Tieto- ja kaunokirjallisuuden ero on siinä, että tietokirjallisuutta kirjoitettaessa pitää aina selvittää se, miten luotettava lähde jonka mukaan kirjoitelma tehdään on. Tuolloin täytyy tarkoin arvioida sitä, että millainen lähteen luojan asiantuntemus sekä mahdollisuus tehdä tutkimuksia, ja tieteellinen teksti pitää aina tehdä siten, että siinä tukeudutaan lähteisiin, jotka ovat varmennettuja sekä myös sisältävät tietoa, joka ei ole muuttunut ajan kuluessa. Tietokirjojen kirjoittajan tulee tarkasti merkitä käyttämänsä lähteet tekstin lopussa olevaan lähdeluetteloon, mikä tekee tieteellisen tekstin tuottamisesta hiukan työlästä.
Samoin tietokirjailijan täytyy muistaa sellainen asia, että tutkimuksia ja varsinkin käytännön kenttätyötä säädellään lakien sekä asetusten avulla, ja myös esimerkiksi jos eläimiä käytetään tutkimuksessa, niin silloin pitää tutkimus tehdä niin, että eläin ei tarpeettomasti kärsi, eli eläimen minkäänlainen vahingoittaminen tutkimuksen yhteydessä pitää voida perustella sillä tavoin, että siitä on hyötyä esimerkiksi uusien AIDS-tai syöpälääkkeiden kehittäminen. Ja kun tietokirjailija merkitsee jotain kirjaansa, niin hänen pitää voida perustella se, että minkä takia hän käyttää juuri sitä lähdettä, minkä hän mainitsee.
Tietokirjailijan on myös muistettava se, että hänellä on valtava vastuu työssään. Nimittäin jos hän kirjoittaa asioista, joita ei ole tieteellisesti todistettu, niin tällainen asia voi aiheuttaa hyvin vakavia seurauksia jollekin viattomalle ihmiselle. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi luontaislääketiede. Luontaishoidot ovat asioita, joista ei koskaan keskustella tarpeeksi, ja sen takia esimerkiksi lääkkeistä kirjoitettaessa pitää muistaa se, että mitään muutoksia näissä asioissa ei pidä koskaan tehdä ilman lääkärin lupaa. Toisaalta osa luontaislääkinnästä perustuu siihen, että tietyt kasvit kehittävät kemikaaleja, joita käytetään aivan oikeassa lääkinnässä. Samoin lääkkeiden viihdekäyttö pitää aina tuomita, oli sitten kyse kemikaalitehtaan tuotteesta tai luonnosta poimitusta kasvista, joka pitää sisällään esimerkiksi huumaavia alkoideja.
Mutta jos palataan siihen, mitä tietokirja on, niin silloin pitää huomioida se, että kyseessä on hyvin jäykkä tekstin tuottamisen laji. Siinä pitää noudattaa tarkoin sitä tapaa, minkä akateeminen yhteisö yleisesti hyväksynyt. Eli kun opinnäytteen tai pro gradun ohjaaja kertoo, että tehtävässä on jotain korjattavaa, niin silloin se pitää aina tehdä, koska ilman tuota korjausta tuo työ tullaan hylkäämään. Ja akateemisessa maailmassa on olemassa ainoastaan se tapa tehdä opinnäytetöitä kuin se mikä on tuossa ympäristössä hyväksyttyä. Tai oikeastaan voisin hiukan vielä korjata tätä asiaa.
Nimittäin opinnäytetöitä voidaan tehdä millä tavalla vain, mutta hyväksyttyjä niistä tulee vain sillä tavoin tehtyinä, kuin akateeminen yhteisö on ohjeistanut. Ja se “toinen tapa” merkitsee sitä, että opinnäytteen ohjaajan työtaakka kasvaa, sekä samalla myös kahvia alkaa kulumaan todella paljon. Myös jatkuva stressi saa aikaan sen, että kaikki aika, minkä voi tuohon työhön käyttää menee huutamiseen sekä muiden hiljentämiseen. Eli jossain kirjastossa on mukavaa viettää aikaa huutamalla muille sanaa “hiljaa”, jolloin kaikki muutkin saavat tietää sen, että kenellä on tuo legendaarinen gradu käynnissä.
Samoin tuolloin kannattaa ehdottomasti lähteä kokeilemaan kaiken maailman uusia asioita kuten työhaastatteluja sekä varailla aikaa lääkäreille, jotka voivat antaa stressin hoitoa koskevia ohjeita, jolloin tuo opinnäytteen tekijä voi trendikkäästi pyytää jatkoaikaa työlleen, jotta tuleva lakimies tai ekonomi pääsee vielä yhdeksi kesäksi myymään hampurilaisia tai siivoamaan rappukäytäviä.
Tuolloin opiskelijaa voidaan haastatella televisiossa, koska hän on saanut opintojensa ohella loistavan työpaikan esimerkiksi siivoojana, jolloin äidin ei tarvitse sitten maksaa aikuisen poikansa tai tyttärensä elämää. Ja antaahan tuo työ sitten mahdollisuuden verkostoitua sekä tilaisuuden sosiaaliseen elämään. Joten tuon takia kannattaa ottaa heti lisävuosi opintoja varten, koska silloin pääsee näkemään sitä oikeaa elämää, ennen kuin sitten ihmisen pitää siirtyä tylsään toimistoon sekä käyttämään tylsiä pukuja sekä solmioita ja kävelykenkiä niiden miehekkään näköisten reisitaskuhousujen sekä turvakenkien sijasta.
Ja kun valmis ekonomi menee toimistoonsa, niin takana ovat turvalliset työkaverit sekä huoltoasemien reilu meininki, johon kuuluu tietenkin se, että seuraavan viikon työvuorolistalle päästäkseen pitää aina olla nöyrä, ja sen takia tuo hetki, kun vuorolistaa aletaan tehdä, niin silloin edessä on sellainen jännitysmomentti, mikä saa kaikki hiljaisiksi. Tuolloin edessä oleva mies ei edes sanaa sano nuoremmille, koska jos nuorempi ei ole miellyttänyt pomoa, niin tämä saattaa suuttua, eikä sellaisen ihmisen lähellä ole hyvä olla, joka ei pomoa osaa miellyttää, koska se saattaa kostautua sillä, että oma työpaikka viedään. Tuo kilpailutus takaa sen, että vakinainen väki ei kommunikoi väliaikaisten kanssa. Eikä myöskään pomon tarvitse kuunnella vastaväitteitä, kun hän voi sieltä joukosta valita ne, jotka häntä miellyttävät.
Kun toisen ihmisen miellyttäminen on pääasia, niin tietenkin se saattaa aiheuttaa hiukan sääliviä katseita. Joten sen takia joku palaa työelämästä tekemään opinnäytettä, vaikka takana onkin luja putki tai hienosti sanottuna sarja erilaisia määräaikaisia työsuhteita, joissa ei edes päivää sanottu ovella, kun se saattoi tarkoittaa, että työläiset menettävät loistavan työpaikan, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että turvakengät viedään jalasta sekä miehekkäät työvaatteet eivät enää anna arvovaltaa huoltoasemalla.
Kuitenkin opinnäytetyön ohjaaja saattaa olla hyvin armoton, mutta samalla myös ystävällinen, ja hänen tehtävänsä on ikään kuin sorvata tuota tekstiä sellaiseksi, että se voidaan hyväksyä tarkastus kollegiossa, missä ollaan tarkkana siitä, miten työ on tehty, ja kuten olen sanonut, niin se miten he asian näkevät on se ainoa tapa, millä hyväksytty opinnäyte saadaan aikaan. Kun työ jatkuvasti palautetaan täynnä punaisia merkintöjä, niin se saattaa aiheuttaa närästystä ja huonounisuutta, mikä heijastuu siihen yhteisöön.
Missä itse kukin työväestöön sekä opinnäytetyöprosessiin osallistuja oli hän opiskelija, tarkastaja tai ohjaaja viettää aikansa. Tuolloin äreä sekä uninen henkilö, joka voi kaiken lisäksi pahoin saattaa aiheuttaa sen, että koko yhteisön ilmapiiri myrkyttyy jatkuvien riitojen ansiosta. Joten tämän takia kannattaa noiden töiden ohjeistusta silmäillä tarkasti ennen kuin lähdetään tekemään mitään tekstejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.