Tee nyt sitten siinä jotain oikein, jos joku haluaa avata Suomen ja toinen taas haluaa pitää maamme suljettuna. THL:n suosituksia voidaan aina kohdella miten sillä kerralla sattuu huvittamaan. Sama koskee tietenkin kaikkia muitakin viranomaisia. Sanoo yksi viranomainen sitten mitä hyvänsä, niin aina löytyy toinen viranomainen joka on toista mieltä asiasta. Jos käymme kaikki lääkärit läpi kun haastattelemme ihmisiä, niin silloin varmaan me kaikki löydämme sen oikean, eli itseämme eniten miellyttävän mielipiteen. Siis maamme on sairaita sekä muita vastaavia vähemmistöjä sortava paikka, kun ei olla pidetty kapakoita kiinni esimerkiksi pari vuotta. Varmasti on maassamme huomioitu vähemmistöjä aivan tarpeeksi.
Eli kun ihminen sairastaa fyysisesti, niin häntä huomioidaan kaikin tavoin. Mutta jos sitten sattuu käymään niin, että sairaus on vaikkapa henkistä laatua kuten skitsofrenia tai muu vastaava asia, niin silloin tietenkin tuo ihminen huomioidaan mutta hiukan toisella tavalla kuin ne niin sanotut "oikeita sairauksia" kuten keuhkosyöpää sairastavat ihmiset.
Psykiatriassa tietenkin turvataan potilaan sekä ennen kaikkea potilaan lähipiirin oikeudet. Ja keskeisessä asemassa tietenkin ovat ne paljon puhutut sosiaaliset taidot, joita tarvitaan oikeassa elämässä. Kun psyykkisesti sairas ihminen esimerkiksi tulee kotiin lomille, niin hänelle käännetään selkä. Siinä sitten mukavasti tulee esimerkiksi turvaetäisyys huomioitua, kun hänen ympärillään on 50 merin turvaväli, jonka läpi ei varmaan yksikään pöpö pääse kulkeutumaan. Sillä tavalla toteutuu se mitä sanotaan sosiaaliseksi sopeutumiseksi.
Rokotteiden ottaminen tietenkin voi ahdistaa, kun niiden sisältämistä aineista ei kukaan sitten oikeastaan tiedä. Mutta varmaan sitten se että esimerkiksi mielenterveyspotilaan, joka voi olla vähän vaarallinen verisuoneen työnnetään jotain keltaista ainetta kertomatta mitä siinä on saattaa toki potilasta itseään hiukan ahdistaa. Mutta mitä siitä kukaan mitään välittää. Tuo keltainen piikki on annettu siksi, että yhteisöä turvataan potilaalta. Joten joskus mieleen tulee, että mitä jos tuo asenne missä esimerkiksi henkirikoksen uhrin asema turvataan olisi kauttaaltaan samanlainen?
Mitä jos myös esimerkiksi murhaajia kohdellaan yhteneväisesti eikä jatkuvasti etsitä sitä millä murhaaja pääsee kaikkein vähimmällä? Kun ihminen on kärsinyt rangaistuksensa, niin hän on kaiken järjen mukaan vapaa mies tai nainen. Mutta jostain syystä kaikki rikokset samaistetaan välillä murhaan. Tai sitten esimerkiksi varasta kohdellaan samalla tavoin kuin murhaajia. Tai sitten käy niin kuin Utön massamurhaajan Breivikin tapauksessa korostetaan sitä, että kuinka vähällä hän tästä nyt sitten pääsee. Eli suuren luokan rikollinen on jotenkin vähäisempi tapaus kuin esimerkiksi farkkuvaras.
Kun toinen potkii kaverinsa kuoliaaksi muuttaman kaverin taustatuella, niin silloin hänelle luettu tuomio ei ole koskaan lain voimainen. Tuo teon tekijän oikeusturvasta käydään suurta keskustelua, ettei vain hänen tuomionsa ole liian kova. Samoin kun esimerkiksi terroristijärjestön johtaja surmataan, niin silloin tuomio on todella kova. Mutta kun toinen sitten varastaa farkut kaupasta, niin hän on suuri rikollinen jota ei koskaan saa päästää töihin.
Tuosta pikkurikollisesta tehdään varoittava esimerkki siitä, että miten käy jos ihminen menee viikoraha taskussa kauppaan, ja varastaa farmarit sekä käyttää viikkorahan hampurilaisiin. Hän toki tekee silloin rikoksen. Siinä on tuomio suuri ja rangaistus nopea. Tietenkin murhaajien sekä terroristien pitää saada tuomioistuimessa asianajaja. Mutta samalla voidaan kysyä että missä on farkkuvarkaan oikeusturva? Eikö hän siitä 2kk ehdollisestaan menetä oikeuden sotilasarvoon, oikeuden tehdä työtä palo- tai poliisilaitoksella. Tai eikö hänen työnsaantinsa vaikeudu, jos hänelle nyt sitten saadaan esimerkiksi skitsofreenikon tai jonkun muun paperit?
Tai ehkä tällainen asia ei muille kuulu. Mutta farkkuvarkaan pitäisi kyllä saada myös asianajaja oikeuteen. Kaksinaismoraalista on kiva kirjoittaa. eli kun ihmiset osoittavat mieltään Osama bin Ladenin oikeuksien puolesta, niin tietenkin on mukavaa että myös Bin Laden on saanut ihmiset liikkeelle puolustamaan myös tällaisten superrikollisten oikeusturvaa. Mutta kuinka kukaan ei osoita koskaan mieltään farkkuvarkaan tai aseistakieltäytyjän puolesta? Tai ehkä tätä ei olisi pitänyt kirjoittaa ollenkaan. Mutta farkkuvaras ja aseistakiltäytyjä ovat ehkä tyypillisempiä vankeja yhdessä kannabis satiaisen käyttäjien kanssa kuin murhaajat. Eli murhaaja ei ole tyypillinen vanki, eikä Osama bin Laden ole tyypillinen murhaaja.
Ja jos sitten tuollainen ihminen sattuu karkaamaan Niuvanniemen vankimielisairaalasta, niin silloin puhutaan siitä, että kuinka tavallisia ihmisiä pitäisi tuolta henkilöltä suojella. Samoin jos joku nyt sattuu olemaan vaikka homo tai harrastamaan seksiä vähän toisella tavalla kuin ne pari naapuria, niin silloin on kyllä yhteiskunnan tai ainakin joidenkin yhteiskunnan kovaäänisten mielipiteiden esittäjien tuomio suuri. Eikä edes sitä tarvitse mitenkään huomioida, mitä mistäkin asiasta kerrotaan. Jos nyt jonkun ihmisen sähköpostin salasanoja tai muita vastaavia asioita tulee esimerkiksi jonkun toimittajan tietoon, niin hän voi niitä levitellä aivan miten haluaa.
Siinä ei tarvitse mitään lupia kysellä, kun toinen on jonkun tietolähteen toimesta nimetty skitsofreeniksi. Tuon ihmisen paikka on poissa silmistä ja poissa mielestä. Ei muiden tarvitse häntä kuunnella, ettei vain tuo tylsyys pääse leviämään. Mutta mistä sitten ei kukaan meistä voi luopua? Herättäjäjuhlissa olevia sekä muita vastaavia ihmisiä pitää aina huomioida sekä heidän ruumistaan sekä myös vakaumustaan pitää aina kunnioittaa. Kun he eivät tiedä mitä heihin pistetään, niin siinä sitten pitää muiden vain taipua.
Kommentit
Lähetä kommentti