Arvopohjainen realismi Euroopassa

Yllä: Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen, josta Trump lienee ottanut mallia. 

Me eurooppalaiset olemme aina olleet sitä mieltä, että arvopohjaisen realismin pitäisi kulua meidän yhteiskuntaamme. Arvopohjaisen realismin pitäisi aina ohjata yhteiskuntamme päätöksentekoa, mutta jostain syystä me annamme Donald Trumpin viedä itseämme kuin pässiä narussa. Me tai ainakin johtajamme pelkäävät sitä, että Trump suuttuu ja vie meiltä mahdollisesti sen vähänkin turvan, mitä USA on joskus Euroopalle antanut. Mutta sitten kohtaamme sen ruman tosiasian, että vaikka meillä puhutaan mielellään nimenomaan arvopohjaisesta realismista sekä Ukrainan tukemisesta, niin kuitenkin olemme oikeastaan samassa tilanteessa, kuin mitä Eurooppa oli Kylmän Sodan aikaan. Kylmän Sodan aikana suurvallat ajoivat molemmat pelkästään omaa etuaan, ja esimerkiksi kaikki taistelut Varsovan Liiton sekä NATOn välillä olisi käyty Euroopassa. 

Samoin ydinohjukset olisivat sinkoilleet Euroopan yli, ja vaikka USA mielellään ajaa vain omaa etuaan, niin se oman edun ajaminen sujuu tietenkin myös Venäjältä. Aikoinaan NATOa ei perustettu siksi, että USA halusi olla altruistinen. NATO tarjosi alueita, joihin USA voisi sijoittaa omia tutkiaan, joiden tehtävänä oli mannertenvälisten ohjusten laukaisujen paljastaminen. Samoin USA saattoi sijoittaa tiedustelulaitteitaan Eurooppaan sekä Pohjois-Norjaan, josta nuo laitteet kykenivät valvomaan Murmanskin alueita sekä erityisesti sinne sijoitettuja ydinaseita. 

Mutta Neuvostoliitto perusti oman Varsovan Liittonsa NATOn vastavoimaksi. Varsovan Liiton tarkoitus oli toimia puskurina Neuvostoliiton sekä lännen välillä. Neuvostoliiton aikaan Varsovan Liiton muiden maiden asevoimat olivat automaattisesti Neuvostoliiton käytössä. 

Tiedustelutyö oli varsinkin Kylmän Sodan lopulla tärkeässä roolissa, kun vihollisen toimia pyrittiin ennakoimaan. Eli Neuvostoliitto perusti signaalitiedusteluaseman Kuubaan, ja ilmeisesti yksi tuon aseman tehtävistä on sotkea laivaston viestiyhteyksiä, sekä estää ohjussukellusveneitä saamasta laukaisuun tarkoitettuja koodeja. Samoin pelko siitä, että Neuvostoliitto tai Venäjä sijoittaa korkeasti mobilisoituja ydinaseita  ohjuksia Väli-Amerikkaan tai Kuubaan saa aikaan pelkoa USAssa. 

Mutta sitten tulee se asia esille, että ketä mikäkin päätös milloinkin palvelee. Eli sekoitetaanko jossain tapauksissa esimerkiksi valtion johdon oma, henkilökohtainen etu ja valtion yhteinen etu. Mikäli ajattelemme Eurooppaa pelkästään tulevana sotatantereena, niin toki Venäjään liittyminen olisi meidän kaikkien etu olisi tuossa yksipuolisessa sekä kapeassa mallissa, ja jos vaikka Ruotsi ja Norja saadaan mukaan, niin silloin voimme siirtää rintaman johonkin Puolaan tai keskiseen Eurooppaan. Tumpin valta perustuu median häikäilemättömään käyttöön, mikä on tietenkin esimerkiksi Suomessa täysin vieras tapa toimia. Eli Kekkosen puhelut esimerkiksi sanomalehtien päätoimittajille ovat vielä meidän vanhempien ihmisten tuoreessa muistissa. Joten onko Trump ottanut oppia tuosta Kekkosen tavasta hoitaa asioita?

Tuolloin soitto jollekin päätoimittajalle saattoi maksaa kenen tahansa uran, eli tuolloin mielipiteen vapautta tulkittiin siten, että jos puhui asioista siten, että puhetapa oli ristiriidassa Neuvostoliiton virallisen politiikan kanssa, niin se saattoi vahingoittaa ulkopoliittisia suhteita. Ulkopoliittiset suhteet olivat tuolloin idän suhteiden synonyymejä. Eli jos henkilön mielipiteet eivät miellyttäneet Kekkosta, niin se merkitsi sulkemista pois politiikasta, eikä myöskään liike-elämässä ollut tulevaisuutta. Ja tietenkin joku saattoi myös heittää silloin koiran kakkaa auton tuulilasiin. Eli jos arvostelit idänsuhteita, mikä tarkoitti Neuvostoliiton tapaa hoitaa asioita, niin silloin sinut ikään kuin suljettiin pois yhteiskunnasta. Mikäli olit arvostellut Neuvostoliittoa, niin sinut leimattiin suoraan fasistiksi tai natsismin kannattajaksi .

Me muistamme myös Tšekkoslovakian miehityksen, Unkarin kansannousun sekä DDRn ja Unkarin kansannousut, mitkä Neuvostoliitto ilmeisesti hyvää hyvyyttään sopusoinnussa muiden Varsovan liiton maiden kanssa kukisti. Ja Afganistanin sodan, jonka Neuvostoliitto aloitti siksi, että Afganistanin presidentti ei halunnut tanssia Brezhnevin pillin mukaan. Mutta kuten tiedämme, niin Trumpia ei saa arvostella, tai sitten seuraukset voivat olla kamalia. 

Kuitenkin meidän pitää muistaa se, että Trump on saanut paljon mainosta mediassa. Hän käyttää julkisuutta samalla tavalla kuin Kekkonen aikoinaan. Eli hän nimeää omat vastustajansa suoraan mediassa, ja sen takia tuota miestä, joka nousi kansan tietoisuuteen "Tosi TV" ohjelman eli "Diilin" kautta. pelätään. Eli ihmisille kerrotaan kuinka suuri valta tuolla diilien miehellä oikeastaan onkaan. Trump on töykeä, hän karjuu ihmisten edessä ja erottaa vastustajiaan. Mutta samalla media kertoo jatkuvasti, kuinka mahtava mies hän oikeastaan onkaan, joten sen takia kaikkien kannattaa pitää suut kiinni, tai he saavat lähteä etsimään uutta työpaikkaa. Media tukee Trumpia, ja erilaiset pizzakampanjat ovat asioita, joiden avulla ihmisiä yritetään pelotella. 

Sanotaan että Trumpia ei saa arvostella missään mediassa. Putin sen sijaan kuulemma sallii arvostelun mutta se saattaa viedä arvostelijan suoraan vankilaan tai aiheuttaa sydänkohtauksen tai putoamisen parvekkeelta. Eli se mikä tekee Putinista vaarallisen on juuri hänen jäätävä itsehillintänsä. Hän ei ehkä sano mitään jos joku sattuu hiukan häntä tölväisemään, mutta myöhemmin tuo tölväisijä saa varmasti huomata sen, että jos ihminen arvostelee Putinia, niin hän muuttuu hyvin alttiiksi onnettomuuksille.  

Mutta miksi EU-johtajat eivät sano mitään Trumpia vastaan? He saattavat pelätä Trumpin vihaa, mutta samalla Trump tarjoaa heille selän, jonka taakse voidaan piiloutua. Kun Trump kaventaa ihmisten sananvapautta, niin pelko siitä, että hän jättää Euroopan tarjoaa tekosyyn hänen myötäilemisekseen. "Kun Doanald pakotti" on tietenkin loistava teema seuraaviin vaaleihin.