keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Rasismi yhteiskunnassa ei ole riippuvainen laeista




Rasismi yhteiskunnassa ei ole riippuvainen laeista

Kun keskustellaan rasismista sekä muusta vastaavasta, niin vaikka esimerkiksi rotuerottelua koskevat lait puretaan, niin hiljaisen rasismin sekä omien asenteiden muuttaminen on vaikeampaa kuin voimme koskaan edes kuvitella. Ja kuitenkin rasismin kaltaisten asioiden kohdalla kaikki lähtee siitä, että ihminen myöntää sen, että hän on rasisti eli suhtautuu alentuvasti ulkomaalaisiin sekä tummaihoisiin. Rasismi ei ole aivan sanan “epäluulo” synonyymi. Kaikki ihmiset kokevat epäluuloa vieraita kohtaan riippumatta näiden ulkonäöstä tai kielestä. Kun taas rasismi tarkoittaa sitä, että henkilö kokee olevansa jotenkin ylempää tai loistavampaa rotua kuin joku toinen. 

Se että lähtisimme siitä, että olemme rasisteja auttaisi asiaa. Omien virheiden myöntäminen on avain muutokseen, mutta emme voi muuttaa asioita, joita olemme tehneet tai joita ehkä omat esi-isämme ovat tehneet. Jos ajattelemme rasistisia kirjoja, niin otapa käteen Robinson Crusoe, ja katso mitä siinä lukee henkilöstä, jonka tuo mies tapasi saarellaan. 

Se että Daniel Defoe aikoinaan kirjoitti eräästä kohtaamisesta käyttäen alentavia termejä eräästä tummaihoisesta henkilöstä  ei tarkoita että minä tai kukaan minun ikäluokkaani kuuluva henkilö olisi vastuussa siitä, mitä Daniel Defoe kirjoitti aikoinaan. Eikä minun tarvitse kantaa suurta syyllisyyttä siitä, että olen joskus lukenut Robinson Crusoen. Sama koskee muitakin menneiden aikojen suuria tekoja, eli niistä saatu kunnia ei minulle kuulu, mutta samalla tavoin menneiden sukupolvien tekemät rikokset eivät ole minun syytäni. 

Mutta jos olen esimerkiksi huudellut parvekkeelta ikäviä asioita jollekin tummaihoiselle henkilölle, niin se on sitten minun syytäni. Kuitenkin jos olen tehnyt tuon asian joskus alle 12 vuotiaana, niin silloin voin kyllä vedota siihen, että olen tehnyt tämän ehkä hyvinkin loukkaavan teon siksi että halusin tehdä kavereihini vaikutuksen tai siksi että olin vain lapsellinen. En muista olenko tätä tehnyt, mutta jos sitä olen jollekin tehnyt, niin hän varmaan sen asian muistaa.

Se että ihminen myöntää olleensa ajattelematon tai lapsellinen auttaa varmasti asiaa. Kun näitä asioita lähdetään miettimään sitten eräiden tappeluiden jälkeen, niin silloin on hyvä ajatella myös sitä omaa puolta, eli mitä tuli oikeastaan tehtyä kun lähdettiin huutelemaan toiselle parvekkeelt, mikä johti sitten välienselvittelyyn koulun käytävillä. Samoin esimerkiksi kaikki eivät voi kaikista ihmisistä pitää varmaan on tuttua kaikille myös valtaväestön jäsenten keskinäisten suhteiden kautta. 

Eli tähän kuuluu niin sanottu etnonationalismi, mikä tarkoittaa ajattelutapaa, missä “me olemme muita sitkeämpiä, ylevämpiä sekä kestävämpiä, koska ilmasto on meillä sellainen, että olemme jalostuneet “herrakansan osaan””. Tällainen ajattelutapa saattaa vaania meitä kaikkia jossain elämänvaiheessa, ja osa meistä pelkää tätä ajatusta, koska se tuntuu vieraalta. “Enhän minä ole rasisti”, on ainoa oikea asenne, mikä koulussa kohdataan. Ja se tietenkin tulkitaan siten, että maahanmuuttajien jokainen pyyntö täytetään ilman mitään kritiikkiä, mikä sitten on tietenkin käyttökelpoista materiaalia erilaisten äärioikeiston ideologiaa noudattavien  järjestöjen propagandalle. 

Samalla tietenkin luodaan vihamielinen ilmapiiri maahanmuuttajien sekä kantaväestön välille, ja jos sitten esimerkiksi nuoret tappelevat keskenään, niin heti asia otetaan rasismina esille. Rasismista voidaan keskustella hyvin monella tavalla, ja usein unohdetaan että myös esimerkiksi arabit ovat ainakin jossain määrin rasistisia mustia afrikkalaisia kohtaan, eli rasismi ei ole vain eurooppalaisten ongelma, vaan esimerkiksi Ruandan kansanmurha kertoo siitä, että rasismi on yleistä myös euroopan ulkopuolella. 

Rasismin ongelma on siinä, että sitä käytetään syyllistämään ihmisiä, ja esimerkiksi Stanleyn ja Livingstonen toiminnasta Afrikassa kertovista tarinoista voidaan tietenkin löytää monia asioita, jotka ovat erittäin rasistisia, mutta itse kyllä näitä asioita voisin käyttää moraalisaarnassa tai esimerkkinä rasismista. Sama koskee myös esimerkiksi “Robinson Crusoeta” sekä monia muita aikansa menestyskirjoja, joista on tullut klassikoita. Kaikki nuo kirjat pitävät sisällään vähintään yhden rasistisen kohtauksen, missä eurooppalainen “herrakansan edustaja” opettaa tapoja ihmiselle, jota kutsutaan avoimesti “villiksi”. 

Jos herra Henry Morton Stanleyn toimintaa Kongojoella ajatellaan tarkasti, niin hän toimi kuin joku Einsatzkommando, joka kulki ympäri Valko-Venäjää hävittämässä kyliä ja ampumassa siviilejä. Mutta jostain syystä vain jälkimmäinen on näistä on esimerkeistä on tuomittu. Eli virallisesti Stanley ei ole jostain syystä kovin korkealla kansanmurhaajien tylyllä listalla, mutta häntä voidaan pitää hyvänä esimerkkinä siitä kuinka rasismi muokkaa meidän ajattelutapaamme. 

Jos myönnämme olevamme rasisteja, ja sanoimme että emme ole koskaan oikeastaan puhuneet maahanmuuttajan kanssa, emme tee oikeastaan mitään vahinkoa. Vahinkoa tehdään silloin kun omaa kantaa lähdetään puolustamaan esimerkiksi pseudotieteellä tai sillä että “meillä vain sattuu olemaan ennakkoluuloja”. Mikä tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajat sekä muut vastaavat henkilöt ovat meistä vähintään maasta ulos heitettäviä, koska emme voi sietää heitä maassamme tai koska he turmelevat perimämme. 

Sitten kun termi “rasisti” sattuu loukkaamaan minua, niin voin täyttää mieleni sillä, mitä Neuvostoliittolaiset tekivät maallemme vuonna 1939 sekä vuonna 1944. Ja mitä sitten vaikka en näihin taisteluihin itse osallistunut, niin voin täyttää myös keskustelupalstat sekä lehtien etusivut kuvailemalla kuinka paljon seksuaalirikoksia maahanmuuttajat tekevät suomessa, ja viljellä salaliittoteorioita siitä, kuinka Putin on kehittänyt raiskaus kampanjan, millä pyritään tuhoamaan ainutlaatuisen veren perintönä saadun geneettisen materiaalin. 

Meillä on tarve nähdä itsemme puhtaan valkeina emmekä koskaan muista, että me olemme vain ihmisiä. “En minä ollut natsi”, vaan sotilas joka täytti velvollisuutensa uskottelee joku Auschwitzin vartija oikeudessa, joten häntä voidaan sanoa murhaajaksi. Hän kuitenkin palveli keskitysleirissä ja osallistui asioihin, jotka eivät ole mitenkään erityisen yleviä tekoja. Siis hän palveli järjestön riveissä, joka suoritti yhden maailmanhistorian suurimmista rikoksista. Jaa että Stalin tappoi vielä enemmän. Eli se oikeutti sitten muutkin tekemään omia keskitysleirejä ja ampumaan sekä kaasuttamaan ihmisiä hengiltä. 

Ja se että Henry Morton Stanley teki vastaavan teon tuolla kaukana Afrikassa tekee hänen toiminnastaan täysin hyväksyttävää, koska kukaan ei sitä nähnyt. Tällä tavoin ajatellen me kaikki muutkin voisimme lähteä siitä, että ainakin pari takkia voidaan varastaa kaupasta, koska naapurin poika tai tyttö on niitä neljä vienyt.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Pitäisikö maassamme myös huippulahjakkaita ryhtyä huomioimaan?

  Meillä Suomessa peruskouluissa huomioidaan aina kaikkein huonoimpia oppilaita. He tekevät tehtäviä ehkä hiukan hitaammin kuin keskiverto-o...