"Monet asiat vaikuttavat muistiin. Oikeuspsykologi Jasmin Kauniston mukaan silminnäkijän on vaikea pitää havaintojaan rikoksesta puhtaina ja autenttisina. Arkistokuva. Kuva: Anna Sirén / Yle" (Yle, Oikeuspsykologi ei pidä luotettavana silminnäkijähavaintoa, jonka poliisi saa yli 20 vuoden jälkeen)
Rikosten yhteydessä palataan usein asioihin, jotka ovat jotenkin traumaattisia. Tai ne saattavat olla muuten vaikeita käsitellä. Ja tietenkin tutkijoiden pitäisi saada käyttöönsä mahdollisimman tuoreita muistikuvia sekä muuta tietoa, joilla nuo muistikuvat saadaan muutettua sellaiseen muotoon, että niitä voidaan käyttää todisteena oikeudessa. 20 vuotta on pitkä aika, ja siinä moni muistikuva saattaa muuttaa muotoaan, jolloin niistä tulee tutkintaa sotkevia asioita. Kun ihminen muistelee 20 vuotta sitten sattuneita asioita, kuten esimerkiksi Raisa Räisäsen tau vaikkapa vanhempaa Kyllikki Saaren tapausta tai muita vastaavia asioita, niin meidän pitää heti käsittää se, että nuo mahdollisesti paljon julkisuutta saaneet tapaukset eivät vielä silloin kun mahdollisia havaintoja tuon ilmeisen henkirikoksen uhrin oletettavasti viimeisistä hetkistä tehdään, niin silloin mitään pahaa ei ole vielä tapahtunut.
Eli miksi esimerkiksi joku autokuski on merkinnyt jonkun auton rekisterinumeron muistiin sinä päivän, kun teko tapahtui? Tai miksi joku asia ylipäätään palautui mieleen kymmenien vuosien päästä tuosta katoamis- tai kuolinpäivästä? Onko todistaja mahdollisesti merkinnyt niitä päiväkirjaan, ja jos on, niin mitä varten? Eli mitä epätavallista tuossa päivässä kauan sitten oli, kun silloin ei vielä rikostakaan tehty? Jos henkilö on nähnyt myöhemmin rikoksen uhrin, tai epäillyn uhrin kasvot mediassa, niin miten hän on yhdistänyt nuo kasvot esimerkiksi johonkin kahteen naiseen tai mieheen, jotka ovat ilmeisesti normaalisti kävelleet hänen kotinsa ohitse? Mitä epätavallista he olivat tehneet, jotta joku laittaa asioita muistiin?
Ei ole mitään syytä painaa mieleen tai kirjoittaa muistiin autojen rekisteritunnuksia tai valokuvata ihmisiä jotka ovat olleet rikoksen uhrin tai häntä läheisesti muistuttavien ihmisten lähellä. Ei ole mitään syytä lähteä tutkimaan tai katselemaan jotain kylätietä ajavaa autoa. Ja siksi usein käy niin että rikosten selviämisen kannalta tärkeitä tietoja jää saamatta. Rikos joka ei vanhene tarkoittaa sitä, että ihmistä vastaan voidaan nostaa syyte, jos on syytä epäillä hänen tehneen tai muuten sotkeutuneen rikokseen. Se että joku tunnettu pahantekijä kuolee saattaa aiheuttaa sen, että joku alkaa muistella jotain asioita, joista voi olla hyvinkin pitkä aika. Ja tuo asia sitten voi sotkea tutkintaa vielä lisää. Tässäkin tekstissä on asioita, jotka toivon mukaan voidaan liittää useampaan rikostapaukseen jotka ovat vielä auki. Eli niiden yhteydet eläviin tai kuolleisiin ovat yhteensattumia.
Mutta vaikka muisti toimii erittäin hienosti, niin uskaltaako todistaja tuoda negatiivisia asioita tutkijoiden tietoon? Saattaa olla että todistaja ei vain uskalla tuoda tärkeitä asioita esille, koska pelkää itse joutuvansa joko naurettavaksi tai sitten syytetyksi mustamaalaamisesta. Eli jos esimerkiksi kadonneen koulukaverin kuva ilmestyy pornofilmin kanteen tai hän hyppii tuntemattomien limusiinien kyytiin, niin asiasta kannattaisi ehkä mainita viimeistään kuulustelijoille.
Eli liian hienotunteiset ihmiset saattavat joko tieten tai tietämättään muistella asioita niin, että olennaiset asiat jäävät kertomatta. Kun joku murhataan tai kadotetaan, niin silloin tietenkin meidän kaikkien eteen muodostuu helposti kuva lähes enkelimäisestä naisesta tai miehestä, jolla oli paljon maailmalle annettavaa.
Tuolloin media saattaa jostain syystä auttaa ihmisiä muodostamaan tuollaisen lähes yksiulotteisen kuvan tuosta uhrista. Hän ei ole koskaan tehnyt mitään väärää, kukaan ei edes voi kuvitella kantavansa tuolle henkilölle kaunaa, eikä hän edes voinut ajatella tuntevansa jotain väkivaltaisia ihmisiä. Joten mahdolliset päihde- tai muut vastaavat asiat saattavat "unohtua", kun poliisi tulee puhuttamaan henkilöä, joka on liikkunut uhrin seurassa tämän viimeisinä päivinä.
Tuo henkilö saattaa väittää olleensa vain joku työ- tai harrastuskaveri, mutta unohtaa mainita maksaneensa esimerkiksi seksistä mahdolliselle murhan uhrille. Tuollaiset asiat mahdollisesti voivat auttaa tutkinnan etenemisessä.
Jos puhutaan siitä että joku 15-vuotias käy säännöllisesti ravintoloissa ja juo niissä alkoholia, niin silloin olemme tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, jotka eivät ole täysin normaaleja. Jos henkilöllä on siskonsa tai veljensä paperit käytössään, niin silloin me kohtaamme sellaisen tilanteen, missä tuollainen ihminen saattaa lähteä kokeilemaan monia muitakin alaikäisiltä kiellettyjä asioita. Noissa piireissä varsinkin nuoret tytöt voivat saada sen paljon puhutun "vanhemman poikaystävän". Siis toki myös poika voi saada vanhemman miehen "suojelijakseen", mikä voi tarkoittaa sitä, että hän on joutumassa erittäin väärään seuraan.
Se että nuori ei puhu näistä asioita kotonaan on täysin ymmärrettävää. Kuitenkin se että nuori on selvästi vanhempien henkilöiden seurassa kovin usein varmasti huomataan niissä piireissä, joissa liikkuu hänen itsensä ikäisiä henkilöitä. Vai mitä pidätte tapauksista, joissa joku 14-15 vuotias kävelee säännöllisesti kotiinsa kaljakassin kanssa, jota vanhemmat kaverit kantavat hänelle. Mutta uskaltako kukaan kertoa tällaisista asioista kotonaan?
Jos peruskoululainen liikkuu jossain aikuisten miesten joukoissa kittaamassa kaljaa iltaisin, niin silloin asiasta pitäisi kyllä mainita jollekin. Ja jos joku teini vie tuollaisen miehen hänen tyttöystävältään, niin se kyllä herättää kaunoja. Eli monissa murhissa takana saattaa olla mustasukkaisuus. Tai sitten joku pelkää että rikoksen uhri tietää vähän liikaa joistain hämärämiesten toimista, ja päättää hänen päivänsä. Ja jos poliisi saisi noista asioista tietää, niin se varmaan auttaisi rikoksen ratkaisemisessa.
https://yle.fi/a/74-20121900
Kommentit
Lähetä kommentti