Yllä olevat Akropolis-kukkulan rauniot Ateenassa ikään kuin kuvaavat sitä tilaa, jossa demokratia saattaa pian olla. Ateenan tuhosi sen ylpeys, eli demokratia. Eli yhtenäinen äänioikeus, joka koski vain pientä osaa ateenalaisista antoi kaiken maailman kansankiihottajille tilaa puhua nuo ihmiset puolelleen. Eli nuo henkilöt supattelivat lainsäätäjien korvaan, että "miksi te jaatte omastanne, kun laki antaa teille oikeuden tehdä mitä huvittaa". Tai "miksi teidän pitää kuunnella äänioikeudettomien kritiikkiä, kun voitte heittää heidät yli muurin".
Eli Ateena on hyvä esimerkki siitä, miten demokratia muuttuu itsensä pahimmaksi viholliseksi. Kun demokratia muuttui harvainvallaksi eli näennäisdemokratiaksi, niin se romahdutti tuon ylevän asian. Kun valta keskittyi yhä pienemmän joukon käsiin, niin demokratia muuttui aseeksi, jolla vastarinta voidaan murskata. Huonosti valmistellut lait, kuten laki siitä, että Ateenan demokratiaa uhkaavat voimat pitää teloittaa muuttuivat Ateenan johtajien oikeudeksi murhata vastustajiaan.
Esimerkiksi kuuluisa filosofi Sokrates sai kuolemanrangaistuksen, kun hän oli pilkannut tai kyseenalaistanut Ateenan demokratiaa. Tuo laki mitä kerran suojasi Ateenaa muuttui laiksi, jolla kaikki vastarinta saatiin murskattua. Syy siihen miksi tuo laki oli niin tuhoisa on siinä, että tuossa laissa ei määritelty sitä, mikä on demokratian pilkkaamista tai kyseenalaistamista. Oli vain rangaistus. Ja tietenkin tuollainen laki mahdollisti sen, että Ateenan neuvosto saattoi määrätä kenet tahansa kuolemaan. Eli tuolloin voidaan sanoa, että sama laki mikä suojeli demokratiaa muuttui aseeksi valtaapitävien käsissä.
Tuolloin kaikki kritiikki mikä kohdistui Ateenan neuvostoon tulkittiin hyökkäykseksi demokratiaa vastaan. Ja juuri tuohon lakiin voidaan vedota, kun vastustetaan sensuurilakeja. Mutta ongelma on se, että esimerkiksi sosiaalisen median kanavia voidaan käyttää trollaamiseen, ja toinen ongelma on se, että sensuuria varten voidaan perustaa valtiollisia lakeja, mutta sensuuri voidaan hoitaa myös sosiaalisen median ja muiden media-alustojen sisäisten käskyjen avulla.
Kerran koulupoika kysyi median edustajalta, kuinka monta ilmavoittoa kuvitteellisella ässällä "Battler Brittonilla" on. Median edustaja sanoi, että niin paljon kuin tarinan piirtäjä haluaa niitä olevan. Samoin sanotaan, että Battler Britton on niin todellinen henkilö, kuin media hänen haluaa olevan. Siis media voi esittää propagandasyistä esimerkiksi juuri tämän mielikuvitusässän joka lentelee siltojen alitse oikeasti oikeana ihmisenä. Samoin media voi kertoa valheellisia asioita monista syistä. Ensinnäkin kaikki toimittajat ovat vain ihmisiä. Heillä saattaa olla hyvin voimakkaat mielipiteet joistakin asioista. Ja voimakkaiden mielipiteiden siirtymistä teksteihin ei voida estää.
Samoin mediatalojen omistajat päättävät siitä, mitä kaikkea heidän omistamissaan mediataloissa julkaistaan. Toimittajia voidaan erottaa kahdella tavalla. Toimittajalle voidaan sanoa, että hänen juttunsa eivät ole linjassa mediatalon linjan kanssa. Tai sitten voidaan sanoa, että kukaan ei lue toimittajien juttuja. Ja se että erityisesti tiedonvälitys keskittyy yksiin käsiin, on uhka demokratialle. Eli media välittää vain sitä tietoa, jota se haluaa välittää.
USAssa on menossa mediatalojen fuusio, joka vaarantaa demokratian. Mutta myös ilman fuusioita voi vapaa tiedonvälitys vaarantua. Sosiaalisen median alustoilla julkaistaan tietoa, joka on totta, valhetta tai jotain siltä väliltä. Sosiaalisen median kirjoittelun sisältöön voidaan puuttua joko lainsäädännön, tai yritysten sisäisten ohjeiden avulla. Ja yritysten sisäisten ohjeiden kautta tapahtuvaan vaikuttamiseen on erittäin vaikea puuttua.
https://yle.fi/a/74-20198910
Jos toimittaja tai muu median tuottaja jakaa väärää tietoa, niin silloin hän voi kiltisti tunnustaa tuon asian. Tai sitten hän voi sanoa, että joku muu, eli hänen käyttämänsä lähde valehteli. Eli hän voi väittää, että joku on kertonut mielikuvituslentäjä Battler Brittonin olevan todellinen henkilö. Ja kuka sitten lähtee penkomaan noita väitteitä. Tarinoista julkaistaan usein vain niitä osia, joita siitä halutaan julkaista. Syy miksi käytin mielikuvitushahmoa tässä tekstissä on se, että kukaan ei ryhdy väittämään minun kohottelevan tai laskevan jotain todellista henkilöä.
Mikään mediatalo ei ole täysin riippumaton politiikasta. Ihmisillä on poliittisia mielipiteitä, ja ihminen joka istuu kirjoittamassa jotain mediajuttua ei ole eri henkilö kuin se, joka istuu ravintolassa työpäivän jälkeen. On toimittajan ja hänen esimiehensä asia, miten paljon he lähtevät selvittämään jonkun poliitikon taustoja. Ja vaikka he löytäisivät jotain, niin väitteet pitää voida todistaa. Jos väitteitä ei voida todistaa, niin siitä seuraa syytteitä tai jopa potkut. Lopultakin mediatalot julkaisevat vain sitä, mitä ne haluavat julkaista.
Tiedonvälityksen keskittyminen yksiin käsiin uhkaa demokratiaa. Samoin talouselämän kasaantuminen samoihin käsiin kokonaisuutena aiheuttaa sen, että superrikkaiden eli monikansallisten yritysten tai yritysklusterien omistajien valta kasvaa yhä enemmän. Lainsäädäntö tietenkin takaa sen, että periaatteessa kartellien tai monopolien pitäminen ei olisi ehkä mahdollista. Mutta todellisuudessa kartelli- ja monopolilainsäädännön valvominen on melko vaikeaa. Eli yhtiöitä voidaan omistaa esimerkiksi yritysklusterien, eli yritysryppäiden kautta. Tuolloin riittää että henkilö perustaa yritysryppään, eli yritysklusterin.
Tuon jälkeen jokainen noista yritysklusteriin kuuluvista yrityksistä vain ostaa haluamansa yhtiön osakkeita. Se että nuo yritykset voivat sijaita useissa maissa, tai jopa eri mantereilla aiheuttaa ongelmia, koska sama henkilö voi omistaa kaikki tuohon klusteriin kuuluvat yritykset. Ja jos nuo yritykset pidetään näennäisesti erillisinä toiminiminä. joilla on erillinen Y-tunnus, niin kukaan ei välttämättä tiedä, että tuon yritysryppään omistaa yksi ja sama henkilö. Erityisesti mediatalojen omistaminen on kannattavaa, koska sen avulla voidaan vaikuttaa poliitikkoihin, sekä erityisesti poliitikkojen tunnettavuuteen. Jos poliitikko saa paljon media-aikaa, niin silloin hän saa tunnettavuutta, joka taas takaa menestyksen vaaleissa. Samoin taloudellinen tuki tarkoittaa, että poliitikko saa keskittyä kampanjointiin.
Mutta tietenkin taloudellisen tuen antajat odottavat vastapalveluksia.
Mediatalot ovat tietenkin julkisia osakeyhtiöitä, joiden osakkeita saa kuka tahansa ostaa. Ja kaikissa yhtiöissä tietenkin omistajan sana on laki. Jos journalistin mielipide tai muut kirjoitukset eivät miellytä mediatalon omistajia, niin silloin toimittaja saa joko lähteä etsimään uusia työpaikkoja, tai sitten hänen kirjoituksensa tai muut tuotoksensa jätetään vain julkaisematta. Donald Trump ei ole ensimmäinen rahan avulla presidentiksi päässyt henkilö. Mutta se miten hän sotkee yksityisen liiketoiminnan, presidentin ja kongressin valtaoikeudet on ainutlaatuista. Tai oikeastaan se miten julkisesti tuo henkilö tuota valtaansa käyttää on todellisuudessa ainutlaatuista. poliitikkojen keskuudessa.
Varsinkin uraansa aloittelevan poliitikon on vaikea saada tunnettavuutta. Ja silloin hän tarvitsee rahaa. Samoin hän tarvitsee ystäviä, jotka kutsuvat häntä esimerkiksi ohjelmiin, joita katsotaan. Ilman tunnettavuutta aloittelevan poliitikon on vaikea saada nimeään ihmisten tietoon. Ja tietenkin esimerkiksi erilaiset talk-showt varmasti ovat asioita, joilla poliitikko voi saada nimensä ja sanomansa katsojien tietoon. Tietenkin huomaavainen talk-show isäntä tai emäntä antaa haastateltaville kysymykset etukäteen, ja varsinkin jos vain toiselle haastateltavalle annetaan kysymykset, niin se antaa tälle henkilölle etulyöntiaseman, koska hän ehtii sitten valmistautua niihin paremmin.
Tai sitten jos filmiä voidaan leikata, niin sekin antaa vielä paremman kuvan tuosta henkilöstä. Se mikä tekee tästä asiasta ongelmallisen on se, että tuota leikkaamista tai suosimista ei välttämättä kerrota vieraille. Tilannetta sitten pahentaa se, että totuus saattaa poiketa siitä, mitä yleisölle kerrotaan, Eli yksi demokratian suurimpia ongelmia on se, että suuren rahan omistajat voivat vaikuttaa vaaleihin hyvin monella eri tavalla. He voivat tukea ehdokkaita yli puoluerajojen. Tai he voivat lupaa kysymättä vääristellä ehdokkaiden sanomisia. Tai sitten he voivat valehdella, että heillä on ehdokkaan lupa tai pyyntö tästä asiasta. Se mikä tässä järjestelmässä on vaarallista on se, että noita mediataloja saattaa omistaa myös esimerkiksi Vladimir Putinin talutusnuorassa oleva henkilö.
https://yle.fi/a/74-20198910
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.