Ukrainan sota on tragedia, jossa kommentit sinkoilevat edes takaisin. Välillä Ukraina voittaa, ja välillä taas Venäjä etenee. Kukaan ei puhu siitä, että voiko Ukraina esimerkiksi tuhota niin suuren osan Venäjän asevoimista, että se ei kykene konventionaaliseen sotaan. Mutta jäljellä ovat ydinaseet, ja diktatuureissa esimerkiksi lakikirjojen asema diktaattoria kohtaan on sama kuin jätepaperilla. Eli vaikka Venäjän doktriini määrittelee, ettei Venäjä käytä ydinasetta ensin, niin muistelen tässä vain paperia joka kielsi Venäjän hyökkäyssodan. Jos Putin haluaa käyttää ydinaseitaan, niin hän niitä varmaan myös käyttää. Mutta toki suuri osa niistä saattaa olla Neuvostoliiton ajoilta. Se mitä Ukrainan sota tulee aiheuttamaan ja on jo aiheuttanut on se, että Venäjän asevoimien doktriini tulee jatkossa nojaamaan yhä enemmän ydinaseiden käyttöön.
Kun puhutaan Venäjän doktriinista sekä sen ilmeisesti salaisista osista, niin Venäjällä ydinaseiden avulla voidaan ihmisiä pelotella vielä enemmän kuin ennen. Siis tässä olettelen että Putin ei ole tavallinen ihminen, vaan että hän saattaa pitää ydinaseita myös sisäpoliittisina välineitä, joilla voidaan tuhota kapinoivia joukko-osastoja tai kaupunkeja. Ja tässä sitten voidaan muistuttaa että Venäjällä asioita ei ehkä kerrota samalla tavalla kuin lännessä. Eli Putin ja hänen toverinsa saattavat pitää hyvinkin suurta osaa tuosta doktriinista salaisena.
Se että Putin näkee itsensä olevan ainoa oikeutettu johtaja Venäjälle on asia, joka tietenkin panee ajattelemaan sitä, että Venäjän presidentti saattaa käyttää myös ydinaseita omia kansalaisiaan vastaan, jos hän joutuu seinää vasten. Neuvostoliiton aikaan puhuttiin siitä, että Kremliin olisi ollut kätkettynä ydinpommi, joka olisi varattu siihen tilanteeseen, että Neuvostoliiton johto ei pääsisi pakoon esimerkiksi mellakoivaa väkijoukkoa. Eli tämä tarina on muunnelma esimerkiksi Guinessin Ennätystenkirjassa kerrotusta versiosta, jonka mukaan Neuvostoliitolla olisi ollut Itä-Saksaan, Berliiniin piilotettuna 50-100 mt. vetypommi.
Ja jos DDR olisi yrittänyt irrottautua Varsovan Liitosta, niin tuota asetta olisi käytetty. Samoin jossain on ollut väitteitä että esimerkiksi Vilnan, Tallinnan sekä Riikan TV-torneihin olisi pitänyt vetää suuritehoinen ydinlataus, jos NATO olisi yrittänyt maihinnousua Baltiaan. Tuolloin nuo ydinmiinat olisi räjäytetty suoraan NATO-joukkojen edessä. Samoin niillä olisi voitu myös painostaa miliisiä toimiin mahdollisten protestien tukahduttamiseksi. Eli Venäjä varmaan myös käyttää ydinaseitaan jos se ei muuten kykene estämään maahan tunkeutumista
Venäjä ysinasepelote lepää pitkälti ohjusten varassa. Jos 1000 kärjestä saadaan ilmaan 400-600 eli noin 40-50% kappaletta, niin silloinkin niiden tuhovoima on melkoinen. Suuri osa Venäjän kärjistä on teholtaan vähintään 500 kt. luokkaa, joten jokainen kärki on äärimmäisen tehokas. Suurimmat kärjet ovat kuulemma 30 mt. luokkaa, eli kyseessä on SS-18 (R-36) ("Satan") ohjuksen kuljettama "Tsar bomba".
Uudemmat Topol-M (RT-2PM2) ohjukset ovat ilmeisesti samanlaisia Topol (RT-2PM) -ohjuksia, jotka kehitettiin Neuvostoliiton aikana. Termi Topol-M tarkoittaa ilmeisesti RT-2PM ohjuksen mobiililaukaisualustalle asennettua varianttia. Topol-M-ohjuksesta on myös olemassa monikärkiversio RS-24 Yars. Kyseinen ohjus laukaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2007. Se kantaa nimeä Topol-MS mikä tarkoittaa mobiiliasemasta sekä siilosta laukaistavia Topol-ohjuksen varianttia.
"Sarmat" tai "Satan II" ohjuksen tiedetään perustuvan pitkälle SS-18 ohjuksen teknologiaan, mutta erona on hypersooninen taistelukärki koodinimeltään "Avangard". Mutta sitten kysymys kuuluu, että mitä modifiointeja tuohon rakettiin on tehty. Se miten noita aseita on huollettu varmasti herättää kysymyksiä, mutta uskoisin että noin 40-60% strategisista ydinaseista on laukaisuvalmiina. Mutta siis jos ase ei ole laukaisuvalmiina, ja Putin sattuu kysymään tuota asiaa, niin uskaltaako joku sitten sanoa, että on ollut vähän muuta tekemistä? Jos tuota muuta tekemistä on löytynyt, niin seuraavaksi herra ohjusupseeri saattaa siirtyä suoraan kohti Ukrainan rintamaa.
Ja juuri tämä heiluriliikkeen kaltainen kommentointi on asia, mikä leimaa Ukrainan sodan kommentointia. Mikäli asiaa ajatellaan esimerkiksi samasta näkökulmasta kuin Hitlerin Barbarossaa, eli hyökkäystä Neuvostoliittoon, niin ilmeisesti lähes koko Toisen Maailmansodan ajan Neuvostojoukot kärsivät erittäin suuria tappioita, jotka olivat suurempia kuin vastustajien tappiot. Mutta kuten tiedämme, niin Neuvostoliiton sekä Venäjän asevoimat kestävät tappioita paremmin kuin länsimaiset asevoimat. Venäjä on diktatuuri, jossa yksittäisen ihmisen velvollisuus on palvella valtiotaan. Ja sen takia Venäjän asevoimat voivat tehdä valtavia tappioita, sen kuitenkaan vaikuttamatta esimerkiksi asevoimien komentajien asemaan.
Siis kuten kaikki sotatieteen tutkijat sanovat, niin Ukraina ei voisi koskaan Venäjää miehittää, koska Venäjä on liian suuri maa. Ukrainan miehistö ei riitä tuohon operaatioon. Jos historiaa katsotaan tarkasti, niin joka kerran Venäjä on ottanut kaiken irti omasta koostaan, ja kylvänyt miljoonia miinoja perääntyvien joukkojen perään. Tai sitten komentanut miehiään itsemurhahyökkäyksiin, joiden turvin noiden hyökkääjien taakse lasketaan miinoja, joita saattaa Ukrainassa olla jopa miljardeja, jos kaikki erilaiset räjähdeansat lasketaan mukaan. Eikä Venäjän asevoimien komentajia hävetä komentaa tykistöä ampumaan alueelle, jossa on omia joukkoja. Se mikä on sodan tarkoitus määrittää sen, mitä voitto tai tappiot tarkoittavat.
Vaikka sodan alussa Ukraina näytti olevan vahvoilla, niin lopulta Venäjän suurempi asevoima tekee tuhojaan. Eli kuten Barbarossassa eli Natsien salamasodassa kohti Moskovaa kävi niin lopulta Saksan asevoimilta loppuivat polttoaine sekä ammukset. Ja Ukrainalle uhkaa käydä samoin. Tai aivan sodan alussa Ukrainalle povattiin suurta tappiota, mutta sitten taas heiluri heilahti vastakkaiseen suuntaan, kun Venäjän hyökkäys ei edennyt suunnitelmien mukaan. Sodassa olemme siis vaiheessa jossa kumpikin osapuoli pyrkii tuhoamaan toisen iskukykyä mahdollisimman tehokkaasti. Eli liikkuva sota muuttui asemasodaksi, jossa kummankaan voimat eivät riitä kovin nopeaan voittoon. Mutta Venäjä etenee menettäen valtavasti miehiä.
Jos tätä tilannetta kuvaavaa lausetta etsitään historiasta, niin se on Tuntemattomasta sotilaasta tuttu "Suomalainen eli tässä tapauksessa ukrainalainen mies vastaa kymmentä ryssää, mutta mitä tehdään kun se yhdestoista tulee". Kun puhutaan Ukrainan sodan voittamisesta tai siitä, että Venäjä vetäytyisi pois Ukrainasta, niin silloin pitää olla sellaiset välineet sekä miehet, jotka kykenevät tuon asian tekemään. Ja joka tapauksessa tätä sotaa seuraa uuden sodan siemen. Eli "Venäjä eikä ukraina unohda poikiaan".
Se että esimerkiksi puhuttaisiin suoraan siitä, että mitä sodasta on seurauksia, niin meidän pitää muistaa se, että Putin ja hänen tukijansa eivät käsittele asiaa siten, että he kokisivat olevansa mitenkään syyllisiä mihinkään. Ukrainassa koetaan että jos annetaan periksi, niin silloin petetään ne jotka ovat kaatuneet, ja jos Putinille annetaan periksi, niin silloin Ukrainan sotilaat ovat kaatuneet turhaan. Mutta samaa lausetta hoetaan Putinin pöydän ympärillä ja kaatuneiden kansalaisuus vain vaihtuu Venäjään. Kuitenkin ilman kunnon tukea ei Ukraina voi tehdä mitään suurta eli ajaa Venäjää pois alueeltaan.
Vaikka Venäjä menettää jatkuvasti miehiään, niin se voi korvata menetyksensä komentamalla miehiä rintamalle, tai sitten rekrytoimalla heitä jollain rahalahjalla. Ja sitten voi toki käydä niin, että Putinin ei tarvitse tuota rahaa maksaa, kun mies makaa maan povessa. Eli Venäjän johdon näkökulmasta kuollut sankari on paras sankari, koska hän ei kertoile missään siitä, mitä rintamalla tapahtui. Eli Putinin asevoimien mies palvelee Putinia vielä kuoltuaankin. Kun Ukraina ei voi Venäjää voittaa miehittämällä Venäjää, niin toinen tapa on kulutussota. Eli ajatellaan että Venäjältä ammutaan niin paljon miehiä ja tankkeja, jotta se joutuu jättämään operaation kesken. Ja tämä on sitä Venäjän aliarvioimista, johon koko länsimaiden joukko on syyllistynyt.
Sensuuri sekä muut vastaavat asiat tekevät sodan seuraamisesta varsinkin venäläisille itselleen vaikeaa. Tappioita voidaan jakaa pitkin Venäjän maata, niin että jokaisesta kylästä näyttää katuneen vain pari kolme miestä. Kun strategiaa, jolla Venäjä saataisiin kuriin on laadittu, niin se on perustunut ajatukseen siitä, että Venäjä on samanlainen valtio kuin joku Suomi. Esimerkiksi Suomen kohdalla on ajateltu, että meidän armeijamme voi aiheuttaa viholliselle niin suuren tappion, että se katsoo hyökkäyksen kannattamattomaksi. Mutta Venäjä on tiukan linjan diktatuuri, jonka johtajan ei tarvitse välittää mitään siitä, miten suuria tappioita hänen asevoimansa tekevät. Tuo asenne on syvälle juurrutettu venäläiseen kulttuuriin.
Asenne joka on peräisin tsaarien ajoilta oli se, joka tuki myös Neuvostoliiton johtoa ja myöhemmin Putinia on se, että "Valtiota johtavat viisaat miehet, joiden mielipiteitä ei sovi kyseenalaistaa, koska nuo miehet eli patriarkat omaavat parhaan mahdollisen tiedon". Samoin Venäjällä esimerkiksi omaehtoista koulutusta ei arvosteta. Se että ihmiset ovat oppimattomia takaa sen, että he eivät kovin helposti kyseenalaista Venäjän johdon näkemyksiä. Ja kovan luokan poliisiväkivalta takaa sen, että poliisivoimat seisovat Putinin rinnalla kuten ne seisoivat Stalinin rinnalla.
Sen takia Venäjällä ei ole suuria mullistuksia edessä, ja jos sitten jotkut lähtevät kaduille, niin silloin edessä on kuorma-auto kyyti kohti Ukrainaa. Ukrainan ongelmana on koko sodan ajan ollut se että sillä ei ole kunnon aseita, joilla voidaan Venäjän hyökkäyksiä torjua. Ja jos noita aseita on ollut, niin silloin niiden käyttöä on rajoitettu Ukrainan alueelle. Se tarkoittaa sitä että Venäjä on voinut ryhmittää, keskittää ja kouluttaa joukkojaan Venäjän alueella. Ja jos sitten halutaan taistella tykistön tukemia ihmisaaltoja vastaan, niin se vaatii aseita, joiden brutaalius on yleisesti tiedossa.
Panssarintorjunta-ammukset eivät ole mitään jalkaväkeä vastaan tehtyjä aseita. Ilman rypäleammuksia sekä muita vastaavia välineitä kuten FAE pommeja on noita hyökkäyksiä vaikea pysäyttää. Ja se että jalkaväki suojaa tankkeja kulkien niiden edellä on hyökkäystapa, jota ei lännessä esitetä. Samoin henkilömiinojen takana on hyvä liikkua, koska nuo miinat estävät etenemistä. Venäjä on myös kylvänyt henkilömiinoja hyökkäävien joukkojen taakse vahvistaakseen asemiaan.
https://yle.fi/a/74-20127694
https://en.wikipedia.org/wiki/R-36_(missile)
https://en.wikipedia.org/wiki/RS-24_Yars
https://en.wikipedia.org/wiki/RT-2PM_Topol
https://en.wikipedia.org/wiki/RT-2PM2_Topol-M
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tsar-bomba
Kommentit
Lähetä kommentti