Suomen sotahistorian tutkimusta leimaa se, että me näemme itsemme pyhimyksinä.

"Venäläisiä sotavankeja Itä-Karjalassa vuonna 1942. KUVA: SA-KUVA / RÄISÄNEN" (https://www.hs.fi/maailma/art-2000010529408.html)

Kuten Hesarin artikkelissa sanotaan, niin Venäjän historia politiikka ei perustu pelkästään valheille. Siis Venäjällä historiaa luetaan tietenkin valikoiden, eli siitä unohdetaan ne asiat, jotka eivät sitä imartele. Eli kun puhutaan esimerkiksi voitoista tai tappioista, niin silloin Neuvostoliiton omat tappiot vain jätetään mainitsematta. Mutta valitettavasti esimerkiksi siirtoleirit, joihin Karjalan sotilashallinto siirsi alueelta pidätetyt siviilit ovat todellisuutta. Se että nuo leirit ovat pienempiä kuin joku Auschwitz-Birkenau ei tee niistä yhtään kauniimpaa muistoa maamme historiaan. 

Heti aluksi pitää sanoa se, että kaikilla valtioilla on omat likaiset salaisuutensa. Ja yksi maamme likaisista asioista, joista on pitkään vaiettu ovat siirtoleirit. Noille leireille Kannaksen sotilashallinto majoitti suuren joukon takaisin vallatusta Karjalasta pidätettyjä siviilejä. Eli jos halutaan etsiä maamme historiasta epäkohtia, niin siirtoleirit, joita perustettiin Karjalaan vuonna 1941 sekä vuoden 1918 sisällissodan jälkeen valkoisten ylläpitämät vankileirit ovat alan ehdotonta kärkeä. Eli vaikka maamme armeija sekä sen taistelijat kävivät puhdasta sotaa, niin joukkoon mahtuu myös miehiä, joiden sankariteot ovat peräisin lähinnä vankileireillä tapahtuneesta palveluksesta.

Tämän tekstin tarkoitus ei ole verrata tuota vuoden 1941 tilannetta nyky venäjään. Vaan todeta se, että kaikissa joukoissa on miehiä, jotka eivät ole kuten muut. Se että suurin osa maamme armeijan miehistä ei palvellut siirtoleireillä ei tee näistä leireistä olemattomia. Eli meidän pitää oppia myös siihen, että kaikki suomalaiset eivät ole pyhimyksiä. 

Suomen sota Neuvostoliittoa vastaan oli oikeutettua. Vuonna 1939 Neuvostoliitto hyökkäsi maahamme, ja silloin koko kansa nousi hyökkääjää vastaan. Mutta sitten vuonna 1941 Suomi lähti sotaan Neuvostoliittoa vastaan Hitlerin rinnalla. Tuota toista sotaa, joka tunnetaan jatkosodan nimellä leimaa erityisesti se, että maamme liittolainen, Natsi-Saksa teki joukon brutaaleimpia sotarikoksia sekä rikoksia ihmisyyttä vastaan, mitä historiassa tunnetaan. Natsit surmasivat säälittä kaikki, jotka vastustivat heitä, ja myöhemmin sota Neuvostoliittoa vastaan koettiin bolshevismin vastaisena “ristiretkenä” jonka yhteydessä miljoonia ihmisiä surmattiin. 

Natsismin murhaamista varten kehitetyn  koneiston symboli on tietenkin Holokausti, jossa surmattiin miljoonia juutalaisia. Ja oikeastaan koko keskitysleirien järjestelmä oli tehty tappamaan vankeja erittäin julmasti. Tuohon holokaustiin sekä juutalaisvainoihin liittyy se, että esimerkiksi ilmiantajat saattoivat nimetä natsien vastustajia valeasua käyttäviksi  juutalaisiksi. Mutta sitten me tietenkin kysymme siitä, miten tämä asia liittyy Suomeen? 

Maassamme oli vapaus- tai sisällissodan jälkeen voimissaan hyvin voimakas fennofilia, eli se että Suomalaiset katsoivat olevansa Venäläisten yläpuolella. Tuo henki loi pohjan esimerkiksi mielenterveyspotilaiden huonolle kohtelulle sekä samalla siihen, että maassamme ei tuolloin huomioitu vammaisia muuten, kuin sijoittamalla heitä laitoksiin, joissa kukaan ei heitä saanut nähdä. 

Tuolloin oli voimassa esimerkiksi laki pakko steriloinnista, Tuo kansallinen hurma yhdessä sen näkemyksen kanssa, että punakapina oli yksinomaan punaisten syytä, ja että valkoinen armeija ei tehnyt mitään väärää. Siirtoleireihin haettiin mallia esimerkiksi valkoisten vankileireistä sekä myös myöhemmin saksalaisten keskitysleireistä. 

Suomi koki tuolloin käyvänsä ideologista sotaa. Maamme oli kieltänyt kommunistisen puolueen toiminnan sekä liittynyt antikominterniin. Se että maassamme oli myös käyty niin sanottu talvisota sai aikaan revanssi hengen sekä kosto mielialan. Nuo asiat tietenkin loivat loistavan pohjan sille asenteelle, mikä mahdollisti kovan sekä korrektin kohtelun, mikä tarkoittaa pahoinpitelyjä, halventavaa asennetta sekä mielivaltaisia teloituksia.

HS.fi

Kun Suomi lähti jatkosotaan sekä vapautti tai miehitti kannaksen uudelleen, niin noille alueille oli sijoitettu venäläisiä. Suomen hallitus sijoitti nuo venäläiset siirtoleireiksi kutsuttuihin kokoamis keskuksiin joissa, noiden siviilien joukosta etsittiin politrukkeja sekä valpukuisia komissaareja. Noiden leirien olot olivat todella huonot, ja niiden vartijat olivat lähinnä suojeluskuntalaisia. Se miten paljon vankeja surmattiin on jäänyt selvittämättä, koska puutteellinen hygienia, huono ruoka sekä mahdolliset muut asiat kuten liian kova tai vaativa työ ovat voineet edesauttaa onnettomuuksia. Myös annosten vieminen saattoi aiheuttaa kuoleman. 

HS.fi

Mutta samalla tietenkin meidän on muistettava, että osa vartijoiden ampumista vangeista on saatettu merkitä onnettomuuksissa kuolleiksi. Ruoka noilla leireillä oli huonoa osittain siksi, että maassa ei elintarvikkeita riittänyt edes omalle kansalle. Mutta osittain huono ruoka piti vangit heikkoina, ja vähensi kapinoinnin riskiä. Mutta huonon hygienian tarkoitus oli myös pitää vartijat erossa vangeista, sekä vahvistaa heidän minäkuvaansa parempana kansana. Ja se toimi myös kannustimena ilmiantoihin. Eli jos suostui yhteistoimintaan Karjalan sotilashallinnon kanssa, niin silloin sai paremman kohtelun. 

Samoin osa noista yhteistoimintaan osallistuneista henkilöistä liittyi myöhemmin heimopataljoonaan sekä toimi myös kaupartiomiehinä sekä desantteina. Mutta osa heistä toimi tulkkeina kuulusteluissa, ja samalla tietenkin suomalaisten suorittama Karjalan miehitys tarjosi osalle näistä miehistä mahdollisuuden kostaa NKVDlle kokemansa kohtelu. 

Voi olla että esimerkiksi Gestapo käytti samoja henkilöitä myös omissa kuulusteluissaan tulkkeina, ja ilmeisesti saksan esikunnalla oli aikomus muodostaa heimopataljoonan osista “Sonderkommando” tai terrori komennuskunta, jonka tehtävänä olisi herättää vihaa suomalaisia kohtaan. Nuo miehet olisi ehkä liitetty pahamaineisen SS-kenraalimajuri Bronislav Kaminskin Rona-pataljoonaan eli "Kaminski-prikaatiin". 

Kyseisten leirien oloja on joskus verrattu keskitysleireihin, ja niissä saatettiin käyttää pika-oikeutta sekä vankeja saatettiin surmata. Samoin osa neuvostoliittolaisista sotavangeista sijoitettiin kannaksella leireille, joista heitä ilmeisesti myös luovutettiin saksalaisten käsiin. Kyseiset leirit ovat häpeällinen tahra maamme historiassa. Siirtoleirien ero natsien keskitysleireihin oli oikeastaan vain nimi. Mutta se mikä mahdollisti siirtoleirien muodostamisen on melko usein sivuutettu. 

Siirtoleirien takana oli maamme sisällissodasta tai vapaussodasta peräisin oleva kommunisteihin sekä ryssiin kohdistuva viha. Maassamme kommunistisen puolueen toiminta oli kiellettyä, ja ihmisiä yllytettiin vihaamaan “ryssiä” sekä “ryssien kätyreitä”. Tuo asenne loi ilmapiirin, joka oli suotuisa noiden siirtoleirien valmistamiselle. Ja tietenkin siirtoleirien vankeja leimattiin säälittä kommunisteiksi, sekä Suomen vihollisiksi. 

Sodan jälkeen siirtoleireistä vaiettiin. Niissä palvelevat miehet saivat rintamamiesten merkit. Ja samalla joissakin teoksissa on todettu, että osa noista siirtoleirien vartijoista sekä päällystöstä on jatkanut loistokasta uraansa esimerkiksi luokan opettajina. Noiden ihmisten työtä ovat ilmeisesti olleet esimerkiksi vihatut julkiset punnitukset, joissa tytöt ja pojat kävivät kaikkien nähden uimahallin vaa-alla. 

https://www.hs.fi/maailma/art-2000010529408.html

Kuvat: https://www.hs.fi/maailma/art-2000010529408.html

https://en.wikipedia.org/wiki/Bronislav_Kaminski

https://en.wikipedia.org/wiki/Kaminski_Brigade