Assadin hallinto kaatui Syyriassa, ja tällä voi olla pitkäkestoisia seurauksia sekä Iranin että Venäjän politiikkaan.

 

Kapinalliset ovat vallanneet Syyrian pääkaupungin Damaskoksen. Ja se on ilmeisesti yhden kovan luokan diktaattorin uran päätepiste. Se että korvautuuko Assadin hallinto samanlaisella hallinnolla on taas kysymys johon saamme vastauksen vasta tulevaisuudessa. Mutta kuten tiedämme, niin Assadin hallinto on yksi maailman törkeimmin ihmisoikeuksia loukkaavista hallinnoista. Ja viimeaikoina hän on hallinnut lähinnä Venäläisten tuella. Siis missään nimessä tuossa konfliktissa ei ole ollut pyhimyksiä, joten varmasti kapinalliset aikovat suorittaa joitakin revanssi-toimenpiteitä. 

Assadin tappio on tietenkin hyväksi Ukrainalle, koska näin Venäjä menettää uskottavuuttaan liittolaisena, joka tukee kyllä mielellään kaiken maailman diktaattoreita. Mutta siis se että mitä nyt seuraavaksi tapahtuu on tietenkin suuri mysteeri. Mutta varmasti noissa piireissä on kauan itänyt halu kostaa asioita, joita Assadin hallinto on tehnyt. Se miten sitten elämä jatkuu Syyriassa on suuri arvoitus. Ja pahimmillaan hirmuhallinto korvautuu uudella hirmuhallinnolla. 

Assad pääsi sitten pakenemaan Syyriasta, ja hänen hallintokautensa päättyi siihen samaan tarinaan, joka on tuttu jo Afganistanista. Assadin joukot ovat pysyneet niskan päällä kapinallisista Venäjän sekä Iranin tuen avulla, ja nyt sitten hänet on syrjäytetty. Tai ainakin Damaskos on vallattu. Hänen sotilaansa ovat vain jättäneet asemansa sekä sitten vallankumous on edennyt kuin joku hyökyaalto. Se mikä sitten tekee tilanteesta oudon on se, että nämä kapinalliset ovat islamisteja. Toki Assadin joukot ovat käyttäneet fosforiammuksia sekä termobaarisia räjähteitä kapinallisia vastaan, ja samalla toimineet muutenkin erittäin brutaalisti. 

Tai heidän johdossaan on noita kovan linjan muslimeja. Mutta kuitenkin tämä asia kertoo siitä, että Venäjä ei ehkä kykene seisomaan liittolaistensa tukena, ja samalla tietenkin Venäjä on menettänyt tukikohtia, joita se tarvitsee Välimeren operaatioihin, joilla se on yrittänyt turvata asemansa tuolla alueelle. Samoin se että Venäjä on jättänyt liittolaisensa saattaa aiheuttaa tilanteen, missä tuohon valtioon ei enää niin paljon tukeuduta. 

Assadin tappio on tietenkin suuri arvovaltatappio sekä Iranille että Venäjälle. Mutta miten se vaikuttaa esimerkiksi Pohjois-Korean haluun tukea Venäjää on arvoitus. Jos ajatellaan että Venäjältä ovat varusteet niin lopussa, että se ei enää kykene antamaan niitä edes Assadin kaltaiselle miehelle, joka on ilmeisesti lihottanut Putinin lompakkoa melko paljon, niin tietenkin Venäjällä on ydinaseita, joilla se voi muita uhkailla. 

SS-25 tai SS-27 ohjus laukaisuvalmiina. 

Voisiko Putin käyttää ydinaseita Syyriassa tai Ukrainassa?

Ydinaseiden käyttö on aina mahdollista jos niitä on varastossa. Ja on olemassa malli jota kutsutaan rajoitetuksi tai "kirurgiseksi" ydiniskuksi. Tuo rajoitettu ydinisku tarkoittaa yksittäisen ydinaseen käyttöä esimerkiksi vihollisen joukkojen tuhoamiseksi tilanteessa, jossa omat joukot ovat kykenemättömiä toimimaan. Mutta rajoitettu ydinisku on sellainen, että siinä on suurin epäonnistumisen mahdollisuus. Jos tuo kyseinen ase ei toimi kuten sen pitäisi on tilanne toivoton. Eli kuinka monta kertaa laukaisua kokeillaan, jotta vastaan tulee toimiva ohjus? Toisaalta ydinaseen käyttö tällä tavoin on monissa skenaarioissa globaalin täysimittaisen ydinsodan alku. 

Eli teoreettisesti voidaan ajatella että ehkä 60-70 prosenttia Venäjän ydinaseista on tällä hetkellä käyttövalmiina. Jos ajatellaan että Venäjä tekee massahyökkäyksen ydinaseilla, niin silloin 600-700 kärkeä lähtee kohti kohteitaan. Tuolloin tietenkin kärkien laukaisu- ja suuntaamiseen sekä kohteeseen ohjaukseen tarkoitettujen järjestelmien pitää toimia kuten on laskettu. Siis tällä tarkoitan että ehkä 60-70% Venäjän ydinaseiden kuljettamiseen käytetyistä raketeista saadaan ilmaan. Mutta sitten kärkien kohdentaminen sekä niiden laukaisemisen pitää tapahtua suunnitellusti. Jos näin ei tapahdu, niin aseet eivät ole niin hyödyllisiä kuin niiden pitäisi olla. 

Venäjän  keskimatkojen IRMB ohjukset kantavat tietenkin pitkälle, ja mannertenväliset ICBM ohjukset kantavat vielä pidemmälle. Mutta jos Venäjä käyttää noita aseita, niin silloin se astuu yli yhden rajan, josta ei ole paluuta. Mikäli lähdetään siitä että kaikki Venäjän ydinaseet eivät ole käyttökunnossa, niin tietenkin Venäjä voi aina tehdä niin sanotun massahyökkäyksen. Massahyökkäys tarkoittaa sitä, että kymmeniä tai satoja, tai jopa kaikki siiloissa ja mobilisoiduissa asemissa olevat ydinaseet laukaistaan kohteeseen. Ja tuolloin ei ole mitään väliä sillä, että muutamat ohjukset jäävät maahan.  Massa-iskuissa kuitenkin pahimmillaan valtio itse jää ilman ydinaseita, jos niillä isketään johonkin kolmanteen maahan. 

Mutta epävarmuus aseiden tai niiden kantolaitteiden toimivuudesta tekee ajatuksen kirurgisista iskuista melkein epävarman. Kirurgisissa iskuissa tai rajoitetussa ydiniskussa ammutaan yksittäinen ydinase johonkin valtioon. Tuolloin on vaarana se, että jos ohjus jää putkeen eikä laukea, niin se saattaa aiheuttaa erittäin suuren ongelman. Samoin rajoitetuissa ydiniskuissa on sellainen ongelma, että monissa skenaarioissa nuo iskut alkavat eskaloida tilannetta. 

https://yle.fi/a/74-20129860

https://yle.fi/a/74-20129872