Väinö Linnan "Pohjantähden" näkökulmasta

Kuva: Verkkouutiset.fi

Väinö Linnan "Pohjantähti"-filmatisointia syytetään siitä, että sen tarkoitus oli varmistaa sympatioiden pysyminen punaisten puolella. Meidän pitää nyt muuten sitten muistaa, että Väinö Linnan "Täällä pohjantähden alla" filmatisointi on tehty Suomessa, mikä oli tuolloin elokuvan tekoaikaan vuonna 1968 jyrkän suomettunut. Eli tuo elokuva sekä kirja on tehty sen jälkeen, kun Linna kirjoitti kirjan "Tuntematon sotilas" vuonna 1954. "Täällä pohjantähden alla" on kirjoitettu vuosina 1959,1960 ja 1962. Tuntematon sotilas filmatisoitiin vuonna 1955, ja tuolloin tuota elokuvaa kritisoitiin varsinkin vasemmistolaisissa piireissä. Joten jotkut ovat joskus epäilleet "Täällä pohjantähden alla" olevan vastaveto tuolle "Tuntemattomalle sotilaalle", joka ei kaikessa Neuvostoliittolaisia miellyttänyt. Joten sen takia Väinö Linna kirjoitti kirjan, jonka aihe oli syvän vasemmistolainen. 

Siis pelkäsikö Linna ehkä joitakin toimia joko "taistolaisten" tai heidän myötäilijöidensä taholta, siksi että "Tuntematon sotilas" oli joitain piirejä ärsyttänyt? Vai tilasiko joku vasemmistolainen ehkä tuon "Pohjantähti" trilogian Linnalta?

 Kyseessä oli siis punainen näkökulma sisällissotaan tai 1917-18 tapahtumiin, jotka silloin olivat vielä kansan mielissä. Tässä vaiheessa meidän pitää muistaa, että Linna on kirjoittanut tuon kirjansa romaaniksi, jonka päähenkilöt ovat Pentinkulman asukkaat, joiden kautta tuo kansallinen tragedia eletään. Linna ei siis halunnut sovittaa tuota Koskelan torppariperhettä suurempaan kontekstiin, ja saattaa olla että hän halusi tarjota teoksellaan ikään kuin vastavoimaa Tuntemattomalle sotilaalle. 

Kun me katsomme historiaa, niin ennen Talvi- ja Jatkosotaa vuosina 1918-1939 oli maassamme vallalla niin sanottu "valkoinen totuus". Sen mukaan sisällissota oli puhtaasti punakapina oli siis kapina, joka murskattiin laillisen yhteiskunnan puolustajan "valkokaartin" eli suojeluskuntien toimesta. Valkoisen Suomen mukaan valkoinen armeija toimi aina laillisesti, ja jos joku sanoi muuta oli "punikki", ja hänet kyyditettiin suoraan itärajalle. Mutta sitten vuonna 1944 Suomi solmi välirauhan, ja sen jälkeen maassamme koettiin voimakas suomettuminen. 

Eli valkoisen Suomen totuus kumottiin, kun punainen valta astui maahamme ja sen kulttuurielämään. Punaiset nähtiin vuorostaan sankareina, jotka vastustivat pahaa valkoista valtaa. Valkoinen totuus Mannerheimista ja jääkäreistä oli se, että he olivat sankareita, punaisen totuuden mukaan he olivat murhaajia. 1968 aika oli kypsä "uudelle totuudelle" eli punakaartin jäsenten silmin kuvattuun kapinaan, ja sitä seuraavaan puhdistukseen. Ja vasta vuonna 2022 aika on kypsä käsittelemään tuota suomettumista, sisällissotaa sekä monia muita asioita viileän asiallisesti. 

Linnan kuvauksen mukaan sisällissota oli torppareiden ja mäkitupalaisten kapinaa talollisia vastaan. Tai ehkä joissain tapauksissa asia saattoi olla niin. Mutta "Täällä pohjantähden alla" on sikäli ongelmallinen, että vaikka kyseessä on fiktio, niin sitä käsitellään faktana. Professori Touko Perko o kirjoittanut kirjassaan "Kaksi vapaussotaa. Viha, vallankumous terrori ja uuden alku 1905-1919" (Atena) "Pohjatähdestä" seuraavaa. 

" …tunteita korostava, kanonisoitu ”pohjantähteläisyys” hallitsee liiaksi myös nykyistä historiankirjoitusta, jossa hävinneen osapuolen kärsimysten ymmärrys näyttää olevan pääasia. Tällä puolestaan häivytetään sodan syttyminen ja se, että sisällissota on aina terroria, johon sodan kaikki osapuolet tukeutuvat joko valtaa saadakseen tai turvatakseen aikaisemmin saamansa valta-aseman, professori Touko Perko kirjoittaa". (Verkkouutiset.fi/”Tarkoitus oli varmistaa, että sympatiat pysyivät punaisella puolella”)

"Professorin mukaan Pohjantähden ”kertomus maaseudun kärsivistä ihmisistä vei lukijan mukanaan mutta samalla peitti alleen sen, mistä oikein oli kysymys”. Linna ei kirjoittanut kehystä, joka olisi taustoittanut kertomuksen ja ”käsitteli sodan valkoista puolta osin karikatyyrisin keinoin, millä myös oli vaikutusta”."(Verkkouutiset.fi/”Tarkoitus oli varmistaa, että sympatiat pysyivät punaisella puolella”)

"Linnan suuria virheitä oli se, että Pohjantähti vääristi kuvaa punakapinan sosiaalisesta taustasta. Kapinan pääsyy ei suinkaan ollut torpparien eikä mäkitupalaisten tyytymättömyys vaan vallankumouksen päämoottorina olivat teollisuuspaikkakuntien tehdastyöläiset ja työttömiksi jääneet vallityöläiset, joita oli – isoina joukkoina kun esiintyivät – helpompi agitoida vallankumousoppeihin ja sosialismin tavoitteisiin". (Verkkouutiset.fi/”Tarkoitus oli varmistaa, että sympatiat pysyivät punaisella puolella”)

Samoin Professori Perko kirjoittaa, että valitettavasti vuoden 1917-18 tapahtumat nähdään asioina, jotka vain tapahtuivat. Hänen mielestään huomiotta on jäänyt vuodesta 1905 jatkunut kommunististen agitaattorien työ, jossa yllytettiin jatkuvasti väkivaltaan. Johdonmukainen yllytys toimintaan valtiovaltaa vastaan sekä vihan lietsonta sekä myös yhteiskunnallisten epäkohtien korostaminen saivat lopulta tilanteen muuttumaan avoimeksi sisällissodaksi vuonna 1917 joulukuussa. 

Nykyään voimme sanoa, että Linnan perspektiivi asioihin on puolueellinen. Mutta toisaalta "Täällä pohjantähden alla" on fiktiivinen romaani, eikä mikään historiallinen kuvaus. Tietenkin tämä teos on sovitettu historialliseen kehykseen, mutta kuitenkin kyseessä on fiktio. 

Se mikä meidän pitää huomioida, kun keskustelemme suomettumisesta on se, että ainakin virallisen totuuden mukaan meidät pakotettiin tuohon toimintaan. Mutta siis oliko asia oikeasti niin? Olisiko meidän kuitenkaan tarvinnut mennä niin rähmälleen Moskovan edessä kuin tuolloin olimme? Tuolloin 1968 Tshekkoslovakian miehitys oli asia, mikä aiheutti ensimmäisen särön Neuvostoliiton kilpeen. Mutta meillä oli eräs yhteys, josta haluttiin vaieta. Tuo yhteys oli yhteistyö Natsi-Saksan kanssa. 

Se mitä sitten maassamme pelättiin oli se, että joku maamme kansalaisista olisi jäänyt kiinni esimerkiksi toiminnasta Saksan keskitysleireillä. Kyseinen ajatus oli niin kammottava, että meillä haluttiin unohtaa yhteistyö kansallissosialistien kanssa. Maassamme poliittinen heiluri heilahti punaiselle, ja silloin punakaarti nähtiin sankareina. Tuo aika jatkui oikeastaan Neuvostoliiton hajoamiseen, ja vasta nyt voimme käsitellä esimerkiksi sisällissotaa viileän puolueettomasti. 

Tuolloin ei siis vielä tiedetty esimerkiksi Neuvostoliiton vankileireistä. Ihmiset halusivat uskoa vilpittömästi, että Neuvostoliitossa ajateltiin kansan parasta, ja vaikka maassa olikin poliittisia vankeja, niin haluttiin uskoa että heitä kohdeltiin hyvin. Ja jos joku olisi tuota kansallista totuutta rohjennut vastustaa, niin hänet olisi siirretty sivuun yhteiskunnasta. 

Lähde: 

https://www.verkkouutiset.fi/a/tarkoitus-oli-varmistaa-etta-sympatiat-pysyivat-punaisella-puolella/#4d169ac0

https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ekkoslovakian_miehitys_1968

https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/