Tekoäly on periaatteessa uuden sukupolven sihteeri.
Tekoäly on periaatteessa samanlaisessa asemassa kuin sihteeri. Eli tekoälyn käyttäjälle tekoäly on samanlainen työkalu kuin sihteeri ta assistentti oli ennen jossain toimistossa. Joten ihmiset käyttävät tekoälyä periaatteessa samoihin tehtäviin kuin ennen johtajat käyttivät sihteereitään. Tekoäly vain tuo sihteerit kaikkien ihmisten käyttöön. Joten voidaan ajatella, että ihmiset, joilla on samanlaiset luonteenpiirteet antavat samoja tehtäviä sihteereille ja tekoälylle. Samoin he kohtelevat tekoälyn tekemää tuotosta samalla tavalla kuin sihteerin tekemiä raportteja kohdellaan. Tekoäly on siis periaatteessa sihteeri, jonka jokainen opiskelija voi ottaa käyttöönsä.
Ennen esimerkiksi opiskelijoilla harvoin oli sihteereitä käytössään. Ja juuri tekoälyn asema tietokonemaailmaan kuuluvana tahdottomana välineenä rohkaisee ihmisiä käyttämään sitä väärin. Kun ennen ihmiset pelkäsivät sitä, että esimerkiksi esitelmän kirjoittaja kertoo tuosta asiasta jollekin, niin tekoälyä käytetään huolettomammin. Tekoäly suostuu kaikkeen mitä käyttäjä vain osaa pyytää, eikä se soittele ylipistojen kansliaan, ja kysele sitä että onko ylipisto-opiskelijalla lupa teettää sillä jotain töitä.
Kun tehdään tutkimuksia tekoälyn käytöstä ja käyttäjistä, niin olisi tietenkin hyvä määritellä se, mihin tai millä tavalla tekoälyn käyttäjät käyttävät tuota tuotetta? Eli jos he teettävät työnsä tekoälyllä, niin mainitsevatko he sen asian siten, että julkaisun yhteydessä tulee ilmi, että tekstin on tehnyt joku tekoälyassistentti? Vai esittävätkö he tuon tekstin omana tuotoksenaan, vai hyödyntävätkö he tekoälyä esimerkiksi kieliopin tarkastukseen, tai lähteiden etsintään? Eli kaikkia tekoälyn käyttäjiä ei pitäisi suoraan syyllistää. Kaikki tekoälyn käyttäjät eivät teetä koko tekstiään tekoälyllä. Tai kaikki tekoälyn käyttäjät eivät esitä tekoälyn tekemää tuotosta omanaan.
Netissä on taas kerran julkaistu tutkimus, jolla valotetaan tekoälyn käyttäjien epämiellyttäviä luonteenpiirteitä. Tuon tutkimuksen mukaan tekoälyä käytti vain melko pieni osa ihmisistä. Mutta kun noita tutkimuksia tarkastellaan, niin voidaan miettiä sitä, että minkä takia juuri tekoälyn käyttäjillä on mahdollisesti eräitä epämiellyttäviä luonteenpiirteitä? Kun haemme vastausta tuohon kysymykseen, niin tietenkin meidän pitää miettiä tekoälyn roolia. Siis tekoälyn rooli prosessissa on sama kuin esimerkiksi haamukirjoittajan. Tekoäly on siis avustaja, joka generoi tekstiä tiettyjen sille syötettyjen parametrien mukaan.
Ja jos tekoälyn käyttö tarkoittaa sitä, että henkilö teettää tekstinsä tekoälyllä, ja sitten vain palauttaa sen, muistamatta mainita asiasta, niin periaatteessa tilanne on aivan sama, kuin hän pyytäisi jotain ihmistä tekemään tuon työn, ja sitten esittää toisen tekemän työn omanaan. Eli millainen johtaja pyytää sihteereitään tekemään raportteja, ja sitten käy kokouksessa esittämässä tuon raportin omana tuotoksenaan?
Tai millainen opiskelija kopioi toisen tekemän työn jostain verkosta, ja sitten vain vaihtaa oman nimensä tuohon työhön? Siis tekoäly on väline, jota voidaan käyttää kuten sihteeriä tai jotain kaveria. Se miten ihmiset käyttävät tekoälyä riippuu siitä, miten he tuohon työkaluun suhtautuvat. Tuo käyttötapa on tietenkin hyvä määritellä kaikissa tutkimuksissa.
On ihmisiä jotka käyttävät tekoälyä tiedon etsintään, ja jotka hyödyntävät tekoälyn etsimiä lähteitä. Samoin on ihmisiä jotka tarkastavat esimerkiksi kielioppia tai muuta vastaavaa tekoälyn avulla. He saattavat generoida kuvia tekoälyllä, mutta he eivät poista noita tekoälymerkintöjä. Mutta kukaan noista henkilöistä ei käytä ehkä tekoälyä suoraan tekstin tekemiseen, eli he itse kyllä kirjoittavat tekstinsä. Mutta pieni osa ihmisistä käyttää tekoälyä kuten joku johtaja joskus käyttää sihteeriään. He siirtävät koko kirjoitusprosessin suoraan tekoälyn suoritettavaksi, ja tuolloin kyseessä on plagiointi.
Joten olisiko plagioiva luonteenpiirre se, mikä yhdistää johtajaa joka kirjoituttaa omana esittämänsä raportit sihteerillään, sen henkilön luonteenpiirteeseen, joka kirjoituttaa tekstinsä jollain tekoälyllä, ja sitten suoraan esittää nuo tekstit ominaan. Eli kuten tiedämme, niin aina on ihmisiä, jotka tekevät vilppiä. Aina on opiskelijoita ja johtajia, jotka teettävät raportteja kavereillaan tai alaisillaan, ja sitten plagioivat, eli esittävät nuo tuotokset ominaan. Ne jotka tekevät vilppiä opiskellessaan tekevät sitä myös myöhemmin. Ja esimerkiksi johtavassa asemassa olevan henkilön on helpompi tehdä vilppiä kuin alaisten, koska hän voi suoraan käskeä alaistaan tekemään ne paljon puhutut raportit.
https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/93216228-e10b-445c-ab5c-b31ab4d1551e
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.