Ruoka ja ryhmä siinä kaksi asiaa, jotka tärkeitä ovat ihmiselle

Ruoka ja ryhmä siinä kaksi asiaa, jotka tärkeitä ovat ihmiselle

Ruoka on joko hyvää tai pahaa, riippuen siitä mistä syöjä sattuu pitämään. Ruoka on asia, mikä on ihmiselle välttämätöntä, mutta samalla sitä on joskus väheksytty, vaikka sillä on muutakin merkitystä kuin vain ravinnon saaminen. Ruokailu on monissa perheissä sekä työpaikoilla tärkeä sosiaalinen tilaisuus, missä näytetään muille, että kuka kuuluu yhteisöön ja kuka ei. 

Kesätyöntekijä tai naapurin lapsi ei koskaan saa kutsua lounaalle, koska se on tilaisuus, mikä kuuluu vain yhteisön täysivaltaiselle edustajalle. Tämän takia joissakin perheissä tai suvuissa on tapana se, että vain aikuiset tai rippikoulun käyneet saavat istua juhla-aterialla aikuisten seurassa, ja nuoremmille katetaan oma pöytä, jotta “aikuiset” saavat puhua omia asioitaan rauhassa. 

Eli tuohon “isojen ihmisten”  pöytään pääseminen on suuri korotus sosiaalisessa hierarkiassa. Tämä tarkoittaa joskus sitä, että rippikoulun käynyt poika saa laittaa solmion kaulaan, ja istua siinä pöydässä mikä on ollut hänelle kiellettyä, ja ehkä hän saa sitten vielä lasin viiniä sen merkiksi, että on suorittanut jotain merkittävää elämässään. 

Ja sitten syödään hyvin. Mutta kun keskustellaan siitä onko ruoka hyvää vai huonoa, niin tietenkään makuasioista ei kukaan voi koskaan olla samaa mieltä. Kaikilla on oma mielipiteensä siitä, mikä ruoka on hyvää ja mikä ei. 

Kun kutsu pöytään käy, niin silloin tietenkin pitää kaikkien olla paikalla, koska ruokailun yhteydessä keskustellaan tärkeistä asioista. Ruokaan liittyy usein rituaaleja, joista voidaan mainita esimerkiksi rituaali siitä, että jos jossain järjestetään talkoot, niin ennen talkoita syödään vaikkapa kaalikeittoa, ja sitten kun työ on tehty, niin juhlitaan. Tuolloin on joskus käytössä eräänlainen merkki, eli joku voi kysyä, “kuka toi viinin”, mikä on merkki siitä, että tilaisuus voi alkaa, ja silloin kaikki saavat nähdä, kuka on ryhmän jäsen, ja jota muu ryhmä puolustaa. 


Joissakin yhteisöissä on tapana sanoa, että “kuten huomasit”, niin ihminen on sosiaalinen laji, ja ryhmään kuuluminen on meille kaikki kaikessa. Niin ainakin meidän halutaan uskovan. Sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu aina erilaisia rituaaleja, joista tärkein on tietenkin lounas, sekä siihen kuuluvat toimenpiteet. On työpaikkoja, joissa esimerkiksi kutsu lounaalle tarkoittaa täysipainoista oikeutta osallistua ryhmän toimintaan, ja tuolla rituaalilla viestitetään kaikille, että henkilö on nyt “meidän mies” tai “meidän nainen”. 

Tai oikeastaan nykyään pitäisi kai sanoa, että tuo pöytään kutsun saanut ihminen on osa meidän ryhmäämme, koska nykyään ei ole enää sopivaa erotella ihmisiä sukupuolen mukaan. Kuten tiedämme, niin jokaisessa ryhmässä on tietynlaisia sääntöjä, kuten se että kukaan ei kättele ketään ennen kuin ryhmän johtohahmot ovat kätelleet, tai että täyden työasun saa vain sellainen työläinen, joka on täysin sitoutunut ryhmään, ja tuo täysi työasu tuo sitten eteen sellaisen unelman kuin vakituinen työpaikka. 

Näistä asioista ei juuri koskaan kirjoiteta. Eli kun henkilö tulee työpaikkaan, niin hän on joko “omaa väkeä” tai jonkun vuokrafirman palveluksessa. Ja tuo asema sitten merkitsee sitä, että hän joko saa firman lippalakin tai ei. Jälkimmäistä tapausta ei koskaan kutsuta lounaalle, koska se ei ole yhtiössä tapana. Ryhmässä sitten fraasit ovat niitä mitä hoetaan jatkuvasti. Tuollaiset lauseen osat, eli “kuten huomasit” tai “ ei ole pelkoa” tyyliset hokemat kertovat siitä, mihin ryhmään ihminen kuuluu. 

Jos ajatellaan esimerkiksi jotain hippien tai muiden vastaavien muista eristäytyvien tahojen yhteisöä, niin silloin voi ensin mieleen tulla ihan oikeasti vapaa toiminta. Mutta oikeasti noissa jengien yhteisössä esimerkiksi pukeutuminen on aivan yhtä tarkasti säädeltyä kuin jossain armeijassa. Jengien maailmassa tietenkin on asia niin, että henkilö saa täyden jengi-asun vasta kun hän on osoittanut kelpoisuuden jengin jäseneksi. 

Mutta ryhmä ja minä olemme aina sellainen asia, että siitä voi keskustella vapaasti, kunnes joku jengissä ylempänä oleva henkilö on asiasta eri mieltä. Ja tässä sitten pitää muistaa se, että kaikissa suljetuissa ympäristöissä on jengeillä tai ryhmillä oma käytös- sekä tapoja koskeva koodisto. 

Tuohon koodistoon kuuluu joskus kielto seurustella ryhmän ulkopuolisten kanssa, koska se saattaa aiheuttaa sellaisen tilanteen, missä ulkopuoliset tulevat hakkaamaan jengin jäseniä, mikä ei tietenkään ole suotavaa. Jengin tehtävä on antaa sen jäsenille voimaa, koska joukossa on voimaa, eikä suinkaan jengien jäsenistä kukaan halua olla se osapuoli mikä saa kohdata vihaa. 

Ja auta armias jos joku rikkoo ryhmän virallista mielipidettä vastaan. Silloin eteen tulee välittömästi rankaisu. Ryhmäkuri on asia, mikä pitää miehen tiellä. Kun ajatellaan että “me emme kuvia kumarra”, niin silloin tietenkin ryhmän pomoa pitää aina muistaa kuitenkin miellyttää. 

Eli jos joku laittaa väärän rätin päähänsä, niin silloin tietenkin edessä on se, että jengin pomo loukkaantuu tai suuttuu, ja mustaksi muuttuu. Tuolloin saattaa sitten eteen tulla tilanne, missä sellainen joka uskaltaa sanoa jotain tuota kaiken yläpuolella olevaa henkilöä vastaan saa kohdata jengin pomon vihan.