Demokratia saattaa olla paras olemassa olevista valtion hallinnon malleista, mutta sitä pitää hoitaa. Demokratian tilaa pitää jatkuvasti seurata. Siis demokratia ei ole mikään itseisarvo, joka on olemassa vain silloin kun olemme äänestämässä. Demokratia ei ole myöskään itsestäänselvyys. Sen pitäisi olla jo kaikkien tiedossa. Kun me katsomme historiaa, niin huomaamme että maailma on täynnä ihmisiä, joiden mielestä he ovat itseoikeutettuja johtajia. Heistä päätöksen alistaminen yleiselle arvioinnille on heikkoutta.
Samat asiat jotka tukevat demokratiaa ovat sille hyvin vahingollisia. Demokratian suurin vihollinen on demokratia itse. Tätä perustellaan sillä että kaikki itsevaltiuden mahdollistavat lait säädetään hyvien hallitsijoiden ollessa vallassa. Korruption kitkeminen kovilla valtaoikeuksilla on asia, joka saattaa vaikuttaa hyvältä. Mutta sitten kun me lähdemme miettimään noiden "murskauslakien" vaikutuksia, niin ne samat lait jotka mahdollistavat korruption kovakätisen kitkemisen tekevät mahdolliseksi sen, että niiden avulla tai niihin vedoten voidaan oppositio painaa maan alle.
Jokainen joka vastustaa ihmistä, joka pitää itseään ainoana oikeana ja mahdollisena johtajana maalleen voidaan nimittää korruptoituneeksi. Ja sitten vain puhdistetaan parlamentti ja virastot ihmisistä, jotka uskaltavat sanoa jotain esimerkiksi uudesti syntynyttä Aurinkokuningasta vastaan.
Meidän on seurattava demokratian kehitystä. Demokratian paras ystävä on valo. Läpinäkyvä päätöksenteko sekä se, että mahdollisimman suuri osa asiakirjoista on julkisia tekee korruptiosta vaikeaa. Korruptio aiheuttaa suurimman uhan valtiolle sekä erityisesti demokratialle, koska tuo asia lisää tyytymättömyyttä sekä vaatimuksia vahvasta johtajasta. Ja lait jotka tekevät vahvoista johtajista vahvoja ovat myös vallan kaappaajien sekä korruptoivien voimien käytössä. Vahvat valtaoikeudet jotka tehtiin estämään Neuvostoliiton paluun nostivat Vladimir Putinin valtaan.
Mikäli emme tätä tee, niin silloin me kohtaamme ajat, jotka ovat synkempiä kuin edes osaamme ajatella. Kaikki lait jotka ovat nostaneet yksinvaltiaat valtaan on tehty vastustamaan huonoja hallitsijoita. Siksi voidaan jotenkin rumasti sanoa, että valtiot tarvitsevat välillä huonoja hallitsijoita, joilla ei ole käytössään rajattomia toiminta valtuuksia. Toisten valtion johtajien aikana säädetyt lait mahdollistivat Ludvig XIVn eli aurinkokuninkaan sekä Vladimir Putinin
Nimittäin jos valtion johtajalla on rajattomat valtuudet, niin on vaarana että valtion johto lipsahtaa “väärän miehen tai naisen käsiin”. Ongelma on se, että meistä kukaan ei tiedä onko hallitsija oikeasti hyvä vai huono, ennen kuin hän astuu valtion johtajan saappaisiin. Me emme ehkä uskalla ajatella tätä asiaa, mutta kukaan meistä ei tiedä että millainen presidentti Aleksei Navalnyi olisi ollut Venäjälle. Hän ei ehtinyt käyttää valtaa sekuntiakaan ennen kuolemaansa. Ennen kuin henkilö on vallassa, emme voi olla varmoja siitä, millainen vallankäyttäjä hänestä tulee.
Jos henkilöllä on takanaan julkaisutoimintaa, niin tuo toiminta voi tietenkin antaa vinkkejä siitä, mitä mieltä hän mistäkin asiasta on. Samoin jos hänen vaalitilaisuuksissaan on käyty kuvaamassa sekä hänen kannattajiensa mielipiteitä eri asioista löytyy julkisuudesta, niin ihmiset voivat sen kautta muodostaa kuvan siitä, miten henkilö itse ehkä tulee valtaansa käyttämään tai miten hänen äänestäjä kuntansa tai oletettu äänestäjä kuntansa on muodostunut.
Sen takia meidän pitää muistaa se, että mitään pelleily ääniä ei ole olemassakaan. Jos haluamme valita pellejä parlamenttiin, niin se kostautuu ennemmin kuin arvaamme. Ja ennemmin kuin uskomme valtio syöksyy kohti synkintä yötä. Meillä Suomessa on totuttu siihen, että demokratia on maassamme itsestäänselvyys. Mutta tietyt asiat ovat näyttäneet että myös meillä on tahoja, jotka ovat valmiita väkivaltaan oman asiansa ajamisessa.
Valtiot määräävät yhä enemmän siitä, mikä on kenellekin sopivaa luettavaa. Mikä on sopivaa tekstiä sosiaalisessa mediassa. Ja mikä on esimerkiksi sanan “demokratia” todellinen merkitys. Onko se sitä, että enemmistö on aina oikeassa? Toinen loistava kysymys on se, että mitä jos demokraattisessa valtiossa enemmistö sortaa vähemmistöjä?
Vai pitääkö meidän ottaa myös vähemmistö huomioon? Mutta sitten tietenkin meidän pitää ottaa huomioon se, että me emme saa kuitenkaan suoraan lähteä siitäkään että myöskään vähemmistö on aina oikeassa. Vähemmistön oikeuksien kunnioitus ei ole sitä, että kukaan muu kuin vähemmistö ei saa olla oikeassa.
Tai että kaikkien pitää muuttua vähemmistön kaltaiseksi. Me tiedämme että meidän pitää vetää jossain rajaa sen välille, mitä missäkin saa sanoa. Mutta mitä jos sitten joku määrittelee tuon asian niin, että vain heidän omat näkemyksensä ja mielipiteensä ovat hyväksyttäviä.
Valtiot määräävät monista asioista. Mutta meidän pitää muistaa että valtion takana on aina ihminen. Valtio ei siis tee automaattisesti yhtään mitään. Valtion johtajat ovat ihmisiä tai toimijoita jotka tekevät päätöksiä, joita he olettavat muiden noudattavan. Siis jos ihmisen rooli valtiossa on totella sen johtajaa, niin mikä sitten on valtion johtajan asema? Ketä hänen pitää miellyttää. Siinä vasta kysymys, johon joku ehkä joskus löytää vastauksen.
Kommentit
Lähetä kommentti