Kun luemme kirjoituksia, niin meidän pitää aina muistaa se, että kirjoitukset ovat aina ihmisen tekemiä. Tai ainakin ihminen on niistä vastuussa. Samoin meidän pitää muistaa se, että jokainen meistä on aina viime kädessä itse vastuussa siitä mitä me teemme. Eli emme voi laittaa kaikkea mitä sanomme tai teemme muiden syyksi. Me voimme syytellä muita valehtelusta, tai me voimme leimata kaikki muut mielipiteet kuin omamme vihakirjoitteluksi. Tai suoraan huutaa ihmisille joiden kanssa olemme eri mieltä, että he ovat pakanoita tai kyvyttömiä keskusteluun. Tuolloin kohtaamme tilanteen, josta syytämme esimerkiksi Vladimir Putinia.
Me olemme tuolloin tilanteessa, jossa keskustelemme vain niiden ihmisten kanssa, joilla on sellaiset mielipiteet kuin omamme ovat. Siis me olemme tuolloin syyllisiä wokeen eli valikoituun tiedon käsittelyyn. Kun kuulemme tai katsomme vain asioita, jotka ovat samoja kuin mitä me itse hyväksymme tai mitkä ovat samoja kuin omamme, niin keskustelut joita käymme muistuttavat USAn armeijan marssilauluja, joissa esimies huutaa jotain ja muut huutavat saman asian perässä.
Lukutaito on yksi länsimaisen yhteiskunnan perustaidoista. Ilman lukutaitoa ei länsimaiseen yhteiskuntaan osallistuminen ole mahdollista.Lukutaitoa pidetään yhtenä osana yleissivistystä. Ja siksi käytännössä kaikki aikuiset osaavat lukea. Kuitenkaan lukutaito ei yksin takaa sitä, että ihminen osaa käsitellä lukemaansa aineistoa, oli se romaani tai autenttiseen historiaan tai tapahtumaan perustuva kirjoitelma. Ihminen osaa lukea, toistaa lukemansa tekstin mutta hän ei kykene ymmärtämään tekstin sisältöä. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö kuulee, näkee, mutta ei kuitenkaan ymmärrä näkemäänsä. Tilannetta voidaan verrata esimerkiksi Kiinan kieleen.
Me kaikki osaisimme varmaan jäljentää kiinalaiset kirjoitusmerkit paperille, mutta emme samalla kuitenkaan tiedä, mitä nuo paperilta toiselle kopioidut merkit tarkoittavat, joten siksi olemme täysiä ummikkoja. Eli emme ainakaan automaattisesti tule mitenkään viisaammiksi tuon tekstin suhteen, jonka merkit olemme kopioineet. Jos tilannetta verrataan puhuttuun kieleen, niin silloin kohtaamme tilanteen, jossa kuulemme mutta emme ymmärrä. Kuka tahansa voi mennä portugalilaiseen ravintolaan, ja tilata annoksen lukemalla sanat jotka lukevat ruokalistassa. Me voimme tehdä tuon tilauksen listalta, vaikka emme tiedä mitä näkemämme sanat tarkoittavat.
Joten siksi kohtaamme sen pahan asian, jonka mukaan me voimme näyttää hyvin viisailta ja osaavilta, mutta kuitenkin tilauksemme on periaatteessa samaa kuin pelaisi jotain rulettia tai onnenpyörää. Siis osaamme toistaa sanoja, mutta emme ymmärrä niiden merkitystä. Syy miksi olemme joutuneet tähän tilanteeseen voidaan helposti laittaa maahanmuuttajien niskoille. Mutta kuitenkaan asia ei ole näin. Tai ainakaan kokonaisuudessaan asia ei ole niin yksinkertainen kuin haluamme jostain syystä uskoa. Osa syyllinen lukutaidon tai luetun syvällisen ymmärtämisen kohdalla on malli, jota yhteen aikaan suorastaan tyrkytettiin koko kansalle.
Kun ennen hyvä palkka edellytti sitä, että henkilö olisi lukenut pitkään jotain ammatteja, niin jostain syystä yhteen aikaan ikään kuin haluttiin osoittaa, että opiskelu olisi turhaa. Mediat täyttyivät kaiken maailman rock- ja NHL-tähdistä jotka saivat miljoonia euroja tai dollareita käymättä yhtään koulua. Se mikä vielä nykyäänkin ihmetyttää on se, että kukaan ei tuonut median eteen henkilöä, joka eli esimerkiksi arpoja raaputtamalla ja lottokuponkien täyttämisellä. Tuolloin oli "noloa käydä koulua", kun duunarina tai sekatyömiehenä sai melkein saman kuin insinööri.
Kun puhutaan siitä, miten opiskelu auttaa ihmistä vastustamaan kaiken maailman populisteja, niin kirja itse ei ole koskaan hyvä tai paha. Kirjan kirjoittaja on hyvä tai paha. Kun muistellaan sellaisia suuren luokan vihakirjoitusten klassikoita. Eli ihmismielen synkkiä tekeleitä kuin "Siionin viisaiden pöytäkirjat, ja Melleus Maleficarum eli "Noitavasara", niin traagisinta on se, että Siionin viisaiden pöytäkirjat, joita Hitler käytti oikeuttamaan juutalaisten sortoa sekä murhaamista oli jo tuolloin osoitettu väärennökseksi. Jo 1900-luvun alussa oli yleisesti tiedossa se, että kyseinen kirja oli Ohranan eli tsaarin poliittisen poliisin väärentämä, ja väärentäjän nimi oli hyvin tiedossa.
Saadakseen tuon tiedon olisi perus-natsin pitänyt vain kävellä kirjastoon. Mutta kuitenkaan suurin osa noista ihmisistä ei sitä tehnyt, vaan he antoivat Hitlerin miesten viedä itseään kuin pässiä narussa. Ja lopulta jatkuva kiihotus sai aikaan kansanmurhalle otollisen ilmapiirin. Noitavasara taas on kirja, jota sanotaan vihan fyysiseksi olemukseksi. Tuon kirjan kirjoittaja böömiläinen oppinut, ja munkki Jacob Spenger kirjoitti tuon kauhistuttavan teoksen 1400-luvulla vastauskonpuhdistuksen välineeksi. Noitavasarn sanotaan syntyneen puhtaasta vihasta.
Ja tuon kirjan ansiosta suuri joukko ihmisiä päätyi suoraan roviolle. Kuitenkaan emme voi syyttää "Malleus Maleficarumia" tuosta asiasta. Malleus Malficarum on väline. Aivan samoin kuin puukko on väline. Puukko itse ei tee ratkaisuja hyvän tai pahan välillä. Vaan puukon käyttäjä tekee päätöksen siitä, tekeekö hän puukolla puuhevosen vai käyttääkö hän sitä jotain muita ihmisiä vastaan tavalla, josta voimme lukea rikosuutisista.
Me emme voi syyttää tahdotonta oliota vihasta, jota sen avulla levitettiin. Voimme syyttää Spengeriä siitä että hän antoi vihalle vallan. Mutta samalla meidän pitää huomioida se, että myös ne jotka levittivät vihan sanomaa yli Euroopan ovat myös olleet syyllisiä vainoihin, joita tämä kirjallisuuden historian julma sekä synkkä merkkiteos sai heidän käsissään aikaan.
Mutta me emme voi tuomita tuota kirjaa, vaan sen kirjoittajat sekä ne, jotka yllyttivät ihmisiä vainoon sen avulla ovat ne, joiden olisi pitänyt istua oikeudessa. He päättivät siitä, että käytettiinkö tuota kirjaa sytykkeenä takassa vai vihan välikappaleena, jolla ihmisiä yllytettiin suoraan käymään toistensa kurkkuihin. Spengerin vaikuttimet eivät olleet mitenkään epäitsekkään. Vaan sai palkkion tuosta maailman kuuluisimmasta vihakirjoituksesta, joka myös "pirun raamattuna" tunnetaan. Joten voidaan hyvin kysyä että mitä jos ihmiset olisivat osanneet kyseenalaistaa Spengerin vaikuttimia?
Kirjaa pitää aina käsitellä sen viite ympäristössä. Eli kirja ilmentää aina aikansa asennetta sekä myös poliittista ympäristöä. Kirjan kirjoittaja on aina ihminen, joka haluaa herättää ajatuksia tai osoittaa jotain asioita yhteiskunnassa tai muussa yhteydessä. Mutta se mitä tuo kirjan kirjoittaja haluaa osoittaa ei välttämättä ole totta. Kirjan kirjoittaja ei ole koskaan erillään ajasta sekä yhteiskunnasta. Mutta paljastaakseen valheita pitää ihmisellä olla kyky kyseenalaistaa lukemaansa sekä samalla myös kyky ja taito etsiä tietoa.
Miksi matalasti koulutetut eivät lue kirjoja? Ehkä heillä on parempaa tekemistä, kuten urheilukilpailujen seuraaminen tai ravintolassa istuskelu. Saattaa olla että joku ajattelee että lukeminen on vain turhaa ajankulua, laiskuutta kun sen sijasta voidaan tehdä kaiken maailman sosiaalisia asioita. Se mitä tuo sosiaalisuus sitten on riippuu puhujasta. Kun ihminen makaa selällään lukien kirjaa, tai jotain kirjan näköispainosta netistä, niin hän ei vaikuta kovin työteliäältä.
Hän ei myöskään vaikuta sosiaaliselta. Joten sen takia tietenkään kirjan lukeminen tai musiikin kuuntelu eivät ole "oikeita harrastuksia". Ehkä jossain ajatellaan että kun ei ole mitään lukenut, niin ei tiedä mistään mitään, ja se tekee ihmisestä sitten jotenkin onnellisen. Samalla se vapauttaa lukemiseen menevän ajan esimerkiksi maksullisiin harrastuksiin. Lukeminen sekä syvällinen lukemisen ymmärtäminen vaativat aikaa. Ja kuitenkin tuo taito olisi ensiarvoisen tärkeää nykymaailmassa. Nykymaailma on täynnä tietoa, mutta miten löytää se oikeaksi todistettu tieto? Maailma on täynnä valheita, joilla yritetään saada ihmisten mielipiteet muuttumaan. Samalla kuitenkin meidän pitää muistaa se, että kaikki mitä valheeksi väitetään eivät ole valheita.
Eikä tietämättömyyden takana piilottelu vapauta ihmistä teoista, joita hän on muille tehnyt. Toki hän voi kunnioittaa ja palvoa esimiestään, pitää häntä ehdottomana auktoriteettina kuten koira palvoo omistajaansa. Mutta kuitenkin tuolloin esimiehen tai omistajan pitää tuntea vastuu siitä mitä hän vai alamaistaan käskeä. Ja jos käsky vahingoittaa muita eli omaisuutta tai terveyttä, niin silloin molemmat sekä käskyn antaja että toteuttajat ovat vastuussa.
Mutta tuo asenne, missä esimiestä vain palvotaan mahdollistaa kansanmurhat sekä samalla myös tekee alaisista hyväksikäytön kohteita. Joten päälliköllä on tuolloin vastuu siitä, mitä hän sanoo alaisensa kuullen. Jos isä opettaa lapsiaan varastamaan, niin vastuu varkaudesta on isällä sekä lapsella. Eli lapsen pitäisi tietää että tuotteet mitä kaupoissa on pitäisi maksaa. Mutta samalla isän pitäisi tietää että lapsi on vaikutuksille altis ja hänen ei pitäisi opettaa että varkaus on oikein, vaan rikos pitää aina tuomita. Mutta mitä vanhempi on tuolloin opettanut? Varkauden mahdollistavia tekniikoita vai sitä, että varkaus on oikein? Näistäkin pitäisi jossain keskustella.
Joidenkin ihmisten ajattelu toimii siten, että kun ei ole lukenut mitään, niin silloin vastuu teoista voidaan siirtää johtajille. Ja silloin ei ihminen myöskään vastaa itse teoistaan. Tuolloin filosofia kulkee näin, että henkilö joka ei ole lukenut mitään ei vastaa mistään, ja hän vapautuu moraalisesta ja eettisestä vastuusta, koska hän ei osannut kyseenalaistaa esimiehen vaikuttimia. Mutta tuolloin pitää muistuttaa että henkilö on melko kaltevalla pohjalla jos hän oikeasti ajattelee näin.
Saahan saksalainen autoilija Suomessa ylinopeussakot, jos hän ajaa ylinopeutta, vaikka hän selittäisi, että "Saksassa saa moottoriteillä ajaa niin kovaa kuin huvittaa, ja luulin että myös Suomessa saa niin tehdä". Kuitenkin hän saa sakot aivan samalla tavalla kuin suomalainen autoilija. Eli se että ei lueta kirjoja ei vapauta ihmistä moraalisesta ja eettisestä eikä myöskään juridisesta vastuusta teoistaan.
https://en.wikipedia.org/wiki/Jacob_Sprenger
Kommentit
Lähetä kommentti