Valtion johtaminen on kuin nuoralla tanssia. Tai pikemminkin kapean käytävän läpi kävelemistä. Valtion johdossa ei saisi koskaan mennä liian liberaaliin tai liian kovaan suuntaan. Kova ja konservatiivinen eivät ole muuten synonyymejä. Konservatiivi ei siis välttämättä turvaa omaa valtaansa asevoimaan, kun taas kova valta määrää vastustajansa vangittavaksi. Valtiota johdettaessa pitäisi johtajien muistaa aina se, että kaikella on rajansa. Ylettömän kova komento saa aikaan sen, että ihmiset lopulta syöksyvät kadulle, kun heitä on tarpeeksi sorrettu. Ylettömän liberaali johto taas saa aikaan sen, että ihmiset alkavat lopulta kyllästyä löysään virkakuntaan, jonka tehtävä on suojella valtion kansalaisia.
Demokratiassa ei ole koskaan täysin vapaata tahtoa. Vaan joka tapauksessa demokraattisin ja liberaalein valtio joutuu jossain vaiheessa puuttumaan ihmisen toimintaan. Me kaikki olemme sitä mieltä että valtion pitäisi tehdä enemmän esimerkiksi nettirikollisuuden kuten trollaamisen torjuntaan. Mutta siihen on vaikea vetää linjaa, missä asioihin puututaan, ja missä niiden annetaan olla. Puuttumisen tavoista sitten ei myöskään olla täysin yhtä mieltä.
Mutta liberaaliudella on silläkin rajansa, eli pahimmillaan vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen muuttuu vähemmistön suosimiseksi. Vähemmistöllä on tietenkin oltava jonkinlainen oikeus omaan kulttuuriinsa, mutta on kuitenkin vaarana se, että vähemmistöjen oikeudet nostetaan muiden ihmisten oikeuksien yläpuolelle. Ja esimerkiksi jotkut maailmanhistorian verisimmistä diktaattoreista ovat oikeasti olleet vähemmistön edustajia.
Esimerkiksi Saddam Hussein kuului itse sunnalaiseen vähemmistöön Irakissa, mutta hän hallitsi maataan massatuhoaseiden luoman pelotteen turvin. Vähemmistöjen oikeudet muuttuvat joskus kansankiihottajien mielessä erivapauksiksi. Eli esimerkiksi oikeus puhua saamea muutetaan tuolloin retorisesti muotoon, kaikkien on opeteltava saamea. Mikä ei varmaan ole aivan se, mitä "oikeudella puhua saamea" tarkoitetaan. Vähemmistöön kuuluminen ei kuitenkaan saa olla asia, mikä oikeuttaa tekemään rikoksia. Toki vähemmistöön kuuluva rikollinen mielellään haukkuu pidättäjiä rasisteiksi.
Valtiossa pitää antaa kaikkien kukkien kukkia tiettyyn rajaan saakka. Mutta sitten pitää määritellä se, milloin nuo kukat ovat menneet liian pitkälle, ja niiden toimintaan pitää puuttua.
Terra Cognitan kirjan "Kapea käytävä" mukaan demokratia ei ole mikään itsestäänselvyys. Demokratia on pikemminkin kuin kapea käytävä, jossa liikutaan helposti joko anarkiaan tai autoritääriseen malliin, jossa valta liukuu sellaisten tahojen haltuun, jota suojaavat asemaansa väkivallan avulla. Tuo kapean käytävän mallin mukainen toiminta tarkoittaa sitä, että valtion on oltava jotenkin autoritäärinen, jotta se kykenee suojelemaan kansalaisiaan. Mutta sitten jos valtiosta tulee liian autoritäärinen, niin se muuttuu koneeksi, joka murskaa kansalaisensa.
Toisaalta taas jos "antaa kaikkien kukkien kukkia vain " on se periaate jolla valtiota sekä sen viranomaistoimintaa johdetaan, niin seurauksena on se, että valtioon lipuu lopulta anarkia. Siis valtiossa pitää olla mahdollisuus olla yksilö, mutta miten sitten määritellään että mikä on liian yksilöllistä? Kun sitten taas pohditaan sitä, mikä on trollaamista, mikä uhkaamista ja mikä sananvapauden käyttöä, niin silloin tietenkin voidaan kysyä että mikä on sitten se raja, kun noihin asioihin pitää puuttua. Kapean käytävän malli on se, että jossain erityisessä tilanteessa voi valtiolla olla vähän enemmän kuin normaalisti mahdollisuuksia lipsua tavoista, jotka ovat tulleet tutuiksi ennen erityistilannetta.
Valtiossa pitää olla säännöt, mutta samalla pitää muistaa myös yksilön vapaudet. Ja juuri yksilön vapaudet ovat asioita, joiden kanssa mennään liian pitkälle liian usein. Mikäli valtio liukuu kohti anarkiaa, niin silloin tietenkin tullaan tilanteeseen, että ihmiset alkavat vaatia järjestystä. Ja järjestyksen palauttamisen kautta on moni despootti noussut valtaan. Liian väljästi määritellyt valtuudet ovat mahdollistaneet esimerkiksi Konsuli Sullan valtaannousun Roomassa.
Lucius Cornelius Sulla sai aikoinaan diktaattorin valtuudet lakien säätämiseen sekä järjestyksen palauttamiseen Roomaan. Koska määräystä ei oltu mitenkään erityisesti rajattu, eli esimerkiksi lain säädäntö ei pitänyt sisällään sitä, että se olisi koskenut esimerkiksi tieliikennettä, eli sitä olisiko Roomassa ollut vasemman tai oikean puoleinen liikenne mahdollisti Sullan muuttumisen despootiksi, joka on joskus rinnastettu moneen muuhun veriseen tyranniin. Juuri väljästi määritellyt lait mahdollistavat vallan anastamisen sekä hallitsemisen asevoimien tuella.
Demokratia ei ole itsestäänselvyys. Sen me olemme varmaan huomanneet. Kun demokratiassa sekä erityisesti parlamentarismissa pohditaan lakeja, niin tuon toiminnan tarkoitus on se, että kaikkia ihmisiä huomioidaan kun lakeja säädetään. Demokratian ongelmana on että tuo pohdinta saa sen näyttämään tehottomalta. Diktaattorit voivat säätää lakeja nopeammin kuin mikään parlamentti. Ja siksi diktaattoreita ihaillaan. Diktatuuri sekä kovan luokan rikoslaki varmasti saavat aikaan sen, että joku kokee diktatuurin antavan itselleen oikeutuksen mihin tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.