lauantai 8. maaliskuuta 2025

Ihannevaltion suhde mediaan on monimutkainen.



Trumpin toiminta mediaa vastaan on erittäin ikävää. Hän aikoo haastaa median edustajia oikeuteen, estää epämiellyttävien toimittajien pääsyn Valkoiseen Taloon. Sekä tietenkin aloittaa tutkinnan niistä mediataloista, jotka eivät häntä miellytä. Trump itse on melko hyvin osannut hyödyntää mediaa, eli hänen ilosanomaansa ovat levittäneet esimerkiksi Rupert Murdochin kaltaiset mediavaikuttajat, jotka ovat suoraan ryhtyneet Trumpin mainosmiehiksi. Heidän sanomansa on ollut se, että joko olet Trumpin, eli vahvan johtajan puolella, tai olet häntä vastaan. Trump on mies joka tarjoaa tietenkin tukea myös muille kuin vain hänelle itselleen. On olemassa ihmisiä jotka ikään kuin ratsastavat Trumpilla. He saattavat kertoa kaikki asiat Trumpille, tai saattaa Trumpin tietoon jokaisen häntä vastaan sanotun sanan. Trump tarjoaa mahdollisuuden myös itsesensuuriin. Eli asioista ei tarvitse kirjoittaa tai kertoa mitään, koska Trump voi suuttua ja silloin saattaa käydä huonosti. 

Ja jos olet häntä vastaan niin silloin AR-18 kiväärillä varustautuneet Trumpin tukijat saapuvat keskustelemaan asioista sellaisten idioottien oville, jotka eivät ymmärrä että Donald Trumpin kanssa ei leikitä. Joten maalaisjärjellä ajatellen kannattaisi varmaan olla suu kiinni asioista, joita kukaan Trumpin lähipiiristä ei halua kuulla. Eli varmaan tämäkin teksti olisi pitänyt jättää julkaisematta. Kukaan ei sitä varmaan halua lukea, joten varmaan kaikki olisivat onnellisia jos kaikki vain harrastaisivat jääkiekkoa ja tekisivät sitä, mitä heidän käsketään tehdä. Pelko on asia jonka avulla itsesensuroija kykenee pitämään näppinsä erossa asioista jotka eivät hänelle kuulu tai sitten asioista, joista kukaan ei muutenkaan halua kuulla mitään. 

Platonin ihannevaltiossa valtion johtoa ei saanut koskaan arvostella. Jos joku arvosteli noita vallan pyramidin huipulla olevia filosofeja, niin se merkitsi trollausta sekä karkotusta jonnekin kauas. 

Muinaisessa Kreikassa Platon käsitteli ihannevaltiota siten, että kyseessä oli vallan pyramidi, jossa alempiarvoinen henkilö teki vain sitä mitä hänen käskettiin tehdä. Mitään oma-aloitteisuutta ei tuossa vallan pyramidissa sallittu, joten voidaan sanoa että Platonin ihannevaltio ei ollut oikein innovaatiohenkinen yhteisö. Jos satuit olemaan tuon pyramidin huipulla, niin silloin et varmaan paljon velittele kohtaloasi. Ideavaltiossa filosofit päättivät kaikesta. Ja muiden tehtävä oli totella filosofeja. 

Platonin ihannevaltiossa kaikilla on oma paikkansa. Siis oma tila josta ei kukaan saa astua ylös tai ulos. Perustasoja on vain kolme. Helootit eli persvakoduunarit, sotilaat sekä tietenkin filosofit joiden asema on joukon yläpuolella. Mutta tietenkin me unohdamme usein että alatasoja kuten heloottien työnjohtajien sekä sotilaskomentajia eivät koske ehkä aivan samat säännöt kuin rivimiehistöä. Samalla ihannevaltiota käsiteltäessä unohdetaan usein seuraava kysymys: 

Ketä varten valtio ylipäätään on olemassa? Miksi me maksamme veroja? Valtion tehtävä on suojella ihmistä, mutta kuka on se ihminen, jota valtio suojelee? Samoin kun puhutaan filosofeista, niin voidaan saman tien myös kysellä sellaista, että "Kuka on tuo filosofi"? Onko hän ehkä Solon tai Perikles, jonka paikka auringossa eli valtion johdossa takasi hänelle lähes diktatoriset oikeudet. Vai onko tuo suuri filosofi ehkä joku Putin, joka nuhteettomuudessaan on kaiken muun yläpuolella? 

Jos ihmisen tehtävä on palvella valtiota, niin ketä valtio sitten palvelee? Samoin unohdetaan kysyä, että "onko olemassa taso, jossa valtio muuttuu henkilön palvelijaksi"? 

Ihannevaltion tasot ovat ylhäältä alas:

1) Filosofit

2) Sotilaat

3) Orjat

Ihannevaltio on kuin pyramidi, jonka huipulla on valkopartaisten vanhojen miesten joukko. Tai siis siellä on valkopartaisten sekä viisaiden miesten joukko, jonka tehtävä on johtaa muita sekä tietenkin ajatella muiden puolesta. Ihannevaltiossa ihmisen paikka on se, mikä se on. Eikä omaa paikkaa ole hyvä muuttaa. Näin ajatellaan esimerkiksi Venäjällä, jossa ihmisen tehtävä on palvella koneistoa, jota kutsutaan valtioksi. Niin ihmisen tehtävä on palvella valtiota. Mutta se että miten ihminen tuota valtiota palvelee tietenkin riippuu hänen asemastaan. Alemman tason johtajalla voi olla melko lokoisat oltavat, ja kaikki ikävät tehtävät valuvat yleensä tason alimmalle toimijalle, jota myös suoritusportaaksi kutsutaan. 

Mutta samalla tietenkin unohdetaan se, että tuon pyramidi-hierarkian ylimpänä oleville ihmisille tämä asetelma on varmaan kaikkein paras mahdollinen. Mutta ehkä se ei ole aivan yhtä sopivaa niille, jotka ovat tuon pyramidin alimmilla portailla. Me kaikki olemme kuulleet tarinoita siitä, miten hyvän palkan joku duunari voi saada. Mutta oletko koskaan tehnyt oikeasti esimerkiksi putkimiehen töitä? Siinä polvet ja muut nivelet hajoavat ennen aikojaan. Eli nuo duunarien eli heloottien työt aiheuttavat reumaa, nivelten kulumista. Tai sitten kaupan kassan kaltaisissa tehtävissä saa joskus kuunnella kaiken maailman kohteliaisuuksia. Eli tuollainen työ on psyykkisesti raskasta. 


Ihannevaltio ei ollut mikään innovaatiomyönteinen yhteisö. Ja tietenkin jos vain oli rahaa, niin "vanhassa oli aina vara parempi". Joten uusien innovaatioiden kehittäjiä olisi siellä vähintään trollattu tai muuten heille olisi naurettu. Trump ei ole ainoa ihminen maailmassa joka pelottelee mediaa. Hän on ottanut sen kannan, että enemmistön ei tarvitse kuunnella vähemmistöjä. Eli miksi enemmistön täytyy tinkiä kannastaan, kun se kumminkin voi runnoa tahtonsa läpi kaikissa edustuselimissä. Mutta esimerkiksi myös Venäjällä toimittajat jotka työskentelevät Kremlin laskuun osallistuvat kollegoidensa pelotteluun, mikäli nämä eivät muista palvella Vladimir Putinin tahtoa. 

Median vapaus on tietenkin meistä kaikista erittäin tärkeä asia, koska sen tehtävänä on tuoda esimerkiksi hallinnossa tapahtuvia väärinkäytöksiä ihmisten tietoon. Mutta median ongelma on siinä, että sitä kirjoittavat ihmiset. Ihmisiin on helppo vaikuttaa. Ja esimerkiksi MC-jengit ovat menestyksekkäästi levittäneet sanomaansa tarjoilemalla toimittajille pihvejä ja kapakka-iltoja ja tällöin median edustaja on tietenkin muistanut aina kuinka mukavia nuo MC-miehet oikein ovat. Valtion tehtävä on suojella ihmisiä, ja median avulla voidaan ihmistä maalittaa sekä kiusata erittäin tehokkaasti. Mutta mikä on raja? 

Valtio on jossain vaiheessa käytettävä auktoriteettia, mutta samalla unohdetaan että valtiota johtaa ihminen. Samoin poliisi on vain ihminen. Siis jos ajatellaan että liian pitkälle menevät kirjoitukset poistetaan, niin silloin voidaan kysyä että mikä on se kirjoitus joka ylittää rajan? Jos puhutaan esimerkiksi pahoinpitelyn kuvaamisesta, tai koulukiusaamisen kuvaamisesta, niin varmaan noissakin asioissa halutaan vetää joku raja. Mutta mikä on se "joku raja"? Siis kiusaaja väittää aina, että hän on vain "leikkinyt", ja toinen on vain vähän liian herkkä. 

Noista videoista voi sitten jokainen vetää omat johtopäätökset siitä, että millaisia leikkejä siellä pihalla on leikitty. Varmaan siinä tapauksessa että itse syyllistytään noihin tekoihin joita sitten kuvaillaan "pieneksi nimittelyksi" tai "tönimiseksi" myös älypuhelimet halutaan pois oppilaiden taskusta sekä sosiaalinen media kieltoon. Siis varmaan jokainen kiusaamistapaus on tätä ennen ollut se paljon puhuttu "yksittäistapaus". 

Venäjällä media on aina ollut vallan välikappale. Venäjän median tehtävä on suojella valtiota, mikä tarkoittaa että sen toiminnan pitää olla sopusoinnussa Kremlin harjoittaman sekä hyväksymän politiikan kanssa. Median toimintaa voidaan rajoittaa sensuurilaeilla sekä estämällä esimerkiksi toimittajien toimintaa. Osassa maailman maista toimittajaksi pitää rekisteröityä, ja rekisteröinnin käsittely saattaa kestää hyvinkin pitkään, jos toimittaja ei satu olemaan valtion muuten hyväksymä. Samoin jossain maissa sellaisten julkaisuiden kotisivuille pääsy estetään tai niihin kohdennetaan sensuuria tai niiden työntekijöiden pankki- yms. kortteja kuoletetaan, jos mediatalot eivät suostu valtion talutusnuoraan.

Tuolloin tietenkin puhutaan sellaisista ihmisistä, jotka suhtautuvat kriittisesti länsimaiseen vaikutukseen. Kriittinen on siis noissa piireissä kielteisen synonyymi. Ja toimittaja joka uskaltaa vastustaa V. Putinia on siis länsimaisten vaikutteiden tuhoama ihminen. 

Samoin median työntekijöitä voidaan pidättää tai heidän elämäänsä vaikeuttaa nimeämällä heitä maanpettureiksi, syyttämällä olemattomista rikoksista tai sitten muuten levitellä heidän tietojaan. Eli periaatteessa ylinopeussakko voi antaa syyn vangitsemiseen. Tuolloin poliisi ei vain anna sakkolappua, joka sitten saa aikaan tekosyyn vangitsemiseen. Tai sitten poliisi takavarikoi henkilöllisyystodistuksen, sekä pankkikortit.  Joskus noiden henkilöiden kohdalla lakia luetaan aina ankarimman mukaan, ja pienikin tekosyy saa aikaan sen, että poliisin erikoisryhmä räjäyttää oven. 

Tai kaikkialla missä he kävelevät ollaan tekemässä ruumiintarkastuksia sekä samalla myös noita ihmisiä saatetaan leimata pedofiileiksi, huumekauppiaiksi tai muuten vain rikollisiksi. Noita ihmisiä jotka ovat jättäneet esimerkiksi pullopantin viemisen ilmoittamatta verottajalle löytyy tietenkin esimerkiksi juuri noiden persvakoduunarien joukosta. Ja koska tuo pullon palautus on jäänyt ilmoittamatta, ja lain mukaan kaikki tulot pitää ilmoittaa verottajalle, niin nuo duunarit tekevät suuren luokan rikoksen. 

Siis tätä toimittajien elämän vaikeaksi tekemistä tapahtuu muissakin maissa kuin vain Venäjällä. Italiassa mafiasta kirjoittaneiden toimittajien roskalaatikoita on jätetty tyhjentämättä, autoja naarmuteltu sekä osoitteita ja terveystietoja on jaeltu ympäriinsä. Samoin toimittajia on myös uhkailtu esimerkiksi rikollisten toimesta, tai heidän ystäviään on lahjottu välttelemään noita toimittajia, jotka ovat uskaltaneet puhua esimerkiksi järjestäytyneestä rikollisuudesta, ja sen mahdollisesta suhteesta poliitikkoihin. Näin toimitaan siis Italiassa tai jossain maissa, missä korruptio rehottaa. 

Mutta sitten kun puhutaan siitä mitä muut eivät näe, niin mediaa suitsetaan monin tavoin. Esimerkiksi lehdistönvapautta voidaan rajoittaa yksinkertaisesti vain ostamalla sanomalehtiä tai mediataloja. Sen jälkeen toimittajien kirjoittamat jutut vain jätetään julkaisematta, jos ne eivät noudata mediatalon linjaa, jonka sanelee tietenkin mediatalon omistaja. Erimielisyydet esimiesten kanssa tai sääntöjen noudattamatta jättäminen, tai työpaikan linjan vastainen toiminta ovat asioita joiden perusteella voidaan irtisanominen suorittaa milloin tahansa. 

Riittää että henkilö on toiminut vastoin sääntöjä. Tai sitten hänet voidaan palkata määrä-aikaseen työsuhteeseen. Ja jos toimittajan linja ei miellytä, niin hänet voidaan leimata laiskaksi. Eli todelliset irtisanomisen syyt voivat olla aivan eri, kuin miten niitä ilmoitetaan. Ja määrä-aikainen toimittaja voidaan irtisanoa siten, että harjoitteluaika vain päätetään, ja sitten kun jälki ei ole ollut "tasokasta", tai muuten on eteen tullut säästötarve, niin toimittajan pestiä ei vain jatketa. 

Mediassa vallan keskittyminen eli mediatalojen ajautuminen samojen omistajien käsiin aiheuttaa ongelmia. Jos samat ihmiset omistavat useita mediataloja, niin he saattavat irtisanoa toimittajia, ja pääsy takaisin alalle on ehkä hyvinkin vaikeaa. 

Hän päättää oikeastaan yksin siitä, että mitä mediatalon linjan mukaan halutaan tai saadaan julkaista. Toinen tapa on sitten haastaa toimittajia oikeuteen sillä perusteella, että he ovat julkaisseet tietoja, jotka vaarantavat jonkun ihmisen kunniallisen maineen. Oikeudenkäyntien avulla voidaan toimittajan työtä todella rajoittaa. Samoin nimettömien lähteiden käyttöä voidaan rajoittaa. Mutta tuo asia on sikäli kaksipiippuinen, että "nimetön lähde" voi oikeastaan olla toimittajan omasta päästään tekaisema asia. 

Meillä Suomessa suomettuminen sekä YYA ovat olleet asioita, joiden aikana mediaa käytettiin yksittäisten ihmisten maalittamiseen. YYA-Suomessa median suitsemista perusteltiin sillä, että Venäjä voi hyökätä maahamme, jos toimittajien mielipiteet eivät miellyttäneet Neuvostojohtoa. Myös Trumpin hallintoa on kohdeltu hiukan samalla tavalla kuin YYA-Suomessa mediaa kohdeltiin. Kun Trumpin hallinto on vaatinut, niin silloin ei auta kuin totella. Eli pelko on oikeastaan väline, jolla voidaan kovan luokan sensuuria perustella. Siis sensuuri ei tarvitse lakia, vaan se tarvitsee toteuttajan. 

Toimittajien kirjoittamia juttuja vain katoaa roskapostiin, tai heidät irtisanotaan jostain mitättömästä syystä. Syy saattaa olla vanha rikosrekisteri, eli tuolloin ei rikosrekisteriä tarvitse tietenkään mainita, vaan se riittää että on saanut jostain teosta rangaistuksen. Joten kerran rikollinen, aina rikollinen on se filosofia, jonka pohjalta noista asioista voidaan kirjoitella. Se että miten noita asioita sitten käsitellään mediassa liittyy wokeen. Eli joidenkin kohdalla pelkkä näpistys riittää siihen, että aloitetaan suurten luokan ajojahti. Toisten kohdalla edes toistuvat rattijuoppous sekä mahdollinen kotiväkivalta eivät johda mihinkään kirjoitteluun. 

Samaan aikaan ihmisten terveystietoja tai muuta vastaavaa materiaalia jaetaan surutta, tai heitä nimitetään suoraan mielisairaiksi. YYA-Suomessa kuulemma pidettiin listaa niistä professoreista joiden luennoille ei ollut hyvä mennä. Jos henkilö edes ajatteli mennä noille luennoille, niin silloin hänen autonsa tuulilasiin lensi koiran kakkaa. 


https://yle.fi/a/74-20147969

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Pieni suuri ongelma nimeltään Elon Musk.

Elon Muskin asema DOGE viraston johtajana on ongelmallinen. Tuo miljardeja erilaisilla näyttävillä projekteilla tehnyt liike-elämän supersan...