Työelämässä on aina jonkinlainen kilpailutilanne.

Työelämässä on aina meneillään kilpailu. Kun ihminen tulee tiimiin, niin hänen on tiedettävä se, että kun tiimin esimies lähtee kohti uusia seikkailuja, niin hänen paikkansa on yhtiössä auki. Sitä voivat hakea myös entiset alaiset. Joten sen takia yhtiössä kannattaa tuoda omaa itseä positiivisella tavalla esiin. Eli positiivisuuteen kuuluu se, että käyttäytyy asiallisesti, ei pura pahaa mieltä johonkin alaiseen tai työtoveriin, varsinkaan jos hän ei tuolle asialle mitään voi. Sekä tietenkin tekee työnsä kunnolla. Esimiehellä on oikeus ja velvollisuus erottaa alainen joka ei voi, halua tai osaa tehdä työtään siten, että hänen työnsä voidaan hyväksyä. 

Samoin jos henkilön käytös on kamalaa eli uhkailu tai muut vastaavat asiat tietenkin aiheuttavat poiston työpaikalta, sekä siitä sitten pitää tehdä ilmoitus työsuojeluun sekä poliisille, jotta tuo uhkaava henkilö ei sitten palaa enää aivan heti takaisin. Ja aina uhkaus- tai kiusaamista koskevassa tapauksessa pitää syy tuohon työpaikkaa häiritsevästä toimintaan selvittää perinpohjaisesti. Eli tuolloin pitää selvittää se, että mitä pahaa kiusaamisen tai häirinnän kohde on toiselle tehnyt. 

Kun teemme työtä, niin ketä me oikeastaan palvelemme? Siis tietenkin me teemme työtä tiimin eteen, on vastaus jonka mielellämme annamme. Mutta sitten kun me lähdemme pohtimaan tuota vastausta hiukan lähemmin, niin meidän pitää varmasti myöntää että me emme tiimiämme ainakaan työelämässä palvele siksi, että haluamme olla altruistisia. Ihminen on itsekäs laji, ja työelämä on raadollista toimintaa. Me palvelemme tiimiämme siksi, että haluamme maininnan siitä, että olemme työskennelleet osana jotain hyvin menestyneen "osastopäällikkö Makkosen" hyvin menestynyttä tiimiä, joka on tehnyt suurta voittoa yhtiölle. Mutta jos tiimi ei menesty, niin silloin kannattaa hankkia joku selitys asialle. Jos osastopäällikkö ei osaa tai halua jakaa tehtäviä siten, että ne voidaan ymmärtää tai hän kuormittaa alaisiaan väärin, niin tuosta asiasta lähtee hyvin nopeasti ilmoitus osastopäällikön esimiehille. 

Jos tuo ilmoitus todetaan oikeaksi, niin silloin on osastopäällikön paikka auki. Samoin ketään ei palkata pelleksi työmaalle. Jos tuollainen pelle löytyy, niin hänen paikkansa on sirkuksessa. Ei missään rakennus yms. yhtiössä. Eli oikeus sanoa työntekijä irti ei ole pelkkä oikeus. Se on myös velvollisuus. Jos työntekijä ei osaa työtään, niin silloin on vaarana se, että hän eskaloi koko pelleilynsä läpi koko työyhteisön. Tapaus pitää kuitenkin aina selvittää. Eli jos työ on estetty, niin silloin vastuun asiasta kantaa työn estäjä. Mutta kuten tiedämme, niin työpaikoilla vallitsee aina kilpailutilanne. Ja esimiesten lähtiessä eläkkeelle on aina paikkoja auki, jota voivat alaiset sitten hakea. Esimiehen asema tuo esimerkiksi suuremman palkan sekä suuremman työhuoneen ja muita etuja. Joten siksi esimieheksi kannattaa myös pyrkiä. Mutta tuo asema tuo vastuun valvoa alaisten työtä. 

Mikäli tiimin työ ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla, niin silloin ihmiset äkkiä vaihtavat tiimiä. Nimittäin työelämän mekanismeihin kuuluu se, että esimerkiksi henkilöstön vähennystä koskevat tarpeet kohdistuvat nimenomaan huonosti menestyviin tiimeihin. Jos tiimi tekee tappioita, niin silloin sen jäsenet voivat odottaa sitä, että he saavat irtisanomisilmoituksen. 

Tai siis me varmasti emme myöskään kieltäydy siitä, että "osastopäällikkö Makkonen" (keksitty nimi) kirjoittaa meistä omille esimiehilleen että juuri se oman elämämme päähenkilö, suuri "minä" olen tehnyt suuren osan tuosta työstä. Tuollainen positiivinen palaute jostain asiasta saattaa kohottaa omaa asemaamme yhtiön työntekijöiden joukossa, eli se että osaamme tehdä asioita sekä haluamme ottaa vastuuta nostaa meidän ehkä listoille, joista etsitään sitten niitä johtajia, joille voidaan delegoida vastuuta. 

Siis työelämässä emme varmaan halua tukea ketään "osastopällikkö Makkosta" tai ketään muutakaan toimiston tai muun alueen esimiestä, ellei sitten satu käymään niin, että jos tuo osaston tai muun yksikön päällikkö saa ylennystä, niin silloin me voimme laittaa hakemuksen, mikä koskee vapautunutta yksikön päällikön paikkaa. Tämä näkyy siinä, että jos tuo äskeinen osastopäällikkö sattuu tekemään virheitä, niin silloin häntä ei enää sitten paljon tunneta. Ja tuo äskeinen suositus muuttuu sekunnissa riippakiveksi tai painolastiksi, joka voi vaikuttaa uraan vielä vuosien päästä. Mikäli ihminen johtaa suuria asioita, niin silloin hän saattaa tehdä suuren luokan virheen. Tai sitten hän tekee suuren luokan menestyksen. 

Kun menemme työelämään, niin voimme aina sulautua harmaaseen massaan. Harmaassa massassa on helppoa tehdä työtä. Mutta harmaasta massasta ei juurikaan valita niitä johtajia. Johtajaksi valitaan ihmisiä, jotka osaavat ja haluavat erottua joukosta positiivisesti. Sosiaalinen elämä on asia, jonka kanssa voi kyllä tehdä suuren virheen. Ryyppäävä, pilliä huudattava alainen joka vain häiritsee muita varmaan erottuu joukosta. Hän saattaa olla omasta mielestään hyvin sosiaalinen, mutta sitten toisaalta tuo kuva, jonka hän antaa miehille jotka johtavat yritystä saattaa olla hyvin negatiivinen. 

Eli mitä ajattelisitte itse, jos henkilö josta olette tekemässä johtajaa on joku kannabista polttava alkoholisti, joka puhaltelee pahvipilliin koko päivän. Tuo pahvipilli on siis sellainen väline, joka venyy rullalta suoraksi jos siihen puhalletaan. Niitä myydään joka vappuna jossain vapputoreilla, joten sellaisen voi jokainen käydä itse ostamassa. Eli joka kerran kun henkilö saa vaikka koodirivin valmiiksi, niin hän voi ilmoittaa sen puhaltamalla pilliin ja nauramalla vedet silmissä, mikäli hän sattuu työskentelemään jossain ICT-ohjelmistoalan yrityksessä. Ehkä tuollainen henkilö herättää osastopäällikön huomion, ja ehkä hän voi sitten siirtyä esimerkiksi etsimään uutta työpaikkaa. 

Se miten tämä liittyy ihmisiin, jotka työskentelevät esimerkiksi yliopistoissa sekä muissa tutkimuslaitoksissa on se, että jos opiskelija pääsee työskentelemään nimekkään tutkijan alaisena, niin se tuo hänelle arvostusta ensimmäisiä opintojen jälkeisiä työpaikkoja haettaessa. Eli mistä työhönottaja tietää, että työhön otettava osaa työnsä? 

 Aikooko hän ehkä kysyä asiaa kilpailijoilta? On olemassa sellainen viisaus että jos entinen puoliso suosittelee jotain naista tai miestä treffeille, niin silloin miehessä on jotain vikaa. Suosittelija haluaa tuolloin puolisosta eroon Sama koskee työntekijää. Jos suosituksia tulee kasapäin pahimman kilpailijan sähköposteista, niin silloin kannattaa mennä peilin ääreen kysymään, että "miksi tuo pahin kilpailija haluaa "parhaan" työntekijänä siirtyvän kilpailijan palvelukseen? 

Samoin nimekkään tutkijan tai professorin lausunto saattaa siivittää uraa varsinkin sen tärkeillä alkumetreillä. Jos ihminen aloittaa huipulta, niin hän voi toki tehdä valtavan erehdyksen, ja sitten seurauksena on valtava vahinko. Mutta kyse on siitä että ihmisen pitää osata tai haluta kantaa vastuunsa päätöksistään sekä työtehtäviinsä liittyvistä asioista. Jos emme halua kantaa vastuuta, niin silloin sen vastuun kantaa joku muu. Ja silloin me olemme velvollisia tottelemaan sekä mukautumaan siihen, mitä nuo vastuunkantajat käskevät. Se joka käskee sekä hyväksyy työn kantaa myös vastuun siitä, että työ tulee tehtyä kuten se pitäisi tehdä. Jos työ ei huvita, niin silloinkin se pitää tehdä kunnolla. 

Demokratia on kuin kapea käytävä.

Valtion johtaminen on kuin nuoralla tanssia. Tai pikemminkin kapean käytävän läpi kävelemistä. Valtion johdossa ei saisi koskaan mennä liian liberaaliin tai liian kovaan suuntaan. Kova ja konservatiivinen eivät ole muuten synonyymejä. Konservatiivi ei siis välttämättä turvaa omaa valtaansa asevoimaan, kun taas kova valta määrää vastustajansa vangittavaksi. Valtiota johdettaessa pitäisi johtajien muistaa aina se, että kaikella on rajansa. Ylettömän kova komento saa aikaan sen, että ihmiset lopulta syöksyvät kadulle, kun heitä on tarpeeksi sorrettu. Ylettömän liberaali johto taas saa aikaan sen, että ihmiset alkavat lopulta kyllästyä löysään virkakuntaan, jonka tehtävä on suojella valtion kansalaisia. 

Demokratiassa ei ole koskaan täysin vapaata tahtoa. Vaan joka tapauksessa demokraattisin ja liberaalein valtio joutuu jossain vaiheessa puuttumaan ihmisen toimintaan. Me kaikki olemme sitä mieltä että valtion pitäisi tehdä enemmän esimerkiksi nettirikollisuuden kuten trollaamisen torjuntaan. Mutta siihen on vaikea vetää linjaa, missä asioihin puututaan, ja missä niiden annetaan olla. Puuttumisen tavoista sitten ei myöskään olla täysin yhtä mieltä. 

Mutta liberaaliudella on silläkin rajansa, eli pahimmillaan vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen muuttuu vähemmistön suosimiseksi. Vähemmistöllä on tietenkin oltava jonkinlainen oikeus omaan kulttuuriinsa, mutta on kuitenkin vaarana se, että vähemmistöjen oikeudet nostetaan muiden ihmisten oikeuksien yläpuolelle. Ja esimerkiksi jotkut maailmanhistorian verisimmistä diktaattoreista ovat oikeasti olleet vähemmistön edustajia. 

Esimerkiksi Saddam Hussein kuului itse sunnalaiseen vähemmistöön Irakissa, mutta hän hallitsi maataan massatuhoaseiden luoman pelotteen turvin. Vähemmistöjen oikeudet muuttuvat joskus kansankiihottajien mielessä erivapauksiksi. Eli esimerkiksi oikeus puhua saamea muutetaan tuolloin retorisesti muotoon, kaikkien on opeteltava saamea. Mikä ei varmaan ole aivan se, mitä "oikeudella puhua saamea" tarkoitetaan. Vähemmistöön kuuluminen ei kuitenkaan saa olla asia, mikä oikeuttaa tekemään rikoksia. Toki vähemmistöön kuuluva rikollinen mielellään haukkuu pidättäjiä rasisteiksi. 

Valtiossa pitää antaa kaikkien kukkien kukkia tiettyyn rajaan saakka. Mutta sitten pitää määritellä se, milloin nuo kukat ovat menneet liian pitkälle, ja niiden toimintaan pitää puuttua. 

Terra Cognitan kirjan "Kapea käytävä" mukaan demokratia ei ole mikään itsestäänselvyys. Demokratia on pikemminkin kuin kapea käytävä, jossa liikutaan helposti joko anarkiaan tai autoritääriseen malliin, jossa valta liukuu sellaisten tahojen haltuun, jota suojaavat asemaansa väkivallan avulla. Tuo kapean käytävän mallin mukainen toiminta tarkoittaa sitä, että valtion on oltava jotenkin autoritäärinen, jotta se kykenee suojelemaan kansalaisiaan. Mutta sitten jos valtiosta tulee liian autoritäärinen, niin se muuttuu koneeksi, joka murskaa kansalaisensa. 

Toisaalta taas jos "antaa kaikkien kukkien kukkia vain " on se periaate jolla valtiota sekä sen viranomaistoimintaa johdetaan, niin seurauksena on se, että valtioon lipuu lopulta anarkia. Siis valtiossa pitää olla mahdollisuus olla yksilö, mutta miten sitten määritellään että mikä on liian yksilöllistä? Kun sitten taas pohditaan sitä, mikä on trollaamista, mikä uhkaamista ja mikä sananvapauden käyttöä, niin silloin tietenkin voidaan kysyä että mikä on sitten se raja, kun noihin asioihin pitää puuttua. Kapean käytävän malli on se, että jossain erityisessä tilanteessa voi valtiolla olla vähän enemmän kuin normaalisti mahdollisuuksia lipsua tavoista, jotka ovat tulleet tutuiksi ennen erityistilannetta. 

Valtiossa pitää olla säännöt, mutta samalla pitää muistaa myös yksilön vapaudet. Ja juuri yksilön vapaudet ovat asioita, joiden kanssa mennään liian pitkälle liian usein. Mikäli valtio liukuu kohti anarkiaa, niin silloin tietenkin tullaan tilanteeseen, että ihmiset alkavat vaatia järjestystä. Ja järjestyksen palauttamisen kautta on moni despootti noussut valtaan. Liian väljästi määritellyt valtuudet ovat mahdollistaneet esimerkiksi Konsuli Sullan valtaannousun Roomassa.  

Lucius Cornelius Sulla sai aikoinaan diktaattorin valtuudet lakien säätämiseen sekä järjestyksen palauttamiseen Roomaan. Koska määräystä ei oltu mitenkään erityisesti rajattu, eli esimerkiksi lain säädäntö ei pitänyt sisällään sitä, että se olisi koskenut esimerkiksi tieliikennettä, eli sitä olisiko Roomassa ollut vasemman tai oikean puoleinen liikenne mahdollisti Sullan muuttumisen despootiksi, joka on joskus rinnastettu moneen muuhun veriseen tyranniin. Juuri väljästi määritellyt lait mahdollistavat vallan anastamisen sekä hallitsemisen asevoimien tuella. 

Demokratia ei ole itsestäänselvyys. Sen me olemme varmaan huomanneet. Kun demokratiassa sekä erityisesti parlamentarismissa pohditaan lakeja, niin tuon toiminnan tarkoitus on se, että kaikkia ihmisiä huomioidaan kun lakeja säädetään. Demokratian ongelmana on että tuo pohdinta saa sen näyttämään tehottomalta. Diktaattorit voivat säätää lakeja nopeammin kuin mikään parlamentti. Ja siksi diktaattoreita ihaillaan. Diktatuuri sekä kovan luokan rikoslaki varmasti saavat aikaan sen, että joku kokee diktatuurin antavan itselleen oikeutuksen mihin tahansa. 

Kaupungistumisen sietämätön keveys

Kaupungistuminen on asia, mikä taas kerran on pinnalla. Tai siis sen ainakin pitäisi olla pinnalla. Nimittäin kaupunkien kehittyminen mikä tarkoittaa esimerkiksi suuria ostos komplekseja merkitsee toisaalta sitä, että palvelut tulevat lähelle toisia ihmisiä. Mutta samalla tuo palvelujen keskittyminen merkitsee sitä, että asutus keskittyy palvelujen ympäristöön. Tuo kehitys on näkyvissä esimerkiksi Espoossa, jossa palvelut ovat alkaneet keskittyä noin viiteen kohteeseen, jotka ovat erityisesti juna- ja metrolinjojen ympäristössä. Se että palvelut keskittyvät tiettyihin kohtiin kaupungissa tekee noista kohteista kasvukeskuksia, mutta se saattaa aiheuttaa sitä, että kaupungin haja-asutusalueet alkavat autioitua. HS kirjoitti asiasta jutun nimeltään Espoon paras paikka, mutta se on maksumuurin takana. 

Tuo juttu käsitteli palveluiden keskittymistä. Ja jos Espoossa käy, niin varmasti jokainen huomaa noiden alueiden korkeat talot. Talojen korkeuden kasvaminen johtuu siitä, että maa-alueet ovat kallistuneet. Tuolloin kannattaa rakentaa korkeita taloja, koska se tekee maa-alasta asukasta tai kerrosneliötä kohden halvempia. Eli 2000 neliömetrin talo kannattaa rakentaa mahdollisimman moneen kerrokseen, koska sillä tavalla saadaan tuon talon viemä pinta-ala mahdollisimman pieneksi. Mikä tekee rakentamisesta sitä kautta halvempaa, mutta toki korkean talon rakentaminen maksaa toisella tavalla. 

Mutta sitten kun ajatellaan sitä, että ihmiset alkavat asua ja tehdä työtä mahdollisesti muutaman sadan metrin säteellä. Tai ehkä etätyö tulee yleistymään, ja ihmiset varmaan haluavat palvelut sinne, missä he oleskelevat suurimman osan ajasta. Tuo vähentää ihmisten liikkumista. Se että kaupungistuminen tuo eteen kahdenlaista asutuksen kasautumista eli kaupungit itse vetävät ihmisiä kokonaisuutena, mutta samalla myös kaupungeissa tapahtuu kaupungin sisäistä keskittymistä. Jos osa kaupungin alueesta autioituu, niin noista alueista voi muodostua poliisia työllistävää seutua. Koska jos esimerkiksi Espoon pohjoisosista ei ole kovin pitkä matka kaupungin keskukseen. Ja autiot seudut houkuttelevat erilaisia epäsosiaalisia ihmisiä. Eli autioituneista taloista voi tulla paikkoja, joissa jengit kokoontuvat. 

Mutta kaupunkien kasvaminen tietenkin vaikuttaa myös esimerkiksi maaseudun suhteeseen kaupunkeihin. Kun ihmiset asuvat koko elämänsä kaupungissa, niin he eivät ehkä edes ole oikeasti käyneet maaseudulla. Nämä ehkä toisen tai kolmannen sukupolven kaupunkilaiset saattava olla kaupungissa syntyneiden ja kasvaneiden ihmisten jälkeläisiä, jotka eivät ehkä ole edes käyneet maalla. Heillä saattaa olla sukulaisia jossain muussa kunnassa, mutta nuo sukulaiset ovat jääneet etäisiksi. 

Eli tämä aiheuttaa segregaatiota missä kaupungeissa elävät ihmiset ovat entistä enemmän erossa maaseudusta. Uskoisin että Suomessa on tällä hetkellä ihmisiä, jotka eivät ole koskaan nähneet elävää lehmää. Joten näin valtava ero kaupungilla sekä maaseudulla on. Kaupunki asutuksen keskittyminen tietenkin vaikuttaa esimerkiksi julkiseen liikenteeseen. Tuolloin metro saattaa olla aivan tupaten täynnä, kun ihmiset lähtevät töihin. Mutta sitten juna kulkee tyhjänä, kunnes ihmiset pääsevät kotiin töistä. 

Kaupunkien keskustojen autioituminen on myös asia mihin pitää kiinnittää huomiota. Helsingin keskustassa oli ennen loistava kauppapaikka, koska ihmiset vaihtoivat siellä kulkuvälineitä. Paikallisliikenteestä vaihdettiin seutuliikenteeseen. Ja tuolloin ihmiset kävivät ostoksilla tuon vaihdon aikana. Mutta nykyään metro vie ihmiset tuon keskustan ohitse. Ihmiset eivät enää pysähdy “luonnollisesti” tuossa paikassa. Eli kaupunkien keskustan autioituminen tapahtuu usein kahdessa vaiheessa. Ensin asunnot muuttuvat toimistotiloiksi, ja sitten kun jostain tarjotaan parempaa sekä halvempaa tilaa, niin seuraukset ovat sitten siinä, että kaupunkien keskustat autioituvat.

 Kun toimisto- ja muut liiketilat autioituvat, niin silloin toimistojen vuokrat kohoavat pilviin. Syy liiketilojen autioitumiseen ovat esimerkiksi se, että noita taloja ei ehkä ole koskaan suunniteltu toimistoiksi. Sen takia niiden käytävät ovat kapeat. Samoin ilmanvaihto sekä nettiratkaisut vaativat joskus hyvinkin paljon investointeja. 

Ihmiset sekä työpaikat pakkautuvat hypermarkettien kaltaisten ostosparatiisien läheisyyteen. Ostosparatiisien yhteyteen tai niiden välittömään läheisyyteen kohoavat toimistohotellit houkuttelevat käyttäjiä palveluilla sekä huippu moderneilla toimitiloilla. Eli noista tiloista löytyy ainakin ravintoloita, joissa voi käydä ruoka ja jopa kahvitunneilla virkistäytymässä. Samoin yleistyvä etätyö varmasti vie ihmisiä toimistoilta. Ja tuloksena on kaupunkien keskustojen autioituminen. Vaikka etätyö on kohdannut vastustusta, niin se tulee yleistymään. 

Kiinan tiedustelun ongelmallinen suhde Triadiin eli kiinalaisten mafiaan.

Kiinan ja muiden vihamielisten toimijoiden harjoittama tiedustelu on erittäin ongelmallinen asia. Monissa maissa jotka suhtautuvat jostain syystä vihamielisesti on valtiolla erityinen symbioottinen suhde esimerkiksi organisoituun rikollisuuteen. Tuolloin voidaan sanoa että noiden maiden tiedustelu- ja muut vakoilua harjoittavat viranomaiset voivat harjoittaa toimintaansa myös esimerkiksi organisoituun rikollisuuteen kuuluvien “alihankkijoiden” kautta, jotka eivät ehkä ole tuon maan kansalaisia, tai heillä ei ole mitään näkyvää yhteyttä näihin järjestöihin.

Siis voi olla niin, että kaikkien länsimaihin vihamielisesti suhtautuvien maiden kuten Venäjän, Pohjois-Korean ja Kiinan viranomaiset eivät puutu Triadien toimintaan, jos ne eivät kauppaa esimerkiksi huumeita noissa maissa. Samalla Triad voi tietenkin kaupata huumeita tai aseita, joita se saa vaikkapa Pohjois-Koreasta. Ja sitten toimittaa vaikkapa teknologiaa tuohon maahan. 

Siis tietävätkö Kiinan poliisi ja muut viranomaiset tuosta mahdollisesta yhteistoiminnasta? Se että oletamme että Pohjois-korean viranomaiset käyttävät Triadia länsimaisen valuutan ja teknologian hankkimiseen ei riitä siihen, että voimme todistaa Kiinan viranomaisten olevan tietoisia tuosta toiminnasta. Mutta toisaalta jos nuo kaupattavat huumeet hankitaan Pohjois-Koreasta, niin se pitää kiinalaiset puhtaana. Ja Kim Jong-Unin tiedetään parantaneen maansa taloutta huumekaupan avulla. 

Esimerkiksi Kiinan viranomaiset voivat käyttää Triadia eli kiinalaisten mafiaa yhteistoiminta henkilöiden rekrytointiin melkein mistä päin maailmaa hyvänsä. Triad on rikollisjärjestö, johon kuuluu melko paljon jäseniä. Tuo organisaatio on 2300 vuotta vanha, ja aivan samalla tavalla kuin monet muutkin organisoidun rikollisuuden organisaatiot on Triad aloittanut toimintansa suojelemalla tavallisia ihmisiä sotalordien mielivallalta. Mutta nykyään tuo järjestö on periaatteessa samanlainen kuin mafia. Alussa sen toiminta on ollut periaatteessa aivan moraalista, mutta sitten se on muuttunut kovan luokan toimijaksi monen maan alamaailmassa. Triad ei siis ole periaatteessa mikään yksi organisaatio. Vaan joukko yhteistoimintaa tekeviä järjestöjä, jotka parittava prostituoituja joita värvätään huumeiden salakuljetukseen, kauppaavat aseita, huumeita, sekä hoitavat rahanpesua. 

Eli se kauppaa kaikkea mikä on rikollista. Triad on siis periaatteessa rikollinen järjestö, mutta samalla sen toimintaa ilmeisesti katsotaan läpi sormien, jos sen periaatteet käyvät yksiin Kiinan Kansantasavallan periaatteiden kanssa. Vaikka johonkin Triadin jengeistä kuuluu jokin tietty määrä jäseniä, niin nuo jäsenet saattavat asua ympäri maailmaa. Ja itseasiassa nuo jäsenet saattavat operoida omia jengejä, joiden toiminta saattaa näyttää hyvinkin itsenäiseltä. Tämän näkemyksen mukaan vain noiden jengien pomot muodostavat kansainvälisen rikollisuuden eliitti-järjestön, jota pidetään jopa Mafiaa voimakkaampana. Siis tässä tekstissä Mafia tarkoittaa kaikkia mafia-jengejä, kuten La Cosa Nostraa ja ’Ndranghetaa. Triadiin soluttautuminen on vaikeampaa kuin eurooppalaisiin ja amerikkalaisiin jengeihin, koska soluttautujan pitää osata kiinaa. 

Syy miksi Triad on levittäytynyt niin laajalle johtuu siitä, että kun Hongkong liittyi Kiinaan vuonna 1997. Ennen tuota Triad oli erittäin voimakas nimenomaan Hongkongin Kowloonin kaupunginosassa. Kun Kiina otti entisen Britannian siirtomaan hallintaansa niin jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä muutti ulkomaille. Ja osa noista ihmisistä oli Triadin jäseniä. Heidän kauttaa Triad sai muodostettua yhteyksiä länsimaisiin jengeihin. Ja ongelmia tulee siitä, että Triad on oikeastaan kaksiteräinen miekka. Sen kautta Kiinan viranomaiset voisivat suoraan värvätä avustajia tuon järjestön kautta. Venäjän tiedustelun tiedetään ottaneen yhteyttä esimerkiksi päihderiippuvaisiin, jotta he tekisivät sabotaasia Venäjän laskuun. Joten Kiinan tiedustelu saattaa yrittää samaa. Samoin Triadin jäseniä on ilmeisesti myös pidätetty, joten heitä voidaan käyttää panttivankeina kun kiinalaisia kiristetään yhteistoimintaan. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Illicit_activities_of_North_Korea

https://en.wikipedia.org/wiki/Mafia

https://en.wikipedia.org/wiki/'Ndrangheta

https://en.wikipedia.org/wiki/Triad_(organized_crime)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mafia

https://fi.wikipedia.org/wiki/%E2%80%99Ndrangheta

Voidaanko Putin saattaa vastuuseen teoistaan?

USAa johtaa tällä hetkellä mies joka nimittää Kanadaa 51. osavaltioksi sekä vaatii Grönlantia USAn omistukseen. Tuon miehen toiminta on monien mielestä täysin käsittämätöntä. Mutta toisaalta se saattaa luoda pohjan uudenlaiselle Euroopan valtioiden sekä mahdollisesti myös USAn väliselle kumppanuudelle. Se mitä tämä USAn ja NATOn Euroopan puoleisen alueen välinen kumppanuus on ollut, on antanut Trumpille ja USAn hallitukselle mahdollisuuden kiristää Eurooppaa. Ja meidän pitää myöntää se, että olemme ajaneet itsemme tilanteeseen, jossa olemme sotilaallisesti riippuvaisia USAn hyvästä tahdosta. 

Joten meillä on tietenkin yksi tie jota meidän pitää lähteä seuraamaan, ja se on se, että Euroopan pitää johdonmukaisesti pyrkiä siihen, että me kohottamme itse omaa puolustustamme, siten että se ei ole enää täysin sidottu USAan. Eli jos voimme kehittää teknologiaa joka ei ole riippuvainen USAn presidentin tahdosta, niin se on tie kohti tasa-arvoisempaa suhdetta. Toisin sanoen meidän pitää ryhtyä sanoista tekoihin. Eikä siis lähteä rakentelemaan tilannetta siten, että otamme askeleen tai kaksi eteen, ja sitten taas palaamme lähtökuoppiin. 

Me olemme itse antaneet Trumpille aseet, joilla hän voi meitä kiristää. Ja toki Venäjä tietää tämänkin asian. Venäjä taas kiristää USAa ja muuta maailmaa megatonniluokan ydinaseilla. Me emme saa arvioida Putinia samalla tavalla kuin olemme tottuneet arvioimaan länsimaisia johtajia. Meidän pitää ymmärtää että Putin on erittäin hyvä peluri, ja hän on käyttänyt voimaa pysyäkseen vallassa. Joten mikä estää häntä myös käyttämästä ydinaseita valtansa pönkittämiseen. 

Me olemme uskoneet USAn voivan suojata meitä. Mutta kuten tiedämme, niin kaikella on hintansa. Ja jos Venäjän johto päättää käyttää ydinaseita, niin tuo hinta on hirvittävä. Ja yksi vakuutus mikä pitää Putinin vallassa sekä saa aikaan sen, että Ukraina on joutunut taistelemaan toinen käsi selän takana, eli aseiden käyttöä on rajoitettu Ukrainan rajan sisään on juuri pelko, että mikäli Venäjä kärsii liian suuria tappioita tai se on muuten häviämässä sotaa, niin silloin se käyttää ydinaseitaan. Samoin Putin on koettu lännessä miehenä joka tasapainottaa politiikkaa. 

Se tarkoittaa sitä, että lännessä on pelätty Putinin vaihtuvan vielä radikaalimpaan tyranniin, joka saattaa käyttää ydinaseita. Ja Venäjän sisäistä sekasortoa on pelätty koska sen ydinaseiden pelätään joutuvan vääriin käsiin. Joten sen takia Putinia on siedetty vallan kahvassa. Mutta me tiedämme, että nurkkaan joutuessaan Putin saattaa päätyä epätoivoiseen ratkaisuun ja laukaista noita aseita joko ulkomaita tai omaa kansaansa vastaan. Eli kuten tiedämme, niin ydinaseet ovat sekä miekka että kilpi. Niiden takana voivat piileksiä sekä hyökkääjät sekä puolustajat. Ne on tarkoitettu viimeiseksi keinoksi poistaa hyökkääjiä, ja niitä on pidetty lähinnä ennalta-ehkäisevinä aseina. Eli on uskottu ettei noita aseita käytetä, koska niiden antama pelote on niin kova, että vihollinen ei sen takia hyökkää. 

Mutta samalla unohdetaan että diktaattorit eivät ajattele asioista samalla tavalla kuin me muut. Joten emme voi täysin luottaa siihen, että esimerkiksi Venäjän johto ajattelee asioista samalla tavalla. He uskovat että jokaisen ihmisen ensisijainen tarkoitus on palvella valtiotaan, joka on täysin erehtymätön. Jos valtion johto joutuu nurkkaan, niin se voi käyttää myös ydinaseita. Ja Putin on tätä ennen käyttänyt silmitöntä poliisiväkivaltaa tukahduttaakseen toisinajattelijoiden mielenosoituksia. Joten mikä estää häntä laukaisemasta ydinaseita, jos hän katsoo ettei hän pääse muuten pakoon jostain tilanteesta? Putin saattaa pelätä nimittäin että hän joutuu esimerkiksi vihaisen väkijoukon käsiin, jos tilanne karkaa käsistä Moskovassa tai siellä missä hän sattuu milloinkin olemaan. 

Mutta sitten Venäjän tekemiin sotarikoksiin ja niiden tutkintaan. 

Päivän ykkösuutinen on se, että Trump aikoo irrottaa USA Venäjän sotarikoksia tutkivasta ryhmästä. USAn irrottaminen Venäjän sotarikoksia tutkivasta ryhmästä on tietenkin ikävä asia. Se mikä sitten tekee tuosta asiasta vaikean olisi se, että USA olisi loistava turvallisuuden takaaja näissäkin asioissa. Mutta ehkä Trump ajattelee tai muistelee sitä, kuinka media tai Euroopan NATO-kriittinen siipi on kohdellut sen omia miehiä, jotka ovat ampuneet esimerkiksi Talibania lennokeista. 

No, ehkä Trumpin toimintaan liittyy halu lopettaa sota, ja ehkä hän on toivonut Venäjän tulevan lähemmäksi länttä bunkkeristaan, jotta keskusteluyhteys voidaan muodostaa. Mutta sitten meidän pitää huomioida se, että Putinin saaminen kansainvälisen oikeuden eteen ei ole ehkä aivan realistinen ajatus. Tuo kansainvälinen pidätysmääräys on tietenkin upea symbolinen ele. Mutta Putinia ei ole niin helppo pidättää, kuin me toivoisimme. 

Me emme ole saaneet myöskään Israelin pääministeri Netanjahua ja hänen kollegoitaan kansainvälisen oikeuden eteen. Ja uskoisin että Putin on paljon autoritarisempi kuin Netanjahu. Ja Putinilla on megatonni-kaupalla ydinaseita joilla hän voi kiristää länttä. Ja aina kun noita aseita on varastossa, niin on olemassa mahdollisuus että niitä käytetään. Se että me tiedämme ettei Putin ole samanlainen johtaja kuin se, mihin olemme lännessä tottuneet saa aikaan pelkoa myös ydínaseiden käytöstä. Siis pidättäjien pitäisi olla Venäjän viranomaiset, jotta Putinin ydinaseiden käyttöoikeus voidaan mitätöidä, mutta noita pidättäjiä on niin vaikea löytää. Joten ehkä Putinin pidättäminen ei ole niin helppoa kuin me haluaisimme sen olevan. 

Se että Trump haluaa rauhaa Ukrainaan varmaan on yhtenäinen kaikkien muiden toimijoiden kanssa. Mutta se mikä hinta rauhasta pitää maksaa on sitten asia, joka sitten jakaa mielipiteitä. Jos Ukrainaan saadaan rauha, jossa Venäjä sanelee ehtonsa kuten se haluaa, niin silloin edessä ovat ikävät ajat monille Euroopan maista. 

Eli alueiden luovutukset Venäjälle saattavat kannustaa Putinia tai hänen mahdollisia seuraajiaan toimimaan samalla tavalla kuin Ukrainassa jossain muualla. Trump ei varmaan aivan hyvää hyvyyttään lahjoittele aseita Ukrainaan, mutta myös hänen edeltäjällään saattoi olla niin sanotusti "oma lehmä ojassa", kun hän lähti antamaan aseita Venäjän viholliselle. Se mistä syystä aseita annetaan on tietenkin niiden saajan kannalta aivan sama. Mutta kuten tiedämme, maailmanpolitiikan turbulenssi on tällä hetkellä voimakkaampaa kuin aikoihin. 

Ihannevaltion suhde mediaan on monimutkainen.

Trumpin toiminta mediaa vastaan on erittäin ikävää. Hän aikoo haastaa median edustajia oikeuteen, estää epämiellyttävien toimittajien pääsyn Valkoiseen Taloon. Sekä tietenkin aloittaa tutkinnan niistä mediataloista, jotka eivät häntä miellytä. Trump itse on melko hyvin osannut hyödyntää mediaa, eli hänen ilosanomaansa ovat levittäneet esimerkiksi Rupert Murdochin kaltaiset mediavaikuttajat, jotka ovat suoraan ryhtyneet Trumpin mainosmiehiksi. Heidän sanomansa on ollut se, että joko olet Trumpin, eli vahvan johtajan puolella, tai olet häntä vastaan. Trump on mies joka tarjoaa tietenkin tukea myös muille kuin vain hänelle itselleen. On olemassa ihmisiä jotka ikään kuin ratsastavat Trumpilla. He saattavat kertoa kaikki asiat Trumpille, tai saattaa Trumpin tietoon jokaisen häntä vastaan sanotun sanan. Trump tarjoaa mahdollisuuden myös itsesensuuriin. Eli asioista ei tarvitse kirjoittaa tai kertoa mitään, koska Trump voi suuttua ja silloin saattaa käydä huonosti. 

Ja jos olet häntä vastaan niin silloin AR-18 kiväärillä varustautuneet Trumpin tukijat saapuvat keskustelemaan asioista sellaisten idioottien oville, jotka eivät ymmärrä että Donald Trumpin kanssa ei leikitä. Joten maalaisjärjellä ajatellen kannattaisi varmaan olla suu kiinni asioista, joita kukaan Trumpin lähipiiristä ei halua kuulla. Eli varmaan tämäkin teksti olisi pitänyt jättää julkaisematta. Kukaan ei sitä varmaan halua lukea, joten varmaan kaikki olisivat onnellisia jos kaikki vain harrastaisivat jääkiekkoa ja tekisivät sitä, mitä heidän käsketään tehdä. Pelko on asia jonka avulla itsesensuroija kykenee pitämään näppinsä erossa asioista jotka eivät hänelle kuulu tai sitten asioista, joista kukaan ei muutenkaan halua kuulla mitään. 

Platonin ihannevaltiossa valtion johtoa ei saanut koskaan arvostella. Jos joku arvosteli noita vallan pyramidin huipulla olevia filosofeja, niin se merkitsi trollausta sekä karkotusta jonnekin kauas. 

Muinaisessa Kreikassa Platon käsitteli ihannevaltiota siten, että kyseessä oli vallan pyramidi, jossa alempiarvoinen henkilö teki vain sitä mitä hänen käskettiin tehdä. Mitään oma-aloitteisuutta ei tuossa vallan pyramidissa sallittu, joten voidaan sanoa että Platonin ihannevaltio ei ollut oikein innovaatiohenkinen yhteisö. Jos satuit olemaan tuon pyramidin huipulla, niin silloin et varmaan paljon velittele kohtaloasi. Ideavaltiossa filosofit päättivät kaikesta. Ja muiden tehtävä oli totella filosofeja. 

Platonin ihannevaltiossa kaikilla on oma paikkansa. Siis oma tila josta ei kukaan saa astua ylös tai ulos. Perustasoja on vain kolme. Helootit eli persvakoduunarit, sotilaat sekä tietenkin filosofit joiden asema on joukon yläpuolella. Mutta tietenkin me unohdamme usein että alatasoja kuten heloottien työnjohtajien sekä sotilaskomentajia eivät koske ehkä aivan samat säännöt kuin rivimiehistöä. Samalla ihannevaltiota käsiteltäessä unohdetaan usein seuraava kysymys: 

Ketä varten valtio ylipäätään on olemassa? Miksi me maksamme veroja? Valtion tehtävä on suojella ihmistä, mutta kuka on se ihminen, jota valtio suojelee? Samoin kun puhutaan filosofeista, niin voidaan saman tien myös kysellä sellaista, että "Kuka on tuo filosofi"? Onko hän ehkä Solon tai Perikles, jonka paikka auringossa eli valtion johdossa takasi hänelle lähes diktatoriset oikeudet. Vai onko tuo suuri filosofi ehkä joku Putin, joka nuhteettomuudessaan on kaiken muun yläpuolella? 

Jos ihmisen tehtävä on palvella valtiota, niin ketä valtio sitten palvelee? Samoin unohdetaan kysyä, että "onko olemassa taso, jossa valtio muuttuu henkilön palvelijaksi"? 

Ihannevaltion tasot ovat ylhäältä alas:

1) Filosofit

2) Sotilaat

3) Orjat

Ihannevaltio on kuin pyramidi, jonka huipulla on valkopartaisten vanhojen miesten joukko. Tai siis siellä on valkopartaisten sekä viisaiden miesten joukko, jonka tehtävä on johtaa muita sekä tietenkin ajatella muiden puolesta. Ihannevaltiossa ihmisen paikka on se, mikä se on. Eikä omaa paikkaa ole hyvä muuttaa. Näin ajatellaan esimerkiksi Venäjällä, jossa ihmisen tehtävä on palvella koneistoa, jota kutsutaan valtioksi. Niin ihmisen tehtävä on palvella valtiota. Mutta se että miten ihminen tuota valtiota palvelee tietenkin riippuu hänen asemastaan. Alemman tason johtajalla voi olla melko lokoisat oltavat, ja kaikki ikävät tehtävät valuvat yleensä tason alimmalle toimijalle, jota myös suoritusportaaksi kutsutaan. 

Mutta samalla tietenkin unohdetaan se, että tuon pyramidi-hierarkian ylimpänä oleville ihmisille tämä asetelma on varmaan kaikkein paras mahdollinen. Mutta ehkä se ei ole aivan yhtä sopivaa niille, jotka ovat tuon pyramidin alimmilla portailla. Me kaikki olemme kuulleet tarinoita siitä, miten hyvän palkan joku duunari voi saada. Mutta oletko koskaan tehnyt oikeasti esimerkiksi putkimiehen töitä? Siinä polvet ja muut nivelet hajoavat ennen aikojaan. Eli nuo duunarien eli heloottien työt aiheuttavat reumaa, nivelten kulumista. Tai sitten kaupan kassan kaltaisissa tehtävissä saa joskus kuunnella kaiken maailman kohteliaisuuksia. Eli tuollainen työ on psyykkisesti raskasta. 

Ihannevaltio ei ollut mikään innovaatiomyönteinen yhteisö. Ja tietenkin jos vain oli rahaa, niin "vanhassa oli aina vara parempi". Joten uusien innovaatioiden kehittäjiä olisi siellä vähintään trollattu tai muuten heille olisi naurettu. Trump ei ole ainoa ihminen maailmassa joka pelottelee mediaa. Hän on ottanut sen kannan, että enemmistön ei tarvitse kuunnella vähemmistöjä. Eli miksi enemmistön täytyy tinkiä kannastaan, kun se kumminkin voi runnoa tahtonsa läpi kaikissa edustuselimissä. Mutta esimerkiksi myös Venäjällä toimittajat jotka työskentelevät Kremlin laskuun osallistuvat kollegoidensa pelotteluun, mikäli nämä eivät muista palvella Vladimir Putinin tahtoa. 

Median vapaus on tietenkin meistä kaikista erittäin tärkeä asia, koska sen tehtävänä on tuoda esimerkiksi hallinnossa tapahtuvia väärinkäytöksiä ihmisten tietoon. Mutta median ongelma on siinä, että sitä kirjoittavat ihmiset. Ihmisiin on helppo vaikuttaa. Ja esimerkiksi MC-jengit ovat menestyksekkäästi levittäneet sanomaansa tarjoilemalla toimittajille pihvejä ja kapakka-iltoja ja tällöin median edustaja on tietenkin muistanut aina kuinka mukavia nuo MC-miehet oikein ovat. Valtion tehtävä on suojella ihmisiä, ja median avulla voidaan ihmistä maalittaa sekä kiusata erittäin tehokkaasti. Mutta mikä on raja? 

Valtio on jossain vaiheessa käytettävä auktoriteettia, mutta samalla unohdetaan että valtiota johtaa ihminen. Samoin poliisi on vain ihminen. Siis jos ajatellaan että liian pitkälle menevät kirjoitukset poistetaan, niin silloin voidaan kysyä että mikä on se kirjoitus joka ylittää rajan? Jos puhutaan esimerkiksi pahoinpitelyn kuvaamisesta, tai koulukiusaamisen kuvaamisesta, niin varmaan noissakin asioissa halutaan vetää joku raja. Mutta mikä on se "joku raja"? Siis kiusaaja väittää aina, että hän on vain "leikkinyt", ja toinen on vain vähän liian herkkä. 

Noista videoista voi sitten jokainen vetää omat johtopäätökset siitä, että millaisia leikkejä siellä pihalla on leikitty. Varmaan siinä tapauksessa että itse syyllistytään noihin tekoihin joita sitten kuvaillaan "pieneksi nimittelyksi" tai "tönimiseksi" myös älypuhelimet halutaan pois oppilaiden taskusta sekä sosiaalinen media kieltoon. Siis varmaan jokainen kiusaamistapaus on tätä ennen ollut se paljon puhuttu "yksittäistapaus". 

Venäjällä media on aina ollut vallan välikappale. Venäjän median tehtävä on suojella valtiota, mikä tarkoittaa että sen toiminnan pitää olla sopusoinnussa Kremlin harjoittaman sekä hyväksymän politiikan kanssa. Median toimintaa voidaan rajoittaa sensuurilaeilla sekä estämällä esimerkiksi toimittajien toimintaa. Osassa maailman maista toimittajaksi pitää rekisteröityä, ja rekisteröinnin käsittely saattaa kestää hyvinkin pitkään, jos toimittaja ei satu olemaan valtion muuten hyväksymä. Samoin jossain maissa sellaisten julkaisuiden kotisivuille pääsy estetään tai niihin kohdennetaan sensuuria tai niiden työntekijöiden pankki- yms. kortteja kuoletetaan, jos mediatalot eivät suostu valtion talutusnuoraan.

Tuolloin tietenkin puhutaan sellaisista ihmisistä, jotka suhtautuvat kriittisesti länsimaiseen vaikutukseen. Kriittinen on siis noissa piireissä kielteisen synonyymi. Ja toimittaja joka uskaltaa vastustaa V. Putinia on siis länsimaisten vaikutteiden tuhoama ihminen. 

Samoin median työntekijöitä voidaan pidättää tai heidän elämäänsä vaikeuttaa nimeämällä heitä maanpettureiksi, syyttämällä olemattomista rikoksista tai sitten muuten levitellä heidän tietojaan. Eli periaatteessa ylinopeussakko voi antaa syyn vangitsemiseen. Tuolloin poliisi ei vain anna sakkolappua, joka sitten saa aikaan tekosyyn vangitsemiseen. Tai sitten poliisi takavarikoi henkilöllisyystodistuksen, sekä pankkikortit.  Joskus noiden henkilöiden kohdalla lakia luetaan aina ankarimman mukaan, ja pienikin tekosyy saa aikaan sen, että poliisin erikoisryhmä räjäyttää oven. 

Tai kaikkialla missä he kävelevät ollaan tekemässä ruumiintarkastuksia sekä samalla myös noita ihmisiä saatetaan leimata pedofiileiksi, huumekauppiaiksi tai muuten vain rikollisiksi. Noita ihmisiä jotka ovat jättäneet esimerkiksi pullopantin viemisen ilmoittamatta verottajalle löytyy tietenkin esimerkiksi juuri noiden persvakoduunarien joukosta. Ja koska tuo pullon palautus on jäänyt ilmoittamatta, ja lain mukaan kaikki tulot pitää ilmoittaa verottajalle, niin nuo duunarit tekevät suuren luokan rikoksen. 

Siis tätä toimittajien elämän vaikeaksi tekemistä tapahtuu muissakin maissa kuin vain Venäjällä. Italiassa mafiasta kirjoittaneiden toimittajien roskalaatikoita on jätetty tyhjentämättä, autoja naarmuteltu sekä osoitteita ja terveystietoja on jaeltu ympäriinsä. Samoin toimittajia on myös uhkailtu esimerkiksi rikollisten toimesta, tai heidän ystäviään on lahjottu välttelemään noita toimittajia, jotka ovat uskaltaneet puhua esimerkiksi järjestäytyneestä rikollisuudesta, ja sen mahdollisesta suhteesta poliitikkoihin. Näin toimitaan siis Italiassa tai jossain maissa, missä korruptio rehottaa. 

Mutta sitten kun puhutaan siitä mitä muut eivät näe, niin mediaa suitsetaan monin tavoin. Esimerkiksi lehdistönvapautta voidaan rajoittaa yksinkertaisesti vain ostamalla sanomalehtiä tai mediataloja. Sen jälkeen toimittajien kirjoittamat jutut vain jätetään julkaisematta, jos ne eivät noudata mediatalon linjaa, jonka sanelee tietenkin mediatalon omistaja. Erimielisyydet esimiesten kanssa tai sääntöjen noudattamatta jättäminen, tai työpaikan linjan vastainen toiminta ovat asioita joiden perusteella voidaan irtisanominen suorittaa milloin tahansa. 

Riittää että henkilö on toiminut vastoin sääntöjä. Tai sitten hänet voidaan palkata määrä-aikaseen työsuhteeseen. Ja jos toimittajan linja ei miellytä, niin hänet voidaan leimata laiskaksi. Eli todelliset irtisanomisen syyt voivat olla aivan eri, kuin miten niitä ilmoitetaan. Ja määrä-aikainen toimittaja voidaan irtisanoa siten, että harjoitteluaika vain päätetään, ja sitten kun jälki ei ole ollut "tasokasta", tai muuten on eteen tullut säästötarve, niin toimittajan pestiä ei vain jatketa. 

Mediassa vallan keskittyminen eli mediatalojen ajautuminen samojen omistajien käsiin aiheuttaa ongelmia. Jos samat ihmiset omistavat useita mediataloja, niin he saattavat irtisanoa toimittajia, ja pääsy takaisin alalle on ehkä hyvinkin vaikeaa. 

Hän päättää oikeastaan yksin siitä, että mitä mediatalon linjan mukaan halutaan tai saadaan julkaista. Toinen tapa on sitten haastaa toimittajia oikeuteen sillä perusteella, että he ovat julkaisseet tietoja, jotka vaarantavat jonkun ihmisen kunniallisen maineen. Oikeudenkäyntien avulla voidaan toimittajan työtä todella rajoittaa. Samoin nimettömien lähteiden käyttöä voidaan rajoittaa. Mutta tuo asia on sikäli kaksipiippuinen, että "nimetön lähde" voi oikeastaan olla toimittajan omasta päästään tekaisema asia. 

Meillä Suomessa suomettuminen sekä YYA ovat olleet asioita, joiden aikana mediaa käytettiin yksittäisten ihmisten maalittamiseen. YYA-Suomessa median suitsemista perusteltiin sillä, että Venäjä voi hyökätä maahamme, jos toimittajien mielipiteet eivät miellyttäneet Neuvostojohtoa. Myös Trumpin hallintoa on kohdeltu hiukan samalla tavalla kuin YYA-Suomessa mediaa kohdeltiin. Kun Trumpin hallinto on vaatinut, niin silloin ei auta kuin totella. Eli pelko on oikeastaan väline, jolla voidaan kovan luokan sensuuria perustella. Siis sensuuri ei tarvitse lakia, vaan se tarvitsee toteuttajan. 

Toimittajien kirjoittamia juttuja vain katoaa roskapostiin, tai heidät irtisanotaan jostain mitättömästä syystä. Syy saattaa olla vanha rikosrekisteri, eli tuolloin ei rikosrekisteriä tarvitse tietenkään mainita, vaan se riittää että on saanut jostain teosta rangaistuksen. Joten kerran rikollinen, aina rikollinen on se filosofia, jonka pohjalta noista asioista voidaan kirjoitella. Se että miten noita asioita sitten käsitellään mediassa liittyy wokeen. Eli joidenkin kohdalla pelkkä näpistys riittää siihen, että aloitetaan suurten luokan ajojahti. Toisten kohdalla edes toistuvat rattijuoppous sekä mahdollinen kotiväkivalta eivät johda mihinkään kirjoitteluun. 

Samaan aikaan ihmisten terveystietoja tai muuta vastaavaa materiaalia jaetaan surutta, tai heitä nimitetään suoraan mielisairaiksi. YYA-Suomessa kuulemma pidettiin listaa niistä professoreista joiden luennoille ei ollut hyvä mennä. Jos henkilö edes ajatteli mennä noille luennoille, niin silloin hänen autonsa tuulilasiin lensi koiran kakkaa. 

https://yle.fi/a/74-20147969

Kun uutta luodaan, niin vanhaa pitää poistaa.

Valmet RK-62

Uutta järjestelmää ei voida rakentaa vanhan päälle ilman, että vanhaa järjestelmää poistetaan. Me kaikki olemme nähneet Trumpin lisäksi Unkarin sekä Slovakian linjan NATOssa, joten sen takia meidän pitää varautua myös kaikkein pahimpaan mahdolliseen tapaukseen, eli siihen että NATO ei enää voisi tai halua suojella sen jäsenmaita. Siis meillä on edessä kovat ajat ei tarkoita, etteikö meillä olisi keinoja selvitä tilanteesta. Kun kiristäjä näyttää korttinsa, niin muiden pitää silloin ryhtyä varautumaan myös siihen, että kiristäjä käyttää korttiaan. Ja sitten jos kiristäjä on korttinsa käyttänyt, niin se kortti on vain silloin käytetty. Ja uutta kertaa ei tule. 

Tai ei pitäisi tulla, jos ihminen ottaa opiksi virheistään. Se että poliittinen tilanne Atlantin takana saattaa muuttua hyvin nopeasti on asia, mikä varmaan on kaikkialla huomattu. Ja tuon takia meidän pitää sitten ryhtyä kehittelemään malleja, joissa otetaan huomioon se, että joku estää NATOn viidennen artiklan käytön hyökkäyksen sattuessa. Ja puolustusta suunniteltaessa pitää tietenkin kaikkiin mahdollisuuksiin varautua. 

Eli tuki USA Eurooppaa tai ei, niin Euroopan on noudatettava sitä periaatetta, missä sanotaan, että "Si vis pacem, para bellum". Eli jos haluat rauhaa, niin valmistaudu sotaan. Ja kun valmistaudut sotaan, niin valmistaudu pahimpaan sekä toivo parasta. Eurooppa on pitkään rakentanut puolustukseensa monoliittisen ytimen. Mutta olisi ehkä parempi siirtyä hiljalleen kohti sitä paljon puhuttua hybridi- tai moniydinmallia, jossa puolustus perustuu useiden ydinten yhteistoimintaan, eli jos yksi ytimistä menettää toimintakykynsä, niin silloin löytyisi toinen malli, jossa toinen ydin voi ottaa tuon tuhoutuneen ytimen tehtävät hoitaakseen. 

Koko puolustuksen keskittäminen yhden toimijan käteen merkitsee sitä, että tuo yksi toimija saa välineen, jolla tuo toimija voi kiristää asiakastaan miten sitä huvittaa. Kun ostamme aseita, niin sidomme itsemme tuohon aseeseen sekä sen kautta itsemme sen aseen toimittajaan. Kun ostamme jostain aseita ja patruunoita, niin olemme riippuvaisia myös patruunoista. Eli ainakin jossain vaiheessa Suomessa on ollut sellainen periaate, että ainakin armeijan perusvälineet kuten kiväärit pitäisi valmistaa omassa maassamme. Mutta nykyinen sota on paljon suurempi asia kuin pelkkä kivääri. 

Tuolloin puhutaan tietenkin myös esimerkiksi Starlinkin kaltaisten järjestelmien kaltaisista ratkaisuista, joissa ei yksi palvelun toimittaja saa yksinoikeutta noihin erittäin tärkeisiin järjestelmiin. Se vähentää yksittäisen toimijan mahdollisuutta kiristää eurooppalaisia toimijoita esimerkiksi katkaisemalla tuon palvelun käytön. Kun sitten lähdetään tekemään uusia malleja, niin tietenkin myös EU ja sen teollisuus voivat nousta erittäin kovaan kastiin kansainvälisillä puolustusmarkkinoilla, ja jos haluamme niin voimme ryhtyä rakentamaan EUsta sellaista sotilaallista voimaa, johon voimme sitten ihan oikeasti luottaa. 

Me EUssa ja Venäjän rajalla tiedämme sen, että pahimmillaan suurempi valtio ei usko muuta kuin voimaa. Siis jos meillä ei ole voimaa tuhota hyökkääjää, niin se mitä me olemme oppineet tai tehneet ovat aivan yhdentekeviä. Trump on näyttänyt osaamisensa monella alalla. Hän on verraten lennokkaiden toimiensa kautta ainakin tuhonnut osan sitä luottamusta, jota hänen edeltäjänsä ovat vaalineet. Luottamusta voidaan rakentaa 80 vuotta, ja sitten se voidaan tuhota muutamassa sekunnissa. NATO ja EU voivat olla tehokkaita toimijoita, mutta se että eräät johtajat haluavat olla päätä pidempiä muita ei varmaan ole jäänyt huomaamatta. Ja juuri ne jättiläismäisen suuret johtajat ovat olleet lopulta niitä ihmisiä, jotka ovat tuoneet suurimman onnettomuuden omalle valtiolleen. 

Trump on tietenkin valtaisan suosittu. Hän on suosittu maanviljelijöiden parissa, koska nämä asuvat suurissa taloissa, ja he sitten haluavat varmaan omistaa aseen omaksi turvakseen. Trump saa samalla tavalla tukea myös miljonääreiltä, jotka eivät halua maksaa veroja Joten hänen suosionsa on Amerikassa hyvin vankka. Se miten hänen jatkonsa menevät riippuu sitä, miten paljon työpaikkoja tai muita lupauksiaan hän haluaa tai kykenee toteuttamaan. Mutta se että Trump on USAn presidentti on asia, mikä pitää hyväksyä. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/mediat-n%C3%A4in-trump-uhkaa-rapauttaa-nato-puolustuksen-orpo-yhdysvallat-on-muuttunut/ar-AA1AqdqE?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=c9ac609ae5cc444bb459483c43a4c790&ei=16

Miten markkinat reagoivat Trumpin toimintaan?

Markkinavoimien reaktioita Trumpin toimintaan on tietenkin mukava seurata. Markkinat ovat tietenkin asia, joka vaatii vakautta. Eli vakaat yhteisöt sekä yhteiskunnat ovat sijoittajille mukavampia toimintaympäristöjä kuin yhteisöt tai yhteiskunnat, joista puuttuu vakaus. Kun sijoittaja miettii sijoituskohdettaan, niin hän tietenkin tutkii sitä, miten paljon hän saa tuosta sijoituksestaan voittoa, ja toisaalta hän varmaan haluaa varmistaa sen, että hän saa rahansa myös pois tuosta valtiosta, jonne hän sijoittaa rahansa. Nuo kaksi asiaa ovat tietenkin perinteisessä sijoitustoiminnassa keskiössä. 

Mutta kun sijoituksen tuottoa lähdetään pohtimaan, niin silloin jonkun pitää ostaa tuon sijoituskohteen tuotteita, ja jos sitten tuotteet eivät kohtaa ostajaa, niin silloin varmasti edessä on kurssin lasku. Se mikä vaikuttaa tuotteiden myyntiin on melko monimutkaista. Ihmiset arvostavat laatua eli tuotteen kestävyyttä, samoin sen pitäisi olla nykyään myös ekologista, sekä tuotteen tuotannon pitäisi olla myös eettistä. 

Nuo asiat jos unohdetaan, niin se saattaa pahimmillaan viedä sijoittajan oikeuteen, tai aiheuttaa boikotteja. Boikotteja voi aiheuttaa puutteelliset työolot, lapsityövoiman käyttö sekä tietenkin monet muut asiat, kuten ympäristön likaaminen sekä välinpitämättömyys jostain asiasta, jota pidetään länsimaissa "pyhänä". Mutta boikotti voi kohdata tuotetta myös silloin, jos se tuotetaan valtiossa jossa valtion johto toimii asiakkaiden mielestä epäeettisesti. 

Tämä epäeettinen toiminta liittyy Trumpin Ukraina-kantaan. Eli kun hänen ja Zelenskyin välille tuli riita, niin se sitten antoi Trumpille syyn lopettaa Ukrainan tukeminen. Tästä toiminnasta, missä ensin annetaan tukea ja sitten tuki vedetään pois on hyvänä muistona myös esimerkiksi USAn tuki kurdeille. Ensin kurdeja tuettiin aseellisesti ja kannustettiin taistelemaan oman valtion puolesta, mutta sitten kävi niin, että USA lopetti tuon tuen. Siis käytännössä tämä tapahtui kaksi kertaa. 

"Šaahi Muhammad Reza Pahlavin hallitsema Iran oli 1970-luvun alkupuolella Yhdysvaltain tärkeä liittolainen. Tuolloin presidentti Richard Nixonin hallinto toimitti aseita ja rahoitusta laajemman itsehallinnon puolesta taistelleille Irakin kurdeille. Nixonin strategian mukaan kurdien tehtävänä ei ollut voittaa, vaan heikentää Irakia siinä määrin, ettei siitä muodostuisi uhkaa naapurimailleen. Kun Irak ja Iran olivat sopineet rajakiistansa, Iranin ja Yhdysvaltain tuki kurdeille loppui kuin seinään. Silloinen kurdijohtaja Mustafa Barzani anoi Yhdysvaltain apua, mutta vastauksena oli hiljaisuus, ja Iranin johtoon vuonna 1979 tullut ajatollah Khomeini kukisti verisesti kurdien kapinan." (Wikipedia, Kurdit) 

1991 Persianlahden sodan aikaan USAn hallinto antoi Kurdeille humanitääristä apua, mutta kuitenkaan se ei puuttunut tilanteeseen, joka oli "Irakin sisäinen asia". Eli toivotaan ettei Ukrainalle käy samalla tavalla kuin kurdeille. Eli tuen katkaiseminen olisi varmaan amerikkalaisten veronmaksajien mielestä upea suoritus, ja ne miljardit voidaan sitten ohjata suoraan USAn kaivoksiin ja muuhun teollisuuteen, mutta siis tuoko tämä suoritus sitten USAan työpaikkoja? Siinä vasta loistava kysymys. 

Työpaikka ei välttämättä tuo rahaa valtion kirstuun, kuten olemme ehkä Suomessa oppineet. Se että työpaikkoja luodaan asevoimiin ei tarkoita sitä, että niistä tulee yhtään veroja mihinkään. Ja nykyisessä sodassa perinteisiä varuskuntia ja muita installaatioita vastaan hyökätään hyvin helposti ballistisilla ohjuksilla, jotka tuhoavat nuo kohteet muutamassa minuutissa, jos niitä vastaan hyökätään noilla aseilla. Ja esimerkiksi tämän hetken tehokkaimmat ohjustentorjuntajärjestelmät valmistetaan tällä hetkellä Israelissa. Eli USAn aseteollisuus saattaa olla hiukan pidemmällä kuin Eurooppa, mutta se ei ole välttämättä ratkaisevasti edellä muuta maailmaa. 

Jos USA lopettaa tuen Ukrainalle ja lähtee pois Euroopasta, niin toki tilanne voi olla vähän aikaa kaoottinen, mutta kuitenkin jos USA sitten tekee niin, niin siitä seuraa se, että joku muu täyttää tuon asevoiman sekä talousmahdin paikan. Eli jos USA lähtee niin se ei ehkä pääse takaisin Eurooppaan ainakaan samalla volyymillä kuin miten se on täällä ollut. Jos Trump haluaa tehdä Amerikasta suuren jälleen, niin tietenkin hänellä pitäisi olla myös sellaisia tuotteita mitä Euroopassa halutaan ostaa. 

Mikäli hän vetäytyy Euroopasta, niin silloin hän on tuon kortin käyttänyt. Sitä mitä EU ja NATO ovat ilman USAa on asia, joka täytyy vain hyväksyä. Ja hyväksymisen jälkeen pitää EUn vain yksinkertaisesti ryhtyä tekemään asialle jotain. Eli meidän pitää hyväksyä sekin, että Trump saattaa suoraan lähteä NATOsta, joten asialle ei sen jälkeen voida mitään muuta kuin lähteä toteuttamaan Eurooppalaista ratkaisua. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kurdit