torstai 20. elokuuta 2020

Uusi uljas maailma on edessä eikä paluuta menneeseen enää ole

  


Uusi uljas maailma on edessä eikä paluuta menneeseen enää ole

Tulevaisuuden työelämässä etätyö on oletusarvoinen työn muoto. Se korvaa todennäköisesti entiset toimistolla tehtävät päivät. Tällöin malli on se, että etätyö vaihtaa paikkaa lähityön kanssa, ja konttorilla tehtävästä työstä tulee tuolloin se toissijainen työn muoto, jota hyödynnetään lähinnä erikoistapauksessa kuten perehdytyksissä. Syy miksi tätä mallia jostain syystä vastustetaan johtuu siitä, että se hävittää ainakin osan lähi-työnjohdosta historiaan. 

Eli konttorityössä ne jotka ennen saivat palkkaa siitä että he katsoivat toisten olkapään yli joutuvat joko työttömiksi, tai etsimään uutta roolia yhteiskunnassa sekä työpaikoilla. Kaikilla aloilla ei voida ainakaan täysin siirtyä vielä etätyöhön, mutta esimerkiksi rahoitus, sekä muilla vastaavilla sektoreilla kuten tietokone-ohjelmistoteollisuudessa varmasti edessä on siirtyminen kotona tehtävään työhön. 

Kun meitä nyt puhuttaa etätyö, niin silloin meidän pitää muistaa se, että menneeseen ei missään mallissa ole enää paluuta. Eli kun ennen lähdettiin siitä, että etätyö sovitaan erikseen, niin tulevaisuudessa viikko-ohjelma tehdään täydellisesti etukäteen. Tuolloin kokoukset sekä lähipäivät merkitään kalenteriin samoin kuin ne päivät, jotka ovat etätyötä varten varattu. Se että kun ihmiset tottuvat etätyöhön, niin silloin he eivät koe sitä enää peikkona, vaan ottavat sen tilaisuutena johon vain pitää tarttua. 

Etätyön ero tavalliseen työpäivään on se, että etätyössä ihminen tekee työtä kotona tai missä hyvänsä muussa paikassa, ja se tarkoittaa että tuolloin ne työtunnit mitä ihminen ennen teki työpaikallaan siirtyvät muualla tehtäviksi tunneiksi. Joten dynaamisesti ajatellen etätyöpäivä voi muuttua tulevaisuudessa normaaliksi työpäiväksi. 

Tällöin etätyö vaihtaa paikkaa nykyisen toimistolla tehtävän  työpäivän kanssa, ja muuttuu oletusarvoiseksi työnteko tavaksi. Eli etätyö ei ole krapulapäivä tai shoppailupäivä, vaan päivä jolloin ihminen tekee työtään vaikka omassa nojatuolissaan, ja hänen pitää tuo aika mikä on ennen vietetty toimistolla tehdä omassa kotonaan. 

Itse ihmettelen sitä että miksi kaikille ei koskaan mikään kelpaa? Miksi ensin halutaan toimistoon töihin, ja sitten lähdetään ajamaan suurille pomoille etätyön mahdollisuutta? Kun sitten tuo mahdollisuus saadaan, niin sen jälkeen lähdetään itkemään siitä, että työtä ei voi mitenkään erottaa yksityiselämästä. Kuitenkin vähän aikaisemmin on itketty ylitöiden suurta määrää. Eli ihminen ei voi olla toimistossa sekä kotonaan samaan aikaan, ja miksi työpuhelinta ei voi laittaa kiinni, kun työpäivä on täyttynyt tehtävien osalta? 

Joissakin työpaikoissa johtajien oikeus tehdä etätyötä on ollut voimassa jo vuosia. Mutta se että tuo oikeus laajenisi koskemaan koko työyhteisöä on jotenkin vaikea asia. Samoin se että koko työpaikka siirtyisi pääasiallisesti tekemään etätyötä koetaan jotenkin hankalana, vaikka tietyt johtajat ovat tehneet etätyötä jo vuosien ajan, ja he ovat saaneet palkkaa esimerkiksi kahden viikon Kanarian matkalta, kun ovat hotellista, sen baarista tai uima-altaalta lähetelleet Excel-taulukoita Suomeen sekä hoitaneet bisneksiä muutenkin mukavan joustavasti.  

Hyvin nuo bisnekset ilmeisesti on hoideltu, koska mitään sanomista ei ole tullut. Läppäreiden eli kannettavien tietokoneiden käyttö yrityksissä on muuttunut sellaiseksi, että pääsääntöisesti työelämässä käytetään nykyään kannettavia tietokoneita, jotka ovat tulleet sinne opiskeluaikana totuttujen toimintamallien kautta. Eli opiskellessa on läppäriä ollut mukava kantaa koulun ja kodin väliä, joten sitä kautta ajatellen läppärin käyttö on mielletty mukavaksi asiaksi myös työelämässä. 

Menneeseen aikaan vain ei ole enää paluuta, ja sen takia edessä on hyvin ikävä malli niiden kannalta, jotka eivät työpaikalla tee muuta kuin katselevat toisten olkapään yli. Nykyisten organisaatioiden toimintamalli on se, että vain muutos on pysyvää. Eli jos ennen asiat tehtiin niin, että kaikki mahdolliset asiat printataan paperille, niin nykyään samat asiat tehdään katsomalla kännykkää. Ja tuo asia merkitsee sitä, että esimerkiksi paperia säästetään todella paljon. 

Jos 5000 hengen työpaikassa jokainen henkilö ottaa printin tunnin välein, niin se merkitsee sitä että joka päivä työpaikalla kuluu 40 000 arkkia paperia, ja esimerkiksi luottamuksellisia tietoja voi helposti päätyä ulos talosta vaikka taskussa. Ja jos kyseessä on esimerkiksi käyttäjätunnusten sekä salasanojen listaus, niin silloin voi vahinko olla suuri. Joten kaikki tietävät sen, että paluuta entiseen ei enää ole. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Pitäisikö maassamme myös huippulahjakkaita ryhtyä huomioimaan?

  Meillä Suomessa peruskouluissa huomioidaan aina kaikkein huonoimpia oppilaita. He tekevät tehtäviä ehkä hiukan hitaammin kuin keskiverto-o...