Asia jonka tietenkin me kaikki voimme sanoa olevan totta, on se että me emme voi olla mistään niin varmoja, kuin että epävarmuus on ainoa mikä on varmaa. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi pahimmillaan Syyrian tilanne johtaa uuteen diktatuuriin, josta sitten saa koko kansa kärsiä. Ja se miten paljon Al Assadin hallinto kidutuksineen sekä muine kauheuksineen on aiheuttanut ilmeisesti jotenkin unohtuu. Se että Al Assad kuuluu tai kuului johonkin vähemmistöön ei tee hänen toiminnastaan mitenkään erityisen hyväksyttävää. Kuitenkin jostain syystä noista kidutuksista ja muista vastaavista asioista ei juurikaan olla puhuttu.
Eli Al Assadin tapauksessa kyse on samasta asiasta kuin J.V Stalinin tapauksessa, jossa valtion päämieheksi nousee pienen vähemmistön edustaja, ja sitten hän laittaa toimeen sellaisen kansanmurhan, että sen edessä moni muu diktaattori kalpenee. Mutta maailma toivon mukaan seuraa Syyrian tilannetta, ja se että voimme vain toivoa että ääri-islamistit eivät ota tuota maata hallintaansa, koska se vie tilannetta ojasta allikkoon. Mutta se että Venäjän asema on tämän tapauksen takia jotenkin horjunut on väistämättä totta.
Jos puhumme esimerkiksi maanpuolustuksen tehosta, niin sen tehon me näemme vasta todellisessa tilanteessa. Mikään simulaatio ei vastaa todellista taistelua, jossa ihmisiä kuolee oikeasti. Mutta simulaatio voi parantaa meidän kykyämme vastustaa vihamielistä toimintaa.
Jo Vladimir Lenin ymmärsi lehdistön tärkeyden vallankumouksen onnistumisessa. Samoin Venäjällä on jo pitkän aikaa ymmärretty median rooli silloin, kun tietty joukko haluaa pitää vallan käsissään. Neuvostoliitto osasi hyödyntää mediaa rapauttaessaan NATOa. Putinin pelikirjassa on pitkälti samat säännöt kuin mitä esimerkiksi Neuvostoliiton pelikirjassa. Tunteisiin vetoamalla sekä tietenkin vakaudella voidaan perustella hirmuhallitusten tukemista. Kun puhumme uutisoinnista, niin silloin unohdamme sen, että meillä kaikilla on tunteet sekä mielipiteet.
Siis sen väliin on joskus vaikea vetää rajaa, että kirjoittaako toimittaja esimerkiksi omien mielipiteidensä mukaista tekstiä, vai kirjoittaako toimittaja ehkä suoraan jonkun toisen sanelemaa tekstiä. Tai että raportoiko hän kiihkotta siitä, mitä hän näkee ja kuulee. Siis me kaikki olemme ihmisiä. Me emme voi sulkea tunteita pois aivan niin helposti kun haluaisimme.
Putinin kaltaiset ihmiset osaavat miellyttää, ja kuka olisi uskonut että Al Assadin kaltainen pulloposki on mitä julmin diktaattori? Mutta se että me olemme antaneet noiden ihmisten pettää itseämme ei ole aivan uutta. Nimittäin noita ihmisiä vaivaa se, että he ovat patologisia valehtelijoita. Me olemme tottuneet siihen, että asioista puhutaan melko suoraan tai ainakaan ei valehdella jos joku sattuu kysymään. Mutta Putin ja Al Assad ovat miehiä, jotka valehtelevat aina jos totuus ei tuo heille etua, tai he katsovat että he saavat paremman aseman valehtelemalla. Meillä ei olla totuttu siihen, että median tehtävänä on puolustaa järjestelmää sekä osallistua toisinajattelijoiden vainoihin.
Kun meidän mediamme kommentoi esimerkiksi Venäjän tilannetta, niin silloin tällöin me voimme huomioida sellaisen asian, että jostain uutisista paistaa vielä se vanha, ja hyvin tunnettu suomettuminen. Meillä Suomessa suomettumista eli itsesensuuria sekä Venäjän pussiin pelaamista on perusteltu sellaisilla asioilla kuin esimerkiksi Venäjän sotilaallisella voimalla. Jos emme miellytä itäistä naapuria, niin olemme tuhon omat, on asenne, joka on värittänyt journalismia oikeastaan koko sotien jälkeisen ajan. Eli emme ole koskaan oikeastaan uskaltaneet sanoa Venäjää tai sen johtoa vastaan yhtään mitään. Ja sitten suoraan sanottuna kun liityimme NATOoon, niin silloin heiluri liikahti jonnekin vastakkaiseen suuntaan. Tuo suunta oli se, että meillä ikään kuin oksennetaan pahaa oloa pois.
Putin käyttää omassa toiminnassaan sellaisia menetelmiä, joilla esimerkiksi ihmiset saadaan syyllistämään itseään. Nuo menetelmät ovat klassisia huijareiden suosimia malleja, joilla he vaientavat todistajia. Eli "olisihan sinun pitänyt tietää"... Mutta samalla myös esimerkiksi Suomessa ovat ihmiset tarjonneet itseään vapaaehtoisesti Venäjän tai Neuvostoliiton käyttöön, koska "tuo valtio tulee seuraavan sodan voittamaan". Ja tietenkin esimerkiksi FSB saattaa pyytää tietoja vastapalvelukseksi vapauttamisesta, jos henkilö jää kiinni esimerkiksi huumeista.
Meidän maassamme on tiedetty esimerkiksi GULAGista eli vankileireistä, sekä poliittisista pidätyksistä, jotka ovat jatkuneet myös Putinin aikana. Ja meillä lehdistö on kiitettävästi tukenut V. Putinia. Tai ainakin tuki Putinia ennen Ukrainan sotaa sekä NATO-jäsenyyttä. Mutta kun sitten sanotaan, että Putin hallitsee KGB:n eli nykyisen FSBn tuella, niin samalla unohdamme, että kun turvallisuuspalvelu asettui tukemaan nuorta presidenttiä, niin silloin tuo järjestö, joka on kuin valtio valtiossa asetti Putinin käyttöön myös propagandakoneistonsa. Tuolloin vaaleissa luotiin sellainen kuva, että Putin on varma valinta. Ja Venäjällä on pitkät perinteet siitä, että johtajan puolella kannattaa olla. Ennen kuin hänestä tulee johtaja. Sen takia media on myös tullut Putinin taakse ainakin Venäjällä, jossa median perinteinen asema on ollut se, että media tukee hallitusta. Jos hallitus ei pidä median tavasta käsitellä asioita, niin seurauksena on pidätys sekä katoaminen johonkin kaivokseen.
Eli turvallisuuspalvelu käyttää tuolloin keppiä ja porkkanaa. Jos ihminen on heidän valitsemansa miehen takana, niin silloin hän saa paljon maallista mannaa. Jos taas henkilö vastustaa turvallisuuspalvelun ehdokkaita, niin silloin hän voi saada paljon vaikeuksia. Eli silloin asenne on se, että jos olet turvallisuuspalvelun ehdokkaan takana, niin olet turvallisuuspalvelun puolella. Ja jos esimerkiksi äänenestät tuota FSBn asettamaa ehdokasta vastaan, niin silloin vastustat turvallisuuspalvelua. Saattaa olla että FSB myös ottaa vaalilipuista sormenjälkiä paljastaakseen ne, jotka uskaltavat vastustaa turvallisuuspalvelua. Ja kukaan ei hallitse Venäjää ilman turvallisuuspalvelun lupaa. Kaikki henkilöt presidentin ympärillä ovat FSBn kontrollissa. Ja ilmeisesti lähes kaikki Venäjän ja Neuvostoliiton johtajat ovat turvallisuuspalvelun tappamia.
Kommentit
Lähetä kommentti