Etätyötä koskevia sääntöjä pitäisi tarkastaa, koska työnantajat eivät tiedä työntekijöidensä olinpaikkoja. Ja tietenkin joku hotelli Lapissa tai purjevene jossain saaristossa saattaa olla joidenkin ihmisten mielestä kauhistus. Toisaalta mitä varten työnantajien pitää tietää omien työntekijöidensä olinpaikka, jos he tekevät etätyötä. Siis tietenkin on olemassa erilaisia digi nomadeja, jotka vaeltavat pitkin Kauko-Itää eli aamulla oltiin Pattayalla, ja iltasella sitten illastetaan vaikka Balilla.
Tuo asia tietenkin aiheuttaa kauhistuneita huudahduksia, ja kohtaamme sen, että etätyötä rajoitetaan vedoten tietoturvaan, tai siihen, että työskentely Balilta käsin on pomon mielestä “lomaa”. Pomo on aina pomo. Hän tekee päätökset mutta samalla esimies myös vastaa tekemistään päätöksistä. Aina pitää muistaa se, että se mitä sanotaan ei ehkä ole täysin sama asia kuin se, mistä syystä joku päätös oikeasti tehdään.
Toinen asia on se, että mikään asia ei ole mustavalkoinen. Ilmoituksessa saattaa piillä osatotuus, mutta kaikki asiat ovat kokonaisuuksia. Tuolloin meidän pitää kysyä että onko esimerkiksi “tietoturvakysymys” ollut oikeasti vain asia, jolla päätöstä perustellaan. Tai onko tietoturva vain tekosyy jollekin muulle asialle, joka voi olla esimerkiksi kateus. Voi olla että asiasta on haluttu nähdä vain niitä negatiivisia asioita. Eikä edes olla uskallettu ajatella niitä jonkun asian positiivisia puolia.
Siis kuinka paljon etätyötä koskevissa kielloissa on oikeasti perusteltua ja kuinka paljon niissä on kateutta tai puhdasta vallan näyttöä? Digi nomadeja on kuitenkin ilmeisesti melko vähän verrattuna esimerkiksi ICT-alan työntekijöiden kokonaismäärään. Tuo elämäntapa vaatii kuitenkin melko hyvän palkan, jotta sitä voidaan harjoittaa pitkäaikaisesti. Siis pelkääkö pomo sitä, että läppäri luiskahtaa purjeveneen laidan yli, vai sitä että hemaiseva sihteeri johon pomo on iskenyt silmänsä katselee alaista “sillä silmällä”?
Kyseinen elämäntapa on asia, joka saattaa ottaa joitakin ihmisiä aivoon. Mutta siis kuinka monta digi nomadia kunkin ihmisen omaan tuttavapiiriin mahtuu? Onko Balilla rannassa loikoileva digi nomadi ehkä kovinkin yleinen näky noissa ICT-piireissä? Vai mitä varten näistä asioita nostetaan aina välillä meteli? Kun puhutaan siitä miten etä tai lähityötä pitäisi tehdä, niin silloin tietenkin voidaan aina kysyä, että miten työnantajat ovat noita asioita määritelleet?
Onko etätyö ehkä asia jota koskevia sääntöjä ei olla määritelty ollenkaan? Eli jos sääntöjä ei ole, niin silloin varmasti joku kehittää sellaisen ajatuksen, että etätyötä voidaan tehdä Balilla tai jossain Pattayalla. Mutta toisaalta tuollainen digi nomadismi vaatii melko paljon rahaa. Nykyiset tietoverkot mahdollistavat sen, että periaatteessa voimme tehdä etätyötä vaikka keskeltä Pohjoista napalakkia. Etätyö vaatii säännöt, joiden mukaan sitä tehdään. Mutta sitten tullaan siihen kysymykseen, että kuka on se, jonka mukaan yhtiössä mennään? Johtajat määrittelevät säännöt, joiden mukaan yhtiössä toimitaan.
Mutta sitten voidaan aina miettiä sitä, että kuinka paljon sitä tehokasta työaikaa oikeasti kulutetaan muuhun kuin varsinaiseen työhön missäkin työpaikassa. Mieleen tulee tutkimus jonka mukaan 80% rakennuksilla vietetystä ajasta on muuta kuin tehokasta työtä. Eli onko jollain muilla työpaikoilla tehty ajankäyttöä koskevia tutkimuksia?
Mutta se että syy etätyön lopettamiseen on se paljon puhuttu pelko siitä, että työpaikan salaisia tietoja päätyy jonnekin Thaimaan viranomaisille on ehkä turhan kaukaa haettu. Tietenkin me kaikki tiedämme että missään tapauksessa kaikki ihmiset eivät voi sulattaa sellaisia ajatuksia, että etätyötä tehdään jossain muualla kuin paikassa, joka ei ole työnantajien tiedossa. Kuitenkaan työnantajani ei ole minulle mikään isoveli, jolle olisin jokaisesta tekemästäni asiasta selitysvelvollinen.
Siis pitääkö minun tai jonkun muun ilmoittaa työnantajalle aina jos teen työtä jostain muualta kuin kotoa? Toki voimme varmaan jokainen työskennellä vaikka jostain laskettelukeskuksesta käsin. Voimme siis istua jossain hotellihuoneessa klo 8-16, ja painua sen jälkeen rinteeseen. Mutta se on varmaan jonkun mielestä täysin vastoin sitä tapaa, millä olemme tottuneet tekemään työtä.
Toki voidaan ajatella että esimerkiksi etätyökielto, joka koskee maanantaita- ja perjantaita on joidenkin mielestä hyvä tapa motivoida alaisia tekemään työtä nopeammin. Mutta toisaalta alaiset voivat ajatella että noiden sääntöjen tarkoitus on suoraan ilmoittaa sellainen asia, että “tässä yhtiössä on unohdettu kuka on pomo”. Tuolloin kyseessä on yhtiön johdon kurinpito toimenpide, jolla muistutetaan alaisia, että he eivät ole niin vapaita tai niin vaikeasti korvattavia kuin mitä he ehkä ovat ajatelleet olevansa.
Etätyö on asia joka muuttaa työelämää. Eli se että “paluu toimistolle” on päivän sana, jolla peräänkuulutetaan konsensusta ei varmaan sido yhtään yritystä. Se että joku markkinointitiimi palaa toimistolle voi olla jonkun mielestä loistava asia. Mutta samalla se on toisille samalla tavalla kauhistus kuin etätyö on toisille.
Usein puhutaan siitä, miten yhtiön tarjoavat työhön kuulumattomia etuja palkkioksi hyvin tehdystä työstä. Ja tietenkin jokainen huippuluokan osaaja joutuu tilanteeseen, jossa hänen kanssaan tehdään henkilökohtaisia sopimuksia. Eli osa noista sopimuksia saattaa koskea esimerkiksi sitä, millaisia etuja tuo mies tai nainen voi saada yhtiöltä. Ja niihin saattaa kuulua osakesalkku sekä esimerkiksi se paljon puhuttu yhtiön edustusmökki tai rajaton yksinoikeus edustustilojen käyttöön. Noita etuja kutsutaan opitoiksi. Optioiden tarkoitus on vähentää henkilön verotusta. Samalla niiden avulla sidotaan haluttuja työntekijöitä yhtiöön.
Kuten olen monesti ennenkin kirjoittanut niin johtaja ei ole periaatteessa vain ihminen tai yksilö. Tullessaan taloon johtajat tuovat taloon tietenkin oman asiantuntemuksensa. Mutta samalla he tuovat taloon myös kaikki suhteensa. He tuntevat tärkeitä ihmisiä edellisistä työpaikoista, joten oikeasti oikea johtaja voi tehostaa hänen palkkansa maksavan yhtiön liiketoimintaa myös henkilökohtaisten suhteiden kautta.
Sen takia kokeneet johtajat ovat haluttuja työntekijöitä. Heidän tehtävänsä on tietenkin edustaa yhtiön hallintoneuvostoa alaisilleen, mutta samalla johtajan tehtävä on tuoda asiakkaita yhtiölle. Ja juuri noita suhteita, jotka tekevät päätöksiä yhtiöiden hankinnoista pidetään tavoiteltavina suhteina, koska heidän kauttaan voidaan omaa myyntiä tehostaa.
Siis oikeus tehdä etätyötä voi olla myös asia josta keskustellaan jokaisen uuden työntekijän kanssa erikseen. Eli vaikka joku toinen yhtiö lopettaa etätyöt, niin silloin kannattaa kysellä, että ketä tuo määräys palata toimistolle oikeasti koskee?
Jotkut yhtiöt lupaavat erilaisia joustoja. Mikäli noista joustoista luovutaan, niin joku voi ajatella yhtiön huijanneen työsopimusta tehtäessä. Saattaa olla että yhtiön johto ilmoittaa iloisesti jotain asioita kuten etätyön päättymisen, mutta sitten oikeasti noita asioita koskevat sopimuksen kohdat saattavat olla luottamuksellisia. Eli ne eivät ehkä koskaan koske vaikkapa ylempiä toimihenkilöitä. Saattaa olla että tarpeeksi korkeiden johtajien kanssa kaikki asiat sovitaan yksilöllisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.