Tässä aluksi haluan sanoa sellaisen asian, että itse olen Homo Sapiens. Eli kuten usein olen sanonut, niin itse en ole kyennyt omaa lajiani valitsemaan, joten joudun luonnon suurella pelikentällä pelaamaan joukkueessa nimeltään Homo Sapiens muiden sapiens-lajiin kuuluvien kanssa.
Olen usein nuoruudessani tavannut ihmisiä, jotka ihannoivat susia. Heistä on hienoa kun yhteiskunnassa on arvojärjestys, missä joku on aina toisen alapuolella, ja sitten ryhdytään kertomaan tarinoita siitä, kuinka yhteiskunnan arvojärjestyksen pitäisi olla kuin susilaumassa, missä tietenkin keskivaiheilla olevan eläimen rooli on melko hyvä.
Mutta oletteko koskaan ajatellut sitä, jonka paikka on lauman peräpäässä? Tuo eläin ei varmaan ole kovin mielissään siitä asemasta mikä sillä tuossa järjestelmässä on. Vahvoista johtajista sekä susilaumoista puhutaan aina välillä siihen sävyyn, että me ihmiset olisimme jonkinlainen susilauma, missä kaikilla olennoilla on oma paikkansa, ja jokaisen pitää aina olla toisen päällä tai alla.
Vahva johtaja on siis se, mihin me ihmiset sitten voimme luottaa, ja jonka taakse voimme kätkeytyä, ja se mikä sitten aina on tuollaiseen valtahierarkiaan uskovan ihmisen mielessä liikkuu on se, että hän voi aina kätkeytyä tuon vahvan johtajan selän taakse, ja sanoa että käskyn antoi se, suuri vahva johtaja. Tuohon johtajan sokeaan seuraamiseen vetosi aikoinaan esimerkiksi Rudolf Höss, joka perusteli toimintaansa Auschwitzissä sillä, että hän vain seurasi käskyä. Kuitenkin hänet tuomittiin kuolemaan, koska kyseessä oli rikos, ja se että hän tiesi tekevänsä rikoksen johti siihen, että hän päätti päivänsä hirressä.
Kansainvälisessä lainsäädännössä puhutaan vain valtioiden välisistä konflikteista
Tuolloin unohdettiin mukavasti se, että jos natsit olisivat jättäneet hyökkäyksen Puolaan tekemättä, niin he olisivat saaneet murhaamisen anteeksi, koska kyseessä oli Saksan sisäinen asia. Eli kansainvälinen oikeus on oikeutta valtioiden välillä, mikä on yksi sen heikkouksista. Se ei tuomitse mitenkään esimerkiksi väkivaltaa, joka tapahtuu valtion rajojen sisällä.
Ja jos puhutaan siitä, että valtion sisäisessä konfliktissa toinen osapuoli on täysin ylivoimainen, sekä rikkoo ihmisoikeuksia, niin ainoa sanktio mikä voidaan määrätä on aseidenvientikielto. Eli jos toinen osapuoli dominoi maan sisäistä tilannetta, niin sen ei tarvitse välittää mitään siitä, että mitä muut sanovat asioista, koska maan sisäisiin asioihin ei saa puuttua.
Käskyn noudattaminen ei vapauta vastuusta
Tai ehkä tämä äskeinen esimerkki oli hiukan liian brutaali, mutta kuitenkin vahvas johtajuus mielletään usein sellaiseksi, että se tukee kaiken maailman sotilaallisia organisaatioita, ja sitten taas ryhdytään vertaamaan ihmisiä susilaumaan. Tuolloin puhutaan siitä, että kuinka tehokas saalistaja ja menestynyt eläin susi oikeastaan on, ja että siksi meidän ihmisten pitäisi toimia samalla tavoin, koska ainoa mikä voi sutta uhata on karhu. Tuo metsän voimakkain eläin kuitenkin elää yksin jossain luolassa, ja susien täytyy vain odottaa että se lähtee pois luolastaan, jotta ne voivat karhun päälle käydä laumana.
Eli susilla ei ole oikeastaan mitään pelättävää, koska se on aina laadukkaampi muita. Mutta tuolloin tietenkin unohtuu sellainen asia, että on olemassa sellainen peto, jota ei kukaan tällä planeetalla ole voittanut. Ja aina välillä unohtuu se, että tuo peto on itsensä pahin vihollinen, eli kun ei ole olemassa muita lajeja, joiden kanssa sen pitää kilpailla, niin sitten lähdetään hakemaan toiselta tuohon lajiin kuuluvalta sen saavutuksia ilman mitään oikeutusta. Ja siitä sitten seuraa sotia ja muita ikäviä asioita.
Mutta tuo laji on muuttunut ikään kuin uhaksi itselleen myös toisella tavalla. Eli tekninen kehitys on tuonut eteemme tilanteen, missä UV-säteilyä pääsee maan pinnalle sekä ilmasto lämpenee, jolloin me joudumme kohtaamaan ihosyövän sekä myös sademetsien tuhon. Mutta samoin esimerkiksi vuoristossa pitää ihmisten muuttaa alemmas asumaan, ja osa rinteiden kasveista ei enää ehkä kykene lisääntymään, koska niitä pölyttävien hyönteisten munat eivät kestä UV-säteilyä. Samoin suuri osa osa rinteiden bakteereista sekä levistä tuhoutuu tuon säteilyn vaikutuksesta, koska UV-säteily tuhoaa noiden eliöiden perimää tehokkaasti.
Tuo peto on latinankieliseltä nimeltään Homo Sapiens, tai turvallisesti vain Sapiens. Tuo apinamainen laji on itse asiassa melko avuton, mutta se turvaa mielellään tekniikkaan sekä aivoihin, ja tämä laji on kehittänyt sellaiset välineet, että se voi mukavasti dominoida omaa planeettaansa miten sitä sattuu huvittamaan. Tuolloin syntyi ensimmäinen koululaitos, missä opetettiin kaatamaan karhuja sekä susia. Se mikä tekee tästä lajista niin dominoivan on meidän kykymme keskustella asioista tasa-arvoisesti.
Kyky keskustella tasa-arvoisesti teki kulttuurin sekä taitojen välittämisen seuraavalle sukupolvelle mahdolliseksi.
Eli se että kaikki saivat aikoinaan sapiens-yhteisössä sanoa sanansa teki mahdolliseksi kulttuurin ja tiedon vaihdon. Vaikka susilauma nyt sattuisi häiritsemään Sapiensin rauhaa, niin silloin kysyttiin, että tietääkö kukaan millä noista susista päästäisiin eroon, ja sitten joku keksi kertoa jousesta ja nuolesta, jotka muuttivat sudet mukaviksi vaatteiksi, joilla saatiin pidettyä kylmyys poissa luolamiesten iholta, ja he voivat aloittaa matkan kohti kylmää pohjoista.
Jos ajatellaan kokonaisuuksia, niin kun Homo Sapiens löysi myrkkykasvit, niin se saattoi valmistaa jousipyssyn, jota jopa lapsi jaksoi käyttää, ja joiden nuoli surmasi jopa kaikkein voimakkaimpia eläimiä, kuten karhuja. Ja susia vastaan tuo väline oli erittäin tehokas, ja koska jousen voi nopeasti ladata, niin varsinkin avonainen maasto oli susille surmanloukku. Mutta kuitenkin metsän vaarallisin eläin oli karhu, jota alettiin pyytää sen turkin takia.
Jos asiaa mietitään sen kannalta, että joku oli joukon viimeinen henkilö, niin silloin hän joutui varmasti pilkatuksi, tai tekemään vähäarvoisia töitä kuten toimimaan keittäjänä, niin silloin saattoi käydä niin, että keittoon livahti vähän pärskäjuurta. Nimittäin noilla metsien miehillä oli sellainen tapa, että jos ruoka ei miellyttänyt, niin kokki sai ruuat päälleen. Ja lopulta sitten metsästä löytyi valkokärpässieni, josta oli mukavaa tehdä sienisoppaa, minkä jälkeen alkoivat sitten ruuat kelvata hiukan paremmin. Tai sitten hernekeittoon laitettiin hieman sinilevää, mikä teki kokista melko pidetyn tai ainakin arvostetun ihmisen. Mutta nämä nyt ovat vain niitä kirjoituksia, joista ei kenellekään ole mitään hyötyä.
Karhuja vastaan kehitettiin karhukeihäs, jonka metsästäjä vain laittoi eteensä maahan, ja kun karhu ryntäsi ulos luolastaan, niin se keihästi itsensä tuohon keihääseen.
Kuitenkin voidaan ajatella, että Homo Sapiens on oman itsensä pahin vihollinen. Eli aina löytyy joku, joka haluaa heilua miekka tai kirves kädessään, ja ryöstellä muiden aikaansaannoksia, ja kuitenkin tuollaisen toiminnan loppu on aina ollut se, että tuollainen ryhmä vain katoaa kartalta, koska he ovat muuttaneet kaupunkeihin.
Kaupungit muuttivat barbaarit sivistyneiksi olennoiksi
Eli kirveelle on lopulta löytynyt käyttöä halkojen tekemisessä ja miekat muuttuneet auroiksi, kun nuo vaeltavat joukkiot ovat löytäneet varman toimeentulon sekä ravinnon. Ja onhan kaupungissa mukavampi elää ainakin jos sattuu olemaan pidetty henkilö kuin jossain metsässä hakkaamassa toisia kirveellä päähän. Kaupungit ovat kuitenkin paikka missä esimerkiksi voi joku saada taudin, mikä siirtyy toiseen ihmiseen, joten sen takia meillä on lääketiede sekä mikrobiologia, joiden avulla saadaan ihminen ainakin jossain määrin kuntoon. Ja jos ajatellaan esimerkiksi kulkutauteja, niin esimerkiksi influensa voi ajaa jopa kaikkein lihaksikkaimman kirveen heiluttajan sellaiseen kuntoon, että hän ei edes pysty sängystä nousemaan ylös.
Kun ajatellaan niitä suuria soturien kansoja, jotka miekka kädessä ovat kauhua herättäneet, niin niiden loppu on ollut usein hieman toinen, kuin mitä on ajateltu. Eli joku on saattanut syöttää heille hiukan sopimatonta ruokaa tai sitten muuten vain kesyttänyt nuo miehet maskien takana, ja muuttanut heidät tavallisiksi ihmisiksi, jotka viljelevät maata ja asuvat kaupungeissa, kuten me muutkin ihmiset teemme. Ja ehkä meistä joissakin on sellaista viikinkien verta, eli esi-isämme olivat ehkä noita pohjan miehiä, jotka enää elävät vain tarinoissa. Nykyään viikinkien jälkeläinen saattaa työskennellä koulussa opettajana, ja hän ei ehkä ole koskaan edes pitänyt kirvestä kädessään, kun hänellä ei ole halkoja tai edes takkaa missä polttaa puuta.
Lopulta mukavuudet ja helppo elämä ovat kadottaneet kartalta suuret soturit, ja tilalle ovat tulleet toisenlaiset miehet, jotka istuvat tuoleissaan, ja ohjaavat jotain konetta jossain kaukana. Noille koneille ei yksikään maailman soturi mahda mitään, tai vaikka mahtaisi, niin koneen voi aina korvata nopeasti. Mutta ilman tekniikkaa ei Homo Sapiens kyllä pärjää avoimessa taistelussa karhulle. Kuitenkin pitää muistaa että eloonjäämisen taistelu ei ole reilua peliä. Ja ydinaseiden filosofia perustuu siihen, että perinteinen armeija ei taistele, jos sen miehet loppuvat. Ja siksi ydinaseita pidetään synnin aseina.
Kuitenkin uudet tavat tulevat käyttöön, ja esimerkiksi Vilhelm Valloittajan käyttämiä varsijousia pidettiin aikoinaan pelkurien välineenä, mutta tuo väline auttoi aikoinaan vuonna häntä voittamaan Hastingsin taistelun vuonna 1066. Ja kuten tiedämme, niin tulos ratkaisee myös näissä asioissa, ja varsijouset olivat asevoimien pääaseistuksena tuliaseiden yleistymiseen saakka. Mutta kuitenkin Vilhelm Valloittajan jälkeläiset eivät ehkä edes jaksaisi nostaa tuon ajan varusteita maasta, koska heidän työnsä käsittää lähinnä tietokone ruutujen tuijottamista, mutta koskaan ennen ei noilla miehillä ole ollut käytössä samaa tuhovoimaa.
Ja kehitys kulkee edelleen kohti uusia tapoja hallita sekä puolustaa itseä. Mutta edelleen lajimme pahin vihollinen on toisen Sapiensin lisäksi esimerkiksi se, että syömme väärin. Kun jäimme istumaan paikallemme, niin silloin altistumme itsemme pahimmalle viholliselle eli sydän ja verisuonitaudeille sekä syövälle, joista ainakin osa on puhtaasti huonoista elintavoista johtuvia sairauksia. Ja otsonikerroksen oheneminen vaikuttaa siihen, että me saamme yhä helpommin ihosyövän, joka saattaa johtaa jopa kuolemaan. Eli saastuttamalla maata olemme luoneet uusia uhkia itsellemme, ja ehkä joku näistä uhista on fataali, mikä voi johtaa jopa lajimme tuhoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.