Pari runoa, jotka olen löytänyt jostain vanhasta muistiinpanosta

Pari runoa, jotka olen löytänyt jostain vanhasta muistiinpanosta,

Punainen 

Punainen on väri syksyn sekä nenän rentun

Runoillen katson pintaa punaista

Punaisen nenän näen edessä

Poika punaisena puhisee

Kasvot vihasta punaisena

Punaista on suussa, silmissä 

Nenäkin on punaisena

Punainen on maksa kirrootikon

Punainen on väri tiilien

Punainen on väri lahjojen, jota pukki jouluna jakelee

Tummasta

Tumma on tietäjän mieli

Tummaksi tummeni vesi

Tummaksi taivas tummeni

Tummaksi kävi ulpukanlehti

Tummaksi ilta kävi

Tumma vesi tumman mielen tummutti

Taivas tummaa heijasti

Tummaa vettä tumma silmä tuijotti

Kutsui mieltä tumminta

Tumma mieli kuin tumma takki

Pettää valon kirkkahin

Valo kirkkahin tumman silmän sokaisee

Maailman se tummaksi tummentaa

Runo tiestä

Tie on se mikä miestä vie

Tie on se mikä miestä tuo

Tie on se mikä suunnan näyttää

Tie on se, mitä kehtaa käyttää

Tie on se mikä vainoojan poistaa

Tie on se mikä elämältä näyttää

Tie on se mikä tahtoa vaatii

Tie on se joka määränpäässä kiitoksen antaa

Tie on se mikä ihailun päälle matkamiehen tuo

Kun tämä tien pitkän kulkenut on

Kirves

Kirves tehty työhön on 

Käteen tehty raatajan

Raskaan työn helpotuksen 

Tuo se käteen tekijän

Kirves se miehen käteen sopii

Sopii se käteen emännän 

Sopii sillä halkoja tehdä

Kasa kertoo käyttäjästä

Kirves voimaa vaatii

Terä puuta leikkaa

Jos sitä hyvin huoltaa

Mutta jos laimin huollon lyö

Niin silloin raskas on työ

Kirves halkoa lyö

Mutta kirves ei muita uhkaa

Tai muuten nimismies miehen korjaa

Musta vesi

Löysin itseni eestä mustan totuuden 

Itseäni vedestä katsoin

Olinko sitä mitä voisin

Vai enemmän vai vähemmän

Miksi olisin vähemmän kuin voin olla enemmän

Mikä oli enemmän

Mikä oli vähemmän 

Kuin oli katse ihailun

Totuus 

Totuus on tuttu

Totuus on vaiettu

Totuus on tumma

Totuus on räikeä

Totuus on arvokas

Totuus on viettelevä 

Totuus on tuskaa

Totuus on tie

Totuus on valo

Sankari ja sen kaveri

Viha ja pelko

Kaksi kaverusta

Toisen toinen hyväksyy

Se toinen heikon peittää

Kuin peitsi se sielumme polttaa

Muita aina syyllistää 

Mitään vikaa minussa ole ei

Miksi mitään tunnustan?

Kun kaiken vihaan peittää voin

Syy on aina muissa

Minä vain onnistun 

Kun muita käskeä saan

Kuin kapellimestari 

Seison edessä muiden 

Kättäni heilutan

Kaiken siitä kunnian saan

Kun orkka hyvin soittaa kappaleen

Miksi muita kiittäisin

Kun itse edessä seison

Ja jos joku ei työtä osaa, niin

Uutta työtä etsiä saa

Viha on vahva pelko on heikko

Viha on nauru

Viha on kateutta

Viha on voimaa

Viha on näyttämistä

Viha on virhe

Viha on pilkan lähde

Viha on pelon paras kaveri

Viha on pelon peitto

Viha totuuden peittää

Helppoheikin pelastaa 

Vihalla voi toisen alistaa

Muille voimaa näyttää

Muita se orjuuttaa

Viha on valinta helppo

Ja sitä helposti käyttää 

Mutta helppo ei ole tiedon tie

Tieto vihan poistaa 

Viha ihmisen katoaa 

Rauhaan metsän siimekseen

Päästää ihminen tiedon sisään 

Rakentaa rauhan temppelin

Mutta mikä temppeleistä kaunein on 

Se ihmisen mieli vain on

Siihen ei kukaan koskea voi

Tai mikään sitä ottaa pois voi