Tiedemies ja poliittinen ilmasto

Tiedemies ja poliittinen ilmasto

Kun ajatellaan tilannetta, että esimerkiksi joku laboratorio risteyttää Sargassum-levän sekä riisin, niin varmasti on ihmisiä, joista kyse on ikään kuin huvittavasta tutkimuksesta. Kuitenkin Sargassum-levän sekä riisin yhdistäminen voisivat saada aikaan hybridilajin, joka voisi ratkaista maailman ruokatuotannon. Tuolloin riisiä voitaisiin viljellä keskellä merta samanlaisissa lautoissa, missä Sargassum-levä kasvaa, ja tuollainen laji voitaisiin luoda geenitekniikan avulla. Mutta kuten varmaan kaikki arvaavat, niin tällaista tutkimusta vastaan välillä lobataan ankarasti, koska kyseessä olisi siirtogeenisen lajin päästäminen luontoon.

Samoin tuollainen Sargassum-levä on erittäin haitallinen, koska se pimentää valon saannin muilta kasveilta, mutta kuitenkin tässä ajattelin kirjoittaa sellaisesta asiasta kuin jonkin ongelman neutraalista tarkastelusta, ja siksi mielestäni alussa oleva esimerkki on sikäli loistava, että siinä on sekä hyviä ja myös huonoja puolia. Se mikä erottaa aidon tutkimuksen lobbaamisesta on se, että molempia argumentteja, eli sitä että tällainen hybridilaji voi pelastaa ihmisiä nälkäkuolemalta, mutta samalla tuhota ekosysteemiä laajoilta alueilta käsitellään ilman kiihkoa sekä ottaen molemmat näkökulmat eli hyödyn ja haitan huomioon, ja tässä taas tullaan siihen asiaan, että kaikilla asioilla on hyviä ja huonoja puolia.

Myös sellaista asiaa kannattaa käsitellä, että onko tuollainen kasvi mahdollisesti varattu vain sellaiseen käyttöön, että nälänhädän yhteydessä sen avulla tuotetaan suuri määrä ruokaa, ja muuten sen käyttö ravinnon tuottamiseen sekä kylväminen luontoon kielletään. Tai sitten se varustetaan viruksella, joka tuhoaa kasvin silloin kun sitä ei enää tarvita. Toisaalta siitä voidaan tehdä sellainen, että joku kemikaali tuhoaa vain tuon hybridi kasvin, ja muut kasvit selviävät tuosta käsittelystä. Mutta tietenkin kaikki asiat pitää tuolloin ottaa huomioon, jos tuollaista organismia aletaan levittää vesistöön.

Joten sen takia pitää aina molempia puolia asiasta miettiä tarkoin, sekä samalla muistaa että mikään asia ei ole pelkästään mustavalkoinen versio totuudesta. Eli siinä saattaa olla myös jonkinlaisia vivahteita tuosta puolesta tai vastaan teemasta, ja joku voisi kysyä että voisiko tuota hybridi eliötä istuttaa esimerkiksi vesistöön missä ei muutenkaan ole eliöitä tai sitten voitaisiin kirjoittaa, että tuo eli surmaa osan muista levistä sekä sitä mukaan kalakannasta. Joten tämä hieman lieventää sitä asiaa, että tuollainen ravintokasvi voi aiheuttaa myös negatiivisia asioita, ja ainahan tuo kasvi sitten kuitenkin korjataan aika-ajoin pois kun siitä otetaan sato talteen. Tässä asiassa varmaan löytyy paljon erilaisia mielipiteitä puolesta ja vastaan, eli saako tuollaista kasvia käyttää esimerkiksi nälänhädän yhteydessä suurten ruokamäärien tuottamiseen.

Tiedemies on henkilö, joka kirjoittaa tekstejään lähteisiin nojaten, ja hän joskus kohtaa sellaisen tilanteen, että lähde ei häntä miellytä. Se tekeekö tiedemies tällöin lobbarin tavoin on hänestä itsestään kiinni, ja se mikä erottaa tiedemiehen tai tieteen tekijän lobbarista on se, että hän uskaltaa käyttää myös lähteitä, jotka eivät häntä itseään miellytä tai tue hänen ennen tehtävään ryhtymistä esittämää näkemystä tai sitä päämäärää, mihin ennen tutkimusta on haluttu päästä. Tuolloin lobbari voisi toimia niin että hän ottaa tutkimustuloksista vain sen osan, mikä tukee prediktiota, eli sitä mihin ennen tutkimuksen alkua hän on ilmoittanut  haluavansa päästä.

Tuolloin hän tekee niin, että hän ottaa valtavan suuren määrän lähteitä, kuten esimerkiksi lämpötilaa koskevia arvoja, ja niistä sitten valitaan ne, mitkä häntä eniten miellyttävät tai jotka tukevat sitä päämäärää, mikä jossain suuressa lehdistötilaisuudessa on ilmoitettu tutkimuksen sekä tieteellisen kirjoituksen päämääräksi. Eli lobbari valikoi silloin sen, mikä on hänestä itsestään miellyttävää sekä hänen taustallaan toimivia voimia tukevia, kun taas tiedemies uskaltaa kirjoittaa myös jotain sellaista, mikä eroaa siitä, mikä on niin sanotusti häntä sekä hänen taustallaan toimivia voimia tukevia.

Mikäli puhutaan siitä, mikä on populaari tiedettä, ja tieteen popularisoimista, niin tietenkin se että ihmisille kirjoitetaan tieteestä niin, että kaikki ymmärtävät sen, mitä on kirjoitettu, niin silloin mennään alueelle, missä tiedemiehen sekä kaikkien muidenkin kirjoittajien tulee tuntea vastuu siitä, mitä he asioista sanovat tai mitä he kirjoittavat ihmisille. Jos esimerkiksi rokotteiden haitoista kirjoitetaan kamalan paljon, niin silloin tietenkin jotkut ihmiset jättävät tuolloin lapset rokottamatta, koska nämä voivat saada autismia tai muita vastaavia geneettisiä tauteja, mutta toisaalta jos lapsi jätetään rokottamatta, niin hän voi saada vaikka kuinka tappavia tauteja kuten esimerkiksi tuhkarokon, joka voi tappaa ihmisen.

Jos puhutaan vastuullisesta kirjoittamisesta, niin silloin tietenkin olisi hyvä tietää kuinka moni rokotettu ihminen oikeastaan saa noita autismia sekä muita vastaavia tauteja. Ja kun asiasta kirjoitetaan, niin silloin pitää kirjoittajan muistaa se, että jokaisella asialla, mitä kirjoitetaan tieteelliseen tai tieteen nimissä myytävään julkaisuun pitää muistaa se, että tuollaisilla uutisilla on todella suuri vaikutus joihinkin ihmisiin. Eli he eivät lue uutisista muuta kuin jonkun otsikon, sekä sitten ohimennen vilkaisevat kuvatekstiä, jonka jälkeen sitten mieleen tulee se, että mitä varten rokotteita nyt ylipäätään annetaan, kun ne aiheuttavat itkua lapsissa sekä sitten myös joka miljoonas lapsi saattaa saada tuon autismin rokotteesta. Ja jostain syystä ihminen saattaa takertua niihin yksityiskohtiin, ja jättää lapsen rokottamatta.

Yksityiskohtiin takertuminen on lobbarin tuntomerkki, eli hän saattaa ottaa juuri tällaisen tapauksen kysymättä edes, että onko tuo mahdollinen tuhkarokko tai poliorokote aiheuttanut muuta kuin yhden tapauksen, ja silloin hän tietenkin takertuu siihen, että vuode päästä rokotteen ottamisesta sai joku lapsi lähetteen neurologille, joka huomasi tuon autismin tehtyään sitä ennen pari viikkoa tätä diagnoosia. Muita tapauksia ei koskaa muuten oteta tällaisessa tutkimuksessa huomioon. Kun taas sitten keskustellaan siitä, millaisia tutkimuksia pitäisi yliopistojen sekä tiedemiesten ja instituuttien tehdä, niin niiden pitää palvella yhteiskuntaa. Se että tutkimus palvelee yhteiskuntaa tarkoittaa sitä, että ainakin valtaosan siitä tieteellisestä aineistosta voivat tutkijat perustella jollain sellaisella hyödyllä, jonka jokainen ihminen tajuaa.

Tuo hyöty voi olla esimerkiksi rahaa, eli joku tutkimus poikii keksinnön, joka sitten voi auttaa teollisuutta. Tai sitten tutkimus auttaa maailman ihmisiä voimaan paremmin, ja tietenkin ilmaston lämpenemiseen liittyvät tutkimus on tällaista, mutta samalla tavoin esimerkiksi riisilajien sekä esimerkiksi vesihyasintin tai Sargassum-levän yhdistäminen voisivat palvella ihmiskuntaa. Tuolloin voitaisiin riisiä viljellä keskellä valtamerta sellaisissa lautoissa, mitä Sargassum-levä muodostaa, kuten alussa kirjoitin.