Työelämässä pomo määrää miten työ tehdään, ja alaisen rooli on mukautua uusiin vaatimuksiin.

Työelämässä pomo määrää miten työ tehdään, ja alaisen rooli on mukautua uusiin vaatimuksiin. 

Ihminen voi kohdatessaan uusia haasteita sanoa, “en tee kun kaikki on niin vaikeaa”. Tai sitten hän voi ottaa asian niin, että säilyttääkseen työpaikkansa hänen pitää joskus opetella asioita, joita hän ei ole koskaan ennen tehnyt. Jos nykyaikaisessa työyhteisössä ei joitakin taitoja satu osaamaan, niin silloin seuraa keskustelu siitä, miten näitä taitoja olisi voitu hankkia, ja sitten edessä on keskustelu työvoimatoimistossa mahdollisuudesta hankkia ihan oikeasti uusi ammatti.

Nimittäin työnantajien ei tarvitse katsoa sitä, että joku työyhteisössä ei satu hallitsemaan tehtäviään. Eli myös työnantajilla eli osakkeenomistajilla sekä muilla asianosaillla kuten konsernijohdolla sattuu olemaan joitakin odotuksia työntekijää kohtaan, ja jos nämä odotukset eivät täyty, niin silloin voi olla aiheellista ottaa yhteyttä työvoimatoimistoon, ja arvioida omaa ammatinvalintaa uudelleen. Työelämässä on sellainen merkillinen tapa työnantajan määräysten vastustaminen tietää nykyään hyvin usein ilmoitusta siitä, että “herra” tai mikä lie henkilö oletkaan voit lähtiessäsi tyhjentää pöydän sekä jättää itsesi hallussa olevan yhtiön omaisuuden huoneeseesi.

Kun kaikki ahdistaa, niin on parasta olla tekemättä asioista liian vaikeita. Niin sanoo sellainen jonkun kansan sananlasku, ja se mikä takuulla esimerkiksi etänä tapahtuvassa koulunkäynnissä tulee eteen on se, että lasten pitää joko jakaa tietokone-aikansa uudelleen tai jokaisen perheenjäsenen pitää saada oma kone.

Se mikä kaikissa näissä asioissa stressaa on uuden opetteleminen. Kaikki uusi pitää aina opetella, ja se mikä uusien asioiden yhteydessä unohtuu on se, että ergonomian sekä muiden sääntöjen pitäisi päteä myös silloin kun ollaan tekemässä työtä kotona, eli tuolin valaistuksen sekä muiden asioiden kuten työrauhan pitää olla kuten töissä sekä jossain muilla kursseilla on opetettu.

Sitten kun lähdetään tekemään sitä oikeaa työtä kotona, niin silloin kannattaa ensimmäiseksi lähteä siitä, että saattaa olla niin, että pomo ei ehkä tule jokaista asiaa kertomaan erikseen, eli jos sitten työn pitää olla valmis sanotaan vaikka kello 12.30 mennessä, niin silloin se pitää tehdä, vaikka Netflix kuinka houkuttaa. Se mikä tässä sitten eroaa perinteisestä työelämän mallista on se, että myös esimerkiksi pomo ehkä ei minuutin välein tule selän taakse kysymään, että miten asiat sujuvat tai että se ettei Excel-kurssi ole jäänyt päähän paljastuu ikävällä tavalla, kun taulukko ei sitten kaavojen osalta toimi.

Eli kun etätyöhön ryhdytään, ja miksei ryhdytä koska se säästää rahaa sekä aikaa, niin silloin pitäisi kaikkien hallita työvälineet, mitä heillä on käytössään. Työelämässä aika on rahaa, ja sitä varten kaikkien pitää vain tehdä niin kuin esimies sattuu määräämään ilman sen suurempia keskusteluja.

Mikäli asenne ei ole positiivinen, niin silloin asioista tulee todella vaikeita. Eli joskus kauan sitten opin että asiat voidaan ottaa kuten ne vastaan tulevat ilman sen suurempia huomaavaisuuksia. Tai sitten niistä voidaan tehdä vielä vaikeampia kuin mitä ne ovat kertomalla kaikille, miten suuria sekä vaikeita asioita pitää hankkia tai tehdä, kun jotain uutta ja mukavaa on eteen tulossa.

Aikoinaan ATK:ta vastustettiin siksi, että tietokoneet ovat vaikeita käyttää. Internetiä vastustettiin siksi, että se vei yksityisyyden. Kuitenkin näiden välineiden tulo oli välttämättä edessä. Ja niihin vain totuttiin. Eli nykyään kukaan ei voi sivuuttaa sitä, että tietokone sekä Internet ovat välttämättömiä, aivan samoin kuin puhelin oli ennen välttämätön, vaikka sitä ei työpaikka maksanutkaan. Toisin sanoen etätyö tulee yleistymään, vaikka sitä vastustetaan, ja pomolla on oikeus määrätä alaisensa tekemään työtä kuten hän sattuu haluamaan, tai hänen oma esimiehensä sattuu haluamaan töitä tehtävän.