Ylisuurten ryhmien ongelmista
Uusi teknologia mullistaa peruskoulut, ja yksi suurimmista muutoksista on suurryhmien käyttöönotto opetuksessa. Tuolloin koko luokka-aste käy samaan aikaan samaa ainetta, mikä tekee suurten ryhmäkokojen käytöstä mahdollisen. Eli silloin ei yksi opettaja valvo luokkaa, vaan kaikki opettajat toimivat ryhmässä. Jos ajatellaan sitä että suurissa ryhmissä jää joku vaille huomiota, niin silloin kyllä unohdetaan se, että myös pienissä ryhmissä on oppilaita, jotka eivät saa koskaan huomiota, eli aina on oppilaita joiden vieressä opettaja seisoo koko ajan, ja silloin joku muu jää ilman apua.
Samalla tietenkin pitää muistaa se, että apua ei saa, jos sitä ei osata tai uskalleta kysyä. Eli jossain peruskouluissa on ollut vallalla sellainen asenne, että apua kysyvä tekee jotenkin väärin. Ja sen takia esimerkiksi tietokonepohjaisten oppimisympäristöjen käyttöönotto on katsottu tarpeelliseksi. Tuolloin automatiikka huomaa sen, että jos oppilas ei tee mitään, ja sitten se lähettää opettajalle ilmoituksen asiasta. Ja suurryhmissä idea on se, että viereen tulee joka kerta eri opettaja keskustelemaan asiasta.
Samoin kurinpitoa vaativissa tilanteissa ei ole vain yhtä opettajaa joka näkee tilanteen, vaan että tuolloin myös muita kuin yksi aikuinen on paikalla, jolloin myös muut näkevät tilanteen. Ja ehkä sitten selviää myös se että onko jompikumpi osapuoli ylireagoinut tai provosoinut tilannetta. Jokaisessa konfliktissa on kaksi osapuolta, ja jokainen meistä suuttuu joskus, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen opettajakin on vain ihminen.
Me aikuiset haluamme olla täydellisiä, mutta se ei valitettavasti aina onnistu, ja joskus menetämme itsehillinnän täysin, eli jos päivä on ollut kuormittava, niin sitten meille käy niin, että jonkun ryhmän kohdalla pato ikään kuin murtuu, ja sitten tuolle ryhmälle käydään huutamaan ilman mitään syytä. Ja tuollaisia tilanteita pitää vain välttää. Meillä kaikilla kuitenkin tulee joskus raja vastaan, mutta kuitenkaan emme saisi purkaa raivoa viattomiin, vaan sen joka on tehnyt vääryyttä pitää saada rangaistus. Kuitenkaan emme saa missään nimessä lähteä siitä, että joku sijaiskärsijä saa istua koko koulun puolesta jälki-istunnossa.
Eli jälki-istunnon jälkeen saattaa oppilas väittää että hän ei ole tehnyt mitään, ja että “opettaja vainoaa”, ja ehkä joskus opettajalle jää kurinpitotilanteessa päälle se paljon puhuttu “herkistetty liipasin”, mikä tarkoittaa sitä että jos joku on saanut hyvin varhaisessa vaiheessa lukuvuotta rangaistuksen, niin tätä rangaistuksen saanutta lähdetään sen jälkeen rankaisemaan vähän turhan helposti.
Suurissa ryhmissä on yksi ongelma, ja se on se, että niissä ongelma saattaa päästä sulautumaan ryhmään. Eli tuolloin ryhmässä voi käydä niin, että yksi työntekijöistä ikään kuin pääsee vähällä, ja tämä sama asia tietenkin koskee myös kouluja. Jos oppilas ei suurissa ryhmissä osaa tehtäviään, niin silloin hän voi vain tuijottaa pöytää ja päästä tilanteesta kuin koira veräjästä.
Mutta samalla tietenkin unohdetaan se, että tekoäly sekä tietokonepohjaiset työtilat mahdollistavat sen, että oppilaan työtä voidaan valvoa, ja jos hän sitten ei työtään tee vaan istuu ja tuijottaa ruutua, niin silloin kone voi asiasta ilmoittaa valvojalle. Tekoäly on loistava työkalu, ja sen avulla voidaan esimerkiksi seurata sitä, että onko oppilaan palauttamien tekstien sanamuoto sekä muu rakenne yhteneväinen, sekä sitä että onko ne todella tehnyt se oppilas, jonka ne olisi pitänyt tehdä.
Tuolloin tekoäly voi seurata myös esimerkiksi tiedostoissa olevaa osaa, mistä näkyy se, mikä käyttäjä on tehnyt jotkut tehtävät, ja sitä kautta voidaan seurata sitä, että oppilas tekee itse tehtävänsä tai ne tehdään esimerkiksi läppärillä mikä on koulun kautta hankittu. Eli tässä tapauksessa tarvitaan vain sääntö, että koulutehtävät on tehtävä koulunkäyntiin rekisteröidyllä koneella. Mutta sitten jos lähdetään siitä, että 80 oppilasta pitää ryhtyä valvomaan kouluissa, niin silloin pitää muistaa että silloin on myös muita kuin yksi valvoja paikalla.
Suurryhmäopetus tarkoittaa sitä, että kaikilla samaa luokka-astetta käyvillä oppilailla on samaa ainetta samaan aikaan, ja sen tarkoitus on se, että yksi opettaja ei tuolloin ole yksin luokan kanssa. Suur-ryhmiä on käytetty esimerkiksi ammattikorkeakouluissa menestyksellisesti, koska silloin jos joku opiskelija lähtee “esiintymään”, niin silloin hänen pitää tehdä tuo teko ehkä parin sadan muun opiskelija nähden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.