Keskustelu on asia, mitä ei kukaan ole koskaan ainakaan julkisesti kieltänyt. Julkiseen keskusteluun kuuluu se, että ihmisillä on mielipiteitä, joita kaikki eivät kannata. Siis se asia minkä Sanna Marin on tuonut esiin on se, että myös ne joilla ei ole virallista asemaa maamme ulkopoliittisessa johdossa voivat tuoda oman näkemyksensä esille. Siis emme enää elä YYA-Suomessa, jossa kaikkien ulkopolitiikkaa koskevien lausuntojen pitää kulkea presidentin pöydän kautta. Jos Marin olisi tuon asian tehnyt YYA-Suomessa, niin siitä olisi varmaan seurannut julkinen mestaus, koska Marin astuu Horneteja luvatessaan ikään kuin pois omalta reviiriltään.
Mutta siis sitten me kohtaamme seuraavan kysymyksen, mikä koskee tietenkin sitä millaisen kuvan joku lausunto toiselle antaa. Jos Sanna Marin puhui jotain Horneteista Kiovassa, niin on vaarana, että hänet ymmärretään väärin, ja sitten esimerkiksi Ukrainan presidentti saattaa saada sellaisen kuvan, että Sanna Marin on jo hänelle nuo Hornetit luvannut. Sitten kun asia tulee presidentin sekä ulkoministerin ja puolustusministerien pöydille, niin he voivat ajatella että Marin on heidät ohittanut.
Siis tietenkin meidän pitää muistaa se, että Sanna Marin on valtiollisesti tärkeässä asemassa sekä sekin pitää muistaa, että hän on puolueensa puheenjohtaja. Joten sen takia hänen on vaikeaa lähteä suoraan kiistämään tai kieltämään mitään mitä hän on sanonut. Eli kuten alussa sanoin, niin kuka vain voi esittää ulko- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvia kommentteja, mutta kuitenkin niitä koskevat päätökset tekee ulko- ja puolustuspolitiikan johto. He voivat toki kuunnella noita ehdotuksia, mutta kuitenkin kyseiset ehdotukset ovat vain ehdotuksia.
 |
Päätös tehdään aina presidentin sekä ulko- ja puolustusminiesterien ja puolustusvoimien johdon toimesta, jos päätös koskee esimerkiksi Hornetien luovuttamista Ukrainaan. Mutta kuten tiedämme, niin kaikki eivät pidä siitä, että joku asettuu omatoimisesti esittämään esimerkiksi juuri vanhojen hävittäjiemme toimittamista Ukrainaan. Presidentin valtaoikeudet ovat hänen virkaansa kuuluvia asioita, joita hän ei voi siirtää muille. Eli hän ei voi sysätä kaikkia päätöksiä alaisilleen, vaan presidentin pitää itse käyttää omia oikeuksiaan sekä valtuuksiaan.
Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa. Toisaalta taas valtioiden väliset sopimukset ratifioidaan Eduskunnassa. Ja sitten tietenkin syntyy mielenkiintoinen ajatus siitä, että mitä jos eduskunta päättää olla ratifioimatta jotain sopimusta, joka on presidentin neuvottelema? Tuokin malli missä presidentti johtaa ulkopolitiikkaa, mutta eduskunta ratifioi valtioiden väliset sopimukset aiheuttaa kysymyksiä siitä, "mitä jos joku johtaa harhaan"?
Kun keskustellaan sitten esimerkiksi Ruotsin sekä Suomen NATO-hakemusten erottamista, niin silloin kun päätös tehdään jossain muualla kuin Suomessa, niin presidenttikään ei voi tuohon muiden maiden parlamenteissa tehtäviin päätöksiin suoraan vaikuttaa. Kun valta asioista kuuluu jollekin joka ei ole meidän tasavallan presidenttimme alainen, niin silloin hän voi vain ilmaista kantansa asioihin. Ja se kuunteleeko esimerkiksi Turkin parlamentti tuota kantaa, niin se riippuu Turkin parlamentista.
Presidentti voi myös tietenkin jättää esimerkiksi Eduskunnan säätämän lain allekirjoittamatta. Mutta toisaalta parlamentti voi saman päivän aikana ilmoittaa lain olevan silti voimassa. Eli tuolloin ei tarvitse uusia koko lainsäätämisjärjestystä. Ja tuolloin presidentillä ei ole enää oikeutta vaatia lain uudelleenkäsittelyä. Siis jos presidentti jättää lain allekirjoittamatta, niin silloin se tulkitaan niin, että hän vaatii lain uudelleen tarkastusta. Mutta kuitenkaan hän ei voi estää lain voimaantuloa.
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/sanna-marin-horneteista-asiasta-pit%C3%A4%C3%A4-pysty%C3%A4-suomessa-keskustelemaan/ar-AA190xSN?ocid=msedgdhp&pc=ENTPSP&cvid=7c0b6179c3044ff69ef528664242382e&ei=11
Kommentit
Lähetä kommentti