Joskus itse kompuroin huoneeseen tullessani, ja silloin mieleen tulee sellainen omaa itseä kohtaan petollinen ajatus, että tein tuon asian tahallani. En voisi olla ajattelematta sitä, että olisin täydellinen ihminen, joka ei koskaan tee vahingossa virheitä, Ja omien virheiden myöntäminen on aina kamalan vaikeaa, joten siksi keksimme ties mitä tekosyitä sille, mitä varten esimerkiksi unohdamme jotain tavaroita kotiin, tai miksi kompuroimme jossain huoneessa? On olemassa koulukuntia, joiden mielestä esimerkiksi kukaan ihminen ei oikeastaan tee yhtään mitään vahingossa, vaan hermostoon aistien kautta saapuvat tiedot saavat meidät tekemään päätöksiä alitajuisesti. Jolloin esimerkiksi se, että kompuroin huoneessa olisi tuon väitteen mukaan tahallista, ja siksi se imartelee minua.
Saisin olla täydellinen ihminen, jolla olisi aina joku syy kaikkeen toimintaan, ja sen takia olisin varmaan muiden silmissä upea. Mutta olisiko vähän tylsää olla aina sellainen, joka tekee jotain tarkoituksella? Eli en tekisi mitään vahingossa, jolloin se saisi aikaan sen, että elämä olisi tylsää, tai voisin saada rangaistuksen jostain tahallisesta lattian vahingoittamisesta, jos näin vain olisi.
Miksi ihminen tekee jotain asioita? Siinä vasta kysymys, jonka takia moni ihminen on joutunut joko vaihtamaan nimensä tai käymään työ terapiassa Siperian kaukaisissa metsissä, missä kova työ sekä raitis ilma tehokkaasti poistivat ihmisen päästä turhat ajatukset siitä, että tavalliset ihmiset saisivat joskus hiukan arvostella valtion johtajia tai muita ihmisiä, jotka valtiossa on asetettu ihmisten auktoriteeteiksi. Se että ihminen on “tässä ja nyt” on tietenkin hyvä asia, koska silloin ihminen ei turhaan lähde ajattelemaan sitä, mitä seurauksia jollain toiminnalla on. Jos puhutaan siitä, että ihminen haluaa istua paikallaan kuin joku mainosten intiaani, joka katsoo tyynesti, kun preeria tai hänen maailmansa tuhotaan.
Olisi varmaan asiallista sanoa, että ihminen toimii väärin, jos hän tuhoaa oman ympäristönsä. Eli ainakaan se että istutaan hiljaa ei vaikuta yhtään kehenkään. Mutta jos sellainen asia, että joku kokee vääryyttä saatetaan yleiseen tietoon, niin sen avulla voidaan vaikuttaa niihin, jotka tekevät päätöksiä. Jos ihmisten johtajat saadaan vakuuttuneeksi siitä, että jotkut asiat ovat huonosti, ja he sitten saavat ihmiset seuraamaan itseään myös hyvässä sekä rakentavissa asioissa. Joten se asia mikä tekee meistä vahvoja kuten kyky ryhmätyöhön, voidaan valjastaa vaihteeksi sellaiseen asiaan kuin esimerkiksi ympäristönsuojeluun.
Ja arvatkaa vaan mitä kaikkia asioita voidaan saada aikaan, jos esimerkiksi saasteettoman tekniikan kehittämiseen suhtaudutaan yhtä suurella antaumuksella kuin mitä osoitettiin entisaikoina ydinaseiden kehittämiseen, sekä näihin projekteihin valjastetaan sama määrä huippuluokan aivosoluja, kuin mitä käytettiin maailman ensimmäisten ydinaseiden kehittämisessä. Mitä kaikkea muutakin upeaa nuo aivosolut voisivat saada aikaan, kuin sienen muotoisia pilviä, jotka kohoavat 60 kilometrin korkeuteen, jos niiden päämääräksi asetetaan energian tuotantoon käytettävän päästöistä vapaan teknologian kehittäminen?
Tuollainen asenne varmaan tuntuu todella aikuiselta sekä hyvältä, mutta kuitenkin itse olen sitä mieltä, että kaukokatseisuus sekä se että ajatellaan myös sen hetkellisen hyvän yli saattaa kuitenkin olla kollektiivisesti ajatellen hiukan järkevämpää kuin esimerkiksi kaataa jäteöljyä maastoon, vaikka tietenkin kaatopaikalle tai jäteasemalle ajaminen on vaikeampaa kuin kaataa kolmesta viiteen litraa jäteöljyä suoraan vesistöön. Toki jos tuosta teosta jää kiinni, niin silloin saattaa edessä olla sellainen maksu, mistä ei varmaan kukaan selviä.
Jos ajatellaan elämän banaaliutta sekä sitä, että ihminen voisi toimia joskus vähän ajattelemattomasti, niin silloin mieleeni tulee sellainen asia, että kun Jumala loi ihmisen palvelemaan itseään sekä kuvakseen, niin tarkoittiko hän oikeastaan sitä, että täällä kävelee laji, joka ammuskelee toisiaan sekä muita eliöitä sääliä tuntematta? Kun ajatellaan elämän tarkoitusta, niin silloin jos se on Jumalan palvelemista, niin olisiko niin, että kuitenkin esimerkiksi kuninkaan olisi hyvä esittää jotain paperia siitä, että hän on Jumalan laillinen edustaja, sekä siitä mitkä taas olivat maallisen hallitsijan valtuudet alaisiinsa nähden, eli käyttääkö hän oikeasti aivan samoja valtuuksia kuten luominen tuon taivaallisen henkilön puolesta.
Vai olisiko sittenkin käynyt niin, että tuo kaukainen olio olisi pitänyt osan valtuuksistaan itsellään, eli kuninkaan pitäisi kutsua tuolloin esimiehensä tekemään jotain asioita, jotta ei kävisi mitään sellaista kuten Belsebubin syntymä tai aineellistuminen maan päälle, koska noita luomista koskevia asioita pitää hiukan harjoitella, ennen kuin lähdetään luomaan mitään ylimpiä hahmoja. Jos taas ajatellaan sitä, että ehkä ihmisen aggressiivisuus johtuu siitä, että ihmisen pitää kyetä puolustamaan itseään, niin se ei varmaan tarkoita sitä, että jos joku susi tarttuu lahkeesta, niin sitten metsään lähdetään miehissä ja tapetaan kaikki vastaan tulevat pedot. Tai ehkä tämä suden suorittama aggressio on hyväksyttävä syy lähteä keihäät kourassa kohti metsää selvittämään välejä noiden petojen kanssa. Mutta auta armias jos esimerkiksi joku koira kuten Rottweiler tai Pitbull tarttuu ihmisen lahkeeseen.
Tuo eläin on nimenomaan lemmikki, joten tuon hyökkäyksen takia täytyy lähteä selvittämään välejä muiden ihmisten kanssa, ja tietenkin jos esimerkiksi valtion johtajalle näytetään keskisormea, niin se että kuinka suuren maan päämies on kyseessä vaikuttaa suoraan siihen, mikä on reaktio. Tai ehkä keihäiden kassa operoiva Neandertal ryhmä ei ehkä niin kauhean suurta tuhoa saisi aikaan, mutta sitten kehitettiin rynnäkkökivääri sekä ydinpommi, joiden avulla voidaan vastapuolelle selittää, että omalle päällikölle ei saa näyttää rumia sormimerkkejä. Ja ehkä sitten sellainen, joka rikkoo tätä pyhää sääntöä vastaan tarvitsee jotain terapiaa, joten tuolloin lähdetään suurella joukolla antamaan tuota terapiaa vastapuolelle jokea.
Lopulta sitten vastassa oli kaksi terapiaa antavaa ryhmää, joiden mielestä toinen osapuoli oli väärässä, koska Jumala oli ainakin sillä kertaa omalla puolella. Lopulta sitten kehitettiin ydinpommi, jonka avulla voitiin antaa vähän laaja-alaisia terapioita myös siinä tapauksessa, missä vastassa on paljon suurempi määrä eri mieltä olevia ihmisiä.
Mutta tällä kertaa voimme miettiä, että oliko tämä kehitys sitten sellaista, mitä tuo salaperäinen Jumala on tarkoittanut? Jos Jumala on luonut ihmisen palvelemaan itseään, niin olisi hän hiukan voinut katsoa tuon luomuksensa perään, koska tietenkin hänen ajatuksensa oli ilmeisesti se, että ihminen puolustaa itseään sekä asemaansa keihäillä eikä millään ydinohjuksilla. Nimittäin jos liikaa eläimiä kuolee, niin silloin ihmisen pitää siirtyä syömään kasvisravintoa, tuottamaan pihvinsä soluviljelmien avulla tai sitten kehittää jotain papuihin kuten soijaan perustuvaa lihan korviketta, jolla me suuret lihansyöjät voimme tyydyttää metsästystä koskevat tarpeemme hampurilaisravintolassa.
Siellä noudatamme sitten ikivanhaa metsästys rituaalia, missä ryhmä koko päivän kestäneen mammutin metsästyksen jälkeen kokoontuu nuotiolle miettimään sitä, mitä tuli tehtyä, Mutta toki nykyinen Burger King tarjoaa paljon turvallisemman ympäristön tyydyttää tuota vanhaa tapaa, joskin annokset ovat pienempiä kuin mammutin metsästäjillä, jotka muutenkin olivat onnellisempia sekä paremmassa asemassa kuin nykynuoren. Luolamies oli mies isolla “M:llä”, eli hän saattoi elää oikeaa elämää tässä ja nyt. Silloin jos joku sanoi tuollaista miestä vastaan jotain, niin hän saattoi muitta mutkitta saada päähänsä ryhmy nuijasta. Tuolloin ei luolamies viettänyt aikaa minkään naurettavan pelikonsolin ääressä vaan eli aidosti ja oikeasti sitä elämää, mitä tosimies elää eräiden tarinoiden mukaan jossain Siperian metsissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.