Afganistanin tilanne johtuu siitä, että operaation ensimmäinen vaihe meni ihan hyvin, mutta sitten valtion vakautus ja demokratisointi epäonnistuivat.

Kun Amerikka lähti Afganistanista, niin silloin haluttiin varmasti eroon jumittuneesta tilanteesta. Kun sanotaan että Afganistanin sota oli terrorismin osalta hoidettu, mutta tuota maata ei saatu muutettua länsimaiseksi demokratiaksi, niin silloin tietenkin tilanne oli se, että USA:n oli lähdettävä. Tilanne nimittäin olisi kohta ollut se, että USA olisi saanut olla siellä ilmeisesti aivan yksin, koska muut sen liittolaiset olivat jo poistamassa joukkojaan maasta, joka on osoittautunut hiukan liian mutkikkaaksi länsimaisille asevoimille. Samalla tavoin Afganistan on ollut hiukan liian mutkikas tapaus kautta aikojen. 

Eikä NATO ja EU ole ainoita jotka ovat tuossa maassa joutuneet umpikujaan. Sama kävi aikoinaan Neuvostoliitolle sekä monille muille maille, jotka ovat tuota vaikeakulkuista maata halunneet hallita. Tilanne on aina toistanut samaa kaavaa. Kaupungit on saatu nopeasti hallintaan, ja vihollisen pääosat on tuhottu. Mutta sitten on alkanut pitkä ja uuvuttava sissisota, jossa muutamia sotilaita on silloin tällöin ammuttu, mikä tietenkin stressaa vastapuolta. Taliban valitsi aikoinaan väsytystaktiikan, eli aika ajoin tapahtuvat terrori-iskut ovat olleet myrkkyä länsimaisille toimijoille. 

Koska sotilaallinen ratkaisu ei ollutkaan niin pitävä kuin oli haluttu, ja länsimaisia tappioita tuli silloin tällöin, oli operaation toinen vaihe eli Afganistanin demokratisointi mahdotonta. Ihmiset pelkäsivät liikaa, ja sen takia Taliban sai lopulta paljon tukea, koska länsimaiset toimijat osoittivat etteivät he kykene puolustamaan sekä turvaamaan liittolaisiaan. Ja Afganistanin omiin asevoimiin sekä poliisiin ei varmaan kukaan oikeasti luottanut. 

Samalla Afganistanin oma armeija osoitti sen, että tuon valtion aseellinen voima ei riitä sen hallintaan, ja samalla jostain syystä Taliban sai aikaan sen, että sen joukot ovat nopeasti edenneet suoraan maan hallitsijoiksi. Siis missä vika on, kun ne paljon puhutut tekno-armeijat ovat puolittain epäonnistuneet? Taliban on järjestö joka ilmeisesti saa hyvin paljon varoja huumekaupoista. Eli Afganistan on yksi maailman suurimmista heroiinin tuottajista. Ja tuosta kauppatavarasta tulee rahaa aseisiin. 

Niin kauan kuin siellä on unikkopeltoja, niin kauan myös Talibanin kaltaiset ääriryhmät voivat odottaa saavansa rahoitusta esimerkiksi “Kultaisen puolikuun” huumeparoneilta. Eli kun Taliban myy huumeita sekä suojelua oopiumin kasvattajille, niin silloin se voi odottaa saavansa rahaa aseisiin sekä muihin varusteisiin, ja tuloksena on ilmeisesti uusi Afganistanin hallitseva voima. Kun taas sitten puhutaan USA:n lähdöstä Afganistanista, niin tuo valtio ei tee koskaan mitään oikein. Jos USA olisi jäänyt tuohon maahan, niin se olisi ollut taas kerran valtio joka tekee sotarikoksia sekä leikkii jotain leikkejä, joista ei kenellekään tule muuta kuin haittaa. Samoin kun USA vetäytyi tuosta maasta, niin silloinkin se teki virheen, joka maksoi koko Afganistanin. 

Mutta kuten sanotaan, niin Afganistan oli puolittainen voitto, mikä sitten valui pois käsistä. Kun Taliban saatiin aluksi pääosin kukistettua, niin unohdettiin että tuon järjestön ydinjoukko saattoi paeta esimerkiksi jonnekin sen naapurivaltion alueelle, jossa sitten he saattoivat elää myös ilman paikallisten viranomaisten tietoa heidän olemassaolostaan. Eli olisivatko he olleet ehkä sitten jossain Iranissa tai ehkä Pakistanin luolassa tai talon kellarissa piilossa on arvoitus. Voi olla niin, että nuo Talibanin miehet muuttivat ehkä Kabuliin tai johonkin muuhun kaupunkiin, ja siellä he sitten kehittelivät uuden Talibanin. Kaupunkialueella missä on ihmisiä ei ole esimerkiksi Predatoreista tai rintamalle tarkoitetuista välineistä ole kovin paljon hyötyä, koska terroristi pitää löytää ennen kuin häntä vastaan voidaan iskeä. 

Terroristi voi myös soluttautua yhteistoimintaan värvättyjen miesten joukkoon ja kohdentaa täsmäpommeja tahallaan siviilikohteisiin. 

Siis iskua ennen pitää terroristi paikantaa, ja jos hän sattuu asumaan esimerkiksi kerrostalossa, niin tuolloin häntä vastaan ei voida käyttää täsmäpommia ellei sitten varauduta suureen määrään sivullisia uhreja. Ja vaikka esimerkiksi paikallistettu terroristi ammutaan, niin häntä ei sitten kyllä voida mitenkään kuulustella, eli kuten tiedämme niin kuolleet vaikenevat. Kuolleesta terroristista ei ole mitään muuta kuin propaganda-arvoa. Eli terroristijärjestö korjaa rynnäkkökiväärit pois kuvista, ja sitten lähettää tiedotteen kuinka aseettomia ihmisiä taas on tapettu. Tai sitten tietenkin myös terroristi voi päästä soluttautumaan yhteistoimintamiesten joukkoon. Eli hän saattaa tietenkin maalittaa esimerkiksi lentokoneille oikeasti siviilikohteita, jotta hänen vihollisensa saadaan näyttämään rikollisilta. 

Kun terroristit eli rikolliset piileskelevät, niin he voivat olla missä vain, eli vaikka valtio ei heille ole ehkä tarjonnut virallista turvaa, niin ongelma tuolla alueella on se, että viranomaisiin ei luoteta. Ja kukaan ei varmaan esimerkiksi Iranin rajaseudulla ole kovin mielellään soittamassa poliisia, jos he sattuvat näkemään jotain outoja miehiä. Ja jos tuollaisen voimakkaasti aatteellisen järjestön jäsenistöstä edes pieni osa pääsee pakoon, niin he kehittävät sitten uuden järjestön, joka voi muuttua vielä vaarallisemmaksi kuin edeltäjänsä. 

Terroristin etsiminen kaupungista ei ole helppoa. Hänet saadaan kiinni vain jos hän kantaa aseita kielletyllä alueella. Jos hän ei tätä ymmärrä tehdä, niin silloin häntä voidaan etsiä esimerkiksi järjestelmällisten kotietsintöjen avulla, mutta ymmärrettävästi tuolloin tähän tehtävään menee aikaa. Tietenkin terroristin käyttämää datayhteyttä voidaan yrittää jäljittää, mutta jos hän pitää yhteyttä muihin järjestön jäseniin jostain muualta kuin kotoaan, niin silloin edessä on vaikeasti toteutettava operaatio. 

Nimittäin terroristi voi kirjoittaa viestinsä muistitikulle, ja joku toinen sitten laittaa sen nettiin jostain ehkä talon seinään tehdyn laittoman liitoksen kautta. Ja tuolloin koko toiminta kestää ehkä muutaman sekunnin, ja tuolloin partion pitää olla heti paikalla, jos tuo henkilö halutaan kiinni. Ja silloinkin tämä reaktio vaatisi sitä, että tuota liitoskohtaa olisi osattu tarkkailla. Eli mitä Afganistanista opimme? Se että me uskomme johonkin ei tarkoita sitä, että muut uskovat samoihin asioihin, ja ehkä joskus opimme sen, että on tilanteita, missä ei ole oikeaa puolta. Tai on tilanteita missä toisen osapuolen näkemykset asioista ovat niin erilaisia, että mitään sopimusta ei voi edes syntyä. Tai jos joku kaiken aikaa pelkää joutuvansa syytteeseen jostain rikoksista, niin se varmaan vaikuttaa myös hänen tahtoonsa toimia sen päämäärän hyväksi, mikä tehtävälle on asetettu. 

()https://en.wikipedia.org/wiki/Opium_production_in_Afghanistan