Pääsimme sitten lopulta NATO:n jäseneksi.

Turkin parlamentti sitten päätti puolen yön aikaan, että maamme voidaan ottaa NATOn jäseneksi. Se mikä tietenkin vähän surettaa, on se, että Ruotsi jäi ulkopuolelle. Mutta Ruotsi on eri valtio kuin Suomi, ja meidän pitää muistaa, että vaikka yhdessä olisimme vahvempia, niin kuitenkin meidän pitää ajaa myös omaa kansallista etuamme. Suomi on Ruotsin ystävä, ja maidemme välinen ystävyys on aivan aitoa, mutta meidän pitää huomioida se, että Suomi on Ruotsin ja Venäjän välissä. 

Kun teemme turvallisuuspoliittisia linjauksia, niin meidän pitää kysyä sitä, että riittääkö yhteistyön voima siihen, että se pysäyttää Venäjän? Ruotsin turvallisuus- sekä geopoliittinen tilanne on eri kuin Suomessa. Jos Venäjä hyökkää pohjoismaihin, niin sen hyökkäys tapahtuu Suomen sekä Pohjois-Norjan läpi. Ja yksi hyökkäyksen kohteista voisi olla Pohjois-Norja jonne perustetuista sotilastukikohdista voisi NATO suorittaa hyökkäyksiä Murmanskin alueella olevia laivoja, sukellusveneitä sekä muita sotilaallisia kohteita vastaan. Samoin Venäjä pyrkisi ehkä tuhoamaan Pohjois-Norjassa olevat NATOn kuuntelu sekä tutka-asemat. Ja saadakseen leveyttä hyökkäykselle Venäjä ehkä sitten pyrkisi tuossa vaikutusoperaatiossa koukkaamaan Suomen lapin kautta. 

Ruotsin ympärillä on NATO-maiden ketju. Joten siellä ajatellaan ehkä asioista toisin kuin Suomessa. Me emme voi olla aina jonkun toisen maan kanssa, emmekä sitoa itseämme toisen maan sisäisiin asioihin, eli ilmeisesti Ruotsin ongelma on löysä suhtautuminen erilaisiin ääriaineksiin. Mutta "olisi kiva", jos Ruotsikin liittyisi NATOoon hyvin nopeasti. Turkin parlamentti päätti yksimielisesti hyväksyä maamme NATO-jäsenyyden puolen yön aikaan viimeyönä. Joten sitä kautta pääsemme NATOn komentorakenteeseen. 

 Ja tämä tietenkin tuo uusia mahdollisuuksia sekä velvollisuuksia kaikille meidän yhteiskunnallisille toimijoillemme. Kun ajatellaan NATO-prosessia, niin hakemalla sotilasliitto NATOn jäseneksi olemme osoittaneet sekä maailmalle että ennen kaikkea itsellemme, että me olemme päässeet eroon YYAsta sekä suomettumisesta. Jos itsenäisyys on sitä, että me toimimme esimerkiksi YKssa vaikkapa Venäjän apuäänenä, niin en oikein pidä sitäkään mallia mitenkään toivottavana vaihtoehtona. Tuo malli oli käytössä Neuvostoliiton aikaisessa YKssa. Tuolloin esimerkiksi Ukrainalla oli myös YKssa äänivalta, vaikka se kuului Neuvostoliittoon. 

Kun puhutaan kansojen välisestä ystävyydestä, niin en oikein pidä aitona ystävyytenä sellaista mallia, missä vahvempi osapuoli on se, jonka mukaan kaikki asiat tehdään. Eli kyse on mallista, jossa vain toinen osapuoli saa jotain. Jos haluamme puolustaa maatamme, niin tarvitsemme tehokkaita aseita. Samoin olemme silloin riippuvaisia esimerkiksi NATOn ja USAn GPS-laitteista. Jos sidomme puolustuksemme johonkin yhteisöön, niin varmaan haluamme myös olla mukana tekemässä päätöksiä tuossa yhteisössä. Eli NATO tuo meille uusia velvollisuuksia, mutta se tuo sitten myös uusia oikeuksia.

Tietenkin NATO tuo meille valtavan foorumin missä me voimme jakaa omaa sotilaallista tietämystämme, mutta samalla mekin voimme saada uusia malleja sekä näkökulmia siihen, miten me voisimme hoitaa kriisinhallintaa tapahtui tuo kriisi kaukana Suomesta tai maamme rajoilla. Eli jos haluamme saada jotain eli kaiken sen mitä NATO maat ovat keskenään kehittäneet, niin tietenkin meidän pitää liittyä NATOn komentorakenteeseen. Jos emme siihen kuulu, niin olemme ulkopuolella kaikesta, mihin meitä ei ole erikseen kutsuttu. 

Joten NATOn jäsenenä olemme sitten myös oikeutettuja saamaan kaiken sen tuen, mitä muutkin NATOn jäsenmaat voivat saada. Kun ajatellaan esimerkiksi NATO-prosessia niin tuo tie ei alkanut vuonna 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Se alkoi oikeastaan siitä, kun Suomi ja Venäjä lakkauttivat YYA-sopimuksen. YYA-sopimuksen lakkauttaminen on asia, mikä sitten saa aikaan sen, että maassamme alkoi keskustelu siitä, että kuka oikeastaan on maamme vihollinen. Syy miksi YYA oli maassamme jotenkin tabu oli se, että poliitikot pelasivat estoitta tuolla paljon puhutulla Neuvostoliiton kortilla. Eli jos joku asia ei sitten poliitikkoja miellyttänyt, niin silloin lähdettiin pelottelemaan sillä että Neuvostoliitto hyökkää maahamme. 

Venäjän etu tietenkin on se, että NATO ei laajene ja että meidän maamme pysyy ikään kuin käytävänä, jonka kautta Venäjän johto voi vaikuttaa muihin valtioihin. Samoin Venäjä voi kanavoida maamme pankkien kautta rahaa sen länsimaissa tapahtuviin operaatioihin, joista tärkein on se, että oligarkit sekä heidän toverinsa saavat luxus-lomia jostain Balilta. Joten sen takia uskoisin että Venäjän media tietenkin esittelee mielellään kriittisesti eli kielteisesti NATOsta ajattelevia poliitikkoja, joiden mielestä myöskään Ukrainan aseapua ei kannata jatkaa. 

Tuolloin vedotaan NATOn ja Venäjän suhteiden kiristymiseen, ja varmaan Venäjän tai ainakin Venäjän kähmijöiden etu olisi  se, että maamme vain joutuisi alistumaan aina kun Putin tai joku hänen lähipiirinsä kuuluva vähän rykäisee. Huomioitavaa on myös venäläisten tiedustelu-upseerien määrän väheneminen Suomessa. Eli onko noiden upseerien yksi tehtävistä kanavoida Putinin sekä hänen lähipiirinsä rahoja suoraan jonnekin veroparatiisiin? 

Kun maassamme sitten aikoinaan YYA-lakkautettiin, niin siirryimme "jälki-YYAhan". Tuolloin puhdas raha sekä voiton tavoittelu ohjasivat maamme päättäjiä sekä liike-elämää. Koska rahaa tuli ovista ja ikkunoista, niin sen takia tämän toiminnan annettiin jatkua. Ja kun noiden toimijoiden rahat tulivat yhtiöiden tileille, jotka oli rekisteröity ulkomaille, niin heidän ei tarvinnut myöskään maksaa noista tuloista veroja. Eli rahaa tuli paljon, mutta siitä ei yhtään päätynyt maamme verottajan taskuun. 

YYA-Suomessa saattoi kuka vain joutua ongelmiin, jos heidän lausuntonsa eivät miellyttäneet esimerkiksi ulkopoliittista johtoa tai ulkopoliittisen johdon ystäviä, joilla oli pääsy esimerkiksi Idänkaupan kerhoon, jossa valtio ensin osti tuotteet, ja sitten toimitti ne Neuvostoliittoon. Neuvosliitto ei ideologisista syystä halunnut käydä kauppaa rahalla, vaan kaikki valtioiden välisessä kaupassa Suomen kanssa tapahtui vaihtamalla tavaraa. Ongelmia tuli sitten siinä, että Neuvostotuotteet eivät kelvanneet länsimaisille kuluttajille.  Ja jos tuo vaihtotalous oli jotenkin alijäämäinen, niin Neuvostoliitto toimitti tilalle kaasua tai öljyä. 

Se mikä sitten teki tästä kaupasta niin tuottavan niille, jotka saivat kunnian liittyä tuohon yhteisöön johtui siitä, että valtio osti ensin tuotteet. Ja tässä idänkaupan mallissa tietenkin kun tavaroiden toimituksia koskevia sopimuksia solmittiin rajan yli, niin kyseessä oli valtioiden välinen sopimus. Ja silloin tietenkin viimeinen sana oli Kekkosen. Jos Kekkonen ei hyväksynyt jonkun ihmisen mielipiteitä, niin silloin tuolla henkilöllä tai hänen edustamallaan yhteisöllä ei ollut mitään asiaa harjoittamaan idänkauppaa. 

Tuo Suomen sekä Neuvostoliiton välinen clearing-malli jossa valtioiden välinen kauppa hoidettiin niin, että Neuvostoliitto toimitti omia tuotteitaan, eli Neuvostoajan loppupuolella lähinnä kaasua sekä öljyä ja sitten suomesta toimitettiin vastalahjaksi omia tuotteita takasi sen, että yrittäjät jotka pääsivät tuohon kerhoon saivat takuuvarmasti suuria voittoja. Ja sen takia ihmisten "kannatti" olla hiljaa ja totella Kekkosta. Tuo malli takasi sen, että tasavallan presidentti saattoi puuttua melko vapaasti siihen, mitä lehdistössä puhuttiin. 

Usein YYAn yhteydessä puhutaan sellaisesta asiasta jota kutsutaan nimellä "ulkopoliittinen johto". Tuolloin ei kuitenkaan usein mainita sitä, että tarkoitetaanko esimerkiksi Suomen sekä Neuvostoliiton suhteissa termillä "ulkopoliittinen johto" siis Suomen vai Neuvostoliiton ulkopoliittista johtoa? 

Kun puhutaan sitten esimerkiksi siitä, mitä vaikutuksia NATOlla on meidän idänkauppaamme, niin sen voin tietenkin sanoa, että tämä nykyinen idänkauppa ei varmaan tuo yhtään työpaikkaa maahamme. Tuo tarkoittaa sitä, että kaikki tuotteet valmistetaan tuolla idän ihmemaassa, ja toimitetaan suoraan ostajille. Se mikä tekee idänkaupasta tällä hetkellä vaarallisen on esimerkiksi Ukrainan sota. Mutta myös Venäjällä rehottava korruptio sekä viranomaisten mielivalta sitten saa aikaan sen, että tuossa maassa ei ole turvallista ainakaan harjoittaa mitään liiketoimia. 

Samoin Suomen sekä Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän suhteissa on ollut sellainen hiukan epäterve piirre, että jos henkilö on arvostellut jotain asioita, joista Venäjällä ei pidetä, niin silloin hän on kohdennut esimerkiksi nettitrollausta. Tuolloin henkilöön on kohdistettu esimerkiksi ikäviä kommentteja, tai hänen yksityiselämäänsä kohdistuvaa ehkä hyvinkin ikävää tietoa on levitelty internetissä. 

Venäläiseen tapaan tähän NATO hakemukseen on tietenkin kohdistettu "kritiikin" nimellä kulkevaa hybridivaikuttamista. Tuo hybridivaikuttaminen on käsittänyt esimerkiksi sen, että NATO-hakemuksen lähettäjiä on syytelty valtiopetoksesta. Tuolloin vaikuttaja ei ole tietenkään mikään Venäläinen Igor, vaan ainakin suomalaisena esiintyvä henkilö, joka oman väittämänsä mukaan on toiminut "yksityisenä kansalaisena". Kun puhutaan esimerkiksi juuri hybridivaikuttamisesta, niin silloin me kohtaamme sellaisia asioita kuin "Panaman paperit". 

Tuo paljastus Panamassa toimivista veroparatiisiyhtiöistä oli ilmeisesti kohdistettu suoraan länsimaisiin päättäjiin. Samoin yksi venäläisen hybridivaikuttamisen tuntomerkeistä on sellainen sanoma, että "johtajien ei tarvitse kuunnella ketään". Sekä tietenkin täysin avoin militarismin ihannointi. Tuolloin levitetään ilosanomaa siitä, että jos henkilö kirjoittaa jotain, josta "ulkopoliittinen johto" ei satu pitämään, niin seurauksena on sitten se, että puolustusvoimissa harjoitellaan sitä sopivaa kirjoittamista, ja sitten tietenkin kaikessa muistutetaan siitä, että jos henkilö ei ole hiljaa, niin silloin hän saa kokea sen vihan, mitä Urho Kekkonen sekä hänen seuraajansa voivat toiselle antaa. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/nyt-se-tapahtui-suomen-nato-jasenyys-lapi-turkin-parlamentissa-suomi-liittyy-natoon-tassa-viimeiset-askelmerkit/a1d09261-9fd8-42bc-9bf1-dbdd3ca895be

https://yle.fi/a/74-20025001

https://yle.fi/a/74-20025054

https://fi.wikipedia.org/wiki/Clearing-kauppa

https://fi.wikipedia.org/wiki/YYA-sopimus

Tietoturva on meidän kaikkien yhteinen asia

Tietoturvaratkaisu on kokonaisvaltainen prosessi. Ja sitä suunniteltaessa on kaksi tietä, joita voidaan seurata. Eli ratkaisu voidaan ulkoistaa toisen yhtiön hoidettavaksi. Tai sitten yritys voi palkata omia tietoturva-ammattilaisia. Molemmissa ratkaisuissa on hyvät sekä huonot puolensa. Kun palkkaa ulkopuolisen yhtiön, niin se ehkä hoitaa työnsä, mutta sitten pahimmillaan palvelun tilaaja ei voi ehkä päästä vaikuttamaan siihen, miten asiat hoidetaan. 

Se että palvelu ulkoistetaan ei tarkoita sitä, että noita töitä ei tarvitse tehdä. Jos tietoturva on ulkoistettu, niin tietenkin tuon palvelun työntekijöiden pitää tunnistautua, jos he vievät koneita tai joitakin muita komponentteja tai tulevat antamaan mikrotukea jollekin käyttäjälle. 

Se tarkoittaa vain että työt siirretään ulkopuolisen toimijan käsiin, joka samalla pääsee yhtiön omiin tietoihin käsiksi. Jos ratkaisu toteutetaan palkkaamalla omia asiantuntijoita, niin tietenkin nuo asiantuntijat tarvitsevat aina sellaiset valtuudet, jotka takaavat sen, että he voivat tehdä työnsä hyvin sekä vallitsevien standardien mukaan. Voidaan sanoa että kaikki yritykset sekä yhteisöt tarvitsevat jonkin verran säätöä eli kustomointia omille ratkaisuilleen. 

Ja kaikki toiminta lähtee ihmisestä. Jos käyttäjä ei tunne omia laitteitaan sekä toimintaympäristöään, niin hän varmasti tekee virheitä. Eli hän saattaa epähuomiossa antaa salasanoja henkilöille, joiden hän olettaa olevan mikrotukihenkilöitä. Jolloin hän tietenkään ei edes muista kysyä mitään korttia siitä, että nuo mikrotukihenkilöt ovat sitä, mitä he sanovat olevansa. 

Myös fyysinen tietoturva pitää muistaa. 

Pääpaino tässä tekstissä on fyysisessä tietoturvassa, koska tieto- tai kyberturva on valtava kokonaisuus, niin jollain tavoin pitää rajata.

Eli parhainkaan palomuuri ei suojaa, jos ihmiset näkevät ruudulle suoraan kadulta. Ja usein juuri fyysinen tietoturva on se, mitä ei paraskaan tietoturvatiimi aina muista tarkistaa. Fyysinen uhka tarkoittaa siis hakkeria, joka pääsee ehkä koko viikonlopuksi jonnekin häntä kiinnostavaan toimistoon sekä sitten hän voi siellä tehdä vaikka kuinka mittavia tutkimuksia sekä asentaa kameroita ja salakuuntelulaitteita toimitiloihin sekä sujauttaa omia kovalevyjään kohteensa palvelimelle. 

Se miten paljon hakkeri haluaa sijoittaa rahaa tuohon operaatioon tietenkin määrittää sen, että millaisia välineitä hän käyttää. Siis valvontakameran avulla voidaan hankkia tietoja salasanoista sekä esimerkiksi kohteiden henkilökohtaisista asioista kuten kotiosoitteista. Ja tuolloin rikolliset voivat murtautua noiden ihmisten koteihin sekä etsiä niistä salasanoja ja muita tunnuksia. 

Sekä tietenkin myös heidän sosiaalisen median tileistään. Pahimmassa tapauksessa hakkeri saa käsiinsä jonkun pomon kännykän, ja sitten mahdollisuuden tilata omat tunnukset tuohon kohteena olevaan järjestelmään. Meidän pitää muistaa että myös kiristys sekä panttivangit ovat välineitä, joiden avulla hankitaan pääsy johonkin järjestelmään. 

Tietoturva on asia, mikä koskettaa meitä kaikkia. Vaikka me ajattelemme että kukaan ei meitä uhkaa niin kuitenkin meidän pitää muistaa, että meillä jokaisella on asioita, joita hakkerit voivat katsoa tarvitsevansa, ja niistä tärkein mitä tavallisella Suomen kansalaisella on on tietenkin identiteetti. Suomalaisia arvostetaan maailmalla, ja siksi suomalainen sähköpostisoite voi olla sellainen asia, mitä esimerkiksi joku hakkeriryhmä voi haluta käyttää omiin tarkoituksiinsa. 

Eli hän voi tuolloin esiintyä toisena henkilönä, ja jos omaan sosiaalisen median verkostoon kuuluu varomaton henkilö, jolla voi olla pääsy johonkin toimitilaan, niin silloin tietenkin hän voi antaa esimerkiksi ulko-oven avauskoodin, ja tuo hakkeri pääsee silloin toimitiloihin, ja jos sieltä löytyy esimerkiksi lapulle kirjoitettu salasana ja käyttäjätunnus, niin hakkeri voi kokeilla noita tunnuksia tietojärjestelmään. Samoin jos henkilö käyttää salasanoja ja katsoo niitä lapusta tai puhelimesta jossain luentosalissa, niin joku voi ottaa noista asioista kuvan. Ja kuten tiedämme, niin tilaisuus tekee varkaan.

Tuo tilanne missä joku varastaa salasanan voi välttää aivan helposti kirjautumalla valmiiksi sisään niihin järjestelmiin, joita aikoo käyttää. Tuolloin ei salasanaa tarvitse kirjoittaa. Itse olen joskus ihmetellyt, miksi ainakaan omalle tielleni ole tullut järjestelmää, jossa kännykkä pitäisi kiinnittää tietokoneeseen USB-johdolla, ja sitten sisäänkirjautuminen tapahtuisi sormenjäljen sekä kasvojentunnistuksen yhdistelmällä. Tuolloin varmistettaisi se, että tuon tietokoneen käyttö tapahtuu oikeassa paikassa. Eli tietenkin meillä on langattomaan verkkoon perustuva tunnistusjärjestelmä, jossa kännykkä kysyy muutamia numeroita, ennen kuin se päästää kirjautumaan sisään tietoverkkoon. 

Mutta jos tuohon järjestelmään yhdistetään sormenjälki, niin että kone ottaa samalla kun numeroa painetaan tuon sormenjäljen, sekä kasvojen tunnistus, niin silloin esimerkiksi kirjautumisesta tulee turvallisempi. Jos tuo laite kiinnitetään johdolla koneeseen, niin se takaa sen, että kone, käyttäjä sekä kännykkä ovat oikeassa paikassa. Tuolloin yhteys tiettyihin kohteisiin voi tapahtua ainoastaan ennalta määrätyn pistokkeen kautta. Ja tällainen ratkaisu takaa sen, että henkilö ei jätä konetta päälle ollessaan kirjautuneena, jos hän käy vaikka hakemassa kahvia. Eli kun kännykkä irrotetaan, niin käyttäjä kirjataan ulos tiedoista, jotka ovat salaisia. 

Jos ajattelemme esimerkiksi erilaisia tietoturvariskejä, niin silloin tietenkin me kaikki kohtaamme joskus tilanteen, jossa kävellessämme jonkun kellaritoimiston ikkunan takaa, niin me näemme suoraan selin meihin olevien henkilöiden ruudut. Ja silloin tietenkin kuka vain voi ohi kulkiessaan ottaa kuvan noista ruuduista, minkä jälkeen hän voi esimerkiksi ilmaista Paint-ohjelmaa tai kännykän omaa kamerasoftaa käyttäen zoomailla noita näyttöjä, ja jos silloin sattuu olemaan esimerkiksi salasanalista auki, niin se varmasti avaa suoran tien hyökkääjälle kohti noita järjestelmiä sekä tietoja, joita niissä mahdollisesti on. 

Eli fyysisen tietoturvan unohtaminen voi johtaa katastrofiin, vaikka kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa. Hyökkääjä voi käyttää esimerkiksi nelikoptereita, joilla hän kuvaa toimistojen ruutuja sekä sijoittaa niihin salakuuntelulaitteita. Tuolloin toimistoon saatetaan kätkeä USB-kaiutin-mikrofoniyhdistelmä, ja sitten esimerkiksi drone jossa olevaan kännykkään tuo laite on kiinnitetty laskeutuu vaikkapa johonkin mainoksen taakse. Tuolloin ei hyökkääjän tarvitse kiipeillä katoilla. Ja jos salakuuntelulaite jonka esimerkiksi siivoojana tai vartijana esiintyvä ryhmän jäsen vie toimistoon paljastuu, niin tuo kännykkä joka linkittää tiedot saadaan pois. Ja pahimmassa tapauksessa tuo hakkeri käy vielä hakemassa tuon laitteen pois, ja pahoittelee että on unohtanut sen tehdessään iltatyötä. 

Sitten kun luomme tietoturvaratkaisua, niin meidän on tunnettava hyökkääjä. Eli meidän pitää tunnistaa hyökkääjän käyttämät välineet sekä samalla myös laatia suunnitelma sen varalle, että mitä kaikkea meidän pitää tehdä, jotta tietoturva on kunnossa. Tietoturva ei ole kunnossa jos esimerkiksi jalkakäytävältä näkee suoraan toimistossa olevan tietokoneen ruudulle. Mutta sitten jos ajatellaan esimerkiksi sitä, että nykyään hakkerit käyttävät paljon julkisesti saatavissa olevia tuotteita tehdessään hyökkäyksiä, niin aina on ihmisiä jotka uskovat että kaikki ihmiset puhuvat totta. 

Saattaa olla että joidenkin hakkerien käyttämien maksullisten sovellusten kohdalla tuotteen myyjä tarkastaa taustat, mutta sitten tietenkin on mahdollista että hakkeri tekee esimerkiksi identiteettivarkauden. Eli hän voi käyttää tilauksen tekemiseen vaikkapa kaapattua sähköpostiosoitetta, jolloin hänen oikea identiteettinsä peittyy. Siis juuri tällainen toiminta on asia, mikä on varsinkin rahan vuoksi tehtävässä hakkeroinnissa vaikeaa. Miten peittää oma identiteetti? 

Identiteetti on paljon enemmän kuin pelkkä nimi. Se on tapa jolla puhumme, ja tapa jolla käytämme vaikkapa tietokoneita. Samoin asiat jotka jaamme sosiaalisessa mediassa sekä sähköpostitse ovat osa sitä mitä kutsumme identiteetiksi. Saattaa olla että meillä on joku silmiinpistävä asia, jota ei itse huomaa, mutta muut huomaavat. Kyseinen asia saattaa olla esimerkiksi musiikkimaku, ja jos tuo asia alkaa muuttua, niin silloin saattaa kyseessä olla identiteettivaras. 

Hakkerit tekevät kaikki asiat oikeastaan aivan samalla tavalla. He pyrkivät pitämään operaationsa laillisena niin pitkään kuin mahdollista. Tuolla tavoin estetään se, että poliisi ryhtyy jäljittämään heitä. Se miten hakkerit saavat sujautettua haittakoodin kohdejärjestelmään saattaa olla hyvinkin luovan prosessin takana. He saattavat esimerkiksi ladata työasemalle koodaus-softan sekä sitten copy-pastea käyttäen siirtää haittakoodin tuolle työasemalle esimerkiksi World-dokumentista. 

Ja jos työasemilla ei ole suojausta, niin tuo toimenpide saattaa toimia. Samoin hakkerit voivat vaihtaa esimerkiksi kovalevyn suojaamattomasta serveristä. Tai sitten linkittää RAID-5 protokollan omaan palvelimeensa. Tuolloin kohteen palvelin varmuuskopioi kaikki yhtiön tiedot suoraan hakkerien omalle koneelle. 

Sanna Marin sanoo että Horneteista pitää pystyä keskustelemaan

 Keskustelu on asia, mitä ei kukaan ole koskaan ainakaan julkisesti kieltänyt. Julkiseen keskusteluun kuuluu se, että ihmisillä on mielipiteitä, joita kaikki eivät kannata. Siis se asia minkä Sanna Marin on tuonut esiin on se, että myös ne joilla ei ole virallista asemaa maamme ulkopoliittisessa johdossa voivat tuoda oman näkemyksensä esille. Siis emme enää elä YYA-Suomessa, jossa kaikkien ulkopolitiikkaa koskevien lausuntojen pitää kulkea presidentin pöydän kautta. Jos Marin olisi tuon asian tehnyt YYA-Suomessa, niin siitä olisi varmaan seurannut julkinen mestaus, koska Marin astuu Horneteja luvatessaan ikään kuin pois omalta reviiriltään. 

Mutta siis sitten me kohtaamme seuraavan kysymyksen, mikä koskee tietenkin sitä millaisen kuvan joku lausunto toiselle antaa. Jos Sanna Marin puhui jotain Horneteista Kiovassa, niin on vaarana, että hänet ymmärretään väärin, ja sitten esimerkiksi Ukrainan presidentti saattaa saada sellaisen kuvan, että Sanna Marin on jo hänelle nuo Hornetit luvannut. Sitten kun asia tulee presidentin sekä ulkoministerin ja puolustusministerien pöydille, niin he voivat ajatella että Marin on heidät ohittanut. 

Siis tietenkin meidän pitää muistaa se, että Sanna Marin on valtiollisesti tärkeässä asemassa sekä sekin pitää muistaa, että hän on puolueensa puheenjohtaja. Joten sen takia hänen on vaikeaa lähteä suoraan kiistämään tai kieltämään mitään mitä hän on sanonut. Eli kuten alussa sanoin, niin kuka vain voi esittää ulko- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvia kommentteja, mutta kuitenkin niitä koskevat päätökset tekee ulko- ja puolustuspolitiikan johto. He voivat toki kuunnella noita ehdotuksia, mutta kuitenkin kyseiset ehdotukset ovat vain ehdotuksia. 

Eduskunnan istuntosali (Wikipedia, Eduskunta)

Päätös tehdään aina presidentin sekä ulko- ja puolustusminiesterien ja puolustusvoimien johdon toimesta, jos päätös koskee esimerkiksi Hornetien luovuttamista Ukrainaan. Mutta kuten tiedämme, niin kaikki eivät pidä siitä, että joku asettuu omatoimisesti esittämään esimerkiksi juuri vanhojen hävittäjiemme toimittamista Ukrainaan. Presidentin valtaoikeudet ovat hänen virkaansa kuuluvia asioita, joita hän ei voi siirtää muille. Eli hän ei voi sysätä kaikkia päätöksiä alaisilleen, vaan presidentin pitää itse käyttää omia oikeuksiaan sekä valtuuksiaan. 

Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa. Toisaalta taas valtioiden väliset sopimukset ratifioidaan Eduskunnassa. Ja sitten tietenkin syntyy mielenkiintoinen ajatus siitä, että mitä jos eduskunta päättää olla ratifioimatta jotain sopimusta, joka on presidentin neuvottelema? Tuokin malli missä presidentti johtaa ulkopolitiikkaa, mutta eduskunta ratifioi valtioiden väliset sopimukset aiheuttaa kysymyksiä siitä, "mitä jos joku johtaa harhaan"?

Kun keskustellaan sitten esimerkiksi Ruotsin sekä Suomen NATO-hakemusten erottamista, niin silloin kun päätös tehdään jossain muualla kuin Suomessa, niin presidenttikään ei voi tuohon muiden maiden parlamenteissa tehtäviin päätöksiin suoraan vaikuttaa. Kun valta asioista kuuluu jollekin joka ei ole meidän tasavallan presidenttimme alainen, niin silloin hän voi vain ilmaista kantansa asioihin. Ja se kuunteleeko esimerkiksi Turkin parlamentti tuota kantaa, niin se riippuu Turkin parlamentista. 

Presidentti voi myös tietenkin jättää esimerkiksi Eduskunnan säätämän lain allekirjoittamatta. Mutta toisaalta parlamentti voi saman päivän aikana ilmoittaa lain olevan silti voimassa. Eli tuolloin ei tarvitse uusia koko lainsäätämisjärjestystä. Ja tuolloin presidentillä ei ole enää oikeutta vaatia lain uudelleenkäsittelyä. Siis jos presidentti jättää lain allekirjoittamatta, niin silloin se tulkitaan niin, että hän vaatii lain uudelleen tarkastusta. Mutta kuitenkaan hän ei voi estää lain voimaantuloa. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/sanna-marin-horneteista-asiasta-pit%C3%A4%C3%A4-pysty%C3%A4-suomessa-keskustelemaan/ar-AA190xSN?ocid=msedgdhp&pc=ENTPSP&cvid=7c0b6179c3044ff69ef528664242382e&ei=11

Kuka nämä drone-iskut on tehnyt? (Sekä Ukrainan asetarpeista ja F/A-18 Hornet lausunnoista)

Ukraina sanoo että drone-hyökkäys on tuhonnut Venäjän ohjuksia Krimin pohjoisosassa, mutta kuitenkaan se ei sano olevansa vastuussa iskusta. Eli melko erikoinen tämä Ukrainan lausunto on, koska nuo ohjukset ovat täysin laillinen kohde. Samoin nuo drone-iskut olisivat erittäin hyvä tapa saada omaa taistelumoraalia nostetuksi, eli Venäläisille näytetään tuolloin, että he eivät ole missään turvassa. Kuitenkin Ukraina kiistää olevansa iskujen takana, mikä on varsin outoa. Se mikä sitten tietenkin saattaa aiheuttaa tuollaisia lausuntoja, on se, että iskujen takana on joku muu kuin esimerkiksi Ukrainan asevoimat. 

Eli toimiiko Venäjällä joku järjestö tai ryhmittymä, joka suorittaa iskuja Putinin hallintoa vastaan? Tuo asia on hyvin erikoinen, mutta luulisi että Ukraina tuon iskun tunnustaisi, jos sen asevoimat ovat sen takana. Ja kuten tiedämme, niin Venäjä ampuu ohjuksia Ukrainaan Ukrainan rajojen ulkopuolelta. Joten sen takia nuo iskut olisivat olleet aivan laillisia. 

Mutta vaikka drone-iskut ovat olleet melko suuressa roolissa, niin kuitenkin meidän pitää muistaa että Ukraina tarvitsisi hävittäjiä tai monitoimirynnäkkökoneita sekä kaiken kaikkiaan lähes kaikenlaisia varusteita. Mutta ennen kaikkea Ukraina tarvitsisi sellaisia koneita, joilla se voisi hyökätä vihollisen strategisia ilmavoimia vastaan niiden kaukana rajan takana olevissa tukikohdissa. 

Samoin Ukraina tarvitsisi koneita, joilla se voisi iskeä tehokkaasti niihin Venäjän ja Valko-Venäjän alueella oleviin tukikohtiin, joista ammutaan ohjuksia sekä suoritetaan muitakin iskuja Ukrainan puolelle. Tietenkin Ukraina tarvitsee myös tykkejä, panssareita sekä kaikkia muitakin aseita. Maamme aikoo antaa Ukrainaan kolme Leopardia lisää. 

Yllä Slovakian ilmavoimien MiG-29

Ja tietenkin yksi huoli kaikilla Ukrainaa tukevilla mailla on. Se on se, että Donald Trumpista tulee USAn presidentti, mikä voi aiheuttaa leikkauksia Ukrainaan meneviin asetoimituksiin. Samoin yksi pelko tietenkin on ylitse muiden. Se on se, että jos Kiina ryhtyy tukemaan Venäjää, niin silloin tuo saattaa vaikuttaa radikaalisti Ukrainan mahdollisuuksiin tuon julman sekä piittaamattoman sodan suhteen. 

Sanna Marin on esittänyt mahdollisuutta, että Suomen F/A-18 Hornet koneita lähetettäisiin Ukrainaan, mutta tuo apu on saanut varsin nuivan vastaanoton. Kaikkosen mukaan tarvitsemme nuo koneet itse lähivuosina, joten noita koneita meillä ei sitten ole antaa. Tai oikeastaan siis meillä ei ole ilmeisesti Horneteja, joiden lentoaika tai lentotunnit olisivat kulumassa loppuun. 

No jos maamme loppuun käytetyt Hornetit suorittaisivat muutaman tehtävän Ukrainassa ennen romutusta, niin nuo koneet olisivat kuitenkin tyhjää parempia. Samoin ne olisivat myös parempia kuin Su-25 "Frogfoot"-koneet, joita sekä Ukraina että Venäjä käyttävät. Ja ehkä sitten noiden Hornetien loppu koittaisi hyvinkin nopeasti. Mutta kuitenkin ne ovat varmaan samanarvoisia kuin Puolen toimittamat MiG-29 hävittäjät. 

Kun ajatellaan esimerkiksi Ukrainan saamia hävittäjiä sekä rynnäkkökoneita, niin uskoisin että noilla välineillä mitä sinne on annettu ei kovin paljon enää lennellä. Eli joka tapauksessa kun sota on ohi, on Ukrainalla edessään aseistuksen modernisoiminen. Jos ajatellaan että Puola on hankkinut omia MiG-29 hävittäjiään joskus 1990-luvulla, niin noiden koneiden lentoaika ei enää kovin pitkä ole. Joten miksi Ukraina ei voisi saada myös lisää noita vanhentuneita koneita? Tai ehkä joku ajattelee että Ukraina sitten jatkaa operointia sodan jälkeen näillä lahjakoneilla. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/antti-kaikkonen-3-lisa-leopardia-ukrainaan-suomesta-torppaa-hornet-haaveet/edab10d7-ca2c-46be-98f5-b6fa141db2e7

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/pekka-haavisto-suomen-horneteissa-aika-vahan-lahjoitettavaa-ukrainalle/cc0e47ab-b8dc-412e-9349-d36c522ecda8

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/halytystila-krimin-pohjoisosassa-hyokkays-droneilla-rajahdys-tuhosi-venajan-ohjuksia-ukraina-vaittaa/01e9ff35-b4af-41c1-9ca7-c56a8ea39d0d

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/artoartovihavainen/ukraina-taistelee-droneilla-koko-venajan-ohjusarsenaalia-ja-ilmavoimia-vastaan/?_gl=1*m56909*_ga*MjQzNjUzOTM3LjE2Nzk2NzM4Nzc.*_ga_3L539PMN3X*MTY3OTY3Mzg3OC4xLjEuMTY3OTY3NTIwNC4wLjAuMA..&_ga=2.19168571.2071471594.1679673877-243653937.1679673877

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/olli-pekkasalminen/miksi-pm-marin-ei-pakita-hornet-lausunnoissaan/

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/ukrainalta-hornet-tiedustelu-suomelle-media-kertoo-nain-tutkija-kommentoi-sanna-marinin-toimintaa-ylella-jos-antaa-ymmartaa-rivien-valista/8a7fc75c-ea69-4fec-8f9b-8c141821c0c8

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikojan_MiG-29

Voi Donald kuinka me sinua kaivataan...

Donald Trump on taas pinnalla. Hän on sitä mitä aina ennenkin. Populistinen, mistään piittaamaton kärjistäjä, joka ei häpeä kutsua kannattajiaan kaduille, jos joku asia ei miellytä. Donald Trump on myös hahmo, joka melkein pudotti USAn pois lännen johtavan valtion paikalta, ja sen takia hän varmasti on erittäin mieluisa presidentti myös Vladimir Putinin mielestä. Samoin joillakin ihmisillä on Suomessakin saattanut olla sellainen ajatus, että Trumpin presidenttiys "pelastaisi" meidät NATO-jäsenyydeltä. 

Tuolloin NATOn johtavan maan jyrähdys olisi voinut aiheuttaa sen, että NATOn laajeneminen pysähtyy, ilman että meidän valiomme johdon pitää siihen ottaa kantaa tavalla, joka saattaa omat kotoiset poliitikkomme ikävään asemaan. Kun Trump sitten yllytti kannattajiaan ryntäämään kongressitaloon, niin silloin hän meni monen mielestä "hiukan" liian pitkälle. Ja nyt Trumpia saatetaan syyttää yllytyksestä toimintaan, mikä johti ihmisten kuolemaan. Jos tavallinen ihminen olisi tuon asian tehnyt, niin häntä olisi syytetty melko varmasti yllytysrikoksesta. 

Mutta Trump osaa käyttää lehdistöä hyväkseen. Hän kutsuu mielellään kannattajiaan kaduille, sekä kehottaa heitä ottamaan aseita mukaan mielenosoituksiin. Eli hänen kannattajansa kärjistävät tilannetta erittäin tyylikkäästi. Olennaista on se, että nuo asetta kantavat mielenosoittajat ovat omasta mielestään vain harjoittaneet perustuslaillisia oikeuksiaan kun ovat tuoneet rynnäkkökivääreitä mukanaan, ja se mikä sitten Trumpin sanomassa uppoaa ihmisiin on suora puhe. Se mitä Trump puhuu ei ole tärkeää, vaan tärkeää on myydä omaa asiaa ihmisille, joilla ei ole tapana mitenkään erityisesti kritisoida tai kyseenalaistaa tietoa, jota mediassa jaetaan. Ja noille ihmisille Trump on mies, joka edustaa heitä kaikkialla. 

Trump olisi Vladimir Putinille mieleinen presidentti. Trumpin omasta mielestä hän on ajojahdin kohde. Kannattajien mielestä hän on mies jolta varastettiin voitto vaaleissa. Ja Vladimir Putinille hän olisi mies, joka olisi hänelle rukousten arvoinen presidentti, koska Putin laskee että Trump saisi sitten aikaan sen, että USAn aseapu Ukrainalle loppuisi. Ja tuolloin Putin voisi turvata miesylivoimaan. Tietenkin myös Venäjältä on aseet lopussa, ja samoin ovat lopussa myös koulutetut sotilaat. 

Meidän pitää myös muistaa se, että Venäjä on valtava maa, joka tarvitsee huomattavan määrän iskukykyisiä joukkojaan ydinaseiden suojaamiseen. Mutta jos Trump lopettaisi Ukrainan avustamisen, niin Venäjä voisi silloin saada läpi ainakin alueluovutuksia koskevan vaatimuksensa. 

Trumpilla on tietenkin yksi kausi käyttämättä, ja hän aikoo varmasti haastaa muut ehdokkaat. Jos hän pääsee Republikaanien viralliseksi ehdokkaaksi, niin silloin saattaa tilanne olla se, että Valkoisen Talon isännän paikasta tulee kovan luokan taistelu. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009466344.html

Valko-Venäjän rooli tulevaisuudessa saattaa aiheuttaa korkeaa verenpainetta Lukashenkalle

Valko-Venäjän rooli tulevaisuudessa saattaa aiheuttaa korkeaa verenpainetta Lukashenkalle

Valko-Venäjä ei ole asettanut joukkojaan Venäjän käyttöön ainakaan toistaiseksi. Tuo asia varmaan kismittää Vladimir Putinia, jonka mielestä Valko-Venäjä on Venäjän satelliittivaltio, ja jonka johdon pitäisi totella Putinia. Mutta jostain syystä Valko-Venäjän johto ei ole ollut kovin suosiollinen Venäjän johdon ajatukseen antaa valkovenäläisiä joukkoja Kremlin miesten käyttöön, koska Lukashenka saattaa ajatella niin, että Valko-Venäjän asevoimien sotilaat ovat tuolloin vain tykinruokaa, jolla Venäjä jonka johto pitää itseään herrakansana käyttää omien tappioidensa peittelyyn. Lukashenkan toiminta ainakaan Kiinassa missä hän on julkistanut yhdessä Kiinan johdon kanssa julkilausuman, missä Ukrainan sodan toivotaan loppuvan ei varmaan ole Putinille mieleen. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/40a8b14c-f4cc-4b6f-b5b2-a52df6b1bf5f

Mutta sitten on asia, joka on saattanut alkaa aiheuttaa Aleksandr Lukashenkalle unettomia öitä sekä vatsanväänteitä. Tuo asia on Venäjän huhutut aikeet liittää Valko-Venäjä itseensä. Ja jos Venäjä on tosissaan liittämässä Valko-Venäjää itseensä, niin silloin varmaan Lukushenkan mielessä pyörivät aavistukset siitä, että myös hän voi olla seuraava, joka saa oudon sydänkohtauksen. Tällä tarkoitan sitä, että Lukashenka saattaa aavistella, että Putinin lähellä ei ole sijaa entisille valtion johtajille, jotka sitten tulevat omine ajatuksineen Putinin lähelle. 

Lehtijutun mukaan Putinin haave on se, että Valko-Venäjä liitetään Venäjään vuonna 2030 mennessä, ja sen jälkeen Valko-Venäjän identiteetti tuhotaan. Tuo asia ei varmaan miellytä Valko-Venäjän johtajaa Lukashenkaa, jonka kansallisuus on valkovenäläinen. Ja samoin hän saattaa pelätä, että myös häntä odottaa siihen mennessä sydänkohtaus tai putoaminen parvekkeelta. 

En usko että Putinilla on mitään sen suurempia virkoja varattuna ainakaan Lukashenkalle. Joten sen takia Lukashenkan kohtalo saattaa olla hyvinkin samanlainen kuin mitä esimerkiksi Baltian presidentit kokivat Stalinin käsissä. Heidät lähetettiin suoraan GULAGiin jossa nämä miehet ilmeisesti myös kuolivat. Siis Viron presidentti Päts (1874-1956) kuoli vankeudessa, ja Latvian presidentti Ulvanis (1877-1942) taas ilmeisesti jonkinlaisessa teloituksessa vuonna 1942. Liettuan presidentti Antanas Smetona (1874-1944) taas kuoli USAssa 1944. Häntä seurasi sitten vielä Antanas Merkys (1875-1955) de facto presidenttinä vuonna 1940. Hänet lähetettiin sisäiseen karkotukseen, jossa Merkys kuoli vuonna 1955. Lukashenkan Valko-Venäjä ei ole kovin paljon loistanut ihmisoikeuskysymysten noudattamisessa, ja sielläkin oppositiota kohdellaan hyvin ikävällä tavalla. 

Yllä: A-50 lentonäytöksessä Moskovassa vuonna 2019

Kuva: HS.fi

Oliko hyökkäys Venäjän A-50 tutkavalvontakonetta vastaan aidon vastarintaliikkeen tekemä vai oliko mahdollisen "false flag"- eli lavastusoperaation tarkoitus hoputtaa Valko-Venäjää toimimaan kuten Putin sen haluaa toimivan?

Kremlin listalla varmaan tärkeimmässä roolissa ovat miehet, joita se toivoo Valko-Venäjän lähettävän Ukrainaan. Samoin Putinin toive saattaa olla että Valko-Venäjän johto asettuisi tiukemmin sen komentoon. Valko-Venäjä on myös kiistänyt iskun A-50 konetta vastaan. 

Venäjän asevoimat auttoivat Valko-Venäjän johtoa pitämään asemansa. Mutta samalla kuitenkin herää kysymys, että tulivatko venäläiset joukot kutsusta paikalle? Vai tuliko Putin kutsumatta tuohon maahan, tuolloin suurmielenosoitusten aikaan, jolloin Lukashenkan ja hänen tovereidensa valta oli jo luisumassa pois heidän käsistään. Mutta sitten Putin lähetti joukkojaan turvaamaan "laillista hallitusta".

Ja jos tuota toimintaa ajatellaan sitä vasten, että ehkä Valko-Venäjällä on oikeasti joku vastarintaliike, niin se merkitsee sitä, että joku asia on menossa kohti väärää suuntaa. Jos hyökkäys A-50 konetta vastaan taas oli "false flag"-operaatio, niin sen takana saattaa olla FSB joka haluaa tietenkin Valko-Venäjältä tiukempaa sitoutumista Kremlin käskyvaltaan. 

Mutta kuitenkin Lukashenka hallitsee tällä hetkellä ainakin Vladimir Putinin mielestä Moskovan sekä Kremlin luvalla. Joten sen takia hän saattaa hamuta myös Valko-Venäjää itselleen. Itse olen sitä mieltä että Putinin tavoitteena on Neuvostoliiton palauttaminen. Ja tietenkin hän haluaa myös puskurialueita Euroopan sekä Venäjän väliin. Ja Valko-Venäjän raja on suhteellisen lähellä Moskovaa, ja jos tuo maa sallii jonkun länsimaan perustaa alueelleen elektronisia valvonta-asemia, niin nuo asemat ovat silloin kykeneviä kuulemaan myös sen, mitä esimerkiksi Moskovan poliisi ei halua muiden tietävän. 

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009420926.html

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/40a8b14c-f4cc-4b6f-b5b2-a52df6b1bf5f

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009407090.html

https://yle.fi/a/74-20020835

Vuonna 1940 Baltian maiden presidenttien biografiat. 

Merkys: Liettua "De facto"

https://fi.wikipedia.org/wiki/Antanas_Merkys

Päts: Viro

https://fi.wikipedia.org/wiki/Konstantin_P%C3%A4ts

Smetona: Liettua

https://fi.wikipedia.org/wiki/Antanas_Smetona

Ulvanis: Latvia

https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C4%81rlis_Ulmanis