajattelemme, että jatkokoulutusta ei tarvita, niin silloin unohdamme sen, että todistusten arvosanoja tarvitaan nimenomaan jatkokoulutuspaikkaa haettaessa. 

El jos opiskelu ei kiinnosta, niin silloin pitää kysyä, että miksi se ei kiinnosta? Eikö opiskelua enää pidetä pääsylippuna korkeampaan asemaan? Vai onko syynä ajattelu, että ilman opiskelua voisi henkilö ansaita melkein saman summan kuin joku akateeminen? Asenne jossa opiskelua pidetään vain välttämättömänä pahana ei ainakaan innosta käymään koulua. Ja se näkyy varmaan erilaisten testien tuloksissa. 

Mikäli jossain ala-asteella tehdään virheitä, jotka koskevat opetusta, niin nuo virheet saatetaan havaita vasta vuosien kuluttua. Ja pahimmassa tapauksessa noiden virheiden uhri ryhtyy itse opettajaksi, mikä sitten saattaa työntää tuota virhettä vielä seuraavankin sukupolven niskoille. Opetustyössä tehdyt virheet saattavat vaikuttaa hyvinkin laaja-alaisesti koko yhteiskuntaan. 

Koulutusta ei saisi kuitenkaan pitää asiana, jota tehdään siksi että sen avulla saadaan sijoituksia maahamme. Koulutus on avainasemassa medioita käsiteltäessä sekä kriittisen ajattelun opettelemisessa. Kouluttamaton ihminen uskoo helpommin erilaisia ääriryhmiä kuin koulutettu. Eli paras tapa taistella vihamielistä informaation avulla tapahtuvaa  vaikuttamista vastaan on kouluttaa ihmisiä etsimään itsenäisesti luotettavaa, tutkittua tietoa, sekä esittämään kriittisiä kysymyksiä sekä tutkijoille että myös päätöksentekijöille. 

Kriittinen näkemys ei ole kielteisen näkemyksen synonyymi. Eli myös kielteinen näkemys jostain asiasta voi olla täysin vailla kritiikkiä. Jos joku esimerkiksi halveksii tai halventaa opiskelijoita, niin hänen kannattaa muistaa se, että opiskelun päätarkoitus ei ole juoda keskiolutta. Sen tarkoitus on opettaa henkilölle asioita, joita hän tarvitsee työelämässä. Opiskelun pitäisi kestää noin 3-5 vuotta, joten pääasiallinen fokus opiskeluissa pitäisi olla siinä, että opiskelija valmistuu ajallaan. 

Jos jatkoja koskevissa suunnitelmissa on muuta kuin peruskoulun jälkeinen vapaaehtoinen lisäkoulutus, joka tapahtuu joko lukiossa tai ammattikoulussa, niin miksi kukaan viitsii edes opiskella yhtään mitään? Peruskoulusta pääsee läpi 5,0 keskiarvolla, joten miksi kukaan edes viitsii kirjoja avata? Kun vain sitä täytyy tehdä, mikä on aivan pakko, niin tietenkään kukaan ei viitsi jatko-opintoihin hakea, kun tarjolla on töitä, joihin ei mitään koulutusta tarvita. 

Jos kouluissa ei ole aikaa opettaa matematiikkaa ja muita opetussuunnitelmaan kuuluvia asioita, niin mistä tämä johtuu? Onko niin että ryhmät ovat liian suuria, opettajien määrä on liian pieni, vai onko asia niin, että koulun harteille on siirretty likaa erilaisia vastuita, niin että opetus on muuttunut ikään kuin sivutoimeksi, ja samoin koulunkäynti on vain “niiden juttu, joilla ei muuta toimintaa ole”.  

Tällä hetkellä jopa yliopistollisella tasolla opiskelijoiden ongelma on yleiskielen hallinta, eli jopa yliopisto-opettajat ovat ikään kuin sormi suussa, kun heidän pitäisi lukea opiskelijoiden kirjoittamia tekstejä. Yliopistojen gradun opintopisteiden lasku 40 opintopisteestä 30 pisteeseen. Usko koulutukseen on rapautunut, ja sen takia voidaan sanoa, että koulutus on jonkinlaisessa kriisissä. Samoin tietyissä yliopistoissa yksilöllisten tenttejä koskevien järjestelyiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, mikä aiheuttaa tietenkin kysymyksen siitä, että miten tässä näin on päässyt käymään? 

Noissa järjestelyissä pitää olla joku diagnoosi, joten noiden diagnoosien määrä on ilmeisesti kasvanut. Diagnoosien yleistyminen tietenkin mahdollistaa näiden erityisten tenttien tilojen tai järjestelyjä koskevien pyyntöjen esittämisen. Diagnoosien avulla saadaan esimerkiksi enemmän aikaa kokeissa, joten ehkä noita diagnooseja pyydetään sen takia helpommin kuin ennen, koska niiden avulla voidaan ehkä saada etua muihin nähden. 

Kuitenkin koulutusta käsiteltäessä meidän katsantokantamme on usein pelkästään yliopistoissa sekä korkeakouluissa, ja ammattiopistoissa, jotka ovat oikeastaan vain pelkkä loppusilaus opiskelun tielle, joka alkaa jo ennen ala-astetta. Ennen ala-astetta pitää lapsen osata normaalit hygienia- yms. vaatimukset. Ja ala-asteella sitten luodaan perusta sille oppimiselle, joka myöhemmin päättyy ehkä yliopiston väitöstilaisuuteen. Kuitenkin yliopistojen ongelma on se, että ne saavat rahoitusta vain valmistuneista opiskelijoista. Ja juuri tuon asian takia yliopistot saattavat päästää läpi väitöskirjoja, joita ei koskaan edes olisi uskallettu näyttää kansalle saatikka sitten sensoreille ja tarkastajille. 

Se että opiskelijoiden määrää halutaan lisätä saattaa aiheuttaa sen, että jonnekin aloille tulee lähes ylitsepääsemättömät valintarajat, kun taas toisilla aloilla valinta raja laskee hyvinkin alas. Tuo malli, jossa hakijoita houkutellaan kaikin keinoin sitten saattaa lisätä tiedekuntien välisiä eroja. Eli suositut tiedekunnat imuroivat parhaat tai opiskelijat, joilla on korkeimmat arvosanat, kun taas joihinkin tiedekuntiin valuu niitä, jotka eivät muualle päässeet. Yliopistoissa sitten tietenkin oma motivaatio ratkaisee hyvin paljon. Eli oma jaksaminen sekä omat opiskelutaidot ovat hyvin suuressa roolissa, kun yliopistossa opiskellaan. Yliopistoissa nimittäin oletetaan että tietyt taidot ovat hallinnassa kun opiskelu aloitetaan. 

Mutta kun puhutaan yliopistojen roolista, niin on jotenkin outoa, että yliopistoissa pitäisi opettaa esimerkiksi pisteiden paikkoja, joita ennen vaadittiin jo ala-asteella. Eli miksi koulutuksessa saatavat tulokset laskevat kuin lehmän häntä? Syytä tähän pitäisi ehkä etsiä jostain peruskoulun käytännöistä. Peruskoulussa kiitettäviä jaettiin ennen melko kitsaasti, mutta sitten huonoja numeroita, joilla aineesta pääsi läpi jaettiin taas hyvin helposti. Jos henkilö ei ole kiinnostunut peruskoulua käydessään mahdollisista yliopisto-opiskeluista, niin hän saattaa odottaa suoraan tuota “armo vitosta”. 

Asenne on se. Että mitä sillä on väliä mitä todistukseen tulee, kunhan vain pääsee seuraavalle luokalle? Ja ehkä tuo nuori sitten suoraan ajattelee peruskoulussa, että ehkä hän ensi vuonna sitten aloittaa myös opiskelun. Kouluissa on helpompaa päästää joku oppilas läpi, kuin jättää hänet luokalle. Ja näin esimerkiksi häiriköivä lapsi siirtyy seuraavan luokka-asteen opettajan vastuulle. Eli vastuuta sysätään seuraavalle luokka-asteelle, ajatellen että “ehkä ensi vuonna on helpompaa”. Samoin opettajan työaika saattaa kulua kaikkeen muuhun paitsi opettamiseen. Jostain luin niin, että jossain kouluissa ei ole ollenkaan keskitasoisia oppilaita. On olemassa vain erittäin huonoja ja erittäin hyviä oppilaita. 

Harva oppilas tietää toisella luokalla mikä hänestä tulee. Ja siinä sitten on helppoa löysäillä koulussa, kun jostain muualta löytyy mielenkiintoisempaa tekemistä. Kun rajallinen aika kuluu harrastusten parissa, niin koulutehtäviin ei enää jää aikaa. Ja mitä tuleva jääkiekkotähti ylipäätään tekee millään tylsällä peruskoululla, josta saa joka tapauksessa sen vitosen? Kun luokalta pääsee sanotaan nyt liian helposti seuraavalle luokalle, niin tuo asia kostautuu siinä, että peruskoulussa ei haluta tai jakseta yrittää. Eli oppilaat jotka ovat todella huonoja koulussa vetävät muut helposti mukaansa. Opettajan koko aika saattaa kulua tuollaisen oppilaan vieressä istumalla. Eli hän ei ehdi opettaa luokan edessä ollenkaan. 

Opettajan työn päätarkoitus on opettaa lapsille niitä asioita, joita lukujärjestyksessä lukee. Siis opettajan tehtävä ei ole pitää kuria jossain luokassa. Eli kurinpito on noussut koulussa valtavaan rooliin. Toki kuria pitäisi pitää. Mutta toisaalta se ei saa olla koulupäivän päätarkoitus. Koulupäivän päätarkoitus on se, että siellä käydään läpi niitä tylsiä maantiedon, biologian sekä matematiikan asioita. 

Kun puhutaan kivasta koulusta, niin varmaan on ainakin joistakin oppilaista mukavaa, että siellä pelataan vaikka koripalloa. Mutta kuitenkin tärkeämpää pitäisi olla se, että oppilaita motivoidaan opiskelemaan. Eli opetusta varten pitäisi luokassa olla sellainen ilmapiiri, että oppilaat ovat vastaanottavia opetukselle, eli ergonomian pitäisi olla kunnossa, eikä esimerkiksi koulukiusaaminen saisi aiheuttaa pelkoa, koska stressi varmasti laskee opiskelu halukkuutta. Piirileikkien sijasta pitäisi oppilaille opettaa niitä asioita, joita on merkitty lukujärjestykseen. Tietenkin oppilaan pitäisi uskaltaa kysyä asioista, jos hän ei aivan ymmärtänyt, ilman että hän kokee joutuvansa pilkan kohteeksi. Ja samalla hänen pitäisi myös opetella itsenäisesti etsimään tietoa. 

Nykyään puhutaan paljon tasa-arvosta. Eli myös “hitaampien pitäisi ehtiä mukaan”. Tuo asia ymmärretään usein siten, että opettajan tulee säätää opetuksen tahtia siten, että luokan hitaimmat oppilaat määräävät tahdin kaikessa. Se aiheuttaa erittäin pahaa turhautumista muissa oppilaissa. Tuossa tapauksessa ei kaikkien mielestä puhuta tasa-arvosta vaan tasapäistämisestä. Maassamme on paljon helpompaa olla huono kuin hyvä. 

Eli luokan huonoin on jotain sellaista, millä voidaan aina jotenkin kehua. “Minä kun en ymmärrä” on hyväksyttyä puhetta. Tai “tätä ei varmaan kukaan muukaan osaa” on asiallista oman itsen vähättelyä, jota jotkut kutsuvat itsekritiikin nimellä. Jos joku on oikeasti hyvä esimerkiksi matematiikassa tai kielissä, niin tuota asiaa ei varmaan koskaan saisi edes sanoa. Se kun tulkitaan saman tien omahyväiseksi oman itsen kohottamiseksi tai itsen kehumiseksi. 

Kun me maassamme puhumme esimerkiksi suuresta tutkijasta, niin tietenkin hänen kohdallaan pitää mainita se, kuka hänet löysi ja kuka hänet koulutti. Sitä mitä hän itse on saanut aikaan ei tarvitse kovin tarkasti käydä läpi. Se kenen ryhmään hän on kuulunut sen sijaan mainitaan aina, sekä kaikki muut asiat kuten omat esimiehet jotka ovat tuota työtä tukeneet saavat kiitosta. Mutta työn tekijää itseä ei kovin paljon kehuta. 

Tuolloin kaikki oma-aloitteisuus tukahdutetaan eikä kukaan saa tehdä mitään ilman erillistä komentoa. Tämä tilanne on kiusallinen, koska jos sitten esimerkiksi viimeisellä tunnilla joku on paljon toisia nopeampi, niin silloin hän saattaa joutua pyörittelemään peukaloita ehkä lähes koko tunnin ajan. Ja sitten se rämeen hitain saa muiden luokkakavereiden vihat päälleen. Jos sitten lapset päästetään kotiin sitä mukaan kun he ovat työt tehneet, niin se aiheuttaa myös ongelmia kuten kateutta ja myös rauhattomuutta. 

Joskus opettajat ovat sanoneet, että he toivovat etteivät lapset opettele lukemaan ennen koulua. Tai he voivat toivoa etteivät oppilaat harjoittele tehtäviä etukäteen. Tuollainen asenne vie tehokkaasti oppilaan halun opiskella itsenäisesti, ja tuota taitoa tarvitaan sitten myöhemmin yliopistoissa. Jos opettajalla ei ole aikaa mihinkään opetukseen liittyvään, niin silloin lasten pitää joko pudota koulusta tai sitten opetella etsimään itsenäisesti tietoa. Se miten motivoitunut opettaja joukkoa opettaa ratkaisee hyvin paljon siitä, miten koulua käydään. Mutta jos jossain ensimmäisellä tai toisella luokalla tehdään virheitä opetuksen suhteen, niin nuo virheet näkyvät vasta useiden vuosien jälkeen tilastoissa. 

Kieli on avain kulttuuriin.

Opetuksen suunnittelusta puuttuu maassamme fokus. Eli kun ajatellaan että opiskelija valmistuu 3-5 vuoden kuluttua opiskelun aloittamisesta, niin meidän pitäisi mitoittaa opiskelupaikat siten, että niiden määrä vastaa tarvetta, joka kyseisellä alalla on 3-5 vuoden kuluttua. Mutta sitten tietenkin pitää muistella sitä, että osa noista nyt tällä hetkellä opintojaan aloittavista henkilöistä pitäisi tulevaisuudessa valita myös opettajiksi, jotka sitten välittävät koulutuksessa ja työelämässä hankkimiaan taitoja eteenpäin. 

Mutta jos sitten tilanne on se, että tuo henkilö ei pääse ammattiaan vastaavaan työpaikkaan, niin mistä hän sitten hankkii niitä työelämässä vaadittavia taitoja, joita hän sitten tarvitsee esimerkiksi opetustyössä. Kun ammattilainen palaa kouluun opettamaan uusia, tulevia ammattilaisia, niin hänen taitonsa ovat yhdistelmä taidoista ja tiedoista, joita hän on hankkinut koulutuksen sekä työelämän kautta. 

Jos noita kokeneita asiantuntijoita ei ole, niin samalla ei ole heidän alansa opettajia. Kukaan ei ole asiantuntija suoraan koulun penkiltä, mutta koulu tarjoaa pohjan tuleville opinnoille sekä käytännön työn opetteluun, mikä tapahtuu työelämässä. Kun puhumme koulutuksen leikkauksista, niin meidän pitäisi ehkä keskustella siitä mikä on esimerkiksi yliopiston tehtävä. Tuo tehtävä on tuottaa tutkittua tietoa ja samalla myös tuottaa tutkijoita, jotka osaavat itsenäisesti etsiä vastauksia ongelmiin, joita he kohtaavat opintojen jälkeen. Jos maassamme ei ole noita ihmisiä, niin heitä ei sitten riitä enää työelämän palvelukseen. 

Toisaalta, halusimme tai emme olemme samalla tavalla kuin muutkin valtiot. Osa kansainvälisiä verkostoja. Noiden verkostojen kautta saamme ostettua tarvitsemiamme tuotteita, ja  raaka-aineita, myytyä omia tuotteitamme, sekä tietenkin hankittua tietoa. 

Eikä kukaan voi ilman työelämästä saatua kokemusta välittää noita asioita myöskään seuraavalle sukupolvelle. Voidaan sanoa että jos maastamme katoaa joku ammattiryhmä, niin silloin tuon ammattiryhmän, kuten tutkijoiden tai insinöörien koulutus ainakin Suomen kielellä loppuu. Tämän päivän tutkimuksen suurin ongelma eivät ole ääriliikkeet tai Donald Trump. Se on se että noilta tutkimuksilta vaaditaan välittömästi rahallista tuottoa, joten sen takia tiettyjä tutkimuksia karsitaan. Eli jos tutkimus ei tuo välittömästi lisää rahaa ihmisten taskuun, niin tutkimus muuttuu turhaksi. 

Eikä kukaan tietenkään halua rahoittaa turhaksi leimattua tutkimusta. kun puhutaan sitten esimerkiksi kieli ongelmista, niin tutkimuksen julkistaminen myös muilla kielillä kuin englanniksi pitäisi olla mahdollista. Jos se ei ole mahdollista, niin varmasti myös Suomen sekä Ruotsin kieli kärsivät siitä. Ihminen voi oppia vieraita kieliä kunnolla vain jos hänellä on äidinkieli hallinnassaan. Mikäli äidinkieli on hukassa, niin henkilö ei opi kunnolla myöskään muita kieliä. 

Kaksikielisyys voi olla erittäin upea asia. Jos tuossa ympäristössä viljellään laajaa sanavarastoa sekä kannustetaan käyttämään rikasta ja hyvää kieltä. Mutta jos kaksikielisyys on pelkkää mykkäkoulua, tai siinä käytetään pelkästään sanoja olut eli “bisse” ja “Big Mac ateria”, niin se ei kyllä kieltä rikastuta. 

Samoin kun puhutaan maahanmuuttajista, joilla ei ole ehkä mitään koulutusta, niin kaksikielisyys saattaa olla jopa pahasta. Kaksikielisyys on hyväksi silloin kun kaksikielisyyttä kehitetään rikkaan sanavaraston kautta. Sekä opettamalla esimerkiksi kielioppia ja suullista ja kirjallista itseilmaisua. Mutta jos kaksikielisyys on mykkäkoulua sekä sitä, että kirjat nähdään lähinnä takan sytykkeinä, niin silloin kaksikielisyyden nimellä  markkinoitu mykkäkoulu saattaa tuhota vieraan kielen eli maahanmuuttajan kannalta katsoen valtaväestön kielen opiskelun. 

Eli jos henkilön puheessaan käyttämä sanavarasto on köyhä, ja hänen käyttää muuta kuin oman kielensä kirjakieltä, niin silloin kaikki opiskelu on turhaa. Ajatelkaa itse tilannetta jossa ette käyttäisi mitään muuta kuin kaikkein yleisimpiä sanoja, ja nekin puhuttaisiin esimerkiksi Helsingin slangia käyttäen, niin se ei ehkä ole kaikkein paras ympäristö opiskella myöskään vieraita kieliä. Ja mitä jos kotona ei edes puhuta tai avata mitään tekstejä, vaan koko päivä kuluu jotain peliä pelatessa, tai kadulla hengaillaan vain jotain vierasta kieltä tai paikallista slangia puhuvien oman ikäisten tai vähän nuorempien kavereiden kanssa. Tuossa ympäristössä puhuttu kieli voi olla hyvinkin köyhää, eikä mikään sanavarasto kyllä kovin paljon kehity. Eikä ainakaan kirjakieli ole asia, jota noissa piireissä kehitetään kovin aktiivisesti. Eli se että esimerkiksi maahanmuuttajat liikkuvat vain omissa joukoissaan ei varmasti edistä heidän integroitumistaan yhteiskuntaan. 

Kaikki ulkomaalaiset eivät ole samanlaisia. Ja ongelma on siinä, että me näemme tai mediassa käsitellään vain sitä joukkoa joka tekee rikoksia. Eristäminen tai eristäytyminen eivät ainakaan edistä integroitumista. Jos joku ihmisryhmä on vain toistensa kanssa, niin se köyhdyttää myös heidän kieltään. Eli jos arabiaa esimerkiksi käytetään vain jossain Tukholman nakkikioskilla toisten samanikäisten kanssa, niin siellä ei varmaan kieli ole kovin rönsyilevää eikä sanavaraston käyttö ole kovin laajaa. Mutta ongelma on siinä, että mitä jos tuo ryhmä torjuu kaikki ulkopuoliset? 

Kun puhutaan koulutuksesta, niin koulutuksen pitäisi kyetä vastaamaan yhteiskunnan tarpeisiin kaikilla tasoilla. Yhteiskunnan tarpeisiin ei varmasti kuulu se, että tänne tuodaan uusi alaluokka tekemään töitä, joita kukaan muu ei suostu tekemään. Ja joka sitten jätetään heitteille, kun heille varattuja töitä ei satu enää olemaan. Jos tänne tuodaan ihmisiä, niin heillä pitäisi olla mahdollisuus opetella myös Suomea, ja sitä kautta pyrkiä integroitumaan tänne. 

Jos tuota halua ei ole, niin heitä ei ehkä sitten pitäisi elättää täällä. Siis en puhu nyt niistä todellisista pakolaisista, jotka tulevat tänne oikeaa vainoa pakoon, vaikka ehkä heidänkin olisi hyvä opetella suomea. Vaan puhun nimenomaan siirtotyöläisistä, joita tänne tulee välillä siivoamaan. Eli myös heille pitäisi varmaan järjestää sellaisia tunteja joissa puhutaan maamme tavoista sekä siitä, että kaikki asiat, mitä jossain Afrikassa tehdään eivät ole maassamme sallittuja. 

Mutta meidän pitäisi ehkä myös miettiä sitäkin, että kaikki maahanmuuttajat eivät ole mitään köyhiä siivoojia. Vaan esimerkiksi öljysheikit etsivät jatkuvasti uusia sijoituskohteita rahoilleen. Ja myös kotimaiset yhtiöt palkkaavat myös ulkomaisia johtajia. Ja kansainvälistyvä ympäristö vaatii myös vahvaa kielitaitoa. Eli jos yhtiön asiakkaat sijaitsevat jossain kaukana Brasiliassa, niin silloin tietenkin heidän kanssaan pitää kyetä keskustelemaan myös erilaisten netin välityksellä tapahtuvien palaverien kautta. Samoin kaiken maailman käyttöohjeet saattavat vaatia kielitaitoa. Joten myös tällaisia pointteja kannattaa aina miettiä. 

Samoin NATO ja muut vastaavat kansainväliset toimintaympäristöt vaativat vieraiden kielten opettelemista. 

Valtion turvallisuuden kannalta erittäin tärkeää olisi se, että meidän maamme viranomaiset ymmärtävät esimerkiksi vastapuolen kulttuuria sekä tietenkin esimerkiksi vastapuolen kielen sekä tapojen tunteminen olisi varmasti eduksi. Eli tätä taustaa vasten esimerkiksi se, että Venäjää ei enää opiskella kouluissa aiheuttaa ongelmia rikollisuuden sekä vakoilun ja sabotaasin torjunnassa. Mutta tietenkään emme voi suoraan lähteä siitä, että rikolliset puhuvat kiltisti jotain tiettyä kieltä. Samoin myös arabian sekä muiden vastaavien kielten osaamista olisi esimerkiksi terrorismin torjuntaa varten vahvistettava. 

Terrorismin ja vakoilun torjunnassa äärimmäisen tärkeää on se, että esimerkiksi puhelin- ja muun telekuuntelun avulla saatuja äänitteitä voidaan kääntää. Tietenkin tekoäly voi kääntää puhetta, mutta ongelma on se, että tekoäly ei ymmärrä esimerkiksi sarkasmia, se ei osaa lukea rivien välistä. Eikä se kykene myöskään välttämättä erottaa Damaskoksen murretta vaikkapa Tunisin murteesta. Tekoäly voi olla hyvä apulainen, mutta se on huono isäntä. Tekoälyn käyttö vaatii toisenlaisia valmiuksia kuin normaali tulkkaus. Mutta kuitenkaan tekoäly ei vielä korvaa ihmistä tällaisessa toiminnassa. 

Seppo Korhonen katosi 20 vuotta sitten, ja ehkä tuohon tapaukseen liittyvä auto löytyi Vuosaaren kaivoslammesta.

 

"Viimeinen varma havainto Seppo Korhosesta tehtiin Tuusulan Hyrylässä, jossa hän nousi punaisen Opel Kadettin kyytiin. Kuva: Poliisi" (https://yle.fi/a/74-20195154). Onko Korhosen kasvoissa nenän Korhosesta katsottuna oikealla puolen joku rupi, joka viittaa ehkä tappeluun?

YLE uutisoi näyttävästi sitä, kuinka 20 vuotta sitten vuonna 2005 Järvenpääläisen Seppo Korhosen katoamiseen mahdollisesti liittyvä ajoneuvo on löytynyt eräästä kaivoslammesta Helsingin Vuosaaresta. Seppo Korhosen katoaminen 20 vuotta sitten on hyvin merkillinen asia. Seppo Korhonen nähtiin viimeisen kerran elävänä 13. maaliskuuta vuonna 2005. Tuolloin hän nousi punaisen Opel Kadettin vm. 1990 kyytiin. Ja sen jälkeen tuosta Järvenpäässä asuneesta miehestä ei ole yhtään varmaa havaintoa. Ja KRP on tutkinut tuota tapausta murhana. 

Ja ehkä tuo Vuosaaresta löytynyt punainen Kadett voi valottaa tuota tapausta. Voidaan sanoa, että tuo punainen Kadett ei ole varmasti syyttä päätynyt tuon lammen pohjaan, joten varmasti moni haluaa tietää, miksi se on tuonne kaivoslampeen ajettu. Lammessa on kuulemma kolme autoa. Kaksi on nostettu ylös ja kolmas on osina pohjalla. Eli miksi nuo autot on ajettu tuohon kaivoslampeen? 

******************************

Korhosen elämään liittyy hämärää velan perintää. 

Seppo Korhonen oli katoamisensa aikaan poliisin tuttu.

Ylen tietojen mukaan Korhosen epäiltiin tekevän alamaailmassa bisnestä kovakorkoisella rahanlainauksella. Hänen tuttavapiiriinsä kuului ammattirikollisia.

Juuri ennen katoamistaan Korhonen oli tavannut Hyrylän Shellillä Tuusulassa miehen, jolta peri suurta velkasummaa. Korhonen nousi velallisen kuljettamaan Opel Kadettiin ja katosi.

Velallisen henkilöllisyys on poliisin tiedossa. Häntä on epäilty Korhosen henkirikoksesta, mutta mies kiistää.

Poliisin mukaan epäilty on kertonut, että Korhonen oli poistunut hänen kuljettamastaan autosta jonkin ajan kuluttua huoltamolta lähtemisen jälkeen ja noussut toiseen autoon.

Ylen tietojen mukaan Seppo Korhosta epäiltiin katoamisensa aikaan ainakin törkeästä kiristyksestä ja kiskonnasta.

Koska Korhonen katosi, tapauksia ei käsitelty oikeudessa.

https://yle.fi/a/74-20195154

******************************

Eli kiristikö Korhonen alamaailman tuttaviaan? 

Ja tietenkin Seppo Korhosen tapauksessa on muitakin outoja piirteitä. Miksi se ei ole kiinnostanut juuri ketään?

Nimittäin siitä ei juurikaan ole mainintoja missään nettipalstalla tai YouTubessa, vaikka tuo mies katosi kuin tuhka tuuleen. Tai tapausta on käsitelty maaliskuussa vuonna 2006  YLEn poliisi TVssä. Eli Korhosen tapaus ei ole juurikaan kiinnostanut nojatuolietsiviä. Tuon Korhosta käsittelevän kohdan voitte katsoa YLEn jutun yhteydessä olevasta filmistä. Eli tuota tapausta ei ole laitettu ilmeisesti myöskään YouTubeen, eli miksi näin on käynyt? Mutta tuo filmi löytyy tästä linkistä, joka johtaa YLEn artikkeliin. https://yle.fi/a/74-20195154. 

Nyt poliisi ja Helsingin etsijät ovat löytäneet erään kaivoslammen pohjalta henkilöautoja, joiden epäillään liittyvän Seppo Korhosen katoamiseen. YLEn artikkelin mukaan katoamishetkellä 39-vuotias Korhonen oli hankkinut ystäväpiiriinsä joukon alamaailman toimijoita, eli ammatikseen rikoksia tekeviä henkilöitä. 

Ja tuo Seppo Korhonen oli kuulemma kiristänyt joitakin muita henkilöitä. Noita poliisin tietoon tulleita tapauksia ei kuitenkaan ole käsitelty oikeudessa, koska Korhonen katosi kuin tuhka tuuleen. Jos ajatellaan että Seppo Korhonen oli kiristänyt ammattirikollisia, niin hän varmaan ei omaa turvallisuuttaan tuolloin muistanut ajatella. Hän oli varmasti tuolloin päätynyt jonkun tappolistalle, jos Korhonen oli päättänyt pelotella noita rikollisia tuttaviaan jollain paljastuksilla. 

Kun sitten ajatellaan sitä, että Korhonen on kotoisin Järvenpäästä, jota vainosi tuolloin 1980 ja -90 lukujen aikana sarjamurhaaja. Joten olisiko voinut käydä niin, että nuo autot voisivat liittyä Hausjärven hiekkakuoppasurmien tai Järvenpään Sarjamurhaajana tunnettuun tapaukseen tai joukkoon tapauksia. 

"Hausjärven hiekkakuoppasurmat on 1990-luvun alkupuolella tapahtunut kahden, mahdollisesti kolmen tai useamman rikoksen sarja, joiden tapahtumapaikka oli Hausjärvellä sijaitseva hiekkakuoppa tai sen ympäristö." (Wikipedia, Hausjärven hiekkakuoppasurmat)

Keskusrikospoliisi on koonnut jutusta kokonaisuuden, johon liittyy kolme erilaista tapahtumaa. Poliisin mukaan kaikki tapahtumat sitoo yhteen yksi ja sama tekijä. Oletetusta tekijästä on julkisuudessa käytetty nimitystä Järvenpään sarjamurhaaja

Tai tapahtui kolme surmaa tai tarkemmin kaksi surmaa ja yksi tai mahdollisesti kaksi surman yritystä, joiden tapahtumapaikkana oli Hausjärven hiekkakuopat. Noiden tekojen tekijää kutsutaan julkisuudessa "Järvenpään Sarjamurhaajaksi". Eli jos sanotaan että noiden Vuosaaresta nostettujen autojen malli on 1980-1990 lukujen välistä, niin voisiko noilla autoilla olla tekemistä "Järvenpään sarjamurhaajan" kanssa. Toki tuon oletetun sarjamurhaajan auto oli kuulemma vaalea, porrasperäinen Datsun tai Mazda. Nuo auton tuntomerkit ovat kuitenkin välittyneet poliisille siksi, että yksi hänen uhreistaan pääsi pakoon. Tuo tapaus jossa aiottu uhri oli päässyt pakoon tapahtui vuonna 1989. 

Joten ehkä tuo mahdollinen sarjamurhaaja oli sitten vaihtanut autoaan. Eli hänen oli pakko tietää siitä, että tuota autoa olisi etsitty. Ja jos sitten ajatellaan että Seppo Korhonen oli kiristänyt joitakin henkilöitä, niin silloin mieleen tulee se, että oliko hän ehkä kiristänyt tai yrittänyt kiristää tuota sarjamurhaajaa? Eli ehkä tämä on jotenkin kaukaa haettua, mutta kuitenkin mielenkiintoista olisi tietää, että miksi nuo autot on upotettu tuohon kaivoslampeen? Ja mielenkiintoista olisi sekin, että mitä tuo kolmas, osina oleva auto pitää sisällään? Eli miksi joku on nuo autot upottanut tuonne lampeen?

https://yle.fi/a/74-20107591

https://yle.fi/a/74-20194720

https://yle.fi/a/74-20195154

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hausj%C3%A4rven_hiekkakuoppasurmat#

Kun päätöksiä lykätään viimeiseen asti.

Vanhat miehet johtavat maailmaa. 

Miten yritykset tai niiden johtajat hallitsevat maailmaa? Vastaus on se, että yritykset rahoittavat poliitikkojen vaalikampanjoita. Samoin yritykset kehittävät malleja siihen, mikä olisi sellainen lakikokoelma, jolla saadaan oma tulos mahdollisimman hyväksi. Media-alan yhtiöt voivat luvata mieleisilleen poliitikoille ilmaista mainosaikaa. Se että suurten yritysten johtajat ovat ennen kaikkea bisnesmiehiä aiheuttaa joskus skismaa suurten yritysten sekä valtioiden kesken. Yritykset  helposti irtisanovat henkilöitä jos nämä eivät ole tarpeeksi tuottavia. Toisin sanoen yritykset mielellään siirtävät sellaisten henkilöiden elättämisen valtion kontolle, jotka eivät ole tarpeeksi tuottavia. 

Kauppakorkeakoulussa opetetaan että yritysten tehtävä on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa. Tuo voiton maksimoiminen tarkoittaa sitä, että yhtiöiden johtajat saattavat viivyttää uusia investointeja viimeiseen asti. Ja erityisesti esimerkiksi vetytalous tarvitsisi paljon uusia investointeja sekä vedyn tuottamisen että osittain myös jakelun osalta. Eli vety on periaatteessa halpaa ja hyvää sekä ekologista polttoainetta. Mutta se miten ekologista vety oikeasti on riippuu siitä, miten vetyä tuotetaan. Eli vetyä voidaan tuottaa elektrolyyttisesti. Mutta toisaalta taas esimerkiksi metaanin suodattaminen niin, että hiili erotetaan vedystä voisi tuoda lisään boostia kasvihuoneilmiön torjuntaan. Tai siis tietenkin pakokaasuja voidaan johtaa hiilisuodattimen läpi, joka ainakin osittain poistaisi hiiltä pakokaasuista. Mutta varmaan tuo mahdollisuus on liian monimutkainen. 

Toisaalta taas elektrolyyttisesti tuotettu vety on niin puhdasta kuin siihen käytetty sähkö on. Vetyä voidaan käyttää samoissa voimaloissa kuin maakaasua, ja jostain syystä ainoastaan niitä vedyn tuotantotapoja on huomioitu, jossa käytetään lähteenä hiilivetyä. Jos vetyä ryhdytään käyttämään esimerkiksi suihkuhävittäjien polttoaineena, niin ydinkäyttöinen lentotukialus voi valmistaa vetyä polttoaineeksi sen reaktorien avulla. 

Mikä sitten antaa tuolle alukselle mahdollisuuden lähes rajattoman lentotoiminnan ylläpitoon. Eli onko Kiinan Type 004 lentotukialus ehkä mahdollisesti varustettu myös vetykäyttöisillä lentokoneilla? Sitä edeltävässä Type 003 lentotukialuksessa on magneetti katapultit, jotka Trumpin hallinto on ilmoittanut poistavansa omista lentotukialuksistaan siksi, että ne eivät ole kuulemma toimineet kunnolla. 

Yritysjohtajien tavoite on maksimoida oman yrityksen voitot, joten juuri tämä ajattelutapa, jonka mukaan yritysten ainoa tavoite on tuoda voittoa omille omistajilleen aiheuttaa sen, että yritysjohtajat jostain syystä viimeiseen asti välttävät turhia investointeja. Ja tietenkin esimerkiksi ympäristöä koskevista investoinneista tehdään mahdollisimman vähän, tai niitä lykätään viimeiseen asti. Nimittäin juuri se malli missä turhia investointeja leikkaamalla saadaan tase näyttämään mahdollisimman hyvältä saa aikaan sen, että jos yritysjohtajan kausi loppuu kahden tai kolmen kuukauden päästä, niin hän lykkää noita investointeja seuraavan johtajan kaudelle. Näin saadaan sitten omat voitot maksimoitua. 

Periaatteessa kaikki investoinnit uusiin koneisiin tai vastaaviin tuotteisiin laskevat tasetta. Mikäli johtaja haluaa maksimoida oman kautensa tuoton, niin hän ei tee yhtään mitään investointeja. Ja juuri nykyisin vallalla oleva malli, jossa yritykset antavat tilinpäätöksen 3- 4 kk. välein ja johtaja on yrityksessä korkeintaan kaksi- tai kolme vuotta houkuttelee siirtämään kaikkia investointeja ja keskittymään voiton maksimointiin. Esimerkiksi vetytalous ja nopea internet vaativat pääomasijoituksia, joita voidaan tietenkin käyttää pelkästään tuloksen parantamiseen, joten miksi kukaan johtaja pienentää omaa bonustaan, jos hän voi maksimoida voitot. Eli uusi infrastruktuuri vaatii uusia sijoituksia, ja uudet sijoitukset tietenkin merkitsevät voiton tai tulos-taseen huononemista. 

Uudet menetelmät usein infrastruktuurin sekä ekosysteemin uusimista. Ja nuo uusittavat laitteet sekä koulutus vaativat sijoituksia, ja nuo sijoitukset ovat poissa yhtiön katetuotosta. 

Kuten tiedämme, niin Trump on vanha mies. Samoin Putin ja moni muu valtion johtaja ovat melko iäkkäitä. Eli he ovat pitkälti eläkeiässä. Nuo iäkkäät johtajat voivat asemastaan siirtää päätöksiä siten, että he ovat jo poistuneet keskuudestamme, kun noita päätöksiä lähdetään käsittelemään kriittisesti. Tuo tarkoittaa sitä, että iäkkään henkilön on helpompaa välttää vastuuta kuin nuoren henkilön. 

Trump on oikeastaan kiteytymä siitä ongelmasta, mikä koskee valtioiden sekä yritysten johtajia kautta koko maailman. Nuo melko vanhat henkilöt voivat melko helposti siirtää esimerkiksi ympäristöä koskevia investointeja yli oman johtoperiodinsa. Ja samalla tietenkin he voivat tehdä historiallisen suuria voittoja siksi, että nuo henkilöt vain keskittyvät tuotantoon sekä myyntiin. Eli he voivat sitten ennen eläkkeelle lähtöä tai elämänsä loppua siirtää kaikki investointeja koskevat päätökset seuraavalle johtajalle tai seuraavalle sukupolvelle. Eli kun sitten joku alkaa kaivella noiden miesten ja mahdollisesti myös naisten tekemisiä, niin riittää että he voivat kääntää huomion jonnekin muualle. 

Ja sen takia esimerkiksi valtion johtajan paikkaa halutaan noissa piireissä enemmän kuin koskaan ennen. Nuo valtion johtajat voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, voidaanko noita asioita esimerkiksi tutkia. Tuo kehitys on alkanut tietenkin Afrikasta, mutta samalla tuo malli on alkanut levitä ympäri maailmaa. Tai ainakin voidaan aina sanoa, että Afrikassa tuo kehitys on ollut havaittavissa siirtomaa-ajoista asti. Tuo asema tietenkin tekee asiasta ongelmallisen, koska nuo ehkä ikuisuudeksi tai eliniäksi valitut johtajat eivät ole mitenkään halukkaita korjaamaan johtamiensa valtioiden ongelmia. 

Yksi  suurimmista globaaleista ongelmista noissa maissa on ympäristölainsäädännön puute. Eli niissä jätteitä saa dumpata meriin ja jokiin ilman mitään seuraamuksia. Tietenkin väkivalta on noille maille itselleen suuri ongelma. Mutta jos esimerkiksi muuntajista saatavaa PCBtä dumpataan jokiin ja valtameriin, niin nuo kemikaalit päätyvät nopeasti edessämme olevalle lautaselle. Mutta tuo ympäristölainsäädännön puute tai sen valvonnan puute aiheuttaa sen, että myös EUsta siirretään tuotantoa noihin maihin, joissa ei ympäristöstä jakseta välittää. Puutteellinen lainsäädäntö yhdessä korruption kanssa tekee mahdolliseksi sen, että noissa maissa voidaan tuottaa tuotteita erittäin halvalla. 

Se mikä sitten tekee supervaltojen johtajista kuten Xi, Trump ja Putin vielä enemmän ongelmallisia kuin jostain afrikkalaisten valtioiden johtajista, on se että heillä on käytössään paljon suuremmat resurssit kuin millään afrikkalaisella kollegalla. Ja se mitä isot edellä, niin sitä pienet perässä. Toiset valtiot tai niiden edustajat ovat sellaisia, että he kokevat että nuo isot toimijat tarjoavat selän, jonka taakse päästään piiloon, kun omia päätöksiä lykätään. Tuo tarkoittaa sitä, että sanotaan että “Putin, Trump tai Xi pakottivat”. Tai levitetään suuren luokan pelottelua siitä, että jos henkilön puheet eivät miellytä, niin nuo sen ja sen liikkeen johtajat tilaavat meille pizzat. 

Kun työelämän kannalta yli-ikäiset johtajat tekevät päätöksiä, niin he varmasti tietävät sen, että he eivät koskaan tule saamaan mitään syytteitä, jos he kykenevät pitämään valtaa käsissään tarpeeksi kauan. Ja juuri sen takia täällä maailmassa tehdään sellaisia päätöksiä, joita voidaan pitää edustavan hyvin lyhytjänteistä politiikkaa. 

Miksi kukaan haluaa kestävää kehitystä, kun hän voi mukavasti siirtää vastuun noista päätöksistä seuraavalle sukupolvelle. Uudet investoinnit esimerkiksi tuotanto-ekosysteemiin alentavat yhtiöiden tuloksia, joten sen takia vanhat johtajat voivat kokea tarpeelliseksi siirtää noita investointeja vain toimikautensa ylitse. 

Nykyajan diktaattoreita motivoi raha eikä ideologia.

Raha ei tunne puolue- tai valtioiden rajoja. Eli jos henkilöllä on paljon rahaa, niin hän voi ostaa mitä vain. Se että mitä esimerkiksi poliitikko lupaa kampanjassaan ei ole merkityksellistä. Se että hän saa ääniä on merkityksellistä. Ja vaikka äänestäjät kokevat vaalipäivän illalla tulleensa petetyiksi ei periaatteessa merkitse mitään. He ovat äänensä antaneet. Ja heidän valitsemansa éhdokas jatkaa virassaan vaikka hän suoraan sanoisi valehdelleensa. Lupaamalla työpaikkoja saa poliitikko varmaan paljon ääniä. Se mistä hän noita työpaikkoja sitten luo onkin aivan eri asia. Mutta riittää että vaalipäivänä ihmiset uskovat siihen, mitä heidän tuleva edustajansa on sanonunut. Muuten ei noilla asioilla ole mitään väliä. 

Anne Appelbaum on sanonut kirjassaan Autokratia Oy, että “Autokratioilla ei enää ole mitään ideologiaa vaan ainoa “ideologia” on pitää hallitsija ja tämän hännystelijät vallassa ja rikkaina. Siinä missä erilaiset yksinvaltaan perustuvat valtiot taistelivat ennen toisiaan vastaan, nykyisin ne ovat kumppaneita, jotka verkostoituvat keskenään ja yrittävät hyödyntää toistensa hyväksi havaittuja toimintatapoja”. (MTV.n uutiset)

Yksi suurimpia virheitä jonka länsimaat ovat tehneet Pohjois-Korean sekä Venäjän kanssa on se, että länsimaat ovat kuvitelleet, että noiden maiden johtajilla on ideologia. Heillä on ideologiana vain raha ja valta. He ajattelevat ihmisistä samalla tavalla kuin jotkut  liike-elämän johtajat. Heille ihminen on vain välttämätön paha, jonka tarkoitus on rakennella hänelle palatseja tai käydä sotia heidän puolestaan. Eli kaikki asiat noissa maissa pyörivät diktaattorien ympärillä. 

Eli uuden sukupolven diktaattorit ovat miehiä ja joskus myös naisia, jotka tapaavat erilaisissa tilaisuuksissa, tarjoilevat toisilleen tapoja pysytellä vallassa sekä samalla myös lupaavat toisilleen turvapaikkoja, jos vaikka omalla kohdalla sattuisi vallankumous. Diktaattorit siis muuttavat oman maansa eräänlaiseksi “Oy Diktatuuri Ab:ksi”, jossa tietenkin pohditaan sitä, miten saadaan lisää väkeä siihen joukkoon, joka pitää omaa valtiotaan eräänlaisena suurena lompakkona, jonka avulla he sitten pysyvät vallassa.

Se mikä näistä valtioista tekee vaarallisia on se, että niiden johtajat lupaavat usein turvapaikkoja myös rikollisille, joiden toiminta hyödyttää heitä. Siis diktatuurien suurin muutos on se, että tämän päivän diktaattorit eivät ole niinkään ideologian perässä juoksevia toimijoita, vaan nykyään diktatuurien suurin voima, on puhtaasti raha. Jos henkilö pääsee valtaan, niin hän voi suoraan määritellä lait siten, että hän itse ei voi tehdä mitään väärää. Kun ihminen pääsee valtion johtoon, niin hän voi periaatteessa tehdä mitä huvittaa. 

Kansainvälinen laki ei häneen pure. Ja jos sitten ajatellaan esimerkiksi sitä, että joku kansainvälinen tuomioistuin antaa Vladimir Putinista etsintäkuulutuksen, niin varmaan Venäjän ydinaseet saavat jokaisen normaalin ihmisen epäröimään tuon henkilön pidätystä. Ja jos sitten diktaattori ymmärtää olla hyökkäämättä toiseen maahan, niin häntä ei voida mitenkään edes etsintäkuuluttaa kansainvälisesti. Eli rumasti sanottuna Adolf Hitler teki kaksi virhettä. Hän aloitti sodan toista maata vastaan ja sitten toinen virhe oli se, että hän hävisi tuon sodan. 

Neuvostoliitossa oli myös vastaavia keskitysleirejä kuin Saksassa, mutta niistä leireistä ei koskaan puhuttu, koska Neuvostoliitto sattui valitsemaan oman puolensa “oikein”. Eli olemalla voittajan puolella saattoi Stalin selvitä mistä vain. Ja koska hän ei perustanut leirejään ulkomaille, niin häntä ei voitu syyttää kansainvälisessä oikeudessa. Joten “Joe Sedän” oppeja noudattamalla voi jopa pahin kansanmurhaaja selvitä teoistaan ja käskyistään erittäin helposti. Kun ei hyökätä ulkomaille, niin silloin ei kansainvälinen oikeus satu toimimaan. Ja jos ollaan voittajien puolella, ja onnistutaan muuttamaan oma valtio uhriksi, niin kukaan ei sitten välitä, jos muutama tataari nyt sattui kuolemaan. 21 miljoonaa kuollutta sai aikaan sääliä, jonka Stalin kanavoi siten, että omien joukkojen rikokset painettiin villaisella. Sotien ja ulkoisten vihollisten avulla saatiin tietenkin ihmisten huomio pois siitä, miten eräät miehet istuivat samoissa viroissa kuten valtion johtajina koko ikänsä. 

Uuden sukupolven diktatuurit eivät enää perusta olemassaoloaan tai valtaansa millekään tietylle ideologialle. Diktatuurit perustavat olemassaolonsa puhtaasti rahan päälle. Eli se että tietyt toimijat saavat oman miehensä presidentiksi, niin nuo toimijat voivat silloin varmistaa sen, että he saavat armahduksen tuolta päämieheltään. Eli kyseessä on asia, mikä takaa vallan sekä tuloja niille tahoille, joita valtion johtaja suosii. Tietenkin diktaattori voi sanoa, että hän noudattaa tiettyä vakaumusta, mutta esimerkiksi Pohjois-Korean kohdalla sosialismi tarjoaa hallitsevalle luokalle vain tekosyyn kansan alistamiseksi. 

Mikäli ajattelemme superrikkaita ihmisiä, niin he kykenevät varmasti välttämään kaikki mahdolliset verot sekä mahdolliset valtioiden väliset konfliktit. Nuo henkilöt voivat varmasti muuttaa toiseen maahan, ja heidän ei juurikaan tarvitse välittää kansallisesta lainsäädännöstä. Riittää vain se että jostain löytyy paikka, joka sijaitsee esimerkiksi omien viranomaisten toimivallan ulkopuolella. Ja tietenkin tuossa paikassa pitää olla suopeat viranomaiset, jotka tarjoavat turvapaikkaa tuolle pakolaiselle. 

Kun ajatellaan vaaleja, niin totuudella ei ole paljon merkitystä. Merkitystä on vain sillä, että uskooko joku äänestäjä noita vaalikampanjan aikana tehtyjä lupauksia. Tai oikeastaan hänen pitää uskoa ehdokastaan vain vaalikopissa. Toisaalta sillä, että kykeneekö ehdokas oikeasti vakuuttamaan yhtään ihmistä, eli vain sillä on merkitystä, että äänestäjä laittaa ehdokkaan numeron äänestyslippuun tuossa kopissa. Ja tunnettavuus suosii ehdokasta. Kun ehdokkaalla on rahaa, niin hän kykenee ostamaan media-aikaa. Jos hänellä on todella paljon rahaa, niin hän voi ostaa kokonaisen TV-kanavan. 

Samalla estää vastapuolen ehdokkaiden mainosten lähettämisen. Samalla media-kanavan omistaja voi valita ohjelmia siten, että hänen ehdokkaansa mainoksia on kaikkein suosituimpien ohjelmien mainostauoilla. Eli jos hän saa mainoksen suositun elokuvan tai sarjan mainostauon loppuun tai alkuun, sekä käyttää värikästä kieltä, niin hän saa sen kautta tunnettavuutta. 

Eli mitä tunnetumpi ehdokas on, niin sitä enemmän ääniä hän saa. Ainakin osa äänestäjistä unohtaa sen ehdokkaan nimen, jota hänen pitäisi äänestää. Ja sitten kopissa muistellaan sitä “mukavaa tyyppiä”, joka lupasi jotain TVssä. Se miksi äänestäjä merkitsee sen tai sen ehdokkaan numeron äänestyslippuun ei ole tärkeää. Vaan se on tärkeää, mikä numero on tuossa äänestyslipussa. 

Ja juuri esimerkiksi USAn esivaaleissa tärkeää on se, että ehdokas tunnetaan. Vain henkilö joka saa aikaan positiivisia muistikuvia voi voittaa nuo esivaalit. Ja toisesta esivaalien voittajasta tulee USAn presidentti. 

Eli esivaalien voitto on puolitie voittoon. Se että ihmiset kuuntelevat jotain ehdokasta, ei tarkoita sitä, että ehdokkaan puheita paljon viitsitään tarkastaa. USAn presidentti johtaa kyllä ulkopolitiikkaa, mutta samalla tietenkään hän ei ainakaan koko sisäpolitiikkaa pääse johtamaan. Toisin sanoen jokainen presidentinvaali-ehdokas on luvannut asioita, jotka eivät kuulu presidentin toimivaltaan. Lain mukaan Kongressi johtaa lainsäädäntöä. Mutta juuri tämä ajattelutapa aiheuttaa ongelmia. 

Ihmiset säätävät lakeja. Eli saamalla tietyn määrän paikkoja parlamentista voidaan kaikkia lakeja muuttaa. Ihmiset ovat niitä, jotka säätävät lakeja. Toisin sanottuna mikään laki, edes perustuslaki ei ole periaatteessa muuttamaton. Riittää että joku saa taakseen tarvittavan määrä-enemmistön, niin hän voi muuttaa myös perustuslakeja. Joten lait eivät aina turvaa demokratiaa. Demokratian suurin ongelma on se, että sen nimissä voidaan esimerkiksi tehdä päätöksiä, joita voidaan käyttää diktatuurin synnyttämiseen. Eli toisin sanottuna kaikki diktaattorit ovat saaneet valtuutensa hyvien hallitsijoiden aikana. 

Lait joiden avulla esimerkiksi parlamentin päätöksiä voidaan mitätöidä on aina perusteltu sillä, että noin estetään kansankiihottajien vaikutus lakeihin. Mutta samat lait tarjoavat esimerkiksi diktaattoreille erittäin hyvän työkalun, jolla he voivat torpedoida kaikki ne lait, jotka eivät heitä miellytä. Lakien asema riippuu siitä, minkä arvon valtio niille antaa. Ja kuten sanoin tai kirjoitin, niin lakeja säätävät ihmiset. 

Periaatteessa noiden ihmisten asema jotka pääsevät lakeja säätämään riippuu puhtaasti heidän suosiostaan. Eli olemalla suosittu pääsee valmistamaan lakeja, joiden kautta sitten valtio vaikuttaa jokaisen ihmisen elämään, ehkä paljon laajemmin kuin edes uskallamme ajatella. Pienikin valtio voi hankkia esimerkiksi ydinaseita, joilla se saa sitten kantavuutta omaan ääneensä. Ja se tietenkin estää mukavasti muita puuttumasta esimerkiksi Pohjois-Korean johdon toimintaan. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kirja-arvio-pulizer-palkittu-toimittaja-syyttaa-lannen-pankkeja-putinin-kleptokratian-rahanpesukoneiksi/9101660

https://fi.wikipedia.org/wiki/Autokratia_Oy

Miksi aina käy näin? Eli EU on sivussa Ukrainan rauhansuunnitelmasta.

 

Sanotaan että Ukrainan uusi rauhansuunnitelma muuttaisi Ukrainan puolustuskyvyttömäksi. Eli sen tavoite ehkä on sitten muuttaa Ukraina uudeksi YYA-Suomeksi, joka kiltisti tottelee sitä, mitä Kremlissä sanotaan. Joten ehkä tämä asia näyttää hyvältä tällä hetkellä. Samalla voidaan sanoa että venäjän asevoimien riveissä sotarikoksia tehneitä henkilöitä ei ilmeisesti ainakaan kovin helposti tulla rankaisemaan, koska Venäjällä ei nähdä ollenkaan mahdollisuutta siihen, että sen sotilaat tekisivät rikoksia. Se mikä tietenkin on huomioitava tässäkin sopimuksessa tai sen luonnoksessa on se, että tuo sopimus on neuvoteltu Trumpin ja Putinin eli USAn ja Venäjän välille, eikä siihen ole otettu osaa EUn taholta. 

Ja tässäkin tapauksessa EU tai sen johtajat voivat suoraan katsoa peiliin, ja syyttää vain itseään siitä, että antoivat jälleen kerran tämän asian tapahtua. Siis se että EU ei edes yritä tuohon neuvottelupöytään olisi ainakin se tilanne, että EU voi syyttää itseään. Se että EUssa kaikki aina kaatuu riitelyyn on asia, mikä ei varmaan ole kenellekään hyväksi. EU-maat ovat liian pieniä taistelemaan yksin Venäjää vastaan. Joten siksi EUn riitely ei ole hyväksi Euroopan puolustukselle. Saksassa ajatellaan tietenkin että kun heillä ei ole maarajaa Venäjän kanssa, niin silloin ei tarvitse pelätä Venäjää. Eli Puolaa, Baltiaa sekä Suomea pidetään jossain niin sanottuina puskurivaltioina, joiden kautta Venäjän pitäisi hyökätä Eurooppaa vastaan. Ja se antaa väärän turvallisuuden tunteen. 

Jos EU sysää suoraan vastuuta esimerkiksi Ukrainan rauhasta Washingtoniin, ja samalla luovuttaa suosiolla kaiken vastuun tuonne, niin EUsta ei koskaan edes tule voimaa, jolla se voi ryhtyä vetäytymään USAn sylistä. Eli jos ehdoin tahdoin luomme tilanteen, jossa kerran toisensa jälkeen ojennamme jollekin Atlantin takaiselle valtiolle avaimet, niin emme varmaan sitten voi kyllä koskaan edes ryhtyä rakentamaan mitään malleja, jotka eivät ole riippuvaisia NATOsta ja USAsta. Se mikä sitten tässäkin asiassa itkettää on se, että Ukrainan konflikti on lähempänä EUta kuin Washingtonia, ja samalla kuitenkin istumme tumput suorina ja suoraan sysäämme Ukrainan Trumpin käsiin. Trumpin ongelma on kuitenkin se, että myös hän tai USA ei ole suoraan varautunut tähän tilanteeseen. 

Kun Trump sanoi vuonna 2017, että hän vetää USAn pois NATOsta, niin hän teki sen asian silloisessa poliittisessa tilanteessa. Kukaan ei silloin varmaan odottanut, että Putin todella hyökkäisi Ukrainaan. Ja seuraukset voimme sitten suoraan nähdä. Eli myös USA päästi silloin puolustuksensa rapistumaan. Joten nyt myös USA on paniikkitilanteessa, kun sillä ei enää olekaan aseita, joilla voidaan sotia täysimittaisessa sodassa. Eli asevarastot olivat tuolloin mitoitettu juuri terrorismin vastaiseen sotaan. Joten noiden aseiden riittävyys on tietenkin kyseenalaista. Samoin Venäjän sekä Kiinan uudet hävittäjät ovat sellaisia, että ne kykenevät iskemään länsimaisiin koneisiin noin 200 kilometrin päästä. Eli Su-35 pystyy pudottamaan hävittäjän 177 km päästä, mutta uskoisin että Su-57 "Felon" kykenee samaan suoritukseen vielä pidemmältä. Samoin Venäjän dronet ovat kehittyneet sodan alusta. 

Kuvat: Ylhäältä Su-35 ja Su-57

Ja sen takia esimerkiksi vanhemmilla F-16 ja F/A-18 koneilla voi olla vaikeuksia noiden uusien Stealth teknologiaa sekä tekoälyä hyödyntävien koneiden kanssa. Esimerkiksi hyökkäys Iranin ydintutkimuskeskukseen aiheutti varmasti keskustelua. Jos ajatellaan että USAlla on 21 pommikonetta jotka pystyvät oikeasti kuljettamaan noita bunkkerin tuhoamiseen tarkoitettuja pommeja, niin silloin pienikin drone hyökkäys noita koneita vastaan voi muodostua kohtalokkaaksi. Ja vaikka "  GBU-57 A/B Massive Ordnance Penetrator (MOP) pommeja voidaan pudottaa esimerkiksi C-130 Hercules-kuljetuskoneista, niin ainoastaan Stealth-pommikoneet voivat kuljettaa noita pommeja siten, että niiden voidaan olettaa päätyvän oikeisiin kohteisiin.

Voi olla niin, että esimerkiksi Venäjä tai Kiina ovat onnistuneet murtamaan B-2 pommikoneen Stealth ratkaisut. Tuo kone on olut käytössä vuodesta 1989, jolloin sen ensilento oli tehty, mikä tarkoittaa että kone alkaa olla melko vanha. Ja tuolloin sen ratkaisuja on voitu murtaa. Joten tietenkin kun tuota hyökkäystä arvioidaan, niin ongelma on siinä, että kohteena on ollut Iran. Iranilla ei varmaan ole käytössään kaikkein viimeisintä aseteknologiaa. Ja juuri tämä asia saa aikaan huolia siitä, että onko tuo vanha Stealth kone niin tehokas kuin sen pitäisi olla, ja riittääkö tuo laivasto huolehtimaan mahdollisen suursodan tarpeista. Eli uusi B-21 "Raider" pommikone, jonka pitäisi korvata B-2 on tulossa. Mutta samalla tietenkin sen kustannukset ovat kohoamassa taas kerran pilviin.

Eli jos tilannetta tarkasti ajatellaan, niin yksi agentti joka pääsee lähelle Stealth pommikonetta voi hyökätä sitä vastaan esimerkiksi taskukokoisella dronella, jolla hän räjäyttää reiän koneen runkoon. Vanhat stealth-koneet ovat ongelmissa esimerkiksi uusien optisesti hakeutuvien tekoälyä käyttävien ohjusten kanssa. Nuo ohjukset hakeutuvat kohteisiinsa nimenomaan vertaamalla noiden ohjusten muistiin tallennettuja  kuvia niiden kameroiden tuottamaan dataan. Ja nuo aseet ovat immuuneja ainakin perinteisille jammer-laitteille. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/a/aa0c39b2-33c8-4366-a2d0-0bdadfaf700d

https://yle.fi/a/74-20195158

https://fi.wikipedia.org/wiki/GBU-57A/B_MOP

https://en.wikipedia.org/wiki/Northrop_Grumman_B-21_Raider

https://en.wikipedia.org/wiki/Sukhoi_Su-35

https://en.wikipedia.org/wiki/Sukhoi_Su-57

Kun teimme virhearvion Ukrainan suhteen, niin minkä virhearvion teimme?

Voidaan sanoa, että Putin laski oikein. Hän ajatteli, että kun sotaa pitkitetään tarpeeksi, niin länsimaat alkavat katsoa omaa kukkaroaan. Eli ihmiset unohtavat tuon sodan. Tai haluavat saada sekä Ukrainassa että myös muualla muuta lukemista. Sotaväsymys varsinkin Ukrainassa on varmaan melko suurta, koska jatkuvat ilmahälytykset, hyökkäykset sekä muut vastaavat asiat kyllä varmasti kuluttavat moraalia. 

Ja Venäjän kohdalla ongelma ovat tuon maan ydinaseet. Siis se että Putin ei käyttäisi ydinaseita jos Moskovaa uhataan ei ole niin varmaa. Eli Putin voi kyllä painaa nappia, kuten on sanottu. 

Jos ydinaseita on varastossa, niin niitä voidaan käyttää. Venäjän ydinaseet ovat asia, joka saa koko maailman varuilleen. Eli mikään ei estä Putinia käyttämästä noita aseita, jos hän kokee valtansa olevan uhattuna. Ja juuri ydinaseet ovat se syy, jolla länsimaat saadaan epäröimään tukea, jonka ne antavat Ukrainalle. Ydinaseiden takia esimerkiksi länsimaiden antamien aseiden käyttöä on rajoitettu. Tuon rajoituksen tiedetään hyödyttäneen venäläisiä. Tai toisaalta mitään Ukrainan sodan kaltaista ei voida voittaa sadalla ohjuksella, varsinkaan jos nuo sata ohjusta eivät kanna tärkeisiin kohteisiin. 

Eli voidaan olettaa että drone-uhan takia Venäjä on siirtänyt tärkeiden varusteiden tuotantoa Siperiaan. Ja sen takia 1600 kilometriä kantavat ohjukset tai niiden kantama eivät riitä noiden kohteiden tuhoamiseen tai vaurioittamiseen. Venäjän lentäjät voivat suorittaa operaatioitaan esimerkiksi Kuolan nimimaalla olevista tukikohdista, ja vain pitkän matkan iskut voivat noita operaatioita estää. Tai sitten noita koneita pitää tuhota erittäin suuri määrä. Isku kiitorataan taas merkitsee vain sitä, että noita reikiä pitää paikata. Eli yksittäiset operaatiot varmaan voivat tuolloin viivästyä. 

Yksi pahimpia skenaarioita, joilla globaali ydinsota saadaan alkamaan on käsky käyttää ydinasetta rajoitetusti. Tuolloin konfliktin toinen osapuoli päättää esimerkiksi pysäyttää toisen osapuolen etenemisen käyttäen pienitehoista taktista ydinasetta. Eli kun konventionaalinen iskuvoima ei sitten riitäkään, niin käytetään kovempia keinoja. 

Tuolloin voi käydä niin, että joukot joko kieltäytyvät käyttämästä asetta tai sitten ase ei jostain muusta syystä toimi. Tuloksena on sitten se, että valtion johto painaa paniikissa väärää nappia, kuten on tapana sanoa. Ja silloin lähetetään esimerkiksi siiloon sijoitettu mannertenvälinen ohjus tai ohjukset liikkeelle. Tuollaiseen toimintaan on pakko reagoida, ja pahimmassa tapauksessa osa noista ohjuksista on kiinteästi suunnattu esimerkiksi USAn lentotukikohtia vastaan. Tuo aiheuttaa välittömän vastaiskun tarpeen. 

Ukrainan rintama on siis nyt siinä tilanteessa, että rauhaa ryhdytään oikeasti rakentamaan. Ja ikävä kyllä, EU ei taaskaan halua tai osaa osallistua tuohon neuvotteluun. Ukraina on siis periaatteessa USAn ja Venäjän välisen sopimuksen varassa, ja Venäjä sitten varmaan aloittaa taas suuren hyökkäyksen, jotta se saisi mahdollisimman paljon alueita itselleen. Tuo tarkoittaa sitä, että Venäjä varmaan vähintään vaatii valloittamiensa alueiden siirtämistä sen hallintaan ja sen mandaatin hyväksymistä. Samoin Venäjä varmasti vaatii myös pakotteiden purkua. 

Ja aikuisten oikeasti teimme sen virheen, että uskoimme Putinia, mutta sitten teimme erään toisen, hyvin ikävän virheen. Me uskoimme että Venäjän asevoimia johdetaan samalla tavalla kuin länsimaisia asevoimia. Eli uskoimme että kun Venäläisille tuotetaan riittävästi tappioita, niin silloin tietenkin saamme hyökkäyksen loppumaan. Mutta asia ei ollut niin kuin oletimme. Ukrainan hyvin alkanut puolustustaistelu aiheutti sen, että Ukraina haaskasi sen voimia esimerkiksi Kurskin operaatioon, jonka sotilaallisesta vaikutuksesta keskustellaan tietenkin vielä pitkään. 

Venäjän johdon ei tarvitse välittää tappioista samalla tavalla kuin länsimaisten sotilaiden, ja sen takia se voi painaa päälle miten haluaa. Samalla meidän pitää muistaa sekin asia, että vaikka länsimaat ovat antaneet miljardien eurojen edestä tukea Ukrainalle, niin samalla tuo tuki ei ole ollut sellaisella tasolla, että sen avulla voidaan Venäjä työntää takaisin. Eli iskun pysäyttäminen ei tarkoita sitä, että isku voidaan työntää takaisin. 

Ja Venäjän asevoimien tapa käyttää miinoja poikkeaa suuresti siitä, miten länsimaissa niitä olisi käytetty. Kun joukot ovat hyökänneet jollekin alueelle, niin niiden taakse kylvetään miinoite, joka pysäyttää jokaisen ajateltavissa olevan taisteluajoneuvon. Eli vaikka droneja ja muita vastaavia asioita käytetään, niin perinteisiä miinoja ja ammuksia sekä raketinheittimien ammuksia tarvitaan edelleen. Ja varsinkin massoittain käytettynä miinoite sulkee alueen tehokkaasti. Eli vaikka uusia varusteita tulee käyttöön, niin silti esimerkiksi massahyökkäysten kohdalla perinteiset aseet ovat edelleen julmia ja tehokkaita välineitä. 

Juuri hyökkäys raskaasti miinoitetutulle alueelle aiheuttaa varmasti suuria tappioita, ja samalla tavalla kuin Venäjä, niin myös Ukraina on riippuvainen länsimaisista varusteista. Eli kyseessä on kulutussota, ja kilpailu siitä, että miten nopeasti voidaan vastapuolen varusteita ja miehiä voidaan kuluttaa. Kukaan länsimainen komentaja ei varmaan käyttäisi omia miehiään siten, että ensin lähetetään jalkaväkeä hyökkäämään, ja näin saadaan vastapuoli kuluttamaan omia ammuksiaan sekä dronejaan sekä paljastamaan oman asemansa. Sen jälkeen lähdetään tulittamaan noita asemia. 

Se mikä sitten myös on ollut ongelmallista on se, että esimerkiksi kukaan ei varmaan ollut odottanut, että Iran sekä Pohjois-Korea ovat antaneet tukeaan Venäjälle. Ja se miksi esimerkiksi Pohjois-Koreassa on esitelty valtavasti uusia ohjuksia varmaan johtuu siitä, mitä Putin on Kim Jong-Unille luvannut. Mutta samalla kun ajattelemme sitä, että miksi me olemme nyt siinä tilanteessa, missä myös Zelenskyi on päättänyt ryhtyä neuvottelemaan rauhasta johtuu siitä, että Putin on laskenut oikein. Hän sai sotaa pitkittämällä aikaan tilanteen, missä maailma alkoi kyllästyä Ukrainan tukemiseen. Zelenskyin hallinnon korruptioskandaali varmasti saa myös aikaan sen, että tukea Ukrainalle lähdetään pohtimaan tarkemmin. Eli myöskään Zelenskyi ei ole yksin koko Ukraina. 

Kun aika kultaa muistot, niin pahat teot unohtuvat.

Saksassa on tällä hetkellä menossa vaihe, jossa ihmiset ikään kuin kaipaavat takaisin totalitaristisen järjestelmän suojiin. Saksan Demokraattinen tasavalta eli DDR lakkasi olemasta vuonna 1990. Eli noin 35 vuotta sitten eräs totalitaristinen valtio lopetti olemassaolonsa. Ja sanotaan että noin 30-40 vuotta totalitarismin kaatumisesta seuraa uusi totalitarismin aalto. Tuo aalto johtuu siitä, että tuolloin totalitaristisen valtion kansalaiset, jotka ovat olleet silloin totalitarismin murroksessa 10-20 vuotiaita täyttävät 40-60 vuotta. Eli he jotka ovat silloin kauan sitten olleet esimerkiksi DDRn valtion nuorisojärjestön jäseniä tai armeijan sekä poliisin nuoria jäseniä ja saaneet sitä kautta sitten ideologista koulutusta ovat nousemassa liike-elämän sekä muiden järjestöjen johtoon. Ihmiset saattavat joskus ajatella, että mitä he äänioikeudella tekevät, kunhan heillä on vain leipää ja sirkushuveja. Eli riittää että leipää on pöydässä, niin kaikki on hyvin. 

Noiden ihmisten muistoissa siintelee kultainen nuoruus, johon kuuluivat toverilliset leirit sekä ainakin näennäisesti turvallinen ja järjestyksessä oleva valtio. Ja juuri nämä henkilöt saattavat jopa ihannoida tuota menneisyyttä. Eli "tietenkin oli olemassa Stasi tai ilmiantoja tehtiin", mutta yleensä Stasi oli heidän muistoissaan lempeä poliisi. He kokevat että DDR oli järjestelmä, joka antoi heille yhteisöllisyyttä ja muita asioita. He eivät tietenkään olleet vastuussa siitä, mitä salainen poliisi oli tehnyt, ja "varmaan se ilmiannettu oli joku huumekauppias". Eli tuollaiset ajatukset ovat osa niin sanottua ihmisen sisäistä itsesensuuria. DDRää ei olisi ollut olemassa ilman Hitlerin Saksaa. 

Ja tuossa maassa noudatettiin Itäblokissa yleistä ilmiötä, jossa ensin fasistien kriminalisoimat kommunistit olivat vainottuja Ja Puna-Armeijan tullessa "vapauttamaan" noita valtioita entiset rikolliset muuttuivat lain säätäjiksi, ja entiset johtajat muuttuivat rikollisiksi. Tuohon toimintaan liittyy myös Neuvostoliiton virallinen käsitys, jonka mukaan se nimenomaan oli se valtio, joka vapautti maailman fasisteista. Se mikä sitten unohtui oli se, että fasismi korvattiin vain uudella totalitaristisella mallilla. 

Ihminen haluaa muistaa vain mukavia asioita, eikä kukaan halua varmaan olla se henkilö, joka on pidätetty ja lähetetty jonnekin laitokseen siksi, että joku on sitten vain kertonut hänen olevan jotenkin omituinen, mikä tietenkin tarkoitti toisinajattelijaa. Tuolloin ihminen ikään kuin hokee itselleen, että "varmaan tuo henkilö oli jotenkin epäsosiaalinen", ja DDRssä toisinajattelijoita lähetettiin "uudelleenkoulutukseen" esimeriksi mielisairaaloihin, eli ilmiannosta tehtiin tuolloin helppo. Ilmiannetulle henkilölle laitettiin kaulaan lappu, jossa luki "epäsosiaalinen skitsofrenia", ja sitten ilmiantaja saattoi kuvitella tehneensä hyvän työn. 

Tuota samaa tapaa käytti Gestapo peitellessään toisinajattelijoiden murhaamista. Eli ihmiset joiden toiminta ei miellyttänyt natseja siirretiin mielisairaalaan, leimattiin hulluiksi ja sitten hiljaa surmattiin ilmeisesti häkäkaasulla. Myöhemmin Stalin ja hänen seuraajansa käyttivät samaa tapaa eristäessään henkilöitä, joiden toiminta ei heitä miellytä. 

Stasilla oli tietenkin myös keinot syyllistää ihmisiä. Stasin agentit saivat ihmiset tuntemaan häpeää siitä, että heidät oli huijattu tekemään ilmiantoja, jotka eivät olleet tosia. Ihmisille opetettiin, että "työttömät ovat loisia", joiden paikka on muutenkin jossain laitoksessa.  Mutta kuten voidaan sanoa, niin aika kultaa muistot. Nyt 35 vuoden kuluttua ihmiset eivät enää muista Stasia tai pakkovaltaa. He muistavat vain sen, kuinka yhteisöllinen valtio DDR oli. Eli Saksa käy oikeastaan samaa tietä uudelleen, minkä se kävi Hitlerin ajan jälkeen. 

Silloinkin aika kultasi muistot. Silloin Toisen Maailmansodan aikaan 15-20 vuotiaat miehet muistelivat sitä, kuinka Itärintamalla oli vain kavereita. Kukaan noista miehistä ei tietenkään palvellut keskitysleireillä. He muistelivat miten silloin kauan sitten maassa oli järjestys, eikä heillä ollut omissa muistikuvissaan mitään tekemistä keskitysleirien kanssa. Eli tilanne on periaatteessa sama kuin kaikkien muidenkin veteraanien kohdalla. Kukaan ei noissa muistoissa ollut syrjitty tai muuten ketään ei kohdeltu väärin. Oli vain joukko sankareita tottelemassa jotain kasvotonta esimiestä. Eikä kukaan varmaan 1970 ja  -80 lukujen vaihteessa muistellut kovin avoimesti palvelua esimerkiksi juuri keskitysleireillä. Ja kaikki me tiedämme vain sen, minkä muut meille kertovat. 

He eivät muistaneet mainita ideologista koulutusta, tai sitä että osa heistä oli ilmiantanut juutalaisia tai muita toisinajattelijoita. Kun puhumme noista miehistä ja naisista, niin he olivat tuolloin nuoria miehiä ja naisia. Mutta myöhemmin he täyttivät 50 vuotta. He saattoivat kertoa asioista varoen tai siten, että totuutta kaunisteltiin. He saattoivat myös kaunistella totuutta omassa mielessään, kun joku SS-mies oli tullut kysymään, että voisiko tämä ehkä vähän toisella kymmenellä oleva herra tai neiti kertoa onko taloyhtiössä juutalaisia, niin voisimme lähettää heidät itään uudelleen sijoitettaviksi. 

Eli uudelleen sijoitus mikä tarkoitti keskitysleirejä ja kuolemaa esitettiin sillä, että juutalaiset kokivat väkivaltaa, ja heidät piti näin ollen siirtää suoja-alueille. Eli ilmiannosta tehtiin helppo asia. Todellisuudessa tavallisille ihmisille ei massamurhista puhuttu mitään. Toisinajattelijoiden murhaamista perusteltiin sillä, että he kärsivät sairaudesta, ja kärsimysten lopettaminen olisi kaikille parasta. 

Samoin myöhemmin Neuvostoliiton hajottua iski valtava pahoinvoinnin aalto. Neuvostoliitossa tapahtuneista murhista ei tuolloin 1970 ja -80 luvuilla vielä uskallettu puhua. Kun DDR kaatui ja sitten lopulta kaatui myös Neuvostoliitto, niin silloin alettiin myös saksalaisia ajatella uhreina. Sitä ennen saksalaiset olivat virallisen kertomuksen mukaan fanaattisia natseja, jotka kuuliaisesti kiljuivat "heil Hitleriä" ja vihasivat juutalaisia. Se saattoi olla osittain totta, ja esimerkiksi keskitysleirien kauheuksien takia esimerkiksi Neuvostoliiton asevoimien toimintaa katsottiin läpi sormien. Eikä GULAG-leirejä, joita Neuvostoliitossa kutsuttiin "uudelleenkoulutuskeskuksiksi" ei uskallettu kutsua "keskitysleireiksi". GULAGiin joutuivat poliittiset vastustajat eikä ketään sinne viety ilman syytä, olivat kommentit joita noista leireistä sanottiin. 

Ja se mikä sitten teki noista leireistä vielä ikävämpiä kuin natsien leireistä oli se, että Neuvostoliitto oli voittajavaltio. GULAG ja orjatyö jatkuivat siellä sodan jälkeen, kun natsijärjestelmä oli purettu, ja korvattu uudella järjestelmällä, jossa sitten entiset rikolliset hakkasivat entisiä vallanpitäjiä pampulla päähän. Neuvostoliitto näki natsit ideologisina vihollisina, joten sen takia he pitivät kaikkia saksalaisia sotilaita fanaatikkoina. Ja useat saksalaiset kuolivat myöhemmin Siperian sotavankeudessa. Tuo vankeus oikeutettiin sillä, että noin kostettiin ne teot mitä saksalaiset olivat muille tehneet. 

Ja tietenkin keskitysleirien vartijat viljelivät mielellään tuota kollektiivisen syyllisyyden mallia, joka suojeli varsinaisia rikollisia ilmiannoilta. Sanotaan että varisnaiset keskitysleirien työntekijät sekä erityisesti ne miehet jotka olivat osallistuneet murhiin olivat sopivia yhteistoimintamiehiä. Heitä inhottiin ja jos he puhuivat jotain, josta ei haluttu puhua, niin nuo henkilöt oli helppo vaientaa syyttämällä heitä teoista, joita he olivat tehneet keskitysleireillä. Noiden rikollisten joukossa oli aikansa etevimpiä psykiatreja kuten Dr. Werner Heyde, jonka taidoilla oli varmasti kysyntää myös Stalinin NKVDssä sekä DDRn Stasissa. 

Se mikä sitten teki ihmisistä fanaatikkoja kuitenkin unohdetaan täysin. Me emme voisi kuvitella tilannetta, että esimerkiksi poliisi yllyttää pahoinpitelemään muita ihmisiä. Valtio joka yllytti vihaan myös vaati ihmisiltä vihaa. Viha oli osoitus kuuliaisuudesta, sekä siitä että ihminen antoi itsensä valtiokoneiston käyttöön. Vain täydellinen antaumus sekä kuuliaisuus takasivat pääsyn eliittiin, eli aseman jossa ihminen sai vallan komentaa muita. Tuolloin tunnustekona toimi se, että henkilö ei koskaan edes yrittänyt kysellä sitä, että "miksi noin pitää tehdä". Ihmiset uskoivat valtioon sokeasti, unohtaen sen, että valtiota johtavat ihmiset. Ihmiset uskoivat lakiin, mutta unohtivat sen, että lakia voidaan aina muuttaa. Keskitysleirien työntekijät perustelivat julmuutta siten, että he noudattivat vain lakia. Ja pahuuden banaalius on siinä, että Hitlerin Saksassa eivät keskitysleirit olleet rikollista toimintaa, vaan jopa lain asettama velvollisuus. 

Eli ihmiset jotka oli kasvatettu uskomaan järjestelmään nimeltään valtio eivät voineet käsittää sitä, että valtion edustajat käyttivät heitä hyväkseen. Hyväksikäyttäjillä on aina ollut taito saada uhrinsa tuntemaan syyllisyyttä. Ja juuri tuo syyllistäminen tekee noista ihmisistä sellaisia, että uhrit eivät uskalla tai halua kertoa siitä, miten toinen huijasi heitä tekemään asioita, joita ei voida pitää jälkeenpäin moraalisina. 

Kun valtiovalta yllytti ihmisiä väkivaltaan naapureitaan vastaan, niin ihmiset halusivat uskoa tekevänsä oikein. Kun valtion johto nimesi joukon ihmisiä kansan vihollisiksi, niin ihmiset uskoivat ilman muuta valtiota. He unohtivat sen, että valtio on järjestelmä, jota johtavat ihmiset. Noilla valtiota johtavilla ihmisillä on aina myös oma historiansa sekä omat ajatuksensa siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. DDR oli samanlainen auktoritaria. Siellä sensuurin sekä valikoivan tiedonvälityksen avulla vääristeltiin totuutta. Heiluri heilahti ääripäästä toiseen. äskeiset viholliset eli kommunistit muuttuivat ystäviksi. Ja äskeiset johtajat vihollisiksi. 

Tai oikeastaan totuudesta nähtiin vain yksi puoli, ja se puoli oli se, että Neuvostoliitto ikään kuin vapautti itäisen Euroopan fasisteista. Sen takia Neuvostojoukkojen harjoittama väkivalta jäi usein tutkimatta eikä tekijöitä rangaistu. Sanotaan että nimenomaan seksuaalisen väkivallan tarkoitus oli myös eristää miehitysarmeijan sotilaita Saksalaisista tai estää heitä kertomasta asioita, joita Stalin ei halunnut kerrottavan. 

Myös se unohdettiin täysin että totalitaristinen järjestelmä korvautui vain toisella mahdollisesti yhtä totalitaristisella järjestelmällä. Kaiken huipuksi esimerkiksi Fasistien poliittisen poliisin jäsenet saattoivat jatkaa uuden järjestelmän palveluksessa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja myöhemmin kommunistit ottivat käyttöön monia Hitlerin Saksasta tuttuja toimintatapoja, joilla ihmisiä kannustettiin ilmiantoihin. Sanotaan että esimerkiksi Stasissa oli varmasti töissä miehiä, jotka olivat myös palvelleet Adolf Hitleriä. Esimerkiksi pahamaineisia natsi-lääkäreitä työskenteli DDRssä.

Hitlerin Saksassa ilmannoista tehtiin helppoja asioita. Gestapo perusteli ilmiantoja siten, että niillä estettiin ihmisiä vahingoittamasta itseään. Eli jos ihminen oli erilainen, ajatteli tai teki asioita eri tavalla kuin muut, niin hän oli jotenkin korjauksen tarpeessa. Eli hän oli joko juutalainen tai mielisairas. Ja esimerkiksi Neuvostoliitossa mielenterveyden ongelmiin vedottiin monissa tapauksissa, joissa esimerkiksi tunnettu tiedemies oli päättänyt arvostella hallintoa. Esimerkiksi Neuvostoliiton ydinpommin isänä tunnettu Andrei Saharov määrättiin mielisairaalaan siksi, että hän oli uskaltanut arvostella Neuvostojärjestelmää. 

Samalla tavalla esimerkiksi itäisessä Saksassa ilmiantoon kannustettiin puhumalla siitä, millaisia mielenterveydellisiä ongelmia ihmisillä voi olla. Ja tietenkin nuo mielenterveyden ongelmat esitettiin siten, että niistä kärsivät henkilöt ovat kykenemättömiä mukautumaan valtion vaatimuksiin, joiden mukaan jokainen ihminen elää ikään kuin lokerossa, josta hänen ei kannata lähteä pois. Eli DDR ja monet muut autoritariset järjestelmät tukahduttivat kaiken omaperäisyyden, yksilöllisyyden sekä tietenkin kaikki mikä ei ollut valtion määräämää oli kiellettyä. Jokainen joka puhui muuta kuin sitä, mitä järjestelmä vaati oli tekopyhä. Ihmisten velvollisuus oli käydä armeijassa, töissä sekä tietenkin tehdä lapsia ja kuolla pois. Eli ihminen oli ikään kuin järjestelmän ratas. Hänen piti ajatella että häntä johtivat viisaat ja lahjakkaat miehet, joiden mielipiteitä ei saanut mitenkään kyseenalaistaa. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Werner_Heyde

Oikeusvaltion ongelma on siinä, että se ei huomioi yksittäistapauksia.

Porin TNT tehdas on hyvä esimerkki siitä, miten oikeusvaltiota voidaan käyttää hyväksi. Meillä kaikkia tahoja täytyy kuunnella, ja sen takia jokaisessa projektissa pitää asettaa sellainen valitusaika, jotta kuka tahansa voi kertoa oman näkemyksensä projekteista. Ja samalla tietenkin valitukset pitää ottaa käsittelyyn, jos ne tuodaan järjestelmään valistusajan sisällä. Tuolloin valitus kannattaa tuoda käsittelyyn mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, ja sitten noita valituksia voidaan tehtailla oikein joukolla. 

Valituksen syyksi riittää se, että asukkaita tai jotain muita henkilöitä ei vain ole muistettu kuunnella. Tällä tavalla saadaan monia asioita, kuten kävelykatuja torpedoitua. Samalla tulee kuitenkin huomioitua myös niiden etu, joita ei ole muistettu kuunnella. Oikeusvaltio on asia, jota joku voi käyttää väärin. 

Samoin valitettavasti myös Venäjällä tiedetään että maassamme on tapana käsitellä kaikki valitukset. Eli myös siellä tiedetään se, että oikeusvaltiota voidaan tarpeen tullen käyttää hyväksi miten paljon huvittaa. TNT tehdas on asia mikä varmasti aiheuttaa keskustelua. Kyseessä on räjähdysainetehdas, jossa tuotetaan erityisesti kranaateissa käytettävää Trinitrotolueenia. Lähin suuren luokan TNT tehdas on Puolassa, josta ainakin suuri osa EU-maiden aseteollisuudesta ostaa tarvitsemansa TNTn. 

https://yle.fi/a/74-20193152

Oikeusvaltion käytänteet eivät ota huomioon esimerkiksi juuri tällaisia tapauksia, joissa joku saattaa saada jopa vieraan valtion rahoitusta, jotta hän voisi tehdä valituksen asiasta, joka on koko maallemme hyvin tärkeä. Eli jos emme saa rakentaa tuota tehdasta, niin joudumme ostamaan tuon räjähteen Puolasta. Ja sodan sytyttyä tuo voi sitten saada aikaan erittäin vakavan tilanteen. 

Oikeusvaltio on tietenkin tärkeä asia, mutta samalla me varmasti myös tiedämme, että tuollakin asialla on kääntöpuolensa. Maassamme on erilaisia ammattivalittajia, joiden mielestä on mukavaa torpedoida monia erilaisia hankkeita. Heistä mitään ei saisi koskaan muuttaa. Vaan kaikkien asioiden pitää aina pysyä samanlaisena. Ja toki esimerkiksi valtion turvallisuus on asia, josta keskustellaan kaiken aikaa. Siis kenen turvallisuutta valtion turvallisuus oikeastaan on? Meillä kaikilla on oikeus tehdä melkein mitä päätöstä hyvänsä koskeva oikaisupyyntö tai valitus. Ja se tietenkin takaa sen, että saamme oikeutta aina, kun sitä tarvitsemme. Mutta samalla valitusten käsittely aiheuttaa joskus hyvinkin suuria siirtymiä kaiken maailman projekteihin. 

https://yle.fi/a/74-20193152

https://fi.wikipedia.org/wiki/TNT

Miksi otamme niin helposti kantaa siihen, mitä kaukana tapahtuu, ja jätämme oman tonttimme vähemmälle huomiolle?

 

 

Osmo A Wiio kirjoitti kerran, että ”Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön.” Tuota Wiion “Viestinnän kuudenneksi laiksi” kutsuttu lause tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat aina hyvin kiinnostuneita siitä, mitä jossain kaukana tapahtuu. Kun taas lähialueiden sekä erityisesti oman maan asioita ei ainakaan samalla tavalla käsitellä, kuin noiden kaukaisten maiden asioita. Ei miksi asia on näin? Ehkä siksi että kaukaisessa maassa tai EU:n alueen ulkopuolella tapahtuvat asiat eivät vaadi meiltä mitään toimia. Jos epäilemme esimerkiksi Zelenskyitä tai Trumpia korruptiosta, niin voimme toki päivitellä tuota asiaa. Mutta sitten voimme levitellä käsiämme, ja sanoa, että emme voi tehdä mitään. Tuo asia on sitten poissa omasta tuomiovallastamme. 

Koska tällaiset asiat eivät kuulu meidän hallituksen hallinnassa olevien viranomaisten toimivaltaan, niin me voimme rauhassa ryhtyä päivittelemään noita asioita. Mutta jos Zelenskyin sekä Trumpin paikalla olisi joitakin kotimaisia poliitikkoja tai liikemiehiä, niin silloin meiltä voidaan vaatia toimenpiteitä Samoin jos puhutaan esimerkiksi Putinista ja hänen korruptiostaan, niin varmasti meillä on tuo hallinto tiedetty korruptoituneeksi. Samalla Putin on tarjonnut tietyille tahoille asian, johon voidaan vedota. Eli se ettemme ole tehneet mitään tai vaatineet mitään selvityksiä voidaan perustella siten, että “Vladimir pakotti meidät toimimaan siten kuin me toimimme”. Tai toinen tapa toimia on sanoa, että Trumpin hallinto ei pidä siitä tai tästä asiasta, joten meidän pitäisi siksi olla hiljaa. 

Ja tietenkin huomio voidaan aina kääntää sellaiseen, millä ei ole merkitystä. Esimerkiksi se, että Pentagon ei salli trans-ihmisten palvelua USAn asevoimissa voidaan pitää jotenkin erikoisena asiana, mutta toisaalta oletteko koskaan olleet esimerkiksi Suomen puolustusvoimissa. Eli menisikö kukaan oikeasti edes Suomen puolustusvoimiin kertomaan, että hän haluaa pukeutua naiseksi, jos hän ei satu olemaan fyysisesti nainen. Jos tuollainen asia sallitaan, niin aina on olemassa esimiehiä, jotka näkevät tässäkin asiassa mahdollisuuden tehdä käytännön kepposia.  Tuon kiellon tarkoitus voidaan nimittäin ymmärtää myös sellaiseksi, että sillä estetään esimiehiä määräämästä (ainakin miespuolisia) alaisiaan pukeutumasta naisiksi. 

Tuollainen asia voi toki aiheuttaa kiusaamista ainakin armeijan kaltaisissa organisaatioissa. Enkä usko että kiusaamiselta vältyttäisiin myöskään tavallisissa työpaikoissa. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka säännöt sanoisivat mitä, niin kuitenkin asenteiden muuttaminen on hyvin työlästä. Ja jos vääriä asioita hyväksytään väärällä tavalla, niin se voi kaatua niiden niskoille, joita halutaan suojella. 

Eli kun puhumme korruptiosta, niin mitä emme halua mainita?

Kun puhutaan Zelenskyistä sekä Ukrainan tuesta ja korruptiosta, niin meidän pitää huomioida sekin, että kaikissa maissa on ihmisiä, jotka haluavat hyötyä esimerkiksi sodista. Mutta me varmaan kaikki tiedämme, että Ukrainan tilanteen kaltainen asia varmaan houkuttelee ainakin joitakin ihmisiä hyötymään sodasta. Se mikä sitten tästä korruptioskandaalista tekee erittäin mielenkiintoisen on se, että me olemme hyviä näkemään muiden tekemiä virheitä. Mutta omia virheitämme emme jostain syystä ole valmiit huomaamaan. Ja asioiden salaaminen tietenkin herättää mielenkiintoa. 

EU eikä edes Suomi ole korruptiosta vapaata aluetta. Eli kaikkialla missä liikkuu raha on mahdollisuus myös korruptoitua. Samalla kun osoitamme sormella erilaisia kaukaisia tahoja kuten Kiovaa, Moskovaa tai Brysseliä, niin me jotenkin unohdamme esimerkiksi oman maamme “herrakerhot”, joissa saunomisen ohella on puhuttu politiikkaa. Ja tietenkin kaikki suljetut “herrakerhot” ja “ompeluseurat” aiheuttavat kysymyksiä siitä, että mitä kaikkea liike-elämän vaikuttajat puhuvat keskenään noissa iltamissa, joissa kameroita ei juurikaan käy. 

Kun puhumme esimerkiksi Kekkosen ajan saunomisesta, jossa Kekkosen lähipiiri istuskeli saunassa ja puhui politiikkaa, niin kuitenkin mieleen tulee se, että mistä kaikista asioista noissa kerhoissa puhuttiin? Jos joku on juonut vähän liikaa, niin siinä sitten saattaa käydä niin, että suusta lipsahtaa asioita, joita ei pitäisi puhua. Tuolloin joku saattaa kokea tilaisuutensa tulleen, ja käyttää sisäpiirin tietoa hyväkseen. Mikäli oma hyväpalkkainen työpaikka on vaarassa, niin uskaltaako kukaan oikeasti lähteä purkamaan esimerkiksi kauppoja, jotka hän on tehnyt saatuaan enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti vuodettuja sisäpiirin tietoja hyödyntäen. 

Eli kun alkoholia on otettu tarpeeksi, niin silloin tietenkin saattaa jotain asioita lipsahtaa. Mutta missä määrin noita mahdollisia lipsahduksia on hyödynnetty? Sitä ei varmaan kukaan oikeasti muista tai ainakaan myönnä tietävänsä. Mutta jos suuri joukko keskenään kilpailevien yritysten johtajia istuu samassa huoneessa nauttien virvokkeita, niin se tietenkin aiheuttaa ajatuksia, joita ei ehkä voida pitää sopivina. 

Neuvostoliiton aika Zelenskyi ja korruptio. Siinä kolme asiaa...

 

Yllä: Venäläinen Makarov-pistooli äänenvaimentimella varustettuna. 

Ukrainan presidentti Zelenskyi on joutunut korruption synkän varjon peittämäksi. Korruptioskandaali koskettaa hänen lähipiiriään. Ja tietenkään Zelenskyin päätös rajoittaa korruptiota tutkivien viranomaisten valtuuksia saa aikaan ikäviä varjoja hänen päälleen. Mutta kuten tiedämme aivan kuten Putin, niin myöskään Zelenskyi ei ole koko Ukraina. Myös Ukrainassa on ollut organisoitua rikollisuutta, ja juuri tämä organisoitu rikollisuus on ollut hyvin vakava ongelma. Vaikka tuo rikollisuus ei ole ehkä samalla tavalla virallisesti yhteyksissä Ukrainan hallintoon, kuin Venäjän mafia on yhteyksissä Putinin hallintoon, niin kuitenkin organisoidun rikollisuuden rooli Ukrainan yhteiskunnassa on ollut suurempi kuin jossain Suomessa tai Ruotsissa. Ja saattaa olla niin, että myös Ukrainan organisoitu rikollisuus hakee yhteistyökumppaneita myös Venäjältä tai jopa FSBstä. 

Ennen Ukrainan sotaa myös Ukrainassa oli ihmisiä, joiden etu ei varmaan ollut se, että Ukraina säilyttäisi itsenäisyytensä tai että heidän toimiaan tutkintaan jonkun viraston toimesta. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, niin nuo valtiot jotka tuolloin itsenäistyivät olivat hyvin köyhiä, ja niiden yhteiskunta sekä viranomaiset olivat kyvyttömiä toimimaan rikollisuutta vastaan. Venäjällä voimakkaasti politisoitu järjestelmä sai aikaan sen, että ihmiset, jotka kantoivat rahaa kioskien välillä ajattelivat tekevänsä isänmaallista työtä. Samoin jopa KGBn ja GRUn työntekijöiden joukossa oli kaikilla tasoilla ihmisiä, joiden mielestä huumekauppa oli tapa romuttaa ja rapauttaa länsimaisia yhteiskuntia sekä värvätä kontakteja, joiden avulla voitiin vaikuttaa esimerkiksi länsimaiden päätöksentekoon. 

Eli esimerkiksi huumekauppaan ja salakuljetukseen ei aina haluttu ilmeisesti puuttua, koska ne nopeuttivat länsimaisen yhteiskunnan tuhoa, tai niin ainakin jossain järkeiltiin. Eli huumeet saivat ilmeisesti jossain määrin kulkea vapaasti, kunhan niitä ei kaupattu Neuvostoliitossa. Ja pitää muistaa että esimerkiksi KGB tarvitsi sellaista valuuttaa, mitä ei voitu suoraan jäljittää Neuvostoliittoon. Tuolloin 1980-luvulla ihmetystä oli herättänyt se, että miten helposti huumeet alittivat esimerkiksi Berliinin muurin,, vaikka se oli aikansa tarkimmin valvottuja rajoja. Eli jos Stasi päästi huumeet kulkemaan DDRn alueen läpi, niin tietenkin herää kysymys siitä, että mistä noita huumeita oli saatu? Ja ainoa paikka olisi joko Afganistan tai Neuvostoliitto. Mutta kummassakin tapauksessa pitäisi Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin olla tietoinen noista asisoista. 

Tuolloin tapahtui paljon murhia ja tietenkään kaikki ukrainalaisetkaan eivät olleet vilpittömästi sitä mieltä, että heitä sorrettiin Neuvostoliiton toimesta. Kaikissa Neuvostotasavalloissa oli KGB, jolla oli paljon ilmiantajia. Ja ainakaan osa noista ilmiantajista ei toiminut pakon edessä. Ukrainan itsenäistyttyä ja olojen normalisoiduttua ainakin osa noista asioista, mitä tapahtui Neuvostoliiton ajan lopulla sekä valtioiden itsenäistymisen eli osassa tapauksista neuvostomiehityksen loputtua vain lakaistiin maton alle. Eli noita asioita ei koskaan tutkittu. Ihmiset vain unohtivat nuo sekasorron ajat. Ja sitten kun yhteiskunta normalisoitui, niin kukaan ei muistanut niitä ruumiita, joita löytyi jatkuvasti myös Virosta ja muualta Baltiasta. 

Voidaan aivan hyvin sanoa, että varsinkin itäisen mafian kova maine johtuu siitä, että esimerkiksi Neuvostoliiton erikoisjoukkojen sotilaita työskenteli tuolloin itäisen mafian eli "organisazijan" palkkamurhaajina. Neuvostoliiton organisoitu rikollisuus oli erittäin laaja-alaista. Ja vasta 1980-luvun loppupuolella alettiin käsittää, kuinka voimakas tuo järjestö oli. Tuolloin Venäjän mafia solmi yhteydet läntisiin kollegoihinsa. Ja länsimafia ilmeisesti pesi rahaa rautaesiripun takana. Tuolloin rahanvaihtokioskeissa vaihdettiin huumekaupoista saatua rahaa rupliin, ja sitten ruplat vaihdettiin toisiin valuuttoihin. 

Koska rautaesirippu esti tiedustelutiedon vaihtamisen, niin tuota toimintaa voitiin harjoittaa melko vapaasti. Venäjän mafian kohdalla ongelmia tuotti myös se, että tuo järjestö toi myös länsivaluuttaa KGBn tileille, ja KGB tarvitsi tuota valuuttaa esimerkiksi laittomaan tiedonhankintaan. Venäjän mafian suhde hallintoon ei ole koskaan ollut aivan niin mutkaton kuin lännessä. Venäjällä "organisazija" värvää mm. ilotyttöjä erilaisiin juhliin, sekä tuo järjestö hoitelee tarjottavia, joita KGB ei itse kehdannut tai kehtaa tuoda pöytiin. Noissa juhlissa tiedustelupalvelu yrittää pumpata tietoja mahdollisilta kontakteilta. Eli myös Venäjän mafian jäsenet toimivat ilmeisesti yhteistyössä tämän päivän FSBn kanssa. 

Samoin Venäjän mafia järjesti ainakin Kylmän Sodan aikaan pakoreittejä valikoiduille henkilöille. Nuo loikkarit sitten saivat suorittaa erilaisia palveluksia mafialle, joka oli heidän muuttonsa länteen järjestänyt. Eli he toimivat kontakteina itäisille rikollisille, jotka tarjosivat palveluksiaan länsimafialle. Tuolloin muovikassikaupalla rahaa kannettiin rahanvaihtokioskeihin. Sekä tietenkin aseita ja muita vastaavia tuotteita kaupattiin länsimaisille kontakteille. Kylmä Sota takasi noille toimijoille työrauhan. Koska viranomaiset eivät vaihtaneet tietoja, eei kukaan tiennyt tuosta toiminnasta. 

Hän urkkii, kurkkii vakoilee, ja tiedot muistiin merkitsee.

 

https://yle.fi/a/74-20193818

FBI on käyttänyt Euroopassa Anom-puhelimia selvittääkseen jonkun huumeliigan toimintaa. Nuo puhelimet ovat olleet haittaohjelmilla saastutettuja. Ja niiden avulla on ilmeisesti saatu melko kattavaa tietoa kohteena olevan organisaation toiminnasta. Eli tuossa toiminnassa rikollisten käsiin on ujutettu puhelimia, joiden avulla heitä voidaan valvoa sekä sijainnin että puhelimen kautta kerätyn datan avulla. Se että nuo puhelimet eivät siis kuuluneet puhtaille pulmusille, vaan huumekauppiaille on tietenkin asia, mikä tekee viranomaisten toimesta hyväksyttävää. 

Mutta samalla mieleen tulee se, että mitä jos noita puhelimia olisi päätynyt esimerkiksi viattomien käsiin? Siitä vasta suuren luokan kohu olisi syntynyt, ja samalla tietenkin olisi taas esitetty vastalauseita siitä, kuinka EU-kansalaisten tietoja olisi päätynyt suuren ja pelottavan FBIn tai NSAn käsiin. Se mikä sitten tietenkin tekee tuolaisista operaatioista välttämättömiä on se, että nykyään useat rikollisjärjestöt toimivat useiden valtioiden alueella. Ja juuri tämä asia tekee rikollisten jäljittämisestä sekä heidän toimiinsa puuttumisesta vaikeaa. 

Esimerkiksi Itämeren alueella on paljon pieniä valtioita, ja mikään ei periaatteessa estä suomalaisia rikollisia varaamasta hotellihuonetta ja konferenssitilaa Tallinnasta, ja pitämästä siellä huippukokouksia. Ja juuri tällainen toiminta on asia, mikä haastaa oikeusvaltiota. Valtion pitää pystyä suojelemaan omia kansalaisiaan myös sisäisiä uhkia vastaan. Eli huumekauppa sekä muu siihen liittyvä rikollisuus on aina asia, mikä vaatii valtiolta toimia. Mutta juuri rikollisten liikkuvuus haastaa perinteistä oikeuskäytäntöä, jossa poliisin pitää hakea lupaa kuunteluun sekä kansalaisten perusturvan loukkaamiseen. 

https://yle.fi/a/74-20194043

Mutta mitä jos esimerkiksi virolainen gangsteri johon on haettu poliisin toimesta Viron oikeudesta kuuntelulupaa poistuu Virosta esimerkiksi Helsinkiin, ja soittelee liikepuheluita Helsinkiläisen yhtiön nimissä olevasta puhelimesta? Tuohon puhelimeen ei olla varmaan muistettu hakea kuuntelulupaa. Eli rikolliset voivat lainata kaverinsa puhelinta hoitaakseen asioitaan. Mutta kuten kaikki varmaan tietävät, niin esimerkiksi Venäjällä sisäinen turvallisuus määritellään eri tavalla kuin Suomessa. 

Rikollisten toimintaan on nykyisin vaikeaa puuttua monella tavalla. Teknisesti esimerkiksi tietokoneiden etäkäytön avulla voi toisessa maassa oleva henkilö siirrellä rahoja vaikka toiselta puolen maailmaa. Ja esimerkiksi kryptovaluuttojen avulla voidaan rikollista rahaa pestä hyvin tehokkaasti. Toisaalta kaikissa maissa ei rahanpesua valvota samalla tavalla kuin Suomessa. Ja tuolloin riittää, että tuollaiseen maahan avataan tietokone, ja sitten vaikka Helsingissä istuva operaattori suorittaa rahan siirrot eli kierrättää valuutan parin kolmen kryptovaluutan kautta. Tietokone jolla siirto tehdään voi sijaita vaikka Timbuktussa, joten sitä kautta ei tuota VPN-yhteyttä käyttävää henkilöä voida aivan heti jäljittää. 

https://yle.fi/a/74-20192794

Kun Venäjälle soitetaan, niin muista joku tarkkailee. Eli miksi Venäjän turvallisuuspoliisin harjoittamasta valvonnasta ei olla puhuttu samalla tavalla kuin USAn NSAn harjoittamasta vastaavasta toiminnasta. 

Jos me puhumme esimerkiksi siitä, että joitain haittaohjelmilla varustettuja kännyköitä on käytetty rikollisjärjestöjen paljastamiseen, sekä kauhistelemme sitä, kuinka meidän tietojamme on päätynyt NSAn käsiin, niin silloin me usein unohdamme sen, että naapurimaamme Venäjä on autoritaria. Siellä puhelinten kuuntelulla sekä urkinnalla on pitkät, Tsaarin vallan ajalta peräisin olevat perinteet. 

Ja voidaan aivan syystä olettaa, että Venäjän tiedustelu- sekä turvallisuuspalvelut tarkkailevat kaikkea rajan yli menevää dataa, oli kyseessä puhelu tai muu viestintä. Eli FSBn kohdalla oletusarvon pitäisi olla se, että puhelinta kuunnellaan, sekä tekstiviestejä ja sähköposteja valvotaan enemmänkin rutiininomaisesti kuin erillisellä käskyllä. Eli Venäjän tiedustelu ottaa työnsä vakavasti. Ja tuossa maassa pieninkin virhe voi muuttua kohtalokkaaksi. 

Venäjän kohdalla väärä ilmaisu puhelimessa voi tietää hyvin paljon vaikeuksia. Venäjällä on paljon salaisuuksia. Se mikä sitten tekee asioista salaisia on se, että ne liittyvät asevoimiin. Joten periaatteessa pelkkä työskentely varusteluteollisuudessa tai jossain valtion tehtävissä aiheuttaa sen, että FSB tarkkailee puhelimia, sähköposteja sekä netin käyttöä. Ja toisin kuin jossain läntisessä demokratiassa, niin FSB ei tarvitse mitään erityistä lupaa edes kotietsintöihin, joten tuon takia kannattaa aina miettiä sitä, että mitä puhutaan puhelimessa. 

Autoritariaan kuuluu aina se, että puhelimia kuunnellaan, turisteja varjostetaan sekä kaikkea valvotaan. Tuollainen asia saattaa tuntua jostain suomalaisesta hyvin kaukaiselta, mutta kaiken maailman diktatuureissa tilanne on toinen. Niitä johtaa usein kontrollifriikki, jolla on tarve valvoa kaikkea mitä muut tekevät. Eli periaatteessa Putinkin on vain diktaattori, ja monet diktaattorit pelkäävät että heille tapahtuu jotain. Tämä tarkoittaa sitä, että noilla ihmisillä on usein erityisen voimakas vainoharha, siitä että he ovat salaliittojen ympäröimiä. 

https://yle.fi/a/74-20192794

https://yle.fi/a/74-20193818

https://yle.fi/a/74-20194043