"Lapuanliikkeen johto tarjoamassa pääministeri Kyösti Kalliolle diktaattorin asemaa, Oki Räisäsen pilapiirros maalaisliittolaisessa Maakansa-lehdessä." (Wikipedia, Lapuan liike)
Me kaikki olemme kuulleet vuoden 1928 satamalakosta, sekä järjestöstä nimeltään “Vientirauha Oy”, joka oli 1920-luvun aikana voimakas lakon murto-organisaatio. Tuolloin lakon murto oli sallittua, ja Vientirauha Oy sekä sen johtaja Martti Pihkala olivat vaikutusvaltaisia järjestöjä. Se että “Vientirauha Oy” oli yhtiö panee ajattelemaan sellaista, että vientirauhan palvelukset eivät olleet ilmaisia. Se tarkoittaa sitä, että Pihkala ja vientirauhan johto lmeisesti ottivat palkkion vastaan tuosta avusta, jota Vientirauha Oy tarjosi Suomen Työnantajien Keskusliiton, STKn jäsenille.
Seuraava teksti on poimuttu Vientirauha Oytä käsittelevältä Wikipedia sivulta.
“Vientirauha Oy oli vuonna 1920 perustettu suomalainen lakonmurtajakaarti, johon kuului enimmillään 34 000 jäsentä. Suomalaiset kommunistit ja sosiaalidemokraatit kävivät 1920-luvun alussa valtataistelua Suomen Ammattijärjestön ja ammattiliittojen johdosta. Työnantajat eivät kuitenkaan tunnustaneet ammattijärjestöjä neuvottelukumppaneiksi ja perustivat Vientirauha Oy:n vuonna 1920 murtamaan lakkoja. Vientirauha Oy:n työntekijät pitivät lakkoilijoiden toimintaa Neuvostoliiton tukemana työmaaterrorina, kun taas lakkoilijat pitivät Vientirauha Oy:n työntekijöitä elinehtojensa polkijoina.” (Wikipedia, Vientirauha)
Keskeisiä henkilöitä Vientirauha Oy:n perustamisessa vuonna 1920 olivat Kymin Oy:n johtaja Einar Ahlman ja G. A. Serlachius Oy:n johtaja Gösta Serlachius. Vuorineuvos Serlachius oli käynyt opintomatkalla Yhdysvalloissa ja saanut ajatuksen lakonmurtajajärjestön perustamisesta. Perustamisen valmistelivat toimitusjohtaja, kenraali Rudolf Waldén, toimitusjohtaja Jacob von Julin, Gösta Serlachius ja toimitusjohtaja Carl Rosenlew. Perustava kokous pidettiin 28.2.1920 STK:n toimistossa, missä syntyi Valtakunnan Lentävien Työjoukkojen järjestö. Nimi muutettiin pian Yhtymä Vientirauhaksi. Toiminta käynnistyi nopeasti ja ilman sääntöjä; siitä kuitenkin pidettiin huoli, että kaikki palkattavat työntekijät olivat lakkoilun vastustajia.” (Wikipedia, Vientirauha)
“Vientirauha Oy:ta johti aktivisti ja jääkärivärväri Martti Pihkala, jonka mukaan järjestöä kutsuttiin myös Pihkalan kaartiksi. Aluksi Vientirauhan toimintaa rahoitti paperiteollisuus, mutta 1920-luvun kuluessa mukaan liittyivät kaikki keskeiset työnantajaliitot. Lakon murtaminen oli mahdollista niillä aloilla, joilla työssä ei tarvittu erityistä ammattitaitoa. Erikoisosaamista vaativien alojen lakkojen murtamista varten perustettiin rinnakkaisjärjestö Teknisen Työn Turva, mutta tämä järjestö jäi lyhytikäiseksi.” (Wikipedia, Vientirauha)
“Lakonmurtajat Vientirauha hankki joko suojeluskuntajärjestön kautta tai värvärien verkoston avulla. Lakonmurtajat olivat usein maalaistalojen poikia tai varakkaampia mökkiläisiä ja Etelä-Pohjanmaa oli keskeinen värväysalue. Mukana oli useita jääkäriliikkeessä toimineita sekä Suomen sisällissotaan valkoisten puolella osallistuneita. Yksi järjestön tunnetuimmista asiamiehistä oli Etelä-Pohjanmaalla Vihtori Kosola.” (Wikipedia, Vientirauha)
“1920-luvun lakot olivat usein erittäin pitkiä, esimerkiksi maanlaajuinen satamalakko 1928–1929 kesti kymmenen kuukautta, ja näiden lakkojen murtamista työnantajat koettivat toteuttaa Vientirauha Oy:n avulla. Vientirauhan toiminta päättyi lopullisesti vuonna 1940 talvisodan aikana työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välillä solmittuun tammikuun kihlaukseen.” (Wikipedia, Vientirauha)
Suuri osa lakon murtoon osallistuneista miehistä oli aikoinaan maaseudulta kotoisin olevia talonpoikia. Ja samalla ne jotka lakkoilivat kommunistien käskystä olivat lähinnä aloilla, joissa ei kovin korkeaa koulutusta tarvittu, mutta jotka olivat Suomen talouden kannalta erittäin tärkeitä. Miksi SKP otti aikoinaan työkaluksi satamatyöntekijät, ja Lapuan liikkeen kantavana voimana olivat maanviljelijät? Periaatteessa molemmat toimijat olivat samanlaisia ihmisiä. Toiset tekivät palkkatyötä esimerkiksi satamissa, ja toiset taas työskentelivät pelloilla.
Koska kumpikaan osapuoli ei ollut kovin korkeasti koulutettu, niin nuo piirit tietenkin loivat loistavan maaperän erityisesti ääriryhmien harjoittamalle kiihotukselle. Neuvostoliitosta johdettu propaganda nimitti esimerkiksi maanviljelijät suoraan kansan vihollisiksi, ja osittain sen takia erityisesti maanviljelijöiden parissa kommunisteihin suhtauduttiin hyvin nuivasti. Samoin tuolloin 1920-luvulla oli yhteiskunnassa vielä näkyvissä voimakasta kahtia jakautumista. Tuolloin sisällissodan arvet, eli punainen sekä valkoinen terrori aiheuttivat kipeitä arpia yhteiskuntaan, ja varsinkin kommunistien parissa oli vallalla voimakas revanssihenki. Tuota revanssihenkeä ruokittiin Neuvostoliitosta.
Toiset olivat pienempituloisia kuin toiset, ja maanviljelijöiden tulot olivat tuolloin suuremmat kuin työläisen. Sen takia maanviljelijät olivat ilmeisesti melko usein hankkineet aseita. Samoin maanviljelijät päätyivät usein Suojeluskuntiin, joissa sitten jaettiin “valkoisen Suomen valkeaa ideologiaa”. Samoin nuo suojeluskuntalaiset saivat aseita haltuunsa, mikä kasvatti tuon joukon itsetuntoa. Lapuan liike ja sen seuraaja IKL olivat aikansa tuotteita, fasistisia järjestöjä joiden ideologiaa johti tietenkin kommunismin vastaisuus sekä samalla myös antisemitismi.
Lapuan liike oli fasistinen järjestö, joka lakkautettiin ja kiellettiin vuoden 1932 Mäntsälän kapinan jälkeen, ja tuon jälkeen Lapuan liike jatkoi toimintaansa IKL eli Isänmaallisen Kansanliikkeen nimellä. Tuo Lapuan liikkeen toiminta vuonna 1932 saattoi johtua siitä, että tuo liike oli laantunut, kun sen pääasialliset vaatimukset eli Kommunistisen puolueen ja kommunistisen julkaisutoiminnan kieltäminen sekä kommunististen kansanedustajien pidätykset suoritettiin. Noita lainsäädännöllisiä toimia kutsutaan nimellä Kommunistilait. Kommunistilait tekivät kommunismista kiehtovan sekä se johti myöhemmin SKP:n aselinjan syntyyn.. Lapuan liikkeen seuraaja IKL ei koskaan saanut taakseen samanlaista voimaa kuin Lapuan liike. Kuitenkin sillä oli noin 100 000 jäsentä, mikä teki siitä maamme merkittävimmän fasistisen tai äärioikeistolaisen järjestön.
Puolueen käyttämä univormu eli mustat vaatteet sekä sininen solmio olivat asu, joka sai monet entiseen Lapuan liikkeen jäsenet kääntymään ovelta. Mutta myös IKLn tuki, joka tuli vanhoillislestadiolaisten piireistä koettiin varsinkin nuorempien ihmisten joukossa hiukan vieraaksi karkotti liikkeeltä sen kannattajia. IKL oli toki paljon suljetumpi järjestö kuin Lapuan liike, jolla ei ollut varsinaista univormua. IKLn takana oli oikeastaan Lapuan liikkeen ydinjoukko, joka radikalisoitui voimakkaasti. Joten joskus olen miettinyt sitä, että IKL oli oikeastaan yksi versio MC-jengeistä. Noissa piireissä ulkopuolisiin suhtaudutaan ylipäätään kielteisesti, eikä IKL ollut poikkeus. Radikaalit puheet sekä yhteyden vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen koettiin pelottavaksi. Toisin kuin Lapuan liike, niin IKL pyrki ainakin oman lausuntonsa mukaan muuttamaan yhteiskuntaa mieleisekseen parlamentarismin kautta. Tuon liikkeen tavoitteet olivat suur suomi sekä homogeeninen yksikielinen kansa.
IKL oli myös sikäli erilainen kuin Lapuan liike, että se oli jossain vaiheessa muiden fasististen järjestöjen tavoin avoimen antisemitistinen. 1930-luvulla monet fasistiset järjestöt ottivat antisemitismin ohjelmaansa, ja tavoitteena saattoi olla Hitlerin miellyttäminen. Eli miellyttämällä Hitleriä nuo järjestöt toivoivat saavansa taloudellista sekä ainakin Keski-Euroopan fasististen liikkeiden tapauksessa aseellista tukea Hitlerin Natsi-Saksasta.
“IKL:n esikuvia olivat Italian fasistit ja Saksan kansallissosialistit. Se toi suomalaiseen politiikkaan näkyvän sotilaallisen organisoitumisen, yhtenäiset asut ja järjestötunnukset. Liike luonnehti toimintaansa ja järjestäytymistään sotilaallisella kielellä: ”Järjestömme varsinainen poliittinen taisteluyksikkö on ryhmä.” Liikkeen omassa järjestölehdessä kirjoitettiin, miten ”me olemme fascisteja”. Myöhemmin lehden laajoissa artikkelikokonaisuuksissa esiteltiin ideologiaa, joka sisälsi vaikutteita kansallissosialisteilta, antisemitismiä ja rotuoppia. Italian Helsingin lähetystö pyrki saamaan IKL:n Italian fasistipuolueen vaikutuspiiriin toimittamalla sille italialaista fasismia ja Mussolinia esittelevää propagandamateriaalia. IKL:n aktiiveja oli mukana Italian lähetystön tukemassa Nuoret Italian Ystävät -järjestössä.” (Wikipedia, Isänmaallinen kansanliike)
“Tärkein ero suomalaisen äärioikeiston ja Saksan kansallissosialismin välillä oli suhde uskontoon. Suuri osa Suomen papistosta oli IKL:n kannattajia, kun taas natsit korostivat germaanista uuspakanuutta ja ahdistelivat Saksan kirkkoa. IKL:n taustalla oli myös lapuanliikkeen körttiläisyys, ja uskonnon ja kansallisuusaatteen yhteys oli liikkeen aatteelle keskeistä. IKL:n kannatus oli vahvaa herännäisseuduilla ja suuri osa puolueen kansanedustajista oli taustaltaan pappeja. Liikkeen ideologia ja kannatus perustuikin nimenomaan aitosuomalaiseen arvomaailmaan. IKL:n johto ja puolueen Ajan Suunta -lehti olivat julkisesti arvostelleet Saksan suorittamaa Tšekkoslovakian miehitystä, mikä vaikeutti myöhemmin jatkosodan aikana puolueen yhteistyötä Saksan kansallissosialistien kanssa.” (Wikipedia, Isänmaallinen kansanliike)
IKLn tapauksessa voidaan sanoa, että kyseessä oli papistoon sekä uskontoon tukeutuva poliittinen liike. Eli IKLn suhde uskontoon oli hiukan saman tapainen kuin Ustashaan eli Kroatian itsenäisyyttä ajaneen fasistipuolueen suhde katoliseen kirkkoon. Ustashan kärkihahmoista monet vihasivat ortodokseja, Serbejä sekä tietenkin juutalaisia. Ustasha toimi Ensimmäisen ja Toisen Maailmansodan välillä Mussolinin suojeluksessa, mutta viimeistään Natsi-Saksan miehitettyä Jugoslavian tuo liike radikalisoitui entisestään, ja ajautui Hitlerin vaikutuspiiriin. Tuo mies piti enemmän aseista ja dynamiitista kuin propagandasta. Hän oli naimisissa juutalaisen naisen kanssa, mutta se ei estänyt tuota miestä suorittamasta mittavia juutalaisvainoja Kroatiassa, kun hän johti tuota nukkevaltiota.
1920- ja 1930 luvulla syntyi uusi fasismin muoto, josta käytetään jossain paikoissa nimeä “kirkollinen” tai “pappien ylläpitämä fasismi”. Tuolloin papit käsittelivät asioita siten, että juutalaiset ovat sama asia kuin kommunistit. Tuo fasismin muoto sai aikoinaan sellaisen julman sekä pelottavan piirteen, jossa fasismi samaistettiin uskontoon, ja jotkut fasistit ajattelivat että fasistien pyhä tehtävä oli kommunistien murskaaminen. Ja varsinkin ainakin osan kristittyjen kirkkojen vanhoillisten piirien sisällä juutalaisia syytettiin mm. siitä, että he ristiinnaulitsivat Jeesuksen.
Samalla katolinen kirkko yhdessä protestanttisten kirkkokuntien kanssa samaistivat Venäjän ortodoksisen kirkon kommunistien toiminnan välikappaleeksi. Ja oikeastaan molemmin puolin papit saarnasivat helvetin tulta toisten päälle. Venäjällä tietenkään pappien ei sopinut vastustaa esimerkiksi salaisten poliisien pyyntöjä saarnata kommunistien hyväksymiä tekstejä, vaan jos pappi olisi kieltäytynyt, niin hän olisi kuollut.
Tuo uskontoon sekoittunut fasismi kärjistyi myöhemmin Adolf Hitlerin hallinnon hirmutekoihin ja kansanmurhaan, jonka yhteydessä noin 6 miljoonaa juutalaista sekä juutalaiseksi katsottua murhattiin. Samoin se että Venäjällä tapahtui vallankumous, joka markkinoi itseään maailmalla työväen aatteella sai ihmiset samaistamaan mielessään Neuvostoliiton kommunismiin. Ja koska kommunismi oli virallisen fasismin mukaan tuhottava, niin silloin tietenkin myös kaikki venäläiset piti tuhota. Venäjällä taas vastavoimaksi nousi ortodoksinen kirkko, joka oli asettanut itsensä valtion käyttöön.
Tuo kirkko oli yksi tsaarin vaikuttamiskanavista. Eli sen tehtävä oli tukea Venäjän johtajaa.Neuvostoliitossa papit raportoivat KGBlle. Nykyään Vladimir Putin käyttää myös uskontoa oman politiikkansa julistamiseen. Sen mallin Putin on kopioinut suoraan tuosta kirkon suojissa toimineesta fasismista.
Fasismi sekä kommunismi ovat toistensa kaltaisia aatteita. Molemmissa on pohjalla sellainen ajattelu, että mitään muuta kuin omaa agendaa ei edes saa yrittää ymmärtää. Ja kaikkia jotka ovat vähääkään eri mieltä asioista vainotaan armotta.
Toisen Maailmansodan jälkeen poliittinen heiluri heilahti vasemmalle. Se mikä oli äsken ollut melkein pakollista muuttui silmänräpäyksessä rikokseksi. Kommunistilait purettiin, ja yllättäen entiset kommunistien vainoajat joutuivat kieltolistalle. Eli Suojeluskunnat sekä IKL muuttuivat Suomessa kielletyiksi järjestöiksi, ja samanlainen kehitys jatkui itäblokissa.
Eli 1950 ja -60-lukujen kommunismiin nojautuvat liikkeet olivat vastareaktio fasismille. Kuitenkin se että kommunistilait purettiin 1944 aiheutti sen, että Kommunismi menetti suuren osan glooriastaan. Kommunistisen ideologian mukaan papit ja omistava luokka olivat vastuussa työläisten huonosta asemasta. Samoin maanalainen toiminta oli asia, mikä tietenkin houkutteli nuoria kommunistien pariin.
Mutta kun maanalaiseen toimintaan ei ollut enää tarvetta, niin silloin tietenkin tuo SKP muuttui tavalliseksi puolueeksi. Ja sen jälkeen maassamme ei ole ollut sellaista vastakkainasettelua kuin ennen sotaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ante_Paveli%C4%87
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapuanliike
https://fi.wikipedia.org/wiki/Is%C3%A4nmaallinen_kansanliike
https://fi.wikipedia.org/wiki/Usta%C5%A1a
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vientirauha
Kommentit
Lähetä kommentti