Peruskoulun jälkeisen opiskelun pääasiallinen ongelma on se, että se on vapaaehtoista. Joidenkin nuorten pää täytetään esimerkiksi 9. luokan lopulla erilaisilla menestystarinoilla, joiden mukaan henkilö on pölynimureita kauppaamalla tai pari hyvää biisiä tekemällä tienannut enemmän kuin joku ekonomi. Ja ehkä asia on niin. Eli varmaan siivooja sekä kaupan kassa tienaavat enemmän kuin esimerkiksi kauppakorkeakoulun opiskelijat. Mutta sitten valmiilla kauppakorkean käyneellä henkilöllä varmaan on vähän parempi palkka kuin kaupan kassalla tai opiskelijalla.
Suomi on jäänyt Tanskan sekä Viron jälkeen koulutusbarometrissä, mikä tietenkin on hyvin ikävä asia. Syyksi tähän on mainittu esimerkiksi opettajien auktoriteetin väheneminen sekä liiallinen netin käyttö, mutta sitten meidän pitää kysyä, että onko vika yksinomaan nuorissa itsessään? Tietenkin me kaikki tiedämme, että esimerkiksi viittaaminen on jostain syystä jäänyt pois, ja tilalle on tullut outo tapa huudella vastauksia, jotka sitten ovat mielellään vielä väärin.
Mutta onko se että opettajat eivät enää jostain syystä osaa vaatia esimerkiksi viittaamista sitten nuorten oma vika? Vai onko vika sittenkin jossain siellä, mistä me emme sitä ehkä haluaisi löytää? Eli onko vika oikeasti asenteissa, järjestelmässä sekä esimerkiksi siinä, että nuorilta vaaditaan jostain syystä nykyään vähän liikaa. Ja se mikä on liika vaatiminen ei liity yksinomaan kouluun.
Peruskoulu on paikka, missä luodaan pohja myöhemmälle koulutukselle, mutta sitten me kohtaamme tilanteen, jossa koulu on oppilaan sivutoimi. Eli peruskoululaisen päivä saattaa jatkua koulun jälkeen esimerkiksi tavoitteellisen harrastuksen parissa, ja sitten jää koulunkäynti vähän vähemmälle. Mutta sitten kun lähdetään miettimään sitä, miksi esimerkiksi korkeakoulusta ei tule enää maailman huippuja, niin silloin kohtaamme sellaisen tilanteen, missä joku henkilö kuluttaa kaiken opiskeluaikansa esimerkiksi juhlimiseen, ja sitten hän menee töihin vaikkapa kaupan kassalle.
Mitä jos harrastukset menevät koulun edelle?
Kyseisen henkilön verkostoituminen on varmaan asia, mikä on pantu monissa paikoissa ilmi, ja hän saa kiitosta sosiaalisuudestaan. Mutta tuollainen täysipäiväinen bilettäminen ei varmaan ainakaan niitä virallisia opintoja edistä. Se miten me olemme tulleet tähän tilanteeseen, missä barometri näyttää lehmän hännältä saattaa johtua siitä, että me olemme jostain syystä kannustaneet opiskelijoita hakemaan osa-aikaista työtä opintojen yhteydessä, ja silloin jos henkilö kokee että hän saa bileistä ja töistä enemmän kuin täysipäiväisestä opiskelusta, niin silloin jää opiskelu vähän vähemmälle. Mutta mistä tuo tarve tulla korkeakouluun sekä mennä töihin kaupan kassalle tai McDonaldsiin on oikeastaan peräisin?
Syy saattaa löytyä 1980 ja -90 lukujen juppiajoista, jolloin opiskelujen kesken jättäminen sekä välivuodet olivat ikään kuin muotia. Jos tuolloin kauan sitten kävi kapakassa, niin silloin ravintolat olivat täynnä erilaisia välivuotta viettäviä valtiotieteiden ylioppilaita sekä insinöörejä, jotka olivat löytäneet paremman tulolähteen esimerkiksi paikallisesta supermaketista. Toki nuo henkilöt varmaan saivat silloin opintorahaa paremmat tulot, mutta kuitenkin jos ajatellaan valmistumista, niin silloin valmistunut insinööri ansaitsee kyllä enemmän kuin kaupan kassa.
Siis meillä on yhteen aikaan ollut sellainen trendi, että opiskelu on asia, jota tekevät ne, joilla ei ole muuta tekemistä. Mutta ehkä meillä on aika vähän miettiä sitä asennetta mikä meillä on opiskeluun. Opiskelija saa melko pientä tuloa. Se mikä sitten on unohtunut täysin on se, että opiskelija ei ole korkeakoulussa ehkä kuin 3,5-5 vuotta, mikä on melko pieni pätkä elämästä. Ja valmiina hän voi sitten hakea töitä vähän eri paikasta kuin kaupan kassalta.
https://yle.fi/a/74-20012848?
https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.