Työelämä on nykyään elinikäistä oppimista
Elinikäinen oppiminen sekä yhteiskunnan vaatimukset ovat asioita, mistä puhutaan jatkuvasti. Se että ihminen ei itseasiassa ole koskaan valmis tietenkin auttaa teollisuutta kehittämään uusia tuotteita, mutta sama asia saa aikaan sen, että myös työntekijältä vaaditaan aina vain enemmän osaamista sekä jaksamista. Samoin se että ihmisen odotetaan hallitsevan useita asioita sekä aloja tekee työelämästä entistä vaativamman, mutta mikä sitten on tähän vienyt.
Syy löytyy yrittäjyyteen tai oikeastaan liiketoimintaan liittyvästä mallista, missä yhtiöiden oletetaan tekevän maksimaalista voittoa, ja se miten tällainen voiton maksimointi hoidetaan on usein se, että henkilökunta supistetaan minimiin, ja samoin toimitiloihin panostetaan yhä vähemmän rahaa. Samoin jos sitten ihminen haluaa ryhtyä yrittäjäksi, niin silloin hänellä pitää olla joku tuote, mitä hän myy. Ja juuri sen tuotteen kanssa pitää tehdä työtä, jotta joku ostaisi sitä.
Jos ajatellaan kilpailukykyä, niin suurille yrityksille on helpompi, että uusia tuotteita tai niiden prototyyppejä valmistetaan pienissä yrityksissä, ja sitten ne voivat ostaa oikeudet tuohon tuotteeseen. Tällöin nämä suuret yhtiöt voivat samalla kilpailuttaa kaikkein innovatiivisimmat kehittäjät, ja hankkia sellaisia tuotteita omaan valikoimaansa, mistä ne saavat kaikkein suurimman sekä varmimman voiton.
Koska liike-elämässä tehostaminen on päivän sana, niin se tarkoittaa kaikkien tarpeettomien menojen sekä toimintojen poistamista. Eli työpäivä on tarkoitettu työn tekemiseen, ja siksi esimerkiksi nykyaikaiset toimistot ovat hyvin pelkistettyjä. Ja kaikki aika mikä menee muuhun kuin työhön on turhaa aikaa. Ajankäytön tehostaminen myös tarkoittaa sitä, että esimerkiksi työpaikkakiusaaminen tai toisten häiritseminen on turhaa aikaa, ja jos väki tekee työtä, niin silloin ei jää aikaa sellaiseen toimintaan, mikä aiheuttaa ylimääräisiä kuluja.
Tämä ajattelutapa perustuu siihen ajatukseen, että jos ihminen kiusaa tai häiritsee muita työaikana, niin silloin hän aiheuttaa tilanteen, missä yhtiön maksamaa aikaa käytetään väärin. Jos ihminen esimerkiksi viettää non-stop taukoa jossain yleisessä tilassa, niin senkin ajan hän olisi voinut käyttää työhön mikä tuo tuloja yhtiölle. Jos hän kiusaa muita, niin silloin käy niin, että kahden henkilön aika menee muuhun, kuin mistä yhtiö maksaa, mikä tuo ylimääräisiä kuluja yhtiölle.
Kun ihminen tulee työhön yhtiöön, jonka tehtävänä on tuoda tuottoa sen omistajille, niin uusien työntekijöiden kohdalla asia on niin, että yhtiöllä sekä sen edustajilla on oikeus olettaa, että myös työntekijä osaa tehtävänsä. Ja nykyään työntekijältä vaaditaan sitä, että hän osaa työnsä itsenäisesti. Jos yhtiö palkkaa insinöörejä työhön, niin tietenkin sen pitää maksaa myös työehtosopimuksen mukainen palkka tälle insinöörille. Sen takia yhtiöllä pitää myös olla sellaisia tehtäviä, jotka vaativat kyseistä tutkintoa.
Jos insinööri palkataan turhaan, niin silloin hänen palkkansa aiheuttaa aiheettomia kuluja yhtiölle, ja samoin jos työnjohtaja jättää työtehtävät antamatta, tai ei anna tehtävien edellyttämiä välineitä, niin silloin hän aiheuttaa turhia kuluja yhtiölle. Jos taas alainen ei osaa työtä, mitä hän on väittänyt osaavansa, niin silloin vastuu on alaisen, koska hän on antanut väärää tietoa. Tietenkin tehtäviin pitää saada opastus, mutta jos henkilö on sanonut tehneensä jotain työtä tai hänellä on sertifikaatti tiettyihin tehtäviin, niin esimiehellä on oikeus olettaa, että tehtävät myös osataan kuten alainen on ilmoittanut osaavansa. Eli esimerkiksi sitä, miten harjaa käytetään ei ehkä tarvitse aina opettaa kädestä pitäen.
Työnjohtajan asema yrityksessä on toimia omistajan edustajana alaiseen nähden, ja jos alainen ei osaa tai halua tehdä työtä kunnolla, on työnjohdolla oikeus vaihtaa työntekijää, jos syy tekemättömään tai huonosti tehtyyn työhön on alaisessa. Työnjohdon tehtävä on siis varmistaa että työ tulee tehdyksi kuten se pitää tehdä, käyttäen niitä välineitä, joita tehtävässä pitää käyttää, ja jos ongelmia tulee, on työnjohdon puututtava siihen. Jos työnjohto ei tätä omaa osaansa työpaikalla täytä, on sitten seuraavan tason työnjohtajalla oikeus vaihtaa operatiivista esimiestä, koska tämä on laiminlyönyt valvontavelvollisuuden, eli jättänyt tehtävät valvomatta.
Se mikä viimeiseksi tulee eteen on se, että työntekijä voi tehdä työtä kotoaan käsin, mikä tietenkin auttaa säästämään esimerkiksi matka.- ja toimitila kustannuksissa. Ihmisiä usein pelottaa muutos, mutta sitten kuitenkin kaikkiin muutoksiin vain pitää kyetä mukautumaan. Jos joku asia koetaan toimivaksi, niin silloin siitä tulee käytäntö, ja vaikka eteen tulee vaikeuksia, niin silloikin yrityksen johdolla on viimeinen sana siitä, miten asiat yhtiössä hoidetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.