Kun tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat liiketoiminnan jatkuvuuteen, niin kannattaa aina välttää lyhytnäköistä hyötyä, joka sitten pitkällä tähtäimellä vie asiakkaita. Ravintoloita on mennyt konkurssiin siksi, että esimerkiksi portsari on poistanut häiritseväksi koetun henkilön kanta-asiakkaan pyynnöstä. Eli se että kanta-asiakas on pyytänyt vähän tilaa itselleen on aiheuttanut pelkoa, ja asiakkaat ovat sen vuoksi kaikonneet.
Juuri tällaisen asian takia vartijoiden kannattaa ainakin perustella toimintansa poistettavalle, koska jos heidän toimintaansa pidetään mielivaltaisena sekä voimankäyttöä ylimitoitettuna, niin se kyllä karkottaa asiakkaat. Kukaan ei varmaan halua tulla ravintolaan ruokatunnilla syömään tai rentoutumaan työpäivän jälkeen, ja huomata että joku ladonoven kokoinen henkilö paiskaa hänet niskasta pihalle, kun ei satu naama miellyttämään.
Turvallisuusalan yritysten liiketoiminnan ideana on se, että ne tarjoavat asiakkailleen eli liikeyrityksille erilaisia järjestys- ja vartioitipalveluita. Mutta esimerkiksi ostoskeskusten yritysten liike-ideana on se, että ne myyvät tuotteita asiakkaille, jotka saattavat kävellä vähän aikaa tuossa paikassa, ja sitten vasta mennä ostamaan haluamiaan tuotteita. Ja vaikka vartijoista tietenkin olisi mukavaa, että noissa ostoskeskuksissa ei ole asiakkaita meluamassa ja häiritsemässä, niin kuitenkin kauppakeskusten ideana on se, että siellä kävisi joitakin asiakkaita, vaikka se ehkä saattaa olla joidenkin ihmisten mielestä häiritsevää.
Siis jos ihmiset kokevat kauppakeskukset ahdistavina, niin ne menevät varmasti konkurssiin. Vartijaa ei ehkä kiinnosta missä liikkeissä asiakkaat käyvät, mutta ehkä noiden liikkeiden omistajia kiinnostaa tuo kyseinen asia, varsinkin jos asiakkaita ei enää käy.
Ketä varten kauppakeskus nyt ylipäätään on? Onko se asiakkaitaan, kauppojen työntekijöitä vai asiakkaita ja potentiaalisia asiakkaita varten? Tietääkö meistä jokainen oikeasti sitä, että mitä me lopulta ostamme, kun menemme johonkin ostoparatiisiin? Eli ostammeko sieltä ehkä vain takin tai paidan? Vai menemmekö ehkä samalla syömään, ja kiertelemmekö sitten vähän tuossa paikassa, ennen kuin menemme ostamaan sitä hampurilaista tai viiden ruokalajin ateriaa, riippuen vähän siitä paljonko meillä nyt sattuu aikaa olemaan.
Tietenkin esimerkiksi verkkokaupat ovat korvanneet osan fyysisistä kaupoista. Mutta jos ihmiset siirtyvät käyttämään verkkokauppoja, niin silloin tietenkin ostoskeskukset menettävät asiakkaita, ja eniten siitä kärsivät esimerkiksi juuri nuo ravintolat, joiden tarkoitus on houkutella noihin ostoskeskuksiin asiakkaita.
Silloin pitää kehittää uusi liiketoiminnan malli, tai seurauksena on konkurssi. Normaalien liikkeiden ansaita logiikka on sellainen että ne myyvät tuotteita asiakkailleen, ja tuosta myyntitulosta muodostuu noiden liikkeiden positiivinen kassavirta, jolla niiden toimintaa rahoitetaan. Eli tuon positiivisen kassavirran pitäisi kattaa liiketilojen vuokrat, henkilökunnan palkat sekä uusien tavaroiden tilaamisen. Jos positiivista kassavirtaa ei ole, niin seurauksena on konkurssi.
Kauppakeskukset ovat liikeyrityksiä, joissa tietenkin liiketoiminnan ideana on myydä tuotteita asiakkaille. Se miksi nuoria aina välillä kehotetaan poistumaan on se, että he eivät osta mitään. Mutta toisaalta tuo poistaminen toimitiloista kuitenkin on sikäli lyhytnäköistä, että muutaman eli kahden tai kolmen vuoden kuluttua nuo ostoskeskuksesta poistetut nuoret ovat oletusarvoisesti täysivaltaisia Suomen kansalaisia, jotka tekevät itse rahankäyttöään koskevia päätöksiä. Ja jos henkilön ensikohtaaminen tuotteen tai sen tarjoajan kanssa on negatiivinen, niin silloin tuo ensikokemus vaikuttaa hyvin negatiivisesti hänen ostokäyttäytymiseensä eli siihen millaisia tuotteita hän valitsee ja mistä hän nuo tuotteet valitsee.
Siis asiakkaan näkökulmasta se mistä hän ehkä nuo tuotteensa haluaa ostaa on aivan sama, mutta tuotteiden tarjoajalle tuo asia ei ole niin sama, koska jos nuori sitten joskus ostaa jotain tuotetta naapurikauppakeskuksesta, niin silloin tuo toinen kauppakeskus jää ilman tuota rahaa, eli hän vie silloin rahansa johonkin toiseen paikkaan. Se mikä sitten tekee lyhyestä nuoruudesta hyvin ikävän asian niille, jotka ovat nuoria vastaan on se, että kaikki nuoret eivät jätä koulujaan kesken. Ja aina välillä joku entinen nuori päättää lukea ekonomiksi tai tradenomiksi. Ja silloin hän saattaa olla suuren yhtiön toimitusjohtaja joskus yli 20 vuotta sen jälkeen, kun hänet on poistettu ostoskeskuksesta.
Tässä kohdassa voidaan tietenkin miettiä sitäkin mallia, että jos jossain YouTube videolla joku lapsi tai nuori paiskataan kovakouraisesti ulos ostoskeskuksesta, niin vievätkö muut vanhemmat lastaan tai nuortaan tuollaiseen paikkaan ostamaan yhtään mitään. Vai muuttavatko he ostopaikkaa saman tien?
Saako nuori sitten rikosrekisteriä tästä tapauksesta riippuu siitä, että onko hän varastanut jotain tai onko tapauksesta tehty rikosilmoitus. Eli jos tapausta ei ole ilmoitettu poliisille, niin silloin ei varmaan myöskään tule mitään muita seurauksia, kuin että tuon nuoren itsetunto räjähtää tuhannen pirstaleiksi. Mutta muuten pelkkä poistaminen ostoskeskuksesta ei tuo mitään sen suurempia seurauksia. Jos nuorilta löytyy puukkoja tai jossain videoilla opetetaan vartijoiden puukottamista, niin silloin varmaan olisi paikallaan tehdä noista asioista rikosilmoitus.
Saattaa olla että poistamisen tehnyt vartija on toiminut omasta mielestään oikein, ja ehkä hänen työkaverinsa sitten taputtavat tuon henkilön olkapäätä ja kaikki ihmiset hurraavat vieressä ja kiittelevät vartijan ripeitä otteita. Voi olla ettei vartija edes muista tuon kyseisen tapauksen erotusta muista vastaavista tapauksista. Mutta tuo voimankäytön kohde saattaa erottaa tuon voimankäyttötilanteen muista vastaavista tilanteista siitä, että se sattui juuri hänelle. Ja jos sitten tuo nuori päättää ryhtyä lukemaan tradenomiksi, ja omaa tarvittavan motivaation myös siihen valmistumiseen, niin hänelle saattaa tulla tuo ikävä kokemus mieleen, kun hän tilailee alaisilleen esimerkiksi pikkujoulupaikkaa.
Kun ihminen tekee päätöksiä tai näyttää jotenkin epämääräiseltä, kun hän on 16-17 vuotias, niin hänellä on vielä monta vuotta edessä. Saattaa olla niin, että hän saa käytyä lukion sekä onnistuu pääsemään johonkin ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Eli tässä taas muistutan esimerkiksi yhteisvalinnasta, ja koska tuo yhteisvalinta on olemassa, niin silloin varmaan sen kautta joku pääsee myös opiskelemaan. Ja jos ei mitään rikosrekisteriä satu löytymään, niin mitään rajoituksia ei ammatinvalintaan ainakaan sitä kautta tule. Mikäli pistemäärä ja osaaminen valintakokeessa ovat riittäviä, niin entinen nuori saattaa päästä jopa tuomariksi asti. Eli se on jannusta kiinni, mihin omat rahkeet riittävät.
https://brandeistajamenestyksesta.wordpress.com/2023/01/28/liiketoiminnassa-kannattaa-varoa-lyhytnakoisia-ratkaisuja-koska-ne-voivat-tulla-hyvin-kalliiksi/
Kommentit
Lähetä kommentti