Maamme elää jälkisuomettumisen aikaa.

Me elämme nyt suomettumisen jälkilöylyjen aikaa. 

Tiedättekö mitä tarkoittaa "jälkisuomettuminen". Kyseessä on ilmiö, mikä oli ennen Ukrainan sotaa vallalla meidän mediassamme tai yhteiskunnassamme. Kun Vladimir Putin nousi valtaan, niin silloin hän sitoi läntisen Euroopan energiansaannin Venäjään. Neuvostoliiton aikainen asevoimien pelko vaihtui peloksi siitä, että Venäjän arvostelu saattaisi suututtaa Vladimir Putinin sekä hänen tukijansa, mikä olisi sitten kohottanut kaasun sekä öljyn hintaa. Jälkisuomettuminen voisi olla termi mikä tarkoittaa taloudellista ripustautumista Venäjään. Ahneudessamme me ummistimme silmämme Putinin ydinasehakkeilta sekä puheilta, joista oli rauhantahto kaukana. 

Se että myönnämme arvioineemme tilannetta väärin tekee asioista helpomman. Jos yritämme lakaista menneisyyden pois silmistä, niin silloin me teemme itsellemme karhunpalveluksen. Kun aikoinaan maamme suomettui, niin silloin moni ihminen halusi lakaista äärioikeistolaisen menneisyytensä pois ihmisten silmistä. Mutta nyt olemme tulleet siihen pisteeseen, että meillä on ehkä rohkeutta katsoa totuutta silmiin. Se mitä me tässä ehkä olemme näkemässä on tilanne, jota voimme kutsua suomettumisen jälkilöylyiksi. Eli aina välillä nostaa vanha kekkos-taistolainen toimintamalli sekä ajattelutapa päätään.  

Me halusimme nähdä Putinin vievän valtionsa kohti länsimaista tasavaltaa, mutta hän vei sen kohti Stalinistista diktatuuria. Venäjän propagandan pääasiallinen argumentti on se, että kansa tukee varauksetta Putinia. Se että tavalliset venäläiset lähtevät sotaan on tietenkin asia mikä kaikkien pitää huomioida. 

Meidän uutisissamme on ollut aina välillä ollut tapana ikään kuin palata menneeseen. Venäläisten tukea Putinille korostellaan, eikä esimerkiksi Venäjän mielipidemittausten oikeellisuutta edes haluta kyseenalaistaa. Eli mitä mahtaisi tapahtua jos joku oikeasti sanoo Venäjällä mielipidetiedustelussa ettei hän pidä Putinista tai tue Ukrainan sotaa? Itse uskoisin että kieltävästä vastauksesta saattaisi seurata leimaaminen lännen agentiksi, mikä tietenkin vaikuttaa tuossa maassa henkilön koko elämään. 

 Eli samalla kun ukrainaa tuetaan estoitta, niin silloin tällöin Venäjän iskuvoimaa kehutaan, ja korostellaan sitä, että miten ylivoimainen Venäjä on Ukrainaa vastaan ainakin paperilla. Samalla välillä ikään kuin palataan siihen yksitoikkoiseen käsitykseen, että vain USA urkkii meidän kansalaistemme henkilökohtaisia tietoja, ja samalla tietenkään kukaan ei muista mainita FSBn harjoittamaa urkintaa. 

Eli samalla kun haluamme sodan päättyvän, sekä kehittelemme uusia pakotteita, niin kuitenkin jossain vieläkin tuetaan tuota Putinin korruptiohallintoa. Siis me suomalaiset samalla toivomme että Putin katoaa, mutta jotkut varmaan kuitenkin toivovat että hän jatkaa, koska se on hyvää bisnestä. Ennen kuin  maamme johto eli eduskunta ja tasavallan presidentti lähettivät lähes yksimielisen NATO-hakemuksen, niin maassamme ei ollut edelleenkään tapana arvostella Putinia. Se mitä sitten meidän pitää pohtia NATO-kannoissamme on se, että vaarana on se, että NATO perii Neuvostoliiton sekä Venäjän aseman maamme politiikassa. Tuolloin me siis NATO-suometumme, eli emme enää uskalla sanoa mitään NATOa vastaan. 

Kun Ukrainan sota alkoi Venäjän oikeudettomalla hyökkäyksellä, niin ilmeisesti voimakas tuki Ukrainalle tuli joillekin tahoille täytenä yllätyksenä. Katumme täyttyivät Ukrainan lipuista, ja silloin osoitimme solidaarisuutta Ukrainan kansaa kohtaan, jonka Putin oli uhonnut tuhoavansa. 

Varmaan maassamme oli tahoja, joiden intresseissä olisi se, että kaupankäynti Venäjän kanssa jatkuu normaalisti. Ennen NATO hakemusta ei maassamme saanut edes kirjoittaa negatiiviseen sävyyn Vladimir Putinista tai seurauksena oli sellainen ivallinen kommentti, että "kuka niitä sinulta on kysynyt"? Tuolloin oli vallalla sellainen Kekkosen ajalta peräisin oleva tyyli, että ulkopoliittista johtoa eikä puolustusvoimia saanut arvostella tai niiden tekemisiä saanut edes kommentoida, tai seurauksena oli voimakas raivokohtaus. 

Nyt Venäjää on alettu voimakkaasti demonisoida, mikä sitten on ollut aivan uutta. Yksi toisensa jälkeen on jokainen, joka meidän maassamme on jotain käynyt osoittamassa venäläisvastaisuutta. Mutta sitten tietenkin meidän pitää myös miettiä sitä, mistä tämä yllättävä venäläisvastaisuus oikeastaan johtuu, eli miksi kaikki hokevat että Venäjä on jotenkin paha maa? Syy tähän on oikeastaan ilmeisesti vastareaktio siihen, miten me olemme tottuneet käsittelemään suhdettamme Venäjään. Me revimme itseämme irti vanhasta toimintamallista, joka on ollut ominaista maamme politiikassa Toisen Maailmansodan lopusta lähtien. 

Suomettuminen oli aikoinaan vastareaktio äärioikeistolle, joka oli vallassa Suomessa ennen sotia. Sodan jälkeen heiluri heilahti vasemmalle, eikä oikeistossa nähty enää yhtään mitään hyvää. Suomettumisen aikaan kuului se, että Neuvostoliitto nähtiin pelkästään hyvänä, ja samalla USA ja NATO haluttiin nähdä pelkästään imperialistisena järjestelmänä, joka hajoaa välittömästi kun Neuvostoliitto niin halusi. Tietenkin maassamme tiedettiin Neuvostoliiton vankileireistä, mutta ihmiset halusivat uskoa, että olot noilla leireillä olivat hyvät. 

Sitten Neuvostoliitto hajosi 1991, niin maamme poliittinen johto joutui puimaan suhdettaan tuohon valtioon uudella tavalla. Esimerkiksi vankileirien olot paljastuivat. Ja tietenkin oli noloa myöntää, että olimme olleet tukemassa diktatuuria sekä ehkä myös ilmiantamassa toisinajattelijoita. Eli olisiko meidän oikeasti pitänyt tietää siitä, millaista terroria KGB käytti toisinajattelijoita kohtaan? Sitä voimme sitten miettiä jälkikäteen, koska jälkiviisaus on sitä parasta viisautta. Olisiko Afganistanin presidentti Hafiz Allah Aminin salamurhan vuonna 1979 sekä toisinajattelija Andrei Saharovin sekä Pietarin kaupunginjohtaja Anatoli Sobtšak omituiset sydänkohtaukset Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen pitänyt avata meidän silmämme? 

Nyt sitten on suuri joukko Venäjän liike-elämän eliittiä kuollut omituisissa onnettomuuksissa, ja Putinin haastaja presidentinvaaleissa Aleksei Navalnyi istuu vankilassa.  Aluksi Putinin miehet syyttivät Navalnya veteraanin kunnian loukkaamisesta.  Aleksei Navalnyita oli syytetty siitä, että hän ei saapunut ehdonalaistapaamiseen saatuaan sydänkohtauksen, mikä oli ilmeisesti Novitšok hermomyrkky. Tuolloin Navalnyin asemaa poliittisena vankina yritettiin horjuttaa sillä tekosyyllä, että hän oli mahdollisesti puhunut jotain vähemmistökansaa vastaan. myös Navalnyita hoitanut lääkäri kuoli outoon sydänkohtaukseen. 

Navalnyin vastustajat sekä Putin ovat korostaneet hänen äärikansallismielisyyttään, mutta joidenkin mielestä tuo väite on tarkoitettu tekosyyksi, että ihmiset lopettaisivat Navalnyin tukemisen. Mutta Wikipedian mukaan "Navalnyi on luonnehtinut itseään kansallismieliseksi demokraatiksi". Ja se miten tuota asiaa pitäisi tulkita on hiukan hämärää. Tietenkin Putin haluaa lännen näkevän hänet ainoana vakavasti otettavana sekä maltillisena johtajana Venäjälle. Sen takia hänen terveydentilaansa koskevia spekulaatioita ei saa edes ajatella. Wikipedian mukaan "Amnesty Internationalin mukaan hän ei ole vankilassa rikoksen vuoksi, vaan korruption vastustamisen ja poliittisen osallistumisen takia, ja siitä syystä Amnesty kutsuu häntä mielipidevangiksi". (Lainaukset Wikipedia/Aleksei Navalnyi)

Putinin noustua valtaan, maamme valtasi ikään kuin uussuomettuminen. Venäjällä oli paljon luonnonvaroja sekä halpaa työvoimaa, joten Venäjä sitoi Suomen itseensä uudella tavalla. Se oli talouden kahleet. Kun Venäjältä alkoi virrata halpaa maakaasua, öljyä sekä puutavaraa, niin tietenkin joku meidän maassamme halusi hyvin suhteiden Putiniin säilyvän, joten maassamme ummistettiin silmät Venäjän negatiiviselta kehitykseltä, ettemme vain olisi ärsyttäneet Vladimir Putinia. 

Venäjällä oli millä lahjoa. Ja se että Vladimir Putin näytteli vahvaa johtajaa takasivat hänelle sekä hänen suosikeilleen loistavat tulot. Koska ihmiset halusivat halpaa energiaa sekä muita halpoja raaka-aineita, niin Suomessakin varottiin ärsyttämästä suurta johtajaa. Kun Putin hyökkäsi Ukrainaan niin silloin hän ylitti ihmisten sietokyvyn. Saattaa olla niin, että FSB oli joko kirjoittanut valheellisen raportin, tai Putin itse oli tulkinnut kansainvälistä reaktiota väärin, kun hän lähti soitellen sotaan, joka sitten ajoi hänet poliittiseen paitsioon. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksei_Navalnyi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Anatoli_Sobt%C5%A1ak

https://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei_Saharov

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hafiz_Allah_Amin

https://fi.wikipedia.org/wiki/Novit%C5%A1ok

https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/