Työtä ja tekemistä riittää aina

Myllypuron ostoskeskus

Työtä ja tekemistä riittää aina

Työelämässä asiat tehdään aina niin, kuin johtaja käskee. Jos puhutaan esimerkiksi mikrotuesta, niin tällaisessa asiassa ihmiset tekevät paljon etätyötä, eli työntekijä istuu niin sanotussa call-centerissä sekä ottaa etäyhteyden asiakkaan koneeseen. Sitten hän suorittaa etätyöpöydän avulla työnsä. Ja jos työ on tehty, niin silloin asiakas on tyytyväinen, eikä valituksia tule.

Jos työelämää ajatellaan siltä kannalta, että on kaksi asiaa, joita pitää kunnioittaa. Työnjohtaja sekä asiakas ovat aina oikeassa. Ja jos asiakas sitten valittaa työnjohtajalle jostain asiasta, niin tämä voi mukavasti siirtää vastuun alaiselleen. Asiakas on siis henkilö tai organisaatio, joka maksaa yrityksen palveluista, ja kun viimeinen lasku on maksettu ja sopimus purettu, niin asiakas lakkaa olemasta asiakas.

Koko business riippumatta sen alasta tai laadusta on siis riippuvainen siitä, että yritys miellyttää asiakasta. Jos asiakas on sitten suuttunut tai kokee asiakassuhteen epämiellyttäväksi, niin silloin hän etsii uuden tuottajan tuotteelle jota hän tarvitsee. Tuote voi olla fyysinen tuote kuten omena, se voi olla virtuaalinen tuote kuten esimerkiksi tietokone-ohjelma tai sitten SOAP Service Oriented Application eli palvelu-orientoitu applikaatio. Viimeksi mainittuja ovat esimerkiksi mikrotuki- tai ainakin etänä annettava tietokoneiden säätöpalvelu, sekä kiinteistönhuolto.

Eli kun työnjohtaja sattuu olemaan jotain mieltä asiasta, niin häntä pitää aina totella, ja sitä rataa. Jos työ sattuu olemaan sitten hyvin tehty, niin sitä ei tarvitse mitenkään alaiselle kertoa, mutta jos se sitten on tehty vähän huonosti, niin silloin tietenkin edessä on YT-neuvottelut eli suomeksi sanottuna työsuhteen katkaiseminen. Työtä tietenkin on tarjolla, ja mukavaa on se, että myös tekijöitä on samassa suhteessa enemmän.

Silloin ei tarvitse muuta kun “pyytää” alaista venymään, ja jos nyt sitten ei venyminen onnistu, on ehkä seuraavalla alaisella valmiutta myös tähän. Työtä tietenkin tehdään niin, että esimerkiksi määräaikaisen sopimuksen kautta kokeillaan henkilön sopivuutta ryhmään, ja sitten jos ei “ryhmä” satu henkilöstä pitämään, niin aina saa uuden tilalle. Tuollainen vuokra- yms. mies tai nainen ehkä pitää työstä jossain ikkunattomassa huoneessa, missä sitten on tietenkin estetty esimerkiksi YouTube, koska se vie työaikaa. Mutta vakituisen työntekijän työaikaa nämä asiat eivät sitten mitenkään kuluta.

Tällainen asenne sitten varmasti aiheuttaa sen, että henkilö sitten suuntaa kohti mukavia luentosaleja, ja siellä aamutuimaan miettii mitä muuta voisi iltapalaksi syödä kuin kebabeja, koska ne aiheuttavat todella ikävän poltteen vatsassa. Tuolla mukavassa pölyisessä luentosalissa opetetaan sellaisia asioita, kuin että yritysten tarkoitus on tehdä rahaa omistajilleen sekä se että ainoa asia mikä kiinnostaa on se, että rahan pitää olla ansaittu laillisesti. Tähän kohtaan sitten sanon kuitenkin sen, että potkujen antaminen on työnjohdon oikeus, mutta samalla myös velvollisuus, koska työnjohdon tehtävä on edustaa yrityksen johtoa alaisiinsa nähden.

Ihmismieli on merkillinen asia. Nimittäin oikeasti vain ne jotka eivät saa työtä tai positiivista palautetta työstään lähtevät opiskelemaan esimerkiksi kirjanpitoa tai asiakirjastandardeja. Kyseinen työ ei näytä kovin mielenkiintoiselta, mutta on muutamia asioita, jotka sitten motivoivat näitä ehkä hyvinkin tylsiä juttuja tekemään. Nimittäin aina välillä eteen tulee opettaja joka puhuu HTM- tai KHT-tilintarkastajista, ja nuo lyhenteet on käännetty muotoon HyväTuloinen Mies ja Kauhean Hyvät Tulot, joten ehkä näiden ihmisten palkka sitten myös kiinnostaa. Nuo lyhenteet tulevat ehkä siitä, millaisia laskuja nämä henkilöt kirjoittavat tehtävän loputtua.

Jos ajatellaan että työntekijä kohtaa tilanteita, mitä olen kirjoituksen alussa kuvaillut, niin silloin voidaan sanoa, että hänellä saattaa olla motiivi opiskella laaja-alaisesti liike-elämää tai liikkeen hallintoa. Tuollaisia asioita ovat lukeneet esimerkiksi Henry Ford, Frank Iacocca, sekä “Neutroni-Jack Welch”. Viimeksi mainitun liikanimi saattaa johtua siitä, että hän on vakaasti uskonut siihen, että robottien avulla voidaan korvata ihmiset tehtaiden saleissa, ja se tarkoittaa että jäljellä ovat vain koneet ja tyhjät tuotantotilat, joissa robotit raatavat ihmisten sijasta. Eli kapitalismin riemuvoitto on tehdas, joka tuottaa tuotteita ilman, että siellä kukaan tekee yhtään mitään.

Kuva: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f0/Myllypuron_Ostoskeskus_-_panoramio.jpg/1200px-Myllypuron_Ostoskeskus_-_panoramio.jpg