Stalin ehkä aluksi aikoi valloittaa Suomen, mutta sitten hän muutti mielensä, koettuaan nöyryytyksen "voiton marssilla kohti Oulua"
Stalinin ajattelutapaan ei mahtunut se, että olisi olemassa mitään pieniä valtioita. Hänen näkemyksensä ulkopolitiikasta oli se, että pienet valtiot vain odottivat sitä, että ne liitetään johonkin suurempaan valtioon. Eli kyse olisi eräänlaisesta valtiollisesta darwinismista, missä “vahvat valtiot syövät heikot”. Ja tietenkin lopullisena päämääränä Stalinilla oli se, että koko Neuvostoliitto sekä sen kansat muutetaan venäläisiksi, tai nuo kansat tuhotaan.
Tuota kutsutaan väestön homogenisoimiseksi ja sitä pidetään yhtenä ikävimmistä rasismin muodoista. Siinä suurin väestöryhmä on se, mihin pienemmät etniset ryhmät liitetään siten että lapset otetaan esimerkiksi heti syntymän jälkeen huostaan, ja heidät kasvatetaan vallitsevan etnisen ryhmän kulttuuriin sekä tavoille. Ja vanhempia estetään tapaamasta noita lapsia, eli heille luodaan uusi identiteetti mikä on sama kuin suurimmilla väestöryhmillä. Lapsille saatetaan kertoa että vanhemmat ovat kuolleet, kun he eivät lapsiaan enää käy tapaamassa. Tai sitten heille kerrotaan Stalinin olevan heidän isänsä.
Sitä miksi Stalin aliarvioi Suomen kyvyn puolustaa itseään vuonna 1939 on oikeastaan melko harvoin käsitelty. Eli miksi Stalin kuvitteli että maamme työväestö lähtisi tukemaan häntä, kun hän päätti lähteä huonosti päättyneelle ristiretkelle maahamme? Oliko joku NKVD mies antanut hänelle väärää tietoa maamme väestön tahdosta puolustaa Suomea? Eli oliko kyseessä aito virhearvio, vai arvio joka kirjoitettiin Stalinin mieleiseksi, koska raportin kirjoittaja saattoi pelätä sitä, että Stalin ampuu hänet. Vai oliko Stalin niin hullu, että hän mielessään päätteli, että Suomalaiset antaisivat maansa hänelle?
Tai oliko Stalinin tarkoitus surmauttaa omia vastustajiaan Suomen asevoimilla. Kun Neuvosto-sotilaat lähtivät ylittämään rajaa vuonna 1939, niin he kohtasivat voimakasta vastarintaa, mutta kuitenkin noille sotilaille oltiin ilmoitettu, että heidät otetaan vastaan vapauttajina, mutta sitten kävikin toisin.
Eli Talvisota oli Stalinin kannata suuri virhearvio, mutta sitä voidaan pitää käänteis tapahtumana vuoden 1941 tapahtumiin verrattuna, jolloin Stalin jätti tietoisesti oman puna-armeijan oman onnensa nojaan, kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliiton kimppuun. Tuolloin tiedusteluraportit olivat osoittaneet että Hitler aikoi hyökätä, mutta Stalin uskoi ilmeisesti loppuun asti, että hänen liittonsa natsien kanssa olisi pitävä, ja että Hitler noudattaa hyökkäämättömyyssopimusta.
Kun Josif Stalin aikoinaan hyökkäsi Suomeen, niin hän kohtasi yllättävän kovaa vastarintaa, ja se sitten sai ilmeisesti hänet muuttamaan mieltään tuolloin vuonna 1940, kun hän sitten solmi välirauhan Suomen kanssa. Sitten uusi tilaisuus Stalinille tuli vuonna 1944, kun Saksa alkoi vetäytyä Itärintamalla. Siis tässä tietenkin on myös kurveja vedetty suoraksi, koska en nyt jokaista sotatapahtumaa viitsi kirjoittaa, kun kirjoitelman pitäisi koskea sitä, että aikoiko Stalin valloittaa Suomen vai ei?
Suomen talvisota oli Stalinille huomattavasti suurempi arvovaltatappio kuin mitä on annettu edes ymmärtää, koska se osoitti että poliittisin perustein nimetty puna-armeijan johto ei ollut tehtäviensä tasalla, eikä myöskään se että Stalin vuonna 1944 onnistunut murtamaan puolustusasemaa, vaan kärsi suhteettoman suuria tappioita varmasti ollut kovin vakuuttava suoritus. Siis olisiko Stalin voinut valloittaa Suomen? Siinä vasta kysymys, eli jos hän olisi halunnut ehkä jopa miljoonien puna-armeijan sotilaan kaatuvan maassamme, niin hän olisi niin tehnyt. Eli kun vastarinta olikin yllättävän ankaraa, niin silloin Stalin saattoi ryhtyä puhumaan Suomen olevan vain joku paikka, eli kun homma ei mennyt suunnitelmien mukaan, niin silloin nolattu Stalin saattoi ryhtyä vähättelemään Suomen merkitystä.
Saattaa olla niin että NKVD myös suostutteli Stalinin jättämään maamme itsenäiseksi, koska jos Suomi olisi Neuvostoliiton satelliittivaltio, joka olisi näennäisesti länsimaihin kuuluva, niin se saattoi esimerkiksi ostaa länsimaisia tuotteita maamme kautta. Tai ehkä NKVDn päällikkö Berija vain olisi halunnut pelastaa herransa kasvot, kun tämä oli epäonnistunut Suomen miehityksessä. Ja ehkä Stalin pelkäsi sitä, että maamme miehitys Toisen Maailmansodan aikaan olisi saattanut hänet vaikeuksiiin silloisten liittoutuneiden kanssa, ja hän oli sodan aikaan ollut ainakin osittain riippuvainen Lainaus-ja vuokrauslain mukaan saaduista varusteista. Tai ehkä hän “muutti mielensä”, kun tuo voittamaton puna-armeija menetti miehiä ja huippuluokan varusteita kuten JSU-152 rynnäkkötykkejä Suomen rintamalla.
Se miksi Stalin oli ajatellut Talvisodan olevan pelkkä paraatimarssi läpi Suomen saattoi johtua siitä, että hän oli saanut NKVD:ltä väärää tietoa siitä, että maamme työväestö olisi ollut valmis liittymään “kansojen perheeseen”, kun Neuvostoliittoa tuolloin kuvailtiin. Mutta kuitenkin se että Stalin muutti ehkä mielensä saattoi johtua siitä, että hän oli ehkä pitänyt maatamme julkisissa puheissaan jo valmiiksi miehitettynä. Eli kun Neuvostoliiton asevoimat olisivat hiukan koputelleet ovelle, niin maamme työväestö olisi noussut kapinaan, ja edessä olisi ollut paraatimarssi Ouluun, koska Suomalaiset olisivat Stalinin mielestä nousseet itse vaatimaan maamme liittämistä Neuvostoliittoon. Mutta kuten tiedämme, niin tuo marssi oli varsin vaivalloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.