Siirry pääsisältöön

Demokratia oli viimeyönä koetuksella Etelä-Koreassa.


 

Etelä-Korean presidentti julisti viime yönä hätätilan tuohon maahan. Kyseinen teko on todiste siitä, että demokratia ei ole missään maassa suorastaan itsestään selvyys. Eikä myöskään Suomessa ole mahdotonta, että Presidentti suoraan määräisi esimerkiksi hätätilaa tai ulkonaliikkumiskieltoa perustellen asiaa esimerkiksi sillä, että Eduskunnan työstä ei tule mitään. 

Vallankaappauksia osataan tehdä toki muuallakin kuin jossain Afrikassa tai muissa epädemokraattisissa maissa. Korean tilanne on todella erikoinen, koska tuolla niemimaalla on periaatteessa ollut sotatila vuodesta 1953 alkaen, tai oikeastaan sotatila alkoi jo vuonna 1950 kun Korean sota syttyi. Vuonna 1953 astui voimaan tulitauko, joka kesti vuoteen 2013 asti. Tuolloin Pohjois-Korea palautti sotatilan. 

Siis periaatteessa koreoiden välillä ei ole koskaan ollut rauhaa, vaan maiden välillä on aselepo, mutta virallista rauhansopimusta ei olla tehty. Ja juuri tuo asia tietenkin tukee Kim Jong-Unia sekä myös edesauttaa militarismia molemmissa maissa. Mutta siis Etelä-Koreakaan ei ole kovin pitkää aikaa ollut demokratia. 

Vuoteen 1987 asti Etelä-Koreaa hallitsi markkinatalouteen uskonut sotilashallitus, joka luovutti vaalien kautta vallan siviileille. Mutta sitten kun tätä tilannetta katsotaan tarkemmin, niin toki ilmeisesti myös Etelä-Koreassa on ihmisiä, joiden mielestä demokratia on heikkoutta. Siis periaatteessa voidaan sanoa että demokratia ei ole myöskään Etelä-Koreassa juurtunut samalla tavalla kuin esimerkiksi Suomessa. Demokratia on asia, joka ei ole aivan sama jokaisessa maailman kolkassa. Vaikka Pohjois-Korea on viralliselta nimeltään Korean Demokraattinen Tasavalta, niin demokratia on tuosta maasta hyvin kaukana, ja koko maa on yksi pahimmista, ellei pahin ihmisoikeuksien polkija. 

Mutta siis pohjimmiltaan sosialismin ja kapitalismin välinen kilpailu on kahden talousjärjestelmän välinen kilpailu. Vaikka korealaiset ovat periaatteessa sama kansa, jolla on sama kieli, niin missään muualla ei kahden valtion välinen asetelma ole ole yhtä jyrkkä kuin Etelä- ja Pohjois-Korean välillä. Syy tähän näkökulmien erilaisuuteen johtuu siitä, että nuo kaksi valtiota ovat erittäin hyvä esimerkki äärimmäisen polarisoidusta yhteiskunnasta. 1940-luvun lopusta lähtien kommunistit ja kommunisteja vastustavat voimat ovat tietenkin halunneet tiivistää omien kannattajiensa linjoita. 

Sekä samalla myös trollata sekä demonisoida toista osapuolta. Ja juuri tuo demonisointi sekä tarkoituksellinen polarisointi ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa kaksi valtiota ovat kuin yö ja päivä. Ja tietenkin esimerkiksi soluttautuminen toiselle puolelle on melko helppoa, jos molemmilla osapuolilla on sama kieli. Mutta se mikä tätä tilannetta mutkistaa on se, että periaatteessa voidaan ajatella että Korean Sota oli sisällissota, vaikka se tapahtui kahden periaatteessa itsenäisen valtion välillä. Pohjois- ja Etelä-Korea olivat itsenäistyneet vuonna 1948. Korean Sota syttyi kaksi vuotta myöhemmin. Ja syy tähän saattoi olla se, että Kim Il Sung halusi tiivistää rivejään. Sota päättyi niin kuin se päättyi. 

Mutta Korean sota on ollut asia jolla esimerkiksi Kim Jong-Un perustelee omaa valtaansa. Siis kun valtioiden välillä ei ole olemassa sodan jälkeen tehtyä rauhansopimusta, niin silloin valtiot ovat juridisesti sodassa. Ja sotatila antaa Kim Jong-Unille rajattomat toimintavaltuudet maassa, joka on oikeastaan moderni versio feodaalisesta yhteiskunnasta. Pohjois-Koreassa on säädetty laki, jonka mukaan valta kuuluu ikuisesti Kimien suvulle. Eli siellä valtio on siirtynyt kohti pimeää keskiaikaa. 

Sotatila antaa verukkeen esimerkiksi opposition tukahduttamiselle. Tuota samaa asiaa on käyttänyt aikoinaan verukkeena vallassa pysymiseen myös Etelä-Korean sotilashallitus, joka väitti suojelevansa kansaa Pohjois-Korean hirviöltä. Ulkoinen vihollinen on erittäin hyvä syy lähteä hakemaan lisäkausia. Kim Jong-Unin sapelinkalistelu, ydinaseet sekä esimerkiksi kranaattien ampuminen Etelä-Koreaan ovat asioita, jotka saavat Etelä-Korealaiset pelkäämään. Ja myös Etelässä on ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi Pohjois-Korea pitäisi likvidoida mitä pikimmin. 

Tuollaiset ajatukset tietenkin tukevat niitä, joiden mielestä sotilashallitus tuo kuria ja järjestystä Etelä-Koreaan. Sotilashallitukset eivät ole koskaan kovin mukavia asioita. Ne polkevat usein ihmisoikeuksia, mutta ne myös tekevät päätöksiä nopeasti. Se mikä varmasti aiheuttaa turbulenssia Etelä-Korean poliittis-sotilaallisessa ympäristössä on Pohjois-Korean ydinase. Tuo ase on asia, joka takuulla saa aikaan ajatuksia siitä, että jotain olisi pitänyt tehdä. Ja tietenkin on ihmisiä jotka käyttävät tällaisia asioita ja ajatuksia hyväkseen. 

Etelä-Korean presidentti saattoi pitää aikaa sopivana siihen, että hän siirtää vallan itselleen. Ulkoinen vihollinen kuten Pohjois-Korean kaltainen valtio, jota voidaan syystä pitää pahan tyyssijana on sopiva väline myös demokraattisen maan poliittisessa pelissä. Eli ketä vain voidaan sitten syyttää yhteistyöstä Pohjois-Korean johtajan kaltaisten hirviöiden kanssa. Ja sitten vain lähdetään julistamaan sotatilaa. Tuolloin lait tai asenteet jotka tekevät räikeästi ihmisoikeuksia polkevasta Kim Jong-Unista loistavan lyömä-aseen Etelä-Korean sisäpolitiikassa tekevät mahdolliseksi käyttää noita lakeja tai asenteita hyväksi. 

Eli vallan siirto vaikkapa presidentille voi tapahtua niin, että parlamentissa tehdään jotain, joka antaa aiheen väittää parlamentaarikkojen tekevän yhteistyötä Kim Jong-Unin kanssa. Tai ketä vain voidaan syyttää yhteistyöstä Kimin kanssa ilman mitään syytä. 

Korean tilanteesta tekee ongelmallisen juuri se, että Kim Jong Un on hankkinut ydinaseita turvatakseen omaa mahtiaan sekä alistaakseen omaa väkeään sekä sitoakseen omia kansalaisiaan tiukemmin komentoonsa. Joidenkin mielestä Pohjois-Koreaan olisi pitänyt hyökätä ennen kuin tuo valtio kehitti ydinaseita joilla se kykenee hyökkäämään moniin muihinkin maihin kuin vain Etelä-Koreaan. Mutta ydinaseet ovat valttikortti jonka avulla voidaan tehdä mitä vain. Ja Kimin uusi ystävyys Putinin kanssa varmaan aiheuttaa paineita Etelä-Koreassa. 


https://yle.fi/a/74-20129045


https://yle.fi/a/74-20129049


https://fi.wikipedia.org/wiki/Korean_demokraattinen_kansantasavalta


https://fi.wikipedia.org/wiki/Korean_tasavalta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piia Ristikankareen 35 vuotta sitten tapahtunut katoaminen on taas kerran julkisuudessa

Kuva: Nanna Särkkä / Yle, Mapcreator, OpenStreetMap Piia Ristikankareen (s. 18.12.1972) katoaminen 35 vuotta sitten ei jätä ihmisiä koskaan rauhaan. Ja tässä haluan sanoa, että murha tai henkirikos ei koskaan vanhene. Eli Piia Ristikankareen katoamista tutkitaan murhana, ainakin kunnes hänen ruumiinsa löytyy, ja kuolinsyy sitten saadaan selville. 7. Lokakuuta 1988 tuo 15 vuotias tyttö lähti kotoaan, eikä häntä koskaan sen jälkeen olla tavattu. Ja juuri tämä katoaminen on asia, mikä tekee tästäkin tapauksesta merkillisen.  https://yle.fi/a/74-20089138 Veljen lausunnon mukaan Piia Ristikankare paukautti oven kiinni perässään, ja sen jälkeen tuota nuorta tyttöä ei koskaan tavattu, elävänä eikä kuolleena. Ja taas kerran YLEn kotisivuilla on ollut tarina siitä, kuinka joku kalastaja oli lokakuussa 1988 nähnyt oudon veneen, kuullut loiskahduksen sekä sitten myöhemmin epäillyt tämän veneen liittyvän Piia Ristikankareen katoamiseen. Veneessä oli kalastajan mukaan ilmeisesti kolmesta neljä ...

Miksi Venäjä lähettää miehiä varmaan kuolemaan?

Yllä: Kommandopipo luo kasvottomuutta, ja henkilöllisyyden peittäminen on tietenkin joillekin lupa kaikkeen. Sen turvin voidaan tehdä rikoksia sekä simputtaa alaisia. Samalla tietenkin kommandopipon avulla sotilaan persoonallisuus saadaan poistettua, mikä tekee simputtamisesta sekä alaisten uhraamisesta helpompaa. Eikä kukaan myöskään näe sitä, jos miehet vaihtuvat joka kuvassa. Eli suuret tappiot voidaan peittää kätkemällä sotilaiden henkilöllisyys.  Miten tehdään omien miesten surmaamisesta helppoa? Peitetään miesten kasvot sekä väitetään heitä rikollisiksi. Tuolloin tietenkin rikosten lajit voidaan unohtaa mainita. Eli onko esimerkiksi Venäjän vangeista kootuissa osastoissa oikeasti väkivaltarikollisia vai onko mukana myös esimerkiksi Putinin vastustajia. Väkivaltarikollisten esitteleminen tekee tietenkin noiden miesten uhraamisesta helpompaa. Kun komentaja ajattelee lähettävänsä pahoja ihmisiä kuolemaan, niin se auttaa tukahduttamaan omantunnon.  Muutama päivä sitten oli I...

Tieteen vääristelyn ja taiteellisen vapauden ero

Tieteen tehtävä on luoda tietoa, kun taas taiteen tehtävä on viihdyttää. Tieteen vääristely on taas se, että valheellista eli tekaistua tietoa esitetään totena. Eli romaanista tulee tieteen vääristelyä jos se esitetään totena.  Tieteen tehtävä ei ole olla moraalista, sen ei ole tarkoitus olla viihdyttävää eikä myöskään mitään poliittista agendaa tukevaa. Tieteen tehtävä on luoda tai tuoda ihmisten eteen oikeasti tutkittua tietoa, ja se miten sitten tuota tutkittua tietoa käytetään on tiedon käyttäjän asia. Miten tieto muuttuu tutkituksi sekä todistetuksi tiedoksi on oma prosessinsa, eli ensin esitetään hypoteesi, sitten asiaa tutkitaan, ja tuossa vaiheessa asiaa kutsutaan konjektuuriksi. Sen jälkeen kun asiaa on testattu lukuisin kokein, niin siitä tulee tutkittua ja varmennettua tietoa. Ja tämän jälkeen tutkittu ja varmennettu tieto saattaa kuitenkin muuttua siksi, että havaintovälineet sekä havaintojen analysoimiseen tarkoitetut välineet parantuvat.  Mutta sitten me välillä ...