USAn oikeisto on kyllästynyt Ukrainan tukemiseen, koska sotaa ei Ukraina voi voittaa siten, että se miehittäisi Venäjän. Venäjän johtoa taas ei kiinnosta muu kuin oma näkemyksensä asioista. Eikä Venäjän johdon tarvitse välittää yleisestä mielipiteestä. Joten sen takia on turha toivoa, että sodan kautta saadaan aikaan ratkaisua tähän tilanteeseen, mikä maksaa joka minuutti hirvittäviä hintoja sekä puolustajille että hyökkääjille.Venäjän johto on aloittanut laittoman hyökkäyksen, mutta tuolla maalla on paljon asioita, joiden takia sen ei tarvitse pelätä esimerkiksi Ukrainan suorittamaa miehitystä. Sen ydinaseisiin perustuva doktriini, on asia, mikä varmasti pelottaa. Vaikka tuo doktriini määrittelisi ydinaseiden käytön niin, että Venäjä ei niitä ensin käyttäisi, niin kuitenkin meidän pitäisi muistella tuolloin esimerkiksi sitä doktriinia, että Venäjän asevoimia ei käytetä hyökkäyssotaan.
Mikäli Venäjä olisi tuota lakia ja doktriiniin kirjattua asiaa noudattanut, niin se ei olisi hyökännyt Ukrainaan. Kuitenkin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan siten, että se ensin perusti pari tasavaltaa Ukrainan rannikolle, tunnusti nuo tasavallat, sekä sitten liitti nuo tasavallat itseensä. Eli virallisen totuuden mukaan nuo tasavallat pyysivät Venäjän apua tässä hyökkäyksessä. Joten jos Venäjän konventionaalinen iskuvoima ei riitäkään, niin silloin se voi käyttää ydinaseita myös ensin. Ja tietenkin doktriinit tehdään rauhan tilassa, eikä niitä välttämättä sodassa noudateta. Samoin se ajattelutapa, että Putinin etu menee kaiken muun edelle saattaa aiheuttaa sen, että mikään doktriini tai sopimus, tai lakipykälä ei ole voimassa. Pahimmillaan Putin käyttää esimerkiksi tulitaukoja vain uusien joukkojen kokoamiseen ja varastojen täydennykseen.
Kuitenkaan ilman Venäjää ei ole tulitaukoa. Ukrainan sodan kompleksisuutta lisää se, että Venäjällä ei ole virallista liittoumaa takanaan. Se tarkoittaa sitä, että ketään Venäjän liittolaista ei voida taivutella vaikuttamaan Putiniin. Virallisen totuuden mukaan putin sotii yksin, ja ehkä Kiinan johto voisi toimia välittäjänä, joka saisi Putinin luopumaan jostain, mutta kuten tiedämme, niin Kim Jong Un eli Pohjois-Korean johtaja ei ole kovin lempeä mies, eikä Kiinaa kiinnosta pelkästään sodan lopettaminen.
Sitä kiinnostaa ilmeisesti myös se, että Ukrainan sota kääntää huomion pois Kauko-Idästä, jossa Kiina on pannut toimeen useita sotaharjoituksia Taiwanin lähivesillä. Valko Venäjä taas on käytännössä Venäjän osavaltio, joten sen takia Lukashenka ei voi toimia välittäjänä.Kim Jong-Unia ja Pohjois-Koreaa taas pidetään pitkälti Kiinan alusmaana, jolla on juuri niin paljon sananvaltaa, kun Peking haluaa sillä olevan. Intian ongelma taas on se, että tuo maa on riippuvainen Venäjän toimittamasta puolustus teknologiasta. Yksi Venäjän suurista eduista maailmanpolitiikan saralla on sen ydinvoimateknologia, jonka avulla valtiot voivat rakentaa omia ydinaseitaan. Moni valtio haluaa tällä hetkellä ydinaseita.
Koska Venäjä on heikoilla, niin esimerkiksi Afrikan valtiot mielellään tarjoavat Venäjälle mahdollisuutta tuoda esimerkiksi elektroniikkaa niiden kautta, jos ne saavat alueelleen ydinvoimalan, joka tuottaa plutoniumia, mitä voidaan käyttää sentrifugi-rikastuksen jälkeen ydinaseissa. Intian ongelma on myös se, että tuo maa on huonoissa väleissä Kiinan kanssa, kuten vuoden 2020 Kashmirin rajakahakat ovat asioita, joiden takia Intian johto joutuu punnitsemaan sanojaan melko tarkasti.
Kiina on valtio, jonka tuesta Putin itse on riippuvainen, joten jos Intia suututtaa Kiinan tai Venäjän, niin silloin se ei enää saa tarvitsemiaan aseita sekä sotilaallista teknologiaa. Intian heikko koulutustaso ruokkii lisäksi ääriliikkeitä, eli intialaiset ääriliikkeet voivat populismin voimalla saada aikaan sen, että ne kykenevät yksin muodostamaan hallituksia.
Kotirintamalla tuotetaan lähes kaikki taistelu- ja tukimateriaali, mitä rintamalla käytetään. Samoin kotirintama on sotilaan moraalinen tuki, eli asia jonka takia hän kokee taistelunsa sekä kuoleman vaarassa olemisen olevan tärkeä asia liittyy siihen, mitä hän puolustaa. Ukrainan talous on raunioina. Eli tuo maa tarvitsee vielä pitkään tukea lähes kaikissa mahdollisissa asioissa.
Ja maailma ei ole reilu paikka. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on laiton. Sen suorittamat alueliitokset ovat laittomia, eikä niitä saa missään tapauksessa hyväksyä. Mutta samalla kuitenkin kaikkien pitää ymmärtää se, että ilman Putinia ei minkäänlaista rauhaa ole luvassa, eli Putin voi kyllä lähettää miehiään kuolemaan välittämättä mistään tai kenestäkään.Hänen hengenheimolaisensa ovat myös miehiä, jotka eivät paljon välitä ihmisuhreista.
Kuitenkin jatkuvat ilmahyökkäykset, energia-infrastruktuurin vauriot sekä sumeilematon tykistön massiivinen käyttö tekevät Venäjän vastustamisesta vaikeita asioita. Energiainfrastruktuuri on kohteena erittäin houkutteleva, koska sen kautta esimerkiksi asevoimien IT-järjestelmille syötetään energiaa. Joten jos IT-ohjuksilla ei ole omaa generaattoria, niin niiden käyttö on lähes mahdotonta. Ja pitkän kantaman tutkat tarvitsevat tietenkin suurta määrää energiaa. Joten juuri tuon takia energy-infrastruktuuriin tehtävät iskut ovat tärkeässä asemassa juuri tällaisessa sodassa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on asia, mikä on osoittanut yhden länsimaiden taktiikan suurimmista ongelmista. Nimittäin länsimaiset sotilaat perustavat taktiikkansa siihen, että vihollisen johtajat välittävät omista miehistään. Venäläiset eivät välitä tappioista ollenkaan, mikä tekee monista länsimaisten asevoimien toimintatavoista ainakin osittain toimimattomia. Esimerkiksi Suomen puolustus on pitkään nojannut siihen malliin, missä viholliselle aiheutetaan mahdollisimman suuria tappioita, ja näin vihollisen ajattelu muutetaan sellaiseksi, että se katsoo ettei maahamme kannata hyökätä.
Mutta Ukraina on osoittanut, että mikään tappio ei välttämättä ole valtion tai asevoimien johdon mielestä liian suuri, jos sen avulla valtion johto saa haluamansa. Tuolloin ajattelutapa on se, että kun käsky on tullut, niin se pannaan toimeen välittämättä muusta kuin käskystä itsestään. Ja sen takia Venäjä tekee jatkuvasti tähtitieteellisiä tappioita. Mikä tahansa länsimaa olisi tuolloin luopunut operaatiosta, mutta meillä kukaan ei ole myöskään huomioinut, että esimerkiksi Venäjällä tiedonvälityksen tehtävänä on tukea valtion johtoa, eikä kansa välttämättä saa tietää näistä tappioista.
Samalla me olemme kohdanneet tilanteen, jossa Venäjä kylvää miinoja vallattujen alueiden suojaksi. Noita miinoja on vähintään miljoonia, ja niiden käyttötapa on sellainen, että välittömästi kun Venäjä on saanut joukkonsa etenemään, niin alueelle kylvetään miinakenttä, joka estää erityisesti tankkeja pääsemästä läpi. Hyökkäys noihin miinakenttiin on käytännössä kuolemantuomio noille joukoille, ja samalla Ukraina saattaisi menettää venäläisten tulituksen sekä miinoitteiden takia vähintään huomattavan osan tankeistaan sekä miehistään ja muista varusteista.
Venäjän väitetään käyttävän haavoittuneita sekä rintamalle puolittain pakotettuja miehiä ikään kuin kilpenä sekä miinan polkijoina. Eli nuo huonosti koulutetut ja varustetut sotilaat toimivat ihmiskilpinä noille ammattisotilaille. Tuo tietenkin tarjoaa mahdollisuuden päästä eroon ikävistä todistajista, jotka ovat nähneet asioita, jotka voivat olla monille Putinin kannattajista kiusallisia. Tämä asia saa tietenkin mieleen ajatuksen, että onko nuo miinakentät myös kylvetty hyökkäys kärjen taakse, mikä eristää myös Venäjän omat joukot huollosta, ja aiheuttaa välittömästi omien joukkojen tuhoutumisen. Eli Venäjän asevoimat siis uhraa omia miehiään säälittä. Ja länsimaat eivät ole tuollaista tilannetta osanneet ilmeisesti laskea kunnolla.
Mutta ongelma on siinä, että Putin pystyy jakamaan tappioita eri puolille Venäjää. Eli ilmeisesti kokonaistilanne Ukrainassa ei ole aivan täysin edes kaikkien komentajien tiedossa.
Tietenkin Ukraina voi iskeä Venäjän alueella olevia kohteita vastaan. Mutta ilmavoimat eivät voi esimerkiksi miehittää Venäjää. Lentokoneet voivat ylittää miinakenttiä, ja ne kylvävät kyllä tuhoa, mutta toisaalta Venäjä voi nuo tuhot korjata. Ukrainan ongelma on siinä, että sillä ei ole Stealth-hävittäjiä tai stealth-monitoimikoneita ja Ukrainan saamat F-16-koneet eivät ehkä kykene vastustamaan uusia SA-11 ja SA-12 ohjuksia eivätkä ehkä haastamaan suurta määrää Su-35- ja Su-52 hävittäjiä. Tai tietenkin esimerkiksi Venäjän uusimpien tankkien tappiot Ukrainassa saattavat aiheuttaa muitakin ajatuksia.
Joten vain alueiden miehittäminen voi ratkaista tilanteen sekä vähentää iskuja Venäjältä Ukrainaan. Tankit ja muut vastaavat välineet ovat niitä, joilla saadaan vihollisen alueita otettua haltuun. Mutta tankit eivät kykene ylittämään miinakenttiä ainakaan tykistön jatkuvan tulituksen alla.
Ukrainan sota on kulutus sotaa. Molempien osapuolten tarkoitus on tuhota mahdollisimman suuri osa vastapuolen kalustosta sekä miehistä. Sodan ratkaisee kyky korvata materiaali- ja miestappioita. Ukrainan miesmäärä ei riitä Venäjän miehittämiseen. Ja raskas miinoitus takaa sen, että Ukraina ei yllättäen kykene lähestymään Venäjän miehittämiä alueita. Eli sota on jähmettynyt paikoilleen.
Venäjä on myös ilmoittanut ettei se aio luopua valtaamistaan alueista. Koska noita alueita suojataan tiheällä miinoitteilla, niiin sotilaallinen ratkaisu vaatisi valtavia uhrauksia myös Ukrainalta. Venäjä ei lopeta sotaa niin kauan, kuin se saa miehiä sekä aseita. Ja Putinille on edullisempaaa, jos hänen miehensä kuolisivat pestin lopuksi. Noin ei tarvitse lähteä myöskään maksamaan eläkkeitä noille ihmisille.
Mutta valitettavasti rauhaa ei Ukrainaan tule ennen kuin Venäjä haluaa olla läsnä rauhanneuvotteluissa. Se onko Venäjä valmis aitoon diplomatiaan on sitten eri asia, kuin neuvotteluihin osallistuminen. Pahimmassa tapauksessa Venäjä vain käyttää tulitaukoa uusien joukkojen kokoamiseen.
Samoin voi olla, että Putin käyttää rauhanneuvotteluja vain voidakseen koota uusia joukkoja. Venäjän suorittamat aluevaltaukset ovat laittomia. Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että Putin ei noista alueista luovu. Hän itse näkee sodan vain välineenä, jolla hän voi ajaa omia asioitaan.
https://www.hs.fi/maailma/art-2000010569122.html
https://www.hs.fi/visio/art-2000010529679.html
https://www.hs.fi/maailma/art-2000010568624.html
Kommentit
Lähetä kommentti