Kevättä sekä ravintoloiden avautumista odotellessa mieleeni tuli se, että mitä kun tämä kriisi on ohi? Eli mistä sitten löydämme seuraavan kriisin, koska maailma on matkalla kriisistä kriisiin, ja kun edellinen kriisi on saatu selvitetyksi, niin seuraava kriisi on jo ovella. Ja se että ennemmin tai myöhemmin joutuvat myös terassit avautumaan tarkoittaa sitä, että tämä COVID 19 on joko kadonnut tai me olemme kehittäneet sille immuunivasteen.
Eli virus saattaa jäädä ihmiseen pysyvästi, mutta me muutumme immuuneiksi myös tällaiselle asialle, joten siksi tässä voidaan sanoa, että tilanne tulee palautumaan normaaliksi, mutta tuleeko joku asia muuttumaan myös ihmisten asenteissa. Tästä COVID 19 epidemiasta voidaan oppia se, että kriisi ei aina tarkoita sitä, että valtioon tai sen kansaan kohdistuu uhka, mihin voimme vaikuttaa neuvottelemalla.
Meidän pitäisi muuttaa ajatteluamme siten, että ymmärrämme yksilön olevan vuorovaikutuksessa ryhmään. Eli yhdessä voimme lähteä siitä, että pikku teoista alkaa suuri muutos. Ja se mikä meidän pitää huomioida on se, että meidän ajattelumme pitää muuttua yksilökeskeisestä sekä kansakuntia hajottavasta toiminnasta rakentavaan sekä yhteisölliseen toimintaan, missä rakentava yhteistyö myös kansakuntien välillä olisi mahdollista sekä entistä tiiviimpää.
Se että ryhmä toimii yhteisen asian eteen, mikä voisi olla vaikka ilmastonmuutoksen estäminen. Tämä toiminta vaatisi sen, että me voimme kaikki esimerkiksi kierrättää vanhoja leluja sekä varsinkin lastenvaatteita, jolloin ilmastonmuutosta voidaan jarruttaa sekä luonnonvaroja säästää.
Nyt me sitten tiedämme sen, että maailma eikä ihmiskunta lakkaa olemasta koronaviruksen takia. Ehkä sitten voimme tämän kriisin myötä alkaa miettiä sitä, että onko ihmisen olemassaolon tarkoitus tehdä niin paljon rahaa kuin mahdollista elämänsä aikana, tai onko ehkä elämän tarkoitus rakentaa entistä korkeampia aitoja kansakuntien välille? Ehkä tuo jälkiviisaus olisi sitten taas sitä parasta mahdollista viisautta, ja jos olisimme sulkeneet rajamme, niin silloin olisi jäänyt virus tulematta.
Mutta kuten tiedämme, niin virus voi tarttua kehen tahansa ihmiseen, ja siksi meidän olisi pitänyt jättää joukko mamme omia kansalaisia tuonne kauas valtameren taakse, niin kuin jossain laulussa sanotaan. Tuo teko olisi ehkä sitten tuomittu kautta rantain, ja jos haluamme välttää tällaisia tilanteita, niin silloin emme myöskään me saa matkustaa tuonne EU:n rajan ulkopuolelle.
Tätäkin asiaa voi aina välillä miettiä, kun rakennetaan uutta ja upeaa yhteiskuntaa. Jos valtio on olemassa sitä varten, että voimme varautua kaiken maailman kriiseihin, niin ehkä koronavirus opetti sen, että suurin uhka ihmiskunnalle ovat pienet sekä inhottavat loiset, jotka eivät puhetta usko, ja joilla ei ole minkäänlaista tahtoa.
Eli meidän pitää tietenkin varautua kaikkiin mahdollisiin kriiseihin, ja vaikka esimerkiksi virus olisi levitetty tahallaan, niin sen torjuntaan käytettäisiin samoja keinoja kuin koronavirus COVID 19 vastustamiseen. Kun virus lähtee liikkeelle, niin silloin ei mitään ole enää tehtävissä, vaan kaikki keinot mitä tavallinen ihminen voi käyttää on käsien pesu sekä ihmiskontaktien välttäminen.
Mutta mitä positiivista tässä asiassa on? Ehkä se että huomaamme, että on olemassa uhkia, joita voidaan pitää aivan yhtä vaarallisina kuin tahallista hyökkäystä maahamme. Jos ajatellaan esimerkiksi ilmastonmuutosta, niin silloin olisi ehkä aika miettiä esimerkiksi sitä, että lämpimät kaudet sekä vesisateen määrä kohottavat esimerkiksi Saimaan mikrobien määrää, ja esimerkiksi Siperian ikiroutaan haudatut ruumiit, jotka ovat kuolleet ruttoon saattavat aiheuttaa sen, että vaarallisia viruksia pääsee vesistöön.
Ja jos ajatellaan että esimerkiksi bakteeri on organismina löytynyt vasta 1600-luvulla, niin silloin tietenkin esimerkiksi se, mihin nämä ihmiset ovat oikeasti kuolleet on jäänyt täysin selvittämättä. Ehkä meidän pitäisi ryhtyä ajattelemaan myös sitä, että vain kansainvälinen yhteistyö voi auttaa tällaisissa tapauksissa, missä ihmisiin kohdistuu uhka, mikä ei valikoi uhrejaan, ja jonka kanssa ei voi koskaan neuvotella.
Eli en etsi kadonnutta aikaa, jotain josta jouduin luopumaan. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, ja siksi voidaan sanoa, että ehkä joskus tulevaisuudessa alamme käsittää että kaikki me olemme vain ihmisiä, oli meillä sitten millaisia geenejä hyvänsä. Emme voi ajatella sitä, että jos joku asia tapahtuu Afrikassa, niin sitä ei voi ajatella tapahtuvan myös Euroopassa. Afrikka ei ole toisella planeetalla. Lentokoneet sekä matkustaminen lisäävät riskiä saada tartunta jostain viruksesta, ja siksi meidän pitää panostaa myös epidemian torjuntaan.
Seuraava osa tekstistä on tarkoitettu antamaan ajatuksen aihetta, eli aina ei voida todistaa yhtään mitään, ja onneksi koronavirus ei ole lähtenyt karkuun mistään laboratoriosta. Mutta jos tekijä on taitava, niin silloin hän ei jää kovin helposti kiinni.
Osassa skenaarioista hyökkäys valtioon tapahtuu biologisin asein, ja jos oikein tarkasti mietitään, niin jos esimerkiksi virusta on jalostettu soluviljelmien ketjutuksen avulla, voi olla, että virus ei mitenkään eroa luonnollisesta viruksesta. Ketjutettu soluviljelmä tarkoittaa sitä, että joukosta lajeja otetaan soluja, joista tehdään viljelmiä.
Sitten virusta siirretään viljelmästä toiseen, jolloin sen genomi rakenteeseen tarttuu perimäainesta noista viljelmistä, ja jos lajit ovat epidemian ensimmäisessä ilmestymispaikassa luonnollisesti tavattavia lajeja, niin silloin saattaa käydä niin, että biologisesta aseesta ei saataisi näyttöä ollenkaan. Mutta kuten tiedämme, niin tämä COVID 19 ei ole karannut mistään laboratoriosta.
https://yle.fi/uutiset/3-11290601
Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aku_Ankka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.