Miksi aikuinen uhkaa ilmaston takia lakkoilevia lastensuojelulla?
"Tiedemies uskaltaa myöntää havaitun todistusaineiston eroavan siitä ennakkoon asetetusta näkemyksestä mikä ennen tutkimusta asetettiin" on joku ohje jonka joku suuri mies on muille tutkijoille antanut. Tähän voidaan sitten lisätä sellainen lisäys, että tiedemies ei koskaan lähde tutkimuksen alkaessa antamaan mitään sitoumuksia siitä, mitä hän aikoo tutkimuksessa osoittaa. Eli jos jostain tieteellisestä työstä lähdetään antamaan medialle lausuntoa, missä kerrotaan sen tavoitteista, niin silloin pitäisi sanamuodon olla sellainen, että "pyritään tutkimuksen keinoin osoittamaan joku asia todeksi tai taruksi". Ja myös pitää muistaa se, että mitään sellaista tavoitetta ei saa tutkimukselle asettaa, mikä voidaan tulkita lobbaamiseksi.
Lobbaaminen esimerkiksi ilmasto asioissa voisi olle sellaista, että tutkimuksen alkaessa "pyritään osoittamaan ilmastonmuutos valheeksi", mikä on tutkijan käskyttämistä. Tutkijan pitää tutkimusta tehdessään muistaa mainita sellaisia lähteitä, jotka tukevat sitä käsitystä, joka raportti osoittaa oikeaksi. Jos noita lähteitä on vääristelty, niin silloin raportin kirjoittaja ei niistä asioista ole vastuussa. Mutta lähdemateriaalia täytyy käyttää kokonaisvaltaisesti. Jos puhutaan sellaisista uskomuksista kuin litteä maapallo-teoria, niin se että tuota teoriaa käydään julkisesti läpi ei tarkoita sitä, että siihen uskoo oikeasti kukaan.
Tai vaikka oma pomo sattuu siihen uskomaan, niin se ei tarkoita sitä että kukaan muu siihen uskoo. Ja jos sitten vaikka joku sattuisi sanomaan asioita, jotka eivät ole aivan linjassa sen kanssa, mitä pidetään tieteellisenä totuutena, niin silloin aina voi meistä jokainen sanoa, että "olenko minä niin sanonut?". Sitten tietenkin tulee eteen sellainen asia, että joku pomo on kerännyt nimikirjoituksia sen puolesta, että työpaikalla uskotaan oikeasti johonkin litteään maapalloon, niin silloin meistä jokainen voi oikeudessa sanoa sen, että noissa tapauksissa on kyse pakottamisesta nimikirjoituksen antamiseen, jos tuo johtaja sitten aikoo irtisanoa kaikki, jotka eivät tuohon paperiin laita nimeään.
Lobbari tekisi niin että hän ottaa jostain tuhannen mittaustuloksen taulukosta kymmenen kohtaa, jotka sattuvat olemaan myönteisiä sille olettamukselle, minkä hän on ennen tutkimusta esitellyt medialle tai muulla tavoin sitten asettanut tavoitteekseen. Tutkija ei saa koskaan ilmoittaa mitään käsityksiä asiasta, ennen kuin hän on perehtynyt aineistoon, ja silloin sitä pitää käyttää kokonaisvaltaisesti hyväksi. Eli tuolloin tuota äsken mainittua tuhannen kohdan taulukkoa pitää hyödyntää siten, että sen avulla tehdään käyriä tai vastaavia asioita, joilla tuota tietoa havainnollistetaan niin että kaikki muutkin voivat helposti nähdä sen, mitä varten raportissa on päädytty johonkin asiaan.
Se että raportti on vastoin sitä, mihin joku ihminen on uskonut ei ole tutkijan vika. Ja sen takia ei koskaan kannata lähteä ennen tutkimusta esittämään mitään kovin laaja-alaisia näkemyksiä koska silloin saattaa tutkija itsekin joutua muuttamaan julkisesti näkemyksiään. Eli tutkittu tieto tarkoittaa sitä, että asiaa on tutkittu sekä lähdemateriaalia on käytetty hyväksi, eikä mitään tutkimusta nimetä miksikään roskaksi ilman että sitä edes viitsitään lukea.
Ilmastonmuutos on asia, mitä ei voida ratkaista ainakaan millään keinoilla mihin on totuttu. Ja tietenkin politiikka on asia, mikä tekee kaikista asioista hiukan vaikeita. Kun mietitään sitä että esimerkiksi 30 vuotta sitten painetuissa kirjoissa on sanottu, että Maapallon luonnonvarat eivät riitä kuin rajallisen ajan, niin silloin ei voida sanoa sitä, että ihmisillä ei ole tietoa asioista. Mutta tietenkin kun ajatellaan sitä, että lapset ja nuoret lähtevät lakkoilemaan asioiden takia, jotka eivät ainakaan heidän syytään ole, niin silloin tilanne on ennenkuulumaton. Ei voida syyttää ainakaan niitä ihmisiä, jotka eivät ole syntyneet ennen kuin tilanne alkoi, ja vaikka sitten tehdään ilmoituksia lastensuojeluun, niin tällöin ei myöskään saavuteta mitään konkreettista ilmastonmuutoksen saralla.
Tämä ilmastonmuutos on erikoinen poliittinen kysymys, koska me olemme varmaan kaikki huomanneet, että ilmasto on lämmennyt tai säätila on muuttunut hiukan omituiseksi, mutta samaan aikaan kukaan ei ole muistanut, että tätä ongelmaa voidaan pallotella poliittisissa keskusteluissa tai sitten oikeussaleissa loputtomasti. Mutta se ei ratkea niillä perinteikkäillä keinoilla, mihin on vuosien varrella totuttu. Kun puhutaan lastensuojelusta, niin tämä kyseinen asia on jotenkin käsitetty maassamme lasten rankaisemiseksi tarkoitetuksi välineeksi, jolla on tarkoitus puolustaa aikuisten oikeuksia, sekä antaa tietyille ihmisille ikään kuin selkärankaa, kun he kohtelevat alaikäisiä miten heitä nyt milloinkin sattuu huvittamaan.
Jos taas ajatellaan sitä, että tällaisissa mielenosoituksissa missä pyritään vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin sellaisissa asioissa, mitkä eivät ratkea palkkaamalla pari rajavartijaa, niin toki silloin tietenkin edessä on kylmä suihku sellaisille ihmisille, jotka tuntevat tarvetta yltiöpäiseen nationalismiin. Nimittäin asia nyt vain sattuu olemaan sellainen, että me kaikki voimme olla aivan varmoja siitä, että mikään valtio ei yksin voi ryhtyä taistelemaan ilmastonmuutosta vastaan, tai ainakaan tuo taistelu ei ole kovin tehokasta.
Vain kansainvälinen yhteistyö tässä asiassa voi tuoda ratkaisun tälle ilmaston lämpenemisen nimellä tunnetulle ongelmalle. Ja jos puhutaan siitä, että esimerkiksi ilmaston lämpeneminen saa aikaan muutoksia muun muassa valtamerten pinnan korkeudessa, niin silloin kyllä kannattaa asialle lähteä tekemään jotain. Koska jos esimerkiksi viljelysmaa muuttuu aavikoksi tai suuri osa valtiota jää veden alle, niin se aiheuttaa sitä pakolaisuutta. Eli jos haluamme estää pakolaistulvia, niin meidän pitää kyllä puuttua myös ilmaston lämpenemiseen. Tai ainakin se on yksi tapa edesauttaa tilannetta, missä ihmiset voisivat jäädä kotiinsa asumaan.
Kaikissa asioissa voidaan olla skeptisiä, ja aina välillä jokainen meistä kohtaa asioita, jotka ovat ristiriidassa omien arvojen sen kanssa mihin olemme tottuneet tai mitä olemme pitäneet meille rakkaina totuuksina. Mutta jos puhutaan siitä, että esimerkiksi tieteeseen perustuva näyttö on jostain asiasta annettu, niin silloin meidän pitää sitten vain muuttaa saamamme näkemystä asioista. Se että tieteeseen perustuva näyttö jostain asiasta puuttuu, taas tarkoittaa sitä, että asiaa voidaan tutkia. Ja kuten olen sanonut, niin se mikä erottaa tiedemiehen lobbarista on se, että ensimmäinen näistä kahdesta uskaltaa myöntää olevansa joskus väärässä, tai kuten joskus kirjoitetaan "tiedemies uskaltaa myöntää havaitun todistusaineiston eroavan siitä ennakko näkemyksestä mikä ennen tutkimusta asetettiin".
Lobbari taas ajaa sarvet tanassa omaa kantaansa asioissa, ja käyttää aineistoa niin, että siinä otetaan vain niitä tuloksia, jotka häntä itseään tukevat. Samoin lobbari saattaa pyrkiä pelottelemaan ihmisiä sillä, että hänellä on isokenkäisiä kavereita, joilla on niin ja niin iso loistoristeilijä. Eli tuolla tarkoitan sitä, että lobbari tuo usein keskusteluun asioita, jotka eivät liity mitenkään tutkimukseen tai siihen, mitä tutkimuksella halutaan sanoa. Ja jos palataan tuhon litteään maapalloon, mikä varmasti on jo kauan sitten pelkäksi saduksi, niin silloin kohtaamme välillä juuri sellaisen tilanteen, missä joku väittää jonkun suuren johtajan uskovan tällaiseen asiaan, ja tuota asiaa sitten väitetään sellaiseksi, että sen takia kaikkien muidenkin on tuohon uskottava. Tällainen on sitä paljon puhuttua pakottamista johonkin näkemykseen, ja se välillä saa aikaan ihan oikeita oikeusjuttuja. Eli tieteellistä totuutta ei oikeastaan oikeudessa voida hylätä, vaikka Katolisen kirkon inkvisitio-tuomioistuin aikoinaan pyrki siihen, että ihmiset uskoisivat edelleen siihen, että maapallo on litteä.
https://yle.fi/uutiset/3-10696706
"Tiedemies uskaltaa myöntää havaitun todistusaineiston eroavan siitä ennakkoon asetetusta näkemyksestä mikä ennen tutkimusta asetettiin" on joku ohje jonka joku suuri mies on muille tutkijoille antanut. Tähän voidaan sitten lisätä sellainen lisäys, että tiedemies ei koskaan lähde tutkimuksen alkaessa antamaan mitään sitoumuksia siitä, mitä hän aikoo tutkimuksessa osoittaa. Eli jos jostain tieteellisestä työstä lähdetään antamaan medialle lausuntoa, missä kerrotaan sen tavoitteista, niin silloin pitäisi sanamuodon olla sellainen, että "pyritään tutkimuksen keinoin osoittamaan joku asia todeksi tai taruksi". Ja myös pitää muistaa se, että mitään sellaista tavoitetta ei saa tutkimukselle asettaa, mikä voidaan tulkita lobbaamiseksi.
Lobbaaminen esimerkiksi ilmasto asioissa voisi olle sellaista, että tutkimuksen alkaessa "pyritään osoittamaan ilmastonmuutos valheeksi", mikä on tutkijan käskyttämistä. Tutkijan pitää tutkimusta tehdessään muistaa mainita sellaisia lähteitä, jotka tukevat sitä käsitystä, joka raportti osoittaa oikeaksi. Jos noita lähteitä on vääristelty, niin silloin raportin kirjoittaja ei niistä asioista ole vastuussa. Mutta lähdemateriaalia täytyy käyttää kokonaisvaltaisesti. Jos puhutaan sellaisista uskomuksista kuin litteä maapallo-teoria, niin se että tuota teoriaa käydään julkisesti läpi ei tarkoita sitä, että siihen uskoo oikeasti kukaan.
Tai vaikka oma pomo sattuu siihen uskomaan, niin se ei tarkoita sitä että kukaan muu siihen uskoo. Ja jos sitten vaikka joku sattuisi sanomaan asioita, jotka eivät ole aivan linjassa sen kanssa, mitä pidetään tieteellisenä totuutena, niin silloin aina voi meistä jokainen sanoa, että "olenko minä niin sanonut?". Sitten tietenkin tulee eteen sellainen asia, että joku pomo on kerännyt nimikirjoituksia sen puolesta, että työpaikalla uskotaan oikeasti johonkin litteään maapalloon, niin silloin meistä jokainen voi oikeudessa sanoa sen, että noissa tapauksissa on kyse pakottamisesta nimikirjoituksen antamiseen, jos tuo johtaja sitten aikoo irtisanoa kaikki, jotka eivät tuohon paperiin laita nimeään.
Lobbari tekisi niin että hän ottaa jostain tuhannen mittaustuloksen taulukosta kymmenen kohtaa, jotka sattuvat olemaan myönteisiä sille olettamukselle, minkä hän on ennen tutkimusta esitellyt medialle tai muulla tavoin sitten asettanut tavoitteekseen. Tutkija ei saa koskaan ilmoittaa mitään käsityksiä asiasta, ennen kuin hän on perehtynyt aineistoon, ja silloin sitä pitää käyttää kokonaisvaltaisesti hyväksi. Eli tuolloin tuota äsken mainittua tuhannen kohdan taulukkoa pitää hyödyntää siten, että sen avulla tehdään käyriä tai vastaavia asioita, joilla tuota tietoa havainnollistetaan niin että kaikki muutkin voivat helposti nähdä sen, mitä varten raportissa on päädytty johonkin asiaan.
Se että raportti on vastoin sitä, mihin joku ihminen on uskonut ei ole tutkijan vika. Ja sen takia ei koskaan kannata lähteä ennen tutkimusta esittämään mitään kovin laaja-alaisia näkemyksiä koska silloin saattaa tutkija itsekin joutua muuttamaan julkisesti näkemyksiään. Eli tutkittu tieto tarkoittaa sitä, että asiaa on tutkittu sekä lähdemateriaalia on käytetty hyväksi, eikä mitään tutkimusta nimetä miksikään roskaksi ilman että sitä edes viitsitään lukea.
Ilmastonmuutos on asia, mitä ei voida ratkaista ainakaan millään keinoilla mihin on totuttu. Ja tietenkin politiikka on asia, mikä tekee kaikista asioista hiukan vaikeita. Kun mietitään sitä että esimerkiksi 30 vuotta sitten painetuissa kirjoissa on sanottu, että Maapallon luonnonvarat eivät riitä kuin rajallisen ajan, niin silloin ei voida sanoa sitä, että ihmisillä ei ole tietoa asioista. Mutta tietenkin kun ajatellaan sitä, että lapset ja nuoret lähtevät lakkoilemaan asioiden takia, jotka eivät ainakaan heidän syytään ole, niin silloin tilanne on ennenkuulumaton. Ei voida syyttää ainakaan niitä ihmisiä, jotka eivät ole syntyneet ennen kuin tilanne alkoi, ja vaikka sitten tehdään ilmoituksia lastensuojeluun, niin tällöin ei myöskään saavuteta mitään konkreettista ilmastonmuutoksen saralla.
Tämä ilmastonmuutos on erikoinen poliittinen kysymys, koska me olemme varmaan kaikki huomanneet, että ilmasto on lämmennyt tai säätila on muuttunut hiukan omituiseksi, mutta samaan aikaan kukaan ei ole muistanut, että tätä ongelmaa voidaan pallotella poliittisissa keskusteluissa tai sitten oikeussaleissa loputtomasti. Mutta se ei ratkea niillä perinteikkäillä keinoilla, mihin on vuosien varrella totuttu. Kun puhutaan lastensuojelusta, niin tämä kyseinen asia on jotenkin käsitetty maassamme lasten rankaisemiseksi tarkoitetuksi välineeksi, jolla on tarkoitus puolustaa aikuisten oikeuksia, sekä antaa tietyille ihmisille ikään kuin selkärankaa, kun he kohtelevat alaikäisiä miten heitä nyt milloinkin sattuu huvittamaan.
Jos taas ajatellaan sitä, että tällaisissa mielenosoituksissa missä pyritään vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin sellaisissa asioissa, mitkä eivät ratkea palkkaamalla pari rajavartijaa, niin toki silloin tietenkin edessä on kylmä suihku sellaisille ihmisille, jotka tuntevat tarvetta yltiöpäiseen nationalismiin. Nimittäin asia nyt vain sattuu olemaan sellainen, että me kaikki voimme olla aivan varmoja siitä, että mikään valtio ei yksin voi ryhtyä taistelemaan ilmastonmuutosta vastaan, tai ainakaan tuo taistelu ei ole kovin tehokasta.
Vain kansainvälinen yhteistyö tässä asiassa voi tuoda ratkaisun tälle ilmaston lämpenemisen nimellä tunnetulle ongelmalle. Ja jos puhutaan siitä, että esimerkiksi ilmaston lämpeneminen saa aikaan muutoksia muun muassa valtamerten pinnan korkeudessa, niin silloin kyllä kannattaa asialle lähteä tekemään jotain. Koska jos esimerkiksi viljelysmaa muuttuu aavikoksi tai suuri osa valtiota jää veden alle, niin se aiheuttaa sitä pakolaisuutta. Eli jos haluamme estää pakolaistulvia, niin meidän pitää kyllä puuttua myös ilmaston lämpenemiseen. Tai ainakin se on yksi tapa edesauttaa tilannetta, missä ihmiset voisivat jäädä kotiinsa asumaan.
Kaikissa asioissa voidaan olla skeptisiä, ja aina välillä jokainen meistä kohtaa asioita, jotka ovat ristiriidassa omien arvojen sen kanssa mihin olemme tottuneet tai mitä olemme pitäneet meille rakkaina totuuksina. Mutta jos puhutaan siitä, että esimerkiksi tieteeseen perustuva näyttö on jostain asiasta annettu, niin silloin meidän pitää sitten vain muuttaa saamamme näkemystä asioista. Se että tieteeseen perustuva näyttö jostain asiasta puuttuu, taas tarkoittaa sitä, että asiaa voidaan tutkia. Ja kuten olen sanonut, niin se mikä erottaa tiedemiehen lobbarista on se, että ensimmäinen näistä kahdesta uskaltaa myöntää olevansa joskus väärässä, tai kuten joskus kirjoitetaan "tiedemies uskaltaa myöntää havaitun todistusaineiston eroavan siitä ennakko näkemyksestä mikä ennen tutkimusta asetettiin".
Lobbari taas ajaa sarvet tanassa omaa kantaansa asioissa, ja käyttää aineistoa niin, että siinä otetaan vain niitä tuloksia, jotka häntä itseään tukevat. Samoin lobbari saattaa pyrkiä pelottelemaan ihmisiä sillä, että hänellä on isokenkäisiä kavereita, joilla on niin ja niin iso loistoristeilijä. Eli tuolla tarkoitan sitä, että lobbari tuo usein keskusteluun asioita, jotka eivät liity mitenkään tutkimukseen tai siihen, mitä tutkimuksella halutaan sanoa. Ja jos palataan tuhon litteään maapalloon, mikä varmasti on jo kauan sitten pelkäksi saduksi, niin silloin kohtaamme välillä juuri sellaisen tilanteen, missä joku väittää jonkun suuren johtajan uskovan tällaiseen asiaan, ja tuota asiaa sitten väitetään sellaiseksi, että sen takia kaikkien muidenkin on tuohon uskottava. Tällainen on sitä paljon puhuttua pakottamista johonkin näkemykseen, ja se välillä saa aikaan ihan oikeita oikeusjuttuja. Eli tieteellistä totuutta ei oikeastaan oikeudessa voida hylätä, vaikka Katolisen kirkon inkvisitio-tuomioistuin aikoinaan pyrki siihen, että ihmiset uskoisivat edelleen siihen, että maapallo on litteä.
https://yle.fi/uutiset/3-10696706
Kommentit
Lähetä kommentti