Tekoäly korvaa ihmiset taitelijoina, sekä tekee työhakemukset heidän puolestaan. Mutta miksi tähän on menty? Ehkä siksi että ihmiset pelkäävät virheitä.
Ihmiset käyttävät tekoälyä jo hyvin monissa paikoissa. Sanotaan, että tekoäly tappaa luovuuden, mutta onko luovuuden kuolema tekoälyn vika. Vai onko se niiden vika, jotka pakottavat muita tekemään kaikki asiat sellaiseen muottiin? Kun lähdemme tekemään asioita noudattaen teho-yhteiskunnan vaatimustasoa, niin silloin meidän pitää astua syvälle laatikkoon. Siis istumme laatikossa, mallissa joka meille on luotu joskus kauan sitten. Emme tee mitään muuta kuin sitä, mikä istuu tuhon malliin, koska jos teemme virheen, niin se tarkoittaa että tehokkuutemme laskee sadasta 99 prosenttiin. Tehokkuusajattelun mukaan esimerkiksi kirjoittajan teho lasketaan siitä, että kuinka monta prosenttia hänen tekemistään teksteistä on oikein tehty, ja jos kaikki pilkut, pisteet, sekä tietenkin isot kirjaimet ja pilkut ja pisteet ovat oikein, niin tehokkuus on 100%.
Me emme uskalla olla luovia, koska se laskee tehoamme, siis töiden määrä jota teemme pitkin päivää laskee, kun joudumme sitten jopa miettimään jotain asiaa, jonka joku muu joutaa tekemään. Jos teemme virheen, niin se on kuolemaa pahempi vaihtoehto. Kun teemme vain yhtä asiaa, niin kehitymme loistaviksi roboteiksi, joita tarvitaan kunnes työnantaja ottaa käyttöön uuden järjestelmän. Jos työmme on pilkottu mahdollisimman pieniin palasiin, niin silloin meidät on helppo korvata uudella tekijällä, joka ei sitten ole mikään samanlainen poskisolisti kuin edellinen järjestelmä tms. asiantuntija.
Tekoälyssä on paljon parannettavaa mutta se tekee tietyt asiat nopeammin ja paremmin kuin ihminen. Ja varsinkin kapea-alaisessa työtehtävässä tekoäly varmasti oppii työt paremmin kuin ihminen. Tekoälyn kohdalla ongelma on siinä, että sitä kehitetään tietenkin työelämäkeskeisesti. Työelämä on kuitenkin järjestelmä, jossa on hierakinen rakenne.
Yhtiöiden johdon tulee aina ajatella ensin oman yrityksensä osakkeenomistajien etua. Siis yhtiön tehtävänä on maksimoida omistajiensa saama voitto. Mutta valtion tehtävänä on valvoa koko kansakunnan etua. Ja sen takia yhtiöt eivät ole ehkä aivan oikeita tahoja arvioimaan tekoälyn mahdollisuuksia tai mahdottomuuksia.
Työelämän ongelma on siinä, että työssä pelätään ensinnäkin sitä, että tehdään virheitä. Ja toinen on se, että jotenkin muuten erotutaan joukosta. Sanotaan että jopa 80% työhakemuksista on tänään tekoälyn tekemiä. Ja tekoäly on ryömimässä kohti jopa väitöskirjoja. Mutta kuten tiedämme, niin tämä kehitys ei ole mikään vasta-.alkanut tie. Me olemme hitaasti kulkeneet polkua, joka sitten on lopulta tehnyt sellaisen asian, että alamme siirtää tuotoksia joita meidän itsemme pitäisi tehdä jollekin tekoälylle.
Tekoäly kirjoittaa esimerkiksi työhakemukset puolestamme, mutta miksi tähän on menty? Siis miksi ihmiset antavat tekoälyn tehdä jopa omat työhakemuksensa? No, ennen työhakemus tehtiin työvoimatoimiston virkailijan kanssa, mikä tarkoitti sitä että virkailija istui hakijan vieressä ja saneli mitä työhakemuksessa tulisi kertoa ja mitä ei. Tuolloin ainakin itselleni tuli sellainen kuva, että työhakemus on oikeastaan virkailijan tekemä. Joten tekoäly on vain vaihtanut toimijan hakijan vireessä tai edessä.
Ehkä juuri virheettömyyden vaade aiheuttaa sen, että miksi esimerkiksi kirjoja aletaan teettää tekoälyllä? Syytä tähän voimme etsiä kulttuurin murroksesta. Tai oikeastaan siitä, kuinka meitä ahdistetaan samaan muottiin, jota pidetään parhaana mahdollisena. Jos teemme hakemuksissa virheitä, niin silloin kyllä kuulemme siitä.
Me olemme ajautuneet kohti tekoälyn käyttöä siksi, että esimerkiksi työhakemusten pitää jostain syystä olla tietyn kaavan mukaan tehtyjä. Niissä ei sallita mitään mikä poikkeaisi ulkoisesti muista hakemuksista, ja siksi olemme siirtyneet siihen tilanteeseen, että käytämme sitten tekoälyä tekemään omat hakemuksemme, joilla etsimme työpaikkoja. Se että henkilö tekee listan työpaikoistaan sekä tietenkin mainitsee muutamia erityisosaamisia, kuten tietyt ohjelmointitaidot ja laittaa tekoälyn töihin varmistaa sen, että kaikki asiat mitä työpaikassa pitää olla on laitettu tuohon hakemukseen, jossa sitten tietenkin noudatetaan yleisiä kaavoja.
Olemme menneet siis taas yhden askeleen kohti tekoälyn ohjaamaa yhteiskuntaa. Mutta kun sitten ajattelemme sitä, miksi tähän malliin ollaan menty, niin voimme ajatella että yhteiskuntamme on asettanut kaikkeen sellaisen virheettömyyden vaatimuksen, että jokaisen rivin pitää olla tasan yhtä pitkän, jokaisen kirjaimen olla oikealla paikallaan, sekä tietenkin pilkkujen ja pisteiden pitää olla täysin oikein, jotta henkilö on kelpaava työpaikkaan. Se että me elämme tehokkuutta korostavassa yhteiskunnassa, jossa virheitä pidetään jopa anteeksiantamattomina ikään kuin pakottaa ihmiset käyttämään tekoälyä. Jos ihminen haluaa sitten olla jotenkin persoonallinen, niin se ei ole mitenkään mahdollista esimerkiksi työhakemuksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti