Lavrovin retoriikka kertoo jotain Venäjän asenteesta.

  

Yllä: Suhoi Su-57 "Felon"

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on sanonut, että Venäjän pitää tehdä "sotilasteknisiä" vastatoimia Suomen rajalla, mikäli maamme liittyy NATOoon. No nämä sotilastekniset vastatoimet varmaan sisältävät esimerkiksi taktisten ballististen ohjusten sekä Iranilaisvalmisteisten kamikaze-lennokkien sijoittamista maamme rajan läheisyyteen, sekä tietenkin suurta määrää tankkeja.  Jos niitä nyt sitten vielä Ukrainasta liikenee. Siis Venäjän viesti on selvä. Jos joku maa ei heitä miellytä hyvällä, niin sitten ryhdytään uhkailemaan. 

Se että Venäjä on sijoittamassa noita aseita maamme rajoille ei ehkä ole aivan niin yllättävää kuin olemme halunneet uskoa. Samoin sotilastekninen valmius saattaa pitää sisällään myös esimerkiksi uusia tutka-asemia sekä Su-57 monitoimihävittäjiä, jotka ovat Venäjän moderneinta kalustoa. Myös laivaston ohjuksilla saattaa olla suuri rooli Venäjän tulevassa toimintamallissa. Mutta huonosti mennyt Ukrainan sota saattaa tietenkin hiukan pehmentää Lavrovin puheita. Ukrainan sota on myös sikäli ongelmallinen Venäjän kannalta, että ainakaan sen vanhempia hävittäjiä ei ehkä kukaan halua vähään aikaan ostaa. Eli Venäjän yksi tulonlähteistä, varusteluteollisuus ei ehkä saa noita välineitä kaupaksi ainakaan vähään aikaan. Ja se on tietenkin ongelmallinen asia Putinille ja hänen lähipiirilleen, jonka ainoa tulonlähde on maakaasu, jolle ei ehkä löydy ostajia. 

Syy miksi meidän piti lähettää NATO-hakemus ilmeisesti ilmenee Sergei Lavrovin eli Venäjän ulkoministerin puheesta, jossa hän kertoo että Suomen ja Ruotsin ottaminen NATO:n jäseneksi aiheuttaa sotilaallisen reaktion maidemme rajoilla. No vielä alkuvuodesta Lavrov oli sanonut, että Venäjä ei pidä Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyttä asiana, mikä muuttaa maiden suhteita Venäjään, koska Suomi ja Ruotsi tekevät jo valmiiksi läheistä yhteistyötä NATO:n kanssa. 

Tässä sitten meidän pitää muistaa se, että kaksi valtiota on vielä jäljellä, jotta maamme saisivat sitten NATOn täysjäsenyyden. Mutta jos sitten ajatellaan sitä tapaa millä Lavrov sekä Putin ovat Suomen ja Ruotsin NATO-hankkeita kommentoineet, ja kuinka kielenkäyttö onkaan muuttunut, niin me varmaan kaikki tiedämme yhden asian. Nimittäin sen että Venäjällä saattoi toiveena tai visiona olla se, että joku NATOn jäsenmaista oikeasti äänestäisi Suomen sekä Ruotsin NATOn jäsenyyttä vastaan, ja sitä kautta tuo hanke saataisiin torpedoitua. 

Mutta sitten kävi niin, että vain kaksi NATO:n jäsenmaata on viivytellyt tuon hakemuksen hyväksymistä, ja ihmiset kyselevät että mitä varten Turkki sekä Unkari oikeastaan viivyttelevät tuon hakemuksen hyväksymisessä tai hylkäämisessä? Jos Turkki ja Unkari sitten kieltäytyvät hyväksymästä Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyttä, niin nuo maat ovat ehkä sitten yksin tuon asian kanssa. Eli uskaltaako Orban tai Erdogan  tehdä niin, että hylkää nuo hakemukset? Vai antavatko ne noiden hakemusten seisoa vuosia, kunnes heidän seuraajansa sitten ehkä ratifioivat ne? 

Saattaa olla että nuo maat tai niiden johtajat ovat odottaneet että joku muukin kuin he vastustaa noita hakemuksia. Tai että viivyttelemällä he saisivat Suomen sekä Ruotsin vetämään hakemuksen pois. Ruotsissa hirtetty Erdogan-nukke on osoitus myös siitä, että kaikki eivät hyväksy Turkin hallitusta, tai että Turkin toivotaan hylkäävän nuo NATO-hakemukset. 

Asia on niin että me emme ehkä ole koskaan ajatelleet sitä, että Putin saattaa oikeasti harjoittaa politiikkaa, joka miellyttää joitakin noiden maiden kansalaisia. Samoin saattaa olla niin, että myös Suomessa on ihmisiä, jotka toivovat että me lähdemme pois NATOsta. Maassamme on ihmisiä jotka ovat saaneet tuntuvaa liikevoittoa esimerkiksi harjoittamalla idänkauppaa. Se että me suomalaiset olemme olleet mukana tukemassa läpeensä korruptoitunutta Venäjän hallitusta tietenkin on hiukan noloa, mutta tehty mikä tehty. 

Meidän pitää kuitenkin lähteä siitä, että me emme saa antaa periksi Putinin ja hänen lähipiirinsä uhkailun edessä. Jos annamme periksi, niin seuraavaksi Putin saattaa muistella että Baltian maat sekä Suomi ovat olleet osa Venäjää. Yksi Putinin suurista propagandatempuista on ollut sellaisten väitteiden levittäminen, että NATO ei enää tukisi Baltian maita, koska ne ovat pieniä valtioita. 

Tuolloin noiden ihmisten vaikuttimet ovat lähinnä itsekkäitä, mutta itsekkyyteen sekä ahneuteen on hyvä vedota. Vladimir Putinin kaltaiset ihmiset ovat taitavia esiintymään, ja tietenkin heillä on luonnonvaroja sekä muita asioita, joita he voisivat myydä ihmisille, jotka suostuvat tanssimaan heidän pillinsä mukaan. Eli hän tarjoaa mielellään lahjuksia niille, jotka häntä tukevat. Mutta jos joku sitten asettuu Putinia vastaan, niin hän kokee sen Venäjällä nahoissaan. Pelkkä kieltäytyminen lahjusten maksusta on osoitus siitä, että henkilö vastustaa Putinia. Ja se merkitsee pidätystä omaisuuden takavarikointia sekä mahdollisesti salaperäistä putoamista ikkunasta. 

Turkin sekä Unkarin ongelma on siinä, että nuo valtiot ovat paitsi NATOn niin myös EUn jäseniä, ja noiden maiden johto on saanut monet sanomaan, että niiden toimintatapa ei ole sellainen, mikä kuuluu NATOoon. Se mikä sitten vaikeuttaa kaikkia asioita varsinkin Turkin sekä Unkarin näkökulmasta on se, että Venäjän laiton hyökkäys Ukrainaan on tuomittu poikkeuksellisen laajasti. Eli jos Turkki ja Unkari vastustavat Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyttä, niin silloin ne joutuvat tekemään sen yksin. Mutta siis olisi varmaan kaikista mukavinta kaikille, että voisimme saada tuon prosessin läpi. Enkä myöskään usko että NATO jättää Suomea aivan yksin, vaikka Putin vähän suuttuisikin. 

https://yle.fi/a/74-20013544

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suhoi_Su-57

https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/