Yhteisö ja moukkien maailma
Yhteisöjä on erilaisia, eli työyhteisö, yhdistys tai lähiö kaikkine asukkaineen ovat yhteisö. Eli me kaikki olemme jonkun yhteisön jäseniä, vaikka emme sitä ehkä tajua. Perhe, naapurusto sekä myös tietenkin koko elinympäristömme muodostaa yhteisön. Ja oikeastaan valtiokin on yhteisö.
Yhteisö ennen kaikkea on nykypäivän yhteisöllisyyden avain, ja silloin tietenkin voidaan muistella erään Ludvig XIVn tokaisua “valtio olen minä”. Jokaisessa yhteisössä on jäseniä, joiden mielestä “yhteisö olen minä”. Eli vaikka kyseessä on kuinka yhteisön tai yhdistyksen näköinen asia, niin osassa tapauksissa kaikki valta on tietyllä eliitillä, joka edustaa oman ilmoituksensa mukaan koko yhdistystä.
Valtio on kuninkaalle kaikki kaikessa, ja kukaan ei varmasti halunnut palvelukseen miestä, joka oli ennen ollut itsenäisen valtion päämies, koska tämä tiesi liikaa asioista, joista ei koskaan sopinut puhua. Se että joku puhuu asioista, jotka ovat sopimattomia huomaa siitä, että esimerkiksi lehdistön edustaja ikään kuin hyppää silmille, kun lähdetään keskustelemaan tai kirjoittamaan jostain asiasta. Se että ihminen on mitätön moukka varmaan tarkoittaa sitä, että mitätöntä moukkaa ei koskaan tarvitse kutsua mihinkään.
Mutta jos mitättömän moukan kirjoituksia kommentoidaan valtakunnallisen median kannessa, niin silloin voidaan sanoa että kyseessä on joku asia, mikä saa median edustajan eli sanomalehden tai mediatalon, sen päätoimittajan sekä hänen alaisensa raivon valtaan. Eli jos ihmisen kirjoituksilla ei ole merkitystä, niin miksi niitä sitten lähdetään kommentoimaan? Ja sitten voidaan lähteä pohtimaan yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys on nykypäivän trendi, mutta samalla yhteisöä voidaan ajatella niin, että se on kuin valtio valtiossa. Riippumatta sijainnista tai siitä, minkä muotoinen yhteisö on, niin siellä on aina omat sääntönsä sekä tapansa toimia, ja jos noita tapoja ei noudateta, niin silloin ihminen saa lähteä yhteisöstä.
Mutta tässä vaiheessa pitää muistaa se, että yhteisön sisällä on aina ihminen, joka on perustanut yhteisön. Se ensimmäinen jäsen, joka on ehdottanut esimerkiksi puutarhayhdistyksen perustamista parille kaverilleen, ja tietenkin tuollainen yhdistys, missä saa käyttöön tilkun maata sekä pienen mökin, missä voi säilyttää tavaroita sekä ehkä jopa nukkua, niin tietenkin tällainen yhteisö ei ole mikään pikku asia. Nimittäin jos maa, mitä yhdistys käyttää sattuu olemaan esimerkiksi kaupungin alueella, niin silloin seuraa tilanne, missä sen arvo on noussut arvoon arvaamattomaan.
Tällöin saattaa seurauksena olla se, että nuo henkilöt, jotka kuuluvat yhdistykseen haluavat ehkä muuttaa tuon maan rahaksi. Siis mitä tällä tarkoitan? Yleensä kun rahaa ei ole, niin silloin ei koskaan tule eteen tilannetta, missä mukaan tulee henkilöitä, jotka ovat ahneuttaan lähteneet toimintaan mukaan. Mutta sitten välillä eteen tulee tilanne, missä noita mökkejä halutaan korjata, ja silloin saattaa jollain yhdistyksen hallituksen jäsenellä muistua mieleen esimerkiksi velipojan lautatarha, josta voidaan tilata lautaa ja maaleja noihin mökkeihin.
Tästä tulee mieleen muuten hyvä esimerkki yhteisöllisyydestä. Ihmiset usein auttavat toisiaan esimerkiksi rakennustöissä, mutta tuolloin kannattaa miettiä tarkoin sitä, mikä onkaan tuon auttajan todellinen motiivi. Hän saattaa oikeasti tehdä töitä toisten työmaalla, mutta motiivit eivät olekaan enää niin kauhean altruistisia, kuin miltä aluksi vaikuttaa, ja syy tähän voi olla esimerkiksi se, että tämä auttaja odottaa muiden sitten antavan apuaan oman talon rakentamisessa.
Eli tilanteessa, missä esimerkiksi kaveri tarjoaa apuaan remontissa, kannattaa muistella myös omia kirvesmiehen taitoja, ja samalla myös järjestää aikaa vastavuoroiseen palvelukseen. Nimittäin jos ihminen sitten unohtaa vastapalveluksen, niin silloin saattaa seurauksena olla se, että yhteisö sanoo hänet irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.